Maailma, jonka aika hidastui

Kuinka moni meistä on viime vuosina toivonut, että saisi aikaa levätä, olla aivan rauhassa, ehkä saattaa loppuun joitain aiemmin aloitettuja projekteja, jotka ajan puutteessa ja kiireen keskellä ovat jääneet odottamaan parempaa aikaa, ovat ylipäänsä jääneet odottamaan AIKAA. Oma käteni nousee tässä kohtaa reippaasti kohti taivasta. Viime vuodet olen juossut ympäriinsä, vaihtanut osoitetta vuoden välein, olen raahannut tavaraa kassikaupalla ympäri kaupunkia. Ruokaostoksia kotiin, tyhjiä purkkeja kierrätykseen, tietokonetta työpaikalle, joogavaatteita ympäri kaupunkia ja kännykkä aina taskussa. Aina yhteydessä ulkomaailmaan. Olen miettinyt kuinka paljon ihminen kerää taakkaa vuosien varrella kiertäessään ympäriinsä ja aina tavoitettavissa? Tarvitsenko tätä kaikkea roinaa mikä kulkee mukanani? Onko kännykästä tullut turva vai yksi taakka muiden mukana? Kävellessäni paikasta toiseen, kun matkustan ratikalla tai lennän ympäri maailmaa, mieleni kehittää aina vain uusia projekteja joihin tartun. Onko minun pakko tarttua jokaiseen ja lähteä kuljettamaan niitä kuin tavaraa kassissa? Tätä olen pohtinut vaikka olen yhtä aikaa jatkanut kiireessä eteenpäin.

Kolme viikkoa sitten tapahtui se mitä useat meistä ovat tiedostamattaan toivoneet. Maailma hidasti aikaa. Meidät kehotettiin sisätiloihin. Jollakin tasolla sekä minä ja monet meistä olimme toivoneet, että jokin lopettaisi jatkuvan kilpajuoksun aikaa vastaan. Nyt se tapahtui. Täällä me nyt olemme, omassa kodissa. Vaeltelemme pitkin huoneita pitkästyneinä (ah, mitä luksusta), valitsemme rauhassa kirjan jonka lukea seuraavaksi. Kutsumme ystäviä Zoomkahville tai viinille ja vietämme yhteistä aikaa tunnista toiseen ystävien kanssa keskustellen (todellista juhlaa), käymme pitkillä kävelylenkeillä luonnossa ja olemme kohteliaita toisillemme myös tuntemattomille, kunnioitamme toisen tilaa ja astumme sivuun jos on tarve, hymyillen. Ei ole kiire mihinkään. Nyt KAIKILLA on aikaa. Meillä on aikaa olla sosiaalisia vaikkakin netissä, ottaa joogatunteja, tanssitunteja, laulutunteja ja opiskella uusia kieliä. Meillä on aikaa viedä loppuun aloitetut projektit (laskin eilen, että itselläni niitä on kymmenen), on aikaa nukkua pitkään, siivota kaappeja, silittää kissoja, on aikaa miettiä tulevaa ja kerrankin olla tekemättä päätöksiä sen suhteen mitä tapahtuu ensi viikolla, ensi kuussa, ensi vuonna. Meillä on aikaa ELÄÄ HETKESSÄ, koska tulevasta ei tiedä. Tämäkin on valtava lahja.

Olkaamme kiitollisia terveydestä näiden seinien sisällä ja jos sairastumme niin pidetään yllä toivoa, kiitollisuutta ja rakkautta. Jos läheisemme sairastuu niin riennetään auttamaan, ja lähetetään heillekin voimaa, rakkautta ja toivoa. Pysähtyminen, ajan hidastuminen ja tässä hetkessä eläminen ovat lahja joita meistä monet ovat viime vuodet toivoneet.

Rakkaus, kiitollisuus ja hiljaisuus lataavat meidät tulevaa varten.

Photos in order of appearance:  Luis Cortes, Callum Chaw, Debby Hudson.