Myrskyn silmässä henkisellä merellä

Kirjoitan tätä yhdellä kädellä koska toinen käsi lepää kipsissä. Olin jo jonkin aikaa ounastellut, että pysähtyminen oli tulossa. Olin tavallaan valmistautunut siihenkin, että heitettäisiin eteeni mitä tahansa niin se olisi otettava vastaan sydän auki. Kolme päivää Turkista muuton jälkeen matto liukui jalan alta pois ja lensin koko kehoni painolla ranteen päälle joka murtui neljästä kohtaa. Leikkausta odotellessani mieli kiersi kehää ja kysyi jatkuvasti ’miksi?’ Samaan aikaan sain vahvistuksia monelta suunnalta, että kaikki oli juuri kuten pitikin. Tämäkin tapahtui tarkoituksella, ei pysäyttääkseen minut (vaikka tekihän se myös sen) vaan avatakseen silmäni.

Leikkaus suoritettiin paikallispuudutuksessa ja olin koko ajan tietoinen siitä mitä ympärilläni sekä minussa tapahtuu. Kahden tunnin ajan kuuntelin rauhassa kuinka kirurgi ja hänen apulaisensa tekivät työtään väliverhon takana. Olin hereillä mutta samaan aikaan häilyin rajalla missä ihmeet tapahtuvat. Tunsin kuinka hymy levisi kasvoilleni vain hetkeä ennen kuin kirurgi jäi ihastelemaan juuri tekemäänsä työtä, yksi metallilevyistä oli saatu kiinnittymään oppikirjamaisesti ranteeni luihin. Iloisesti hän pyysi saada ihastella työtään vielä hetken aikaa ennen kuin taideteos piilotettiin ihon alle. Minua nauratti ja samaan aikaan mietin, etteivät nämä minua operoivat ihmiset tienneet lainkaan että huoneessa oli juuri sillä hetkellä paljon näkymättömiä apuvoimia. Olimme laajan piirin keskellä ja ikiaikaiset hahmot ja pyhimykset tekivät työtään meidän kanssamme. Olimme elämän energian äärellä joko tiedostaen sen tai tiedostamattamme. Me muodostimme yhden energian, yhdessä.

Olen opiskellut energiaa ja sen ilmenemistä meissä jo muutaman kymmenen vuoden ajan vaan en vielä aikaisemmin ollut saanut näin selkeää kokemusta energiasta. Tunsin kuinka energia väistyi leikkauksen tieltä, tunnoton käsivarteni lepäsi pöydällä kuin eloton osa minua ja samaan aikaan energia kiertyi spiraalimaiselle rullalle pois päin kämmenestä kohti rintaa mihin se jättäytyi pyörimään leikkauksen ajaksi. Tunsin kosketuksia sormissani sekä ranteessa operaation aikana, mutta tunsin ne käteni energioissa vartaloni yläpuolella enkä siellä missä käsi oikeasti lepäsi leikattavana. Energinen käsivarteni piti kiinni puolikaaren muotoisesta kahvasta joka oli päällystetty nahalla, myöhemmin kahva vaihtui metalliin. Kahva oli suoraan sydämeni yläpuolella.

Olen vasta matkani alussa tämän pysähtymisen seurauksena mutta jo aivan ensimmäinen oppi jonka sain oli suostua katsomaan kohti tulevaa päivää ilman suunnitelmaa. Ei niin, että mitä voin saada tältä päivältä, kuinka voin suorittaa listaamani asiat ja tuntea saaneeni jotain aikaan, vaan pikemminkin mitä voin antaa tälle päivälle? Opettelen pitämään silmät avoinna mahdollisuudelle opastaa, auttaa ja olla läsnä niissä tilanteissa jotka osuvat tielleni. Elämme parhaillaan voimakasta muutosvaihetta, jonka aikana henkinen kasvu saattaa olla räjähdyksenomainen ja raju. Se saattaa jopa hajottaa meitä fyysisesti. Helpoin keino kulkea myrskyn esille nostamien haasteiden läpi on ottaa ne vastaan, riemuita niistä, kohdata ilo ja antaa tilanteiden viitoittaa tietä eteenpäin. Toipuminen ja eheytyminen on nopeampaa kun se tapahtuu valon ja ilon voimalla!

Sat Nam!

Inderjit

Viikonloppuna 19.-21.7. kerron lisää energiasta joka virtaa meissä Chakrapolku kurssilla Helsingissä. Tervetuloa!