Kategoria: muinaisuus

Ei valmiiksi pureskeltua viisautta vaan oma kokemus

Olen jo useamman vuoden ajan harrastanut automaattipiirustusta. Kun yritän ymmärtää ja jäsentää oppimaani, saan intuitiivisen viestin ottaa kynän käteen ja piirtää sen, mitä mielessä liikkuu. Näin syntyi myös maailmankaikkeuden kehityskartta, jolla nimellä kutsun alla olevaa piirustusta. Tässä on kaikkeuden selitys yhdessä kuvassa.

Lähden nyt avaamaan tätä kuvaa, ja katsotaan, resonoiko se sinun ajatusmaailmasi kanssa. Ota vastaan avoimin mielin se, mitä tulee – luet tätä joka tapauksessa jostakin syystä ja tarkoituksella, vaikka se ei olisi sinulle vielä aivan selvää, miksi.

Noin 20 vuotta sitten näin Salaisuus-nimisen dokumenttielokuvan, jonka oli tehnyt australialainen Rhonda Byrne. Olin aivan uuden äärellä; koin, että siinä oli jotakin, mitä halusin ymmärtää syvemmin, mutta jostain syystä en saanut siitä oikein mitään otetta. Katsoin elokuvan moneen kertaan, luin kirjan monta kertaa läpi, mutta aina vain salaisuus jäi ymmärtämättä. KUNNES löysin sattumalta käsiini Kybalionin, jota lähdin tutkimaan – ja siinä matkalla ymmärsin, että Salaisuus kertoo juurikin tästä.

Kybalion on lyhyt, seitsemää hermeettistä prinsiippiä selittävä tekstikokonaisuus, joka pohjaa Smaragditaulun kahteentoista lauseeseen. Näitä lauseita on eri versioissa hieman eri määrä, mutta perusajatus jokaisessa on sama. Kybalionin kirjoittajaa ei tiedetä, mutta koska teos ilmestyi vuonna 1903, eli samoihin aikoihin kuin New Thought -liike Yhdysvalloissa julkaisi vastaavanlaista tekstiä, on Kybalionin kirjoittajana pidetty William Walker Atkinsonia (1862–1932), joka oli liikkeen yksi pioneereista.

New Thought -liike oli alkujaan saanut vaikutteita mm. Phineas Parkhurst Quimbyn (1802–1866) ajatuksesta, että sairaus voi johtua mielen virheellisistä uskomuksista – tieto, joka meidän aikanamme on jälleen nostettu näkyvästi esiin. Kybalionin kirjoittajaksi on nimetty Three Initiates, eli kolme vihittyä.

Myöskään Smaragditaulun kirjoittajaa ei tiedetä – tosin koko taulun olemassaolo on sekin kyseenalainen. Ensimmäisen kerran taulu mainitaan kirjoitetussa muodossa noin vuosina 600–800 arabiankielisissä alkemiallisissa teksteissä. On kiinnostavaa, että alkemia – al-kīmiyā’ (الكيمياء) tai al-khīmiyā’ – juontuu Egyptiä tarkoittavasta sanasta Kēme, joka merkitsee mustaa maata eli sanassa kaikuu kuvaus Niiliä reunustavasta mutaisasta maasta. Sana ohjasi ymmärtämään Egyptin salaisuuksien maana. Näin siis sana alkemia jo itsessään pitää sisällään sanan salaisuus.

Tosin tieto, joka annetaan Smaragditaulussa, ei ole salaisuus, vaan se avautuu, kun sitä pohtii. Salaisuutta ei voi antaa valmiiksi pureskeltuna, koska sen ymmärtäminen vaatii omaa sisäistä matkaa. Tämän vuoksi Rhonda Byrnen Salaisuus ei avautunut minulle – eikä monelle muullekaan – koska siinä salaisuus tarjoillaan valmiiksi pureskeltuna ilman omakohtaista kokemusta aiheesta. Jos salaisuuden todella haluaa ymmärtää ja oivaltaa, se pitää kokea. Tieto ei syty meissä sanojen vaan kokemuksen kautta. Sanat ohjaavat – sen vuoksi totuutta ei voi suoraan avata, vaan se pitää antaa pieninä lauseina. Tämän vuoksi runous on lähempänä totuutta kuin tiede, joka pyrkii avaamaan kaiken tutkimastaan asiasta.

Kybalionissa sanotaan ”While All is in THE ALL, it is equally true that THE ALL IS IN ALL.”  Jonka jälkeen prinsiippien viesti jatkuu meille kaikille tuttuun: Niin ylhäällä kuin alhaalla, niin alhaalla kuin ylhäällä. Mikään ei ole paikoillaan, kaikki on jatkuvassa liikkeessä. Kaikessa on kaksi puolta, jotka toimivat yhdessä; ne ovat saman asian eri asteet, eri sävyt, eri värähtelyt – mutta ne ovat yksi ja sama. Heiluri heiluu yhtä paljon oikealle kuin vasemmalle, ja sen on aina palattava takaisin keskipisteen kautta ja heilahdettava toiselle puolelle yhtä paljon. Jokaisella seurauksella on syynsä; kaikki, mikä tapahtuu, seuraa kaikkeuden lakia. Kaikilla tasoilla vaikuttavat feminiini ja maskuliini – mitään ei ole ilman näitä kahta.

Tässä tuli Hermeettinen Oppi lyhyessä muodossa. Olkoon nuo sanat ajatussiemeniä, jotka lähtevät itämään omaa rauhallista tahtiaan.

Kuvassa on kolme tasoa, jotka ovat aaltoviivan alapuolella, ja ylhäällä kolmio, viiva ja pallo. Pallo edustaa ensimmäistä aktiivista toimintaa, joka laskeutuu maailmanluomisen tasolle alkumeren tälle puolen. Tuonpuoleinen on se osa ikuisuutta, josta me emme voi edes puhua – sille ei ole sanoja – mutta jos sen haluaa ymmärtää, sitä voi kutsua sanalla THE ALL.

Kolme tasoa, jotka viivoina erkaantuvat pallosta, ovat Aineen taso, Mielen eli mentaalinen taso ja Hengen taso. Ne edustavat evoluutiomatkaamme, jota teemme täällä maailmankaikkeudessa. Jokainen meistä on käynyt läpi kaikki aineen seitsemän tietoisuuden tasoa.

Ensimmäinen on siemen, joka laskeutuu kaikkeuteen jumaluudesta. Laskeutumismatkalla siemen pudottaa koko identiteettinsä, riisuutuu jumaluutta edustavista koruistaan kuin jumalatar Inanna laskeutuessaan seitsemän portin kautta manalaan. Kun hän tarinan mukaan nousee kolmantena päivänä ylös, on hän käynyt läpi kaikki kolme tietoisuuden tasoa – aineen tason, mentaalitason ja hengen tason – jolloin hän palaa samaan kuin mistä siemenenä lähti eli hän palaa jumaluuteen.

Aineen tietoisuuden kokemuksellinen reitti alkaa luonnon hienojakoisista voimista ja etenee lämmön, valon ja magnetismin tietoisuuteen. Sitä seuraavat eetteri, säteily, kaasu, neste ja konkreettinen aine. Kaikella on tietoisuus, jopa kivellä ja höyhenellä, koska kaikki rakentuu energiasta – ja energialla itsessään on tietoisuus. Meistä jokainen on aloittanut tällä tietoisuuden evoluution portaikolla aineen evoluutiosta ja edennyt sen myötä kokemaan mineraalin tietoisuuden, joka on ensimmäinen askel mentaalisen evoluution tasolla.

Ensimmäinen vaihe on oivaltaa mineraalien ja kemikaalien tietoisuus, sitten kasvien, eläinten ja lopulta ihmisen tietoisuus. Tässä me nyt olemme – oivaltamassa, mitä on olla olemassa ihmisen tietoisuudessa. Mitä ihmisyys on? Käymme läpi erilaisia skenaarioita eri roduissa, sukupuolessa, kokemuksissa ja historiallisissa aikajatkumoissa, kunnes oivallamme valon itsessämme.

Ihmisen tietoisuus poikkeaa eläimen tietoisuudesta, koska meillä on mieli, jota aktiivisesti käytämme. Myös eläimellä ja kasvilla on mieli, mutta sen käyttötarkoitus on eri kuin ihmisellä.

Muinaisessa Egyptissä puhuttiin valaistumisesta, joka on ihmisen evoluution päämäärä. Varsinainen alkemistin työ alkaakin mielen avulla, kun oivallamme valon itsessämme ja annamme sydämen yhdistyä hypotalamukseen ja aktivoimme näin tietäjyyden portin, jota Kabbalassa kuvataan yhdentenätoista sefirana – näkymättömänä porttina korkeampaan tietämiseen.

Kun tämä tapahtuu, henki lähtee irtaantumaan aineesta. Matka jatkuu siitä huolimatta – emme enää tarvitse ihmiskehoa seuraavalla tasolla, vaan hengen evoluutiossa tutkimme, mitä on olla henkiolento, joka on aktiivisesti yhteydessä ihmisiin ohjaten ja johdattaen meitä maallisella matkallamme. Näitä ovat enkelit, mestarit, vihityt ja jumalat.

Kun olemme kiertäneet miljoonien vuosien aikana koko tämän kehän, läpi eri tasojen, on aika palata takaisin alkumeren yläpuoliseen tilaan, missä olemme jälleen yhtä kaiken kanssa. All is in The All. The All is in All.

Erillisyyden tunne ihmiselämässä johtuu siitä, että olemme venyttäneet kasvulankaamme kovin pitkälle kotoa. Kun matka etenee ja lähenemme kotia, kasvulanka ei enää huoju, vaan se vahvistuu. Palaamme kotiin muuttuneina, voimaantuneina, ja voimme jälleen ottaa kantaaksemme nuo alas-matkatessa riisumamme jumalmääreet – korut, jotka jumalatar Inanna riisuu matkallaan manalaan.

Kun Inanna kolmantena päivänä kokoaa itsensä Enkin, makean veden jumalan, avustuksella ja nousee naulasta johon hänet on ripustettu, takaisin ylös jumalten joukkoon, hänen korunsa palautetaan. Inanna tuntee nyt sekä varjomaailman että valomaailman itsessään. Hän ymmärtää mistä kaikessa on kyse. Hän on itse tuo ymmärrys.

Niin ylhäällä kuin alhaalla, ja niin alhaalla kuin ylhäällä tarkoittaa myös sitä, että kaikkinainen luovuuden prosessi kulkee tämän saman makrokosmoksen kaavan mukaan. Nappaamme ilmasta ajatuksen, jota lähdemme kehittämään mielen avulla. Ajatus materialisoituu aineeksi – kuten esimerkiksi tämä teksti saa kirjoitettaessa aineellisen muodon, joka lähtee muuttamaan lukijan tietoisuutta, kasvattamaan sitä, monistamaan ajatuksia, jotka taas ruokkivat lukijan eli sinun luovuuttasi. Haaste on ottaa tämä tieto vastaan avoimin sydämin. Joissain ei-tieteellisissä lähteissä mainitaan, että meidän ajatustietoisuuden läpi pyyhkii noin 30 000 ajatusta päivässä, joista 80% on negatiivisia. On tämä totta tai ei niin ajatuksena se on kuitenkin kiinnostava. Kun pystymme muuttamaan suhdetta niin että 80% ajatuksista on positiivisia niin silloin valo värähtelee meissä korkeammalla taajuudella. Ja muutos kaikessa ympärillämme on ilmeinen.

Otetaan askel vielä hieman syvemmälle kvanttitietoisuutta hyödyntäen:

Koska aikaa ei ole, vaan kaikki tapahtuu NYT jokaisessa aikahorisontissa yhtä aikaa, kaikki se, mikä on joskus ollut (eli menneisyys), vaikuttaa siihen, mikä on tuleva (eli tulevaisuus), ja kaikki se, mikä on oleva tulevaisuudessa, vaikuttaa siihen, mikä on ollut joskus menneisyydessä. Aika on taipuisa kerrostuma, josta nappaamme yhden hetken ja koemme juuri sen. Mahdollisuuksia on lukematon määrä, joista valitsemme omaa värähtelyä vastaavan kokemuksen. Kun värähtelytasomme nousee, myös kokemamme todellisuus muuttuu. Valinta on sinun, aina!

Tätä on Hermeettinen Oppi. Kiitos, kun luit tänne asti. Jos haluat opiskella tätä kanssani ja todella oivaltaa tämän tiedon itsessäsi, seuraava Hermeettinen Oppi alkaa 5.1. ja jatkuu 12 viikkoa. Lue lisää TÄÄLTÄ.

Tässä kuvassa nojaan 11 000 vuotta sitten kalliosta irrotettuun T-pilariin, joka on jätetty silleen. Jostakin syystä sitä ei ole työstetty loppuun asti. Kiven korkeus olisi ollut noin 3 metriä, jos se olisi nostettu paikoiltaan ja istutettu maahan kuten muut pilarit ympäristössä, osa edelleen lähes kokonaan maan sisällä. Kuva on merkityksellinen koska tästä päivästä alkaen olen saanut kanavointina tätä yllä kirjoittamaani tietoa. Jotain merkillistä siis tapahtui tuona päivänä, jota en vielä itsekkään ymmärrä. Nyt opetan tätä tietoa ja joogaa tiedon välittäjänä. Kuva on Karahan Tepen arkeologisilta kaivauksilta. Seuraava matka alueelle on Pääsiäisenä 2026. Lue matkasta lisää täältä.

Onko Sirius Hopi-heimon myyttinen Kachina?

Kachina on sininen tähti, joka Hopi-profetian mukaan ilmestyy kun on aika ottaa askel maailman ajasta seuraavaan. Tarinan mukaan muutos tai siirtymä luo oppaita, jotka johdattavat kansat uuteen aikaan.

Taivas on täynnä tähtiä, mutta yksi niistä loistaa kirkkaammin kuin mikään toinen. Se on Sirius, yötaivaan kirkkain tähti, joka on innoittanut myyttejä, kalentereita ja kultteja eri puolilla maailmaa – Mesopotamiasta Egyptiin, Dogon-heimosta Hopien profetioihin. Se on kuin muinainen majakka, joka on kautta historian johdattanut ihmisiä sisäisen ja ulkoisen maailmankaikkeuden syvimmän ymmärryksen äärelle.

Astronomisesti Sirius on kaksoistähti Sirius A ja Sirius B, ja joskus mukaan lasketaan myös kolmas kumppani, Sirius C. Sirius sijaitsee noin 8,6 valovuoden päässä Maasta, ja kreikaksi sen nimi tarkoittaa hehkuvaa tai paahtavaa. Sirius A on sinivalkoinen pääsarjan tähti, joka säteilee valtavalla voimalla. Sen voima ja kirkkaus on noin 25 kertaa suurempi kuin Auringon.

Fyysisen voimansa lisäksi tähden symbolinen ja henkinen voima on kenties vielä suurempi ja se yltää aikakausien taakse, niin pitkälle historiaan ettei meillä ole nykysilmin minkäänlaista mahdollisuutta hahmottaa tiedon juurta. Sirius on ollut pitkin meidän tuntemaamme esihistoriaa sekä historiaa avain tähtikalentereihin sekä jumaluuksien vertauskuva. Se on kuin salaperäinen portti korkeampiin ulottuvuuksiin monissa uskomuksissa.

Eräät mytologiat, jotka tunnustavat Siriuksen merkityksen:

MESOPOTAMIA – Sumerilaisille ja babylonialaisille tähdet olivat jumalallisia olentoja. Siriuksen uskotaan liittyneen Ninmah-jumalattareen, taivaan äitiin, joka auttoi synnyttämään ihmiskunnan. Se liitettiin myös Ishtariin, rakkauden ja sodan jumalattareen. Näissä kulttuureissa Siriuksella oli kosmologinen merkitys. Se oli symboli taivaallisesta viestistä, joka saapuu ihmisille.

MUINAIS-EGYPTI – Egyptissä Sirius tunnettiin nimellä Sopdet (myöhemmin kreikaksi Sothis) ja se oli keskeinen osa Muinais-Egyptin kalenteria. Heliakaalinen nousu on se hetki kun Sirius nousee juuri ennen auringonnousua pitkän näkymättömyytensä jälkeen. Nousu tapahtuu kerran vuodessa ja se merkitsi aikoinaan Niilin tulvan alkamista, joka toi hedelmällisyyttä ja elämän maanviljelijöille. Sirius liitetään Isis-jumalattareen, joka on taivaan kuningatar, äiti ja mysteerien vartija. Osiriksen ja Horuksen tarinat kietoutuvat tiiviisti Sirius-myytteihin. Sirius oli siis henkisen uudestisyntymän tähti.

DOGON – Länsi-Afrikan Malissa nykyisin asuva Dogon-heimo on erityinen esimerkki: heillä on perimätietoa Sirius-järjestelmän kolmesta tähdestä – mukaan lukien Sirius B sekä Sirius C, jota ei vielä ole löydetty (mahdollisesti se on jo kadonnut näkyvistä meidän silmillemme). Sirius B on pieni valkoinen kääpiö, joka on jo löydetty, mutta se ei ole paljain silmin nähtävissä. Dogon heimo kutsui sitä nimellä Po Tolo, pieni mutta raskas tähti. Dogonien tieto Siriuksesta oli niin tarkkaa, että se herätti hämmennystä länsimaissa jo 1900-luvun alussa. Heidän mukaansa Sirius oli tähtien siemen, josta sielut saapuvat ja jonne ne palaavat.

HOPI – Hopi-kansa elää edelleen Pohjois Amerikassa pääasiassa neljän osavaltion kohtauspaikalla, joka tunnetaan nimellä Four Corners. Hopi-profetioissa puhutaan Sinisestä Tähdestä – Blue Star Kachinasta, joka ilmestyessään taivaalle merkitsisi maailmankausien vaihtumista. Tämä tähti olisi kuin puhdistava lähettiläs, joka tuo mukanaan suuria muutoksia, mutta myös uuden alun.

Vaikka Hopien omat lähteet eivät nimeä tätä tähteä suoranaisesti Siriukseksi, on spekuloitu, että Sirius voisi olla juuri tuo Sininen Tähti. Sen väri, mystinen asema eri kulttuureissa sekä syklinen esiintyminen pohjoisella taivaalla tukevat tulkintaa.

Oma kohtaamiseni Siriuksen kanssa

Seitsemän vuotta sitten, asuessani Turkissa, koin ensimmäisen kerran yhteyden Siriukseen tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi. Olin kuullut Siriuksesta, mutta minulle se olisi yhtä hyvin voinut olla uusi teleoperaattori tai ompelukonemerkki. En siis etsinyt minkäänlaista yhteyttä tähdistöön. Aikaisemmin en ollut kovin kiinnostunut astrologiasta tai tähtien liikkeistä ylipäänsä. Mutta meditoidessani kattoterassillamme, aikaisen aamun syyspimeydessä aloin tuntea vetoa yhtä kirkkaana hehkuvaa tähteä kohtaan. Tätä jatkui viikkoja kunnes eräänä aamuna en pystynyt ummistamaan silmiä meditoidessani vaan tuijotin kuin riivattu tuota tähteä, kuin siellä olisi ollut joku henki tai energia ja yritin vastata yhteydenottoon. Samassa tunsin kuin ikivanha ovi tai portti olisi avautunut sisimmässäni. Tähden kirkkauden vierellä näin ja tunsin myös sen kaksi seuralaista. Siitä alkoi oma henkilökohtainen muutos, joka lähti etenemään asteittain. Kun puhuin kokemuksesta ystävälleni, hän ehdotti että lataisin kännykkään sovelluksen, joka kertoo mikä tähti on kyseessä.

Olin yllättynyt, kun sitten aloin tutkia Siriusta ja mytologioita sen ympärillä. Olin yhtä varma kuin Dogon heimo aikoinaan, että Siriuksella on kaksi seuralaista koska olin nähnyt ne, mutta minkäänlaista tieteellistä todistusta ei ole löydetty tuosta kolmannesta eli Sirius C:stä. Uskon, että me kaikki koemme mystisiä hetkiä elämässämme, joko otamme ne vastaan tai kiellämme ne, mutta niitä tapahtuu jatkuvasti. Itse olen päättänyt olla avoin niiden suhteen. Mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea eteeni ilmestyy. Tuon asenteen avulla tuntuu kuin ihan kaikki olisi mahdollista. Esteitä ei ole, kun oma mieli on siirretty pois estämästä.

Noista hetkistä lähtien olen opiskellut lisää Siriukseen liittyvää mytologiaa eri kulttuureista, tehnyt muistiinpanoja, meditoinut ja antanut tuon tähden johdattaa minua syvemmälle omaan sieluuni ja maailmankaikkeuden ymmärrykseen. Itäisessä Turkissa vieraillessani tunsin myös kuinka Göbekli Tepen T-muotoiset portit ikään kuin kuuluvat tähän samaan kuvioon Sirius tiedon kanssa, en tosin vielä tiedä miten. Sekin selvinnee…

Nyt, kun Sirius on jälleen nousemassa näkyviin pohjoisella taivaalla elo-syyskuun vaihteessa, tunnen sen kutsun jälleen voimakkaana. Sisters and Brothers of Sirius valmennus ajoittui aivan itsestään tähän ajankohtaan. Vasta myöhemmin, kun päivät jo oli lukittu tarkistin milloin Sirius nousee vuonna 2025, niin kuinka ollakkaan meidän levyesateillamme se näkyy ensimmäisen kerran juuri tuona viikonloppuna kun valmennus alkaa.

Maailman ollessa epävakaa ja ihmiskunnan seisoessa suurten käänteiden edessä, meitä kutsutaan muistamaan yhteytemme tähdellisiin juuriimme. Sirius on portti, muistutus, kompassi. Ja ehkä me, jotka tunnemme sen kutsun, olemme täällä oppaina, valaisten polkua kaikille jotka kokevat saman kutsun kuin itse koin 7-vuotta sitten.

Jos Sisters and Brothers of Sirius valmennus kutsuu, lue lisää täältä.

Youtube linkki valmennuksesta kertovaan videoon.

Youtube video Göbekli Tepen retkeltä.

ja TÄSTÄ löytyy video Karahan Tepestä.

Kvanttihyppy

Voisiko olla mahdollista tässä seitittyneessä todellisuudessamme, että tieto virtaa meihin ajan kahleista riipumattomia lankoja pitkin?

Istuin tänä aamuna nojatuolissa aamukahvi elimistöä herätellen ja nenä kirjassa. Aamuisin ennen joogaa luen mieluiten tietokirjoja. Viimeiset vuodet lähinnä historiaa, filosofiaa ja jumaluusoppeja. Joitain vuosia sitten, kun kirjoitin edellistä kirjaani Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023) löysin antikvariaatista teoksen, jonka sisälehdelle oli kirjoitettu edellisen omistajan nimi Jaakko Hämeen-Anttila. Nimi kuulosti tutulta mutta en osannut yhdistää sitä kehenkään. En myöskään nähnyt sen suurempaa vaivaa hänen taustojensa tutkimiseen vielä tuolloin. Vasta kun luin lehdestä hänen yllättävästä kuolemastaan muistin, että minulla on jokin yhteys tähän ihmiseen. Ja se yhteys oli tuo nimenomainen kirja nimeltään Egyptian Religion kirjoittanut Wallis Budge, 1899.

Lukiessani tuota teosta vuosia sitten ajatukseni lähtivät kääntymään kuin luonnostaan Mesopotamian suuntaan. Olin tietoinen Göbekli Tepestä ja miettinyt sen merkitystä historiassa, mutta edelleen pidin korkeakulttuurimme alkulähteenä Egyptiä. Opiskelin tuolloin muinais-Egyptin alkemiaa, mutta lukiessani kyseistä Jaakko Hämeen-Anttilan käsissä viipyillyttä teosta, mielessäni syntyi kysymys, mistä Egyptiläiset olivat saaneet tämän tiedon? Jostainhan sen oli sinne pitänyt kantautua. Oma käsitykseni historiasta kouluajoiltani oli, että muinainen Kreikka oli ensimmäinen varsinainen korkeakulttuuri ja Egyptin perintö oli ollut siihen johtava valtatie. Vaan kaikki langat veivät aina Egyptiin, ei sen pidemmälle.

Tänä aamuna käsiini osui Jaakko Hämeen-Anttilan teos Mare Nostrum, jota olen lehteillyt jo joitain kertoja. Lukiessani ymmärsin äkkiä, että kirjan ydinajatus oli syttynyt minussa jo silloin, kun luin hänen käsissään ollutta Egyptian Religions teosta aikana, jolloin en vielä tiennyt kuka Hämeen-Anttila oli. Kirjassaan hän todistaa niin uskonnon, kielen, kuin tieteenkin kautta kuinka Egyptin, Kreikan sekä lähi-idän kulttuurin juuret ovat jossakin kaukaisessa ajassa. Kenties jo pitkällä ennen kuin se rantautui sumereille. ”Mesopotamialainen matematiikka ja tähtitiede olivat aikansa kehittyneimpiä ja välittyivät Kreikan kautta niin Lähi-idän kuin Euroopankin myöhemmille kulttuureille... Moni mesopotamialainen piirree yhdistettiin Kreikassa myöhemmin Egyptiin, jonka muinaisuus oli prymideineen ja sfinkseineen jokaisen nähtävissä… Egyptistä tuli myöhäiskauden antiikin maailmalle muinaisuuden kulttuuri per excellence.” Ja juurikin tämä muinaisuus on meille opetettu koulussa. Egyptiä ennen olivat olleet sumerit mutta siitä huolimatta mesopotamialaiset tuomittiin kreikkalaisten toimesta barbaareiksi. Barbaari sanana tarkoittaa kieltä, jota ei voi ymmärtää eli hölynpölyä.

Voisiko siis olla, että lukiessani teosta, joka mitä ilmeisemmin on ollut yksi niistä teoksista, jotka ovat vaikuttaneet Hämeen-Anttilan ajatuksiin, ja myöhemmin johtaneet Mare Nostrumin kirjoittamiseen, olisivat siirtyneet lukemisen tai jo pelkästään kirjan ääreen asettumisen kautta myös minun ajatteluuni? Onko mahdollista, että tieto ei virrannutkaan minuun ainoastaan lukemieni sanojen kautta, vaan näkymätöntä ja ajasta riippumatonta verkostoa pitkin kaikkien heidän kauttaan, jotka olivat lukeneet kyseistä teosta ennen minua kuin myös hänen, joka teoksen oli kirjoittanut? Vai tuliko tieto ensinkään ulkopuoleltani, kenties tieto jo oli minussa ja koska teoksen kautta yhdyin tuohon näkymättömään verkostoon ympärilläni, pystyin muistamaan Budgen kirjoittamien sanojen sekä Hämeen-Anttilan ajatusten avulla ikiaiakisen tiedon, joka jo velloi minussa solutasolla suolaisena nesteenä?

Onko lukeminen ja opiskelu pelkästään muistamista? Mitä tapahtuisi jos luottaisimme tiedon olemassaoloon ja tutkisimme sitä intuitiivisesti ilman että mieli sekoittaa ajatuksiamme?

Kvanttiajattelu haastaa todellisuuskäsityksemme. Se hämärtää ja lopulta kokonaan hävittää rajat näkyvän ja näkymättömän välillä. Koska emme ole tottuneet siihen, että jokin mikä ei ole aistein todettavissa voisi olla todellista, niin tämä menossa oleva aikakausi tulee hajottamaan monia uskomuksia ja rikkomaan vuosituhansia rakennettua minäkuvaamme. Pirstaleiden keskeltä avautuu lopulta tieto. Tieto makaa tai velloo veden lailla meissä jokaisessa ja vain odottaa, että annamme sille ilmenemismuodon.

Muinaiset sumerit, joiden historia on kiinnostava, koska tuntemattomuudessaan se on meille edelleen vieras. Tiedämme vain, että he loivat nuolenpääkirjoituksen, ensimmäiset tuntemamme lait sekä tähtitieteen ja matematiikan. He myös puhuivat kvanttimaailmasta ei tosin sillä nimellä, vaan erilaista tehtävää suorittavien jumalten nimillä. Jumalat edustivat kosmisia voimia kuten AN taivasta, ENLIL ilmaa ja ENKI vettä sekä tietoa. Sumerien jumalat edustivat maailmankaikkeutta, jota muovaavat näkymättömät voimat. Ne peilasivat ajatusta siitä, että aine on toissijaista. Ensin on henki jonka ympärille muodostuu aine, ei toisinpäin.

Kvanttikenttä on kuin hämähäkinseitti, toiset puhuvat siitä käärmeennahkana, mutta todellisuudessa se on kenttä, joka piirturin tavoin heijastaa ajatuksemme kuin viivoiksi paperille. Hiljalleen opimme käyttämään tuota kenttää, vaan ensimmäinen askel on hyväksyä, että se ON.

Aamuinen lukutuokio päättyi siihen, että kirjoitan tätä blogia. Kenties tämä teksti herättelee syvällä uinuvaa nestemäistä tietoa sinussa, kenties nämä sanat yhdistävät myös sinut yhteiseen linjastoon, joka kulkee vuosikymmenten, vuosisatojen ja vuosituhansien läpi aikaan mistä KAIKKI sai alkunsa ja jonka perintöä yhä elämme, vaikka emme sitä enää aktiivisesti muista.

(Mare Nostrum on latinaa ja tarkoittaa meidän meremme. Se oli roomalaisten antama nimitys Välimerelle. Pohdin Jaakko Hämeen-Anttilan kirjan nimeä myös eräänlaisena alkumerenä. Lähes kaikki tunnetut viisausperinteet kuvaavat maailman tai jopa kaikkeuden syntyneen alkumerestä. Itse ajattelen, että tuo alkumeri on olemassa edelleen, ja se elää jokaisessa solussa suolaisena nesteenä. Vesi muistaa ja kuljettaa tietoa. Siellä se tieto majailee soluissamme, meidän on vain käännyttävä sen suuntaan ja kuunneltava. Tieto ei ole avaruuksissa ylhäällä vaan se on avaruuksissa sisällämme.)

Tein videon vierailustani Göbekli Tepessä. Se löytyy TÄSTÄ LINKISTÄ.

Lähteet: Mare Nostrum, Jaakko Hämeen-Anttila, Seven 2006

kiitotien loppu ja kapean polun alku

Muutama vuosi sitten kaikki elämässäni muuttui. Ulkoisesti aluksi ei muuttunut yhtään mikään, mutta sisäinen muutos oli välitön ja se tapahtui yhdessä lähes käsinkosketeltavan voimakkaassa hetkessä. Olin vienyt koulutusoppilaani Alanyan retriitillä Kale-kukkulan huipulle meditoimaan. Tuon meditaation aikana oli kuin jokin olisi loksahtanut vihdoin oikeaan asentoon minussa. Seuraavana yönä näin merkillisen unen, joka oli kuin viesti ja siitä lähti avautuminen aivan uudenlaiselle elämänvaiheelle. Minulta aivan kirjaimellisesti erään kanavoijan kautta (ilman että olin tätä pyytänyt) kysyttiin hyväksynkö tämän uuden suunnan, suostunko siihen? Pelotti vastata mutta tiesin, ettei muuta vaihtoehtoa ollut, joten sanoin KYLLÄ. Ja siitä alkoi muutos.

Aloin opiskella muinaisuutta yhä kiihkeämmin, jokainen askeleeni, jonka otin johti minua Egyptin viisausperinteisiin. Tosin mikään ei kutsunut minua vierailemaan Egyptissä, koska tunsin, että se mitä etsin ei ollut siellä, vaikka tieto kumpusikin siltä suunnalta. Pian huomasin, että askeleeni jatkuivat vielä Egyptiä pidemmälle. Ymmärsin, että Egypti oli vain välietappi, minun piti hakea tietoa paljon kauempaa ajassa. Sain kutsun Itä-Suomeen erään meedion luokse. Hän ilmoitti, kuin se olisi aivan selvä ja normaali asia, että kanssani kulkee eräs mesopotamialainen mies, joka eli noin 4000 eaa sekä nainen keski-ajan Tiibetistä. He ohjaavat minua nyt tällä tiellä joten kuuntele ja noudata ohjeita. Itsekseni mietin, että oli kyllä outo viesti! Jos alan vielä kuunnella heidän ohjeitaan niin mihin ihmeeseen oikein päädyn!? Entä talous sitten, minulla on lapsi elätettävänä. Kun kysyin tätä ääneen, sain kuulla, että ”tehtävä on niin iso että sinusta kyllä huolehditaan.”

Tämän jälkeen alkoivat sitten ulkoiset muutokset. Olimme asuneet ahtaasti, joten äkkiä olimmekin muuttamassa juuri siihen taloon mihin olin jo pitkään halunnut, asuntoon missä huoneita oli enemmän kuin tarvitsimme. Enkä siis ollut edes etsinyt asuntoa, koska olin ajatellut ettei minulla ole varaa muuttaa. Nyt eteeni ilmestyi täydellinen asunto kuin tyhjästä. Sitten sain selkeän viestin sulkea omistamani joogakoulun, että minun tulisi tehdä töitä vain tietokoneella hetken aikaa. Kapinoin tätä vastaan ja pitkitin päätöstäni niin pitkälle, että olin jo ajautua taloudelliseen perikatoon, kunnes tein päätökseni lähes pakosta. Silloin, kuin sattuman kaupalla (ei todellakaan mikään sattuma vaan ohjaus) löysin itselleni mentorin nettibisnekseen, edelleenkään edes tietämättäni että tarvitsen sellaisen. Yhtäkkiä bisnekseni lähti nousukiitoon ja pystyin nostamaan itselleni palkkaa enemmän kuin olin voinut edes haaveilla. Minusta siis todella pidettiin huolta.

Ja nyt olen jälleen erään tien päässä ja uuden polun alussa. Jos tämän hetkinen tie on ollut kiitotie, jota olen kulkenut kaikkien kanssa yhdessä niin seuraava onkin sitten kapea polku. Polku, jolle voin ottaa mukaani vain kourallisen matkalaisia aina kerralla. Tämä siksi, että tieto, jota saan jakaa, tulee olemaan niin arvokas ja vaatii minun täydellistä läsnäoloani kyseisten matkalaisten seurassa. Polulle ei mahdu kovin montaa yhtä aikaa ainakaan näin aluksi. Myöhemmin ehkä.

Ja se, mikä johti minut tämän kiitotien loppuun ja kapean polun alkuun kiteytyi Karahan Tepen kalliolla, kun minulle annettiin jotakin, mikä vielä asettuu minuun tullakseen sitten tietona ulos kun on sen aika. Ja koska olen hyvin maanläheinen (kyllä, kaikesta edellisestä huolimatta!) ja epäilen aina ensimmäisenä kaikkea mikä tuntuu ”epänormaalilta” niin minulle on nyt annettu näitä merkkejä useampia. Yhdestä jo kirjoitin viime blogissani Lintu tuo viestin. Vaan se kaikista ihmeellisin tarina on vielä kertomatta…