Joogin mieli

Herään klo 04:22 puheeseen. Se tulee poikani huoneesta. ’Nyt takaisin nukkumaan! Aamulla on matematiikan tunti klo 10:00. Oletko tehnyt läksyt?’ ’En, teen ne nyt.’ ’Etkä tee, nyt menet nukkumaan!’ ’Ok.’ Olen hereillä. Peitto pitää kantaa kaappiin piiloon, koska pikku kissa pitää sen kahinasta ja luulee sitä hiekkalaatikoksi. Kissa kierii tiskipöydällä ympyrää, odottaa silitystä ja ruokaa. Pesen ruokapurkit ja täytän ne. Iso kissa katsoo laiskasti vieressä ja antaa pienen syödä. Keitän vahvaa Parisiennea. Pitäisi ehtiä vielä nukkua, tänään on paljon hommaa mutta mieli kirjoittaa blogia. Vien kahvikupin pois, heitän lampaantaljan sängyn viereen, patistan kissan pois tieltä. Ong namo guru dev namo. Lämmittelen ja vahvistan auraa. Silmät on kiinni, onneksi siivosin edellispäivänä. Poikani uusi lipasto on pahvilaatikossa työnnettynä piiloon sängyn alle, se pitäisi ehtiä kasata. Milloin? En tiedä. Kahvi herätti, enää ei väsytä. Etsin nappikuulokkeet, avaan Deepak Chopran meditaation, jota olen tehnyt helmikuusta alkaen. Jo aikana ennen koronaa. Laitan napit korviin ja lepään hetken, kuuntelen alustuksen, joka tänä aamuna loppuu liian nopeasti, nousen ylös ja asetun meditoimaan. Om varunam namah, om varunam namah, omvarunamnamah, omvarunamnamah. Pitää herättää poika ajoissa, jotta ehtii tehdä matikan läksyt ennen kuin opettaja saapuu. Pitää kirjoittaa tarkastavalle opettajalle laaja OPS ja lähettää 9-luokan kirjalista, vaikka sen jo kerran lähetin, eikö ihmiset lue postejaan! Omvarunamnamah, omvarunamnamah. Niin, se blogi pitää kirjoittaa. Seison tien risteyksessä kumpaan suuntaan lähden, kohti valoa vai kohti pimeyttä? Nyt pitää päättää. Juttelin Susannan kanssa, pitäisi kirjoittaa joogasta ja siitä kuinka tänä vuonna on liikkeellä törkeitä kurssivarkaita. Onko se selviytymisen pelkoa? Ei välitetä, eikä kunnioiteta toisten tekemää työtä? En tiedä millä sävyllä siitä kirjoittaisin? Omvarunamnamah, omavarunamnamah. Ei minulla oikeasti ole aikaa kirjoittaa blogia tänään, mutta aihe vaivaa minua, enkä pääse siitä irti. On kaikenlaista hommaa; Pitää vastata Belgiaan marraskuun kuvauksista, tehdä kysymyslista ja lähettää se. Pitää valmistella scoretapaamista. Minkälaista musiikkia haluan uuteen elokuvaan? Sen on oltava positiivista. Tarvitaan positiivisuutta, kun koko systeemi kaatuu meidän niskaan. Pitäisi katsoa Herzogin dokumentti Ranskan luolamaalauksista. Pitäisi valita kuvia uuteen kirjaan kustannustoimittajan ehdotuksesta, mutta pitää kysyä ensin kustantajalta onko se hyvä idea, halutaanko niitä? Pitää myös tarkistaa kirjan alku ja loppu. Ai niin! Mantra! Omvarunamnamah, omavarunamnamah, omvarunamnamah. Joogasta on tullut uusi aerobic. Kertakäyttökursseja, haetaan hetken hyvää oloa, mikä ei sekään ole paha, mutta kun se menee ohi yhtä nopeasti kuin pilvitrippi. Oppilas kertoi kerran, että hänelle ehdotettiin ensimmäisen kundaliinijoogatunnin jälkeen opettajakoulutusta. Hän sanoi sen innoissaan koska opettaja oli nähnyt hänessä lahjakkaan joogin. Mitä jos opettaja näkikin hänessä mahdollisuuden profittiin? Äh, taas ajatukset menee hämärään. Omvarunamnamah. Silloin kun pidin ekan joogatunnin Suomessa oli vain yksi paikka missä voi mainostaa netissä meditaatio.fi. Olin noin 50. kirjautuja koko sivustolla. Olisinko ollut numero 53? Nyt somekanavia kurssien mainostamiseen on kymmeniä. Kerran tuli vastaan kysymys ’Kuka on sinun mielestä paras joogaopettaja?’ Ei herrajumala! Omvarunamnamah, omavarunamanah. Pysy nyt nainen siinä mantrassa koska hämärän raja kulkee jo varpaissa. Toisella kertaa iltapäivälehti listasi kaupungin parhaat joogakoulut. Oma koulu oli listassa, tottakai se tuntui hyvältä, mutta silti… omvarunamnamah. Joogasta on tullut kultaisen kruunun tavoittelua. Pitääkö minunkin laittaa oma naamani pyörimään joogamainokseen? Aina kun joku avaa jonkun kymmenistä joogasomekanavista, niin sinä olen minä! Olenko tosiaan kouluttanut itseäni henkiseksi opettajaksi, jotta saisin someseuraajia, peukutuksia? Yksi tuore meditaatiopettaja kertoi kouluttautuneensa somessa nyt koronan aikaan. Koulutus kesti 3 viikkoa ja nyt hän oli valmis meditaatio opettaja! Hänen ulkomaalaisella opettajallaan oli jotain 100 000 seuraajaa. Omvarunamnamah, omavarunamnamah. Joogasta on tullut bisness! Henkisyydestä on tullut muoti-ilmiö. Jooga on muotia! Apua!!!! Omvarunamnamah!!!! Pitäisi kirjoittaa se blogi, mutta pitäisi myös vastata pariin sähköpostiin, juoda aamupirtelö, käydä suihkussa, pestä hiukset. Pitäisi valmistautua viikonlopun joogakurssiin. Mitä jooga edes nykyään on? Opetan ihmisiä hengittämään ja sitten on maskisuositus! Joku kysyi käytämmekö maskia kurssilla. Ei, emme käytä! Sen takana on vaikea hengittää! Dostojevski kirjoitti Raskolnikovin suuhun (suomennettuna), ’Tarvitsen, ilmaa, ilmaa!’ Tarvitsen maailmaa! Kirjoitanko siis blogin siitä mistä Susannan kanssa puhuimme? Meitä harmittaa, kun omaa työtä ja vaiheita joita sen eteen olemme vuosikymmeniä tehneet ei kunnioiteta. Joku, joka oli käynyt yhdellä meidän kurssilla oli napannut idean ja myy nyt kurssia omanaan. Mitä ihmettä! Kurssivaras! Tarvitsen mantraa mantaa! Omvarunamnamah. Katso valoon, katso valoon! Omvarunamnamah. Minä satuin näkemään erään toisen oppilaan kurssiohjelman netissä, joka oli suora kopio omastani. Ohjelma, jota olen hionut toimivaksi viimeiset 15-vuotta oli copypeistattu suoraan. OMVARUNAMNAMA! Valoon, valon, käänny sinne valoon. Who cares! Mutta minä välitän. Tänä vuonna koulutan seitsemän opettajaa jatkamaan työtäni. Ensi vuonna teen saman ja ehkä vielä sitäkin seuraavana. Sen jälkeen siirryn eteenpäin. Työ on tehty. Viesti välitetty ja muut saavat jatkaa! Omvarunamnamah. En aio kirjoittaa kiukkuista ja varjoja syleilevää blogitekstiä, vaan kirjoitan suoraan sen mitä mielessäni liikkuu. Mieli seisoo risteyksessä ja valitsee. Miettii ja valitsee. Kävelee sitten eteenpäin. Bling. Meditaatiokello soi. Deepak Chopran lempeä ääni palauttaa minut tähän hetkeen, jolloin kaikki tärkeä tapahtuu, ’As you continue with your day, carry the sense of divine purpose with you, reminding yourself of today’s centering thought: There is a way I can fulfill my true purpose in life. There is a way I can fulfill my true purpose in life. There is a way I can fulfill my true purpose in life. Namaste.’ Sat Nam. Ylös taljalta, herätän pojan tekemään matikan tehtäviä ja menen suihkuun. Huomenta valo!

Om Varunam Namah = My life is in harmony with cosmic law (Deepak Chopra)