”Tiedän mitä sinä tarvitset.”

Nyt kirjoitan aiheesta, josta ei ehkä pitäisi kirjoittaa mutta joka on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Olen miettinyt henkisyyttä ja merkkejä siitä kuinka henkisyys on kriisissä. Ja nyt puhun henkisyydestä bisneksenä en siis aidosta, puhtaasta henkisyydestä, joka ei voi olla milloinkaan kriisissä, koska puhtaalla henkisyydellä ei ole mitään tekemistä kriisiytyvän materialismin kanssa.

Tämän vuoden alussa sain Instagram viestin Yhdysvalloista. Henkinen opettaja, jota olen seurannut ja jonka olen myös henkilökohtaisesti tavannut otti minuun yhteyttä. Hän aloitti ystävällisesti.

”Hei, huomasin, että olet tykännyt postauksestani. Voinko tehdä sinulle luennan?”

”Hei, hienoa kuulla sinusta. Kiitos, mutta en nyt tarvitse luentaa.”

Tämä keskustelu jatkui hetken aikaa, muuttuen yhä vaativammaksi, kunnes lopulta…

”Näen, että olet keskellä pimeyttä. Jotakin on pian tapahtumassa. Haluatko että kerron lisää ja autan sinua?”

”Hui, kerro ihmeessä mitä näet ja hienoa jos voit auttaa tässä.”

”Hyvä, maksa ensin 100 dollaria.”

”Anteeksi mitä? Sinä sanoit että haluat auttaa ja nyt pyydät minua maksamaan jostakin mitä en sinulta tilannut. Mitä ihmettä? Olen pahoillani, mutta et voi lähestyä ihmisiä näin. Sanot, että tiedät jotakin mitä he itse eivät tiedä ja sitten pyydät rahaa auttamisesta. Jos minä tulen sinun luoksesi ja pyydän luentaa, saat toki rahastaa vaikka tonnin ja jos maksan, se on oma asiani, yhteinen sopimus ja silloin reilua. Jos sanot, että haluat auttaa minua ymmärtämään jotakin minkä sinä näet, mutta mistä minä en tiedä mitään ilman apuasi, ja pyydät maksua, niin se ei ole oikeudenmukaista. Sitä paitsi, minä kuljen valossa. Eksyin hetkeksi uskomaan sinua, mutta heti kun pyysit auttamisesta rahaa ilman, että olin pyytänyt sinua auttamaan minua, ymmärsin, ettet oikeasti tiedä mitä minä tarvitsen. Tiedän sen itse. Good bye.”

Myöhemmin kuulin, ettei hän lopettanut tämänkaltaista lähestymistä vaan tekee niin edelleen.

Toinen tapaus johon törmäsin tänä vuonna liittyi energiahoitoon. Olin käynyt hoidossa kerran mutta kokemus oli lähinnä ahdistava ja kun sitä tarjottiin toiseen kertaan kieltäydyin ystävällisesti ja kohteliaasti. Sanoin, etten tarvitse hoitoa ja vastauksesi sain, ”kyllä sinä tarvitset”. Tässä tapauksessa ei ollut kyse rahasta vaan enemmänkin oman kokemukseni vähättelystä, siitä että toinen tietää jotakin mitä itse en tiedä.

Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän mitä tarvitsen ja mitä en tarvitse. Mutta pelottavaa on se, että suuri osa meistä ei välttämättä tunne omia tarpeitaan riittävän hyvin. Heille on helppoa uskotella pimeydestä ja pahuudesta. Henkisen maailman bisnes on ryöstäytynyt käsistä. Tarjolla on jos jonkin sorttista henkisyyttä. En väitä että se olisi huono asia, päinvastoin tarjonta on aina rikkaus, mutta koen etteivät ihmiset käy kouluaan loppuun asti ennen kuin julistautuvat mestareiksi. Puuttuu kunnioitus ja sen tuoma vastuu. Olen kuullut, että ihmisiä vedetään joogaopettajakoulutukseen jo heidän ensimmäiseltä joogatunnilta. Ymmärrän sen hyvin. Koulutukset ovat se, missä joogamaailman raha liikkuu. Itsekin koulutan uusia opettajia. En tosin ota kaikkia kyselijöitä koulutukseen. Toisille sanon, että odottaa vielä vuoden tai kaksi ja toisille, että kenties joku toinen koulutus olisi hänelle sopivampi. Haastattelen kaikki koulutukseen haluavat ja kuulostelen. Jokainen koulutusryhmäni näiden vuosien aikana ja erityisesti nyt kuluvan vuoden ryhmä on osoitus siitä, kuinka hienon kokemuksen voi saada, kun kaikki palaset tuntuvat loksahtaneen kohdilleen. On tulossa huikea valonsotureiden joukko, uusia henkisenkasvun opettajia, joiden matkaa olen saanut kunnian olla luotsaamassa. Seison heidän jokaisen takana ylpeänä kuin karhuemo poikasistaan.

Tämän vuoden puolella oli vielä kolmaskin tapaus, jossa henkisyyden työläinen sanoi, että minulla on ”köyhyyslupaus”. Hän oli valmis auttamaan, myöskin maksua vastaan. On totta, etten olen koskaan osannut ajatella henkisyyttä ja opettamista raha edellä. Olen pitänyt yhtä joogasalia, koska en koe, että tarvitsen joogasaliketjua. En tee tätä työtä edelleenkään rikastuakseni. Henkisyys ei ole minulle bisnes, eikä se saisi olla sitä kenellekään. Henkinen opettaja on valmis auttamaan, kun häneltä pyydetään apua. Hänen tosin kuuluu tiedottaa, että hän on käytettävissä ja tästä pitääkin jatkuvasti ilmoittaa eri medioissa. Kun oppilas saapuu, niin energian on vaihduttava. Meidän länsimaisessa kulttuurissa se on usein raha, koska on vuokrat ja vastuut ja muut elämisen kulut, jotka mitataan rahassa.

Raha on yksi suurimmista opettajistamme seksuaalisuuden ja vallan lisäksi. Nämä kaikki ovat energiaa, joilla on meihin se vaikutus, jonka niille itse määrittelemme.

Henkisyys-bisnes on kriisissä ja se näkyy nyt vähän joka suunnalla. Tarjontaa on niin paljon, että sen äärellä on helppo sokaistua. Jo silloin kun aloitin tällä alalla, sanoin itselleni, että teen tätä niin pitkään kuin minua tarvitaan. Jos kukaan ei enää tule, sitten lopetan. Voin aina siirtyä vaikka siivoamaan 🙂

Jos joku tulee sanomaan sinulle, että hän tietää mitä sinä tarvitset ja että sinun tulee maksaa, jotta hän auttaa sinua. Niin ole varuillasi. Kukaan toinen ei tiedä mitä SINÄ tarvitset. Sinä tiedät sen itse. Opettele kuuntelemaan omaa ääntäsi. Älä anna bisneshenkisten opettajien, hoitajien, parantajien ja meedioiden kertoa sinulle, että he tietävät mitä sinä tarvitset, koska he eivät tiedä!

Kuva: Wyron A.

Kiireen valtakunta

Viime vuodet ovat olleet näppärää sormiharjoitusta. Pyyhimme puhelimen pintaa kuin siivouspäivänä ylös ja alas. Välillä sivuille. Olemme oppineet uudenlaisen tavan olla. Kuljemme toistemme ohitse kadulla katse alaspäin luotuna, ei kadussa tai kengissä, vaan ruudussa. Pysähdymme keskelle katua kuin muita ei olisikaan tekstaamaan tai lukemaan tärkeän viestin, koska jokainen viesti on tärkeä. Jokainen postaus on nähtävä. Jokainen tykkäys omassa feedissä nostaa itsetuntoa. Määritämme omaa suosiota sydämien ja peukkujen määrän mukaan. Emme ennätä lukea pitkiä tekstejä, koska tarjonta on niin valtava, että jo muutamassa sekunnissa pyyhimme eteenpäin. Olemme kärsimättömiä ja tulleet todella taitaviksi pyyhkijöiksi. Huomiojänne on lyhentynyt, se on jo niin lyhyt, että pian ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä negatiivisen puolelle ajan käsityksessä. Ja mitä se sitten tarkoittaa? Voiko aika hypätä miinukseen?

Vanhaan aikaan, kun nopein mahdollinen puhelin oli Nokian 3210 tai 5110 tein radio ohjelmaa, johon halusin roolittaa yhden maamme loistavimmista näyttelijöistä Vesa-Matti Loirin. Kyseessä oli Don Juanin rooli Castanedan kirjoista. Ennen kuin Loiri suostui rooliin hän halusi esittää minulle kysymyksen, johon oli vain yksi oikea vastaus. Hän halusi tietää olinko ymmärtänyt lukemani Castanedan. Hän kysyi ’Mistä Castanedan kirjoissa on oikeasti kysymys?’ Tiesin kysymyksen etukäteen, olin valmistautunut ja saanut jopa apua vastaukseni kanssa, joten lopputulemana Loiri suostui tekemään roolin. Castanedan tärkein opetus on ajan pysäyttäminen.

Kuinka pysäytämme ajan?

Se ei pysähdy pyyhkimällä puhelimen pintaa kuin mielipuoli aina kun siihen on sopiva hetki. Se ei pysähdy ravaamalla ympäri kaupunkia Tinder treffistä seuraavaan. Aika ei pysähdy jos kuljemme kuin ulkoa ohjattu juna, käyttöohjeet visusti mukana kaiken varalta. Aika ei pysähdy juoksemalla elämää eteenpäin kohdasta A kohtaan B, pujotellen C:n ja D:n välillä.

Ajan voi pysäyttää katsomalla vastaantulijaa silmiin ja hymyilemällä. Se pysähtyy kun avaamme kirjan silmien eteen kiireettömästi ja käännämme oikeita, fyysisiä sivuja, paperia ilman taustavaloa, uppoutuen uusiin maailmoihin ja löytäen niiden avulla perspektiiviä omaamme. Aika pysähtyy kun olemme läsnä ja hengitämme yhteistä ilmaa toisen ihmisen kanssa. Aika pysähtyy kun annamme aikaa emmekä vain ota sitä. Aika on mahdollista pysäyttää vain koska sitä ei ole, koska se on pelkkä illuusio.

Kun aikaa ei ole, ei ole myöskään kiirettä.

Kuljetaan siis hitaasti, kuljetaan rauhassa.

Kuva: Priscilla Du Preez @Unsplash

Vaeltajahermon matkassa

Viime aikoina on VIHDOINKIN alettu puhua vagushermosta. Jo oli aikakin! Jos meistä jokainen osaisi työskennellä tuon elintärkeän hermon kanssa, etsien aktiivisesti mielen sekä fyysisen kehon tasapainoa niin arvelen, ettei olisi mitään syytä ylittää rajoja toisten puolelle vallanjanossa, ei olisi syytä uskotella kenellekään, että totuus on jotain muuta kuin mitä se on tai johtaa herkkäuskoisia harhaan minkään asian puolesta tai vastaan, ja jokainen meistä ymmärtäisi kunnioittaa toisen kokemusta ja elämää sellaisena, kuin hän on sen itselleen omasta tahdostaan luonut. Jokainen tietäisi kuinka tärkeää on kunnioittaa kaikkea elämää ja olla osa yhteisöä, joka on moninainen mutta yksi.

Yksinkertaista!! Ja tämä kaikki olisi mahdollista jos me tuntisimme oman hermoston ja osaisimme käyttää sitä. Olen tehnyt työtä yli 20-vuotta erityisesti vagushermon kanssa. Kundaliinijoogan kautta olen ymmärtänyt hengityksen merkityksen ja päässyt tietoisesti vaikuttamaan pallean toimintaan, jonka liike aktivoi tuota tärkeää vaeltajaa meissä. Tulihengitys, hengityksen pidätykset, lukuisat harjoitukset, joissa kierretään kehoa dynaamisesti tai rauhallisemmin. Kaikki kundaliinijooga harjoitukset tavalla tai toisella vaikuttavat suoraan meidän aivohermoihin. Vagus on niistä numero kymmenen. Edelleenkään vaeltajahermon toimintaa kokonaisuudessaan ei tiede tunne, vaan onneksi siitä tiedetään jo sen verran, että siihen uskotaan ja siitä puhutaan.

Sana vagus tulee latinasta ja kirjaimellisesti se tarkoittaa vaeltajaa. Suomessa siitä on otettu yleisesti käyttöön sana kiertäjä, koska tämän pisimmän aivohermon lonkerot kiertävät ympäri kehoa ulottuen kaikkiin tärkeisiin sisäelimiin. Itse pidän vaeltaja sanasta enemmän ja käytän siis suoraa käännöstä.

Hermoston tehtävä on välittää elimistön viestejä aivoihin, kun taas aivoista lähtee hermostoa pitkin mm. tahdonalaisia käskyjä lihaksiin. Elämä sellaisena kuin se tapahtuu meissä, luonnossa ym. etsii aina tasapainoa. Hermoston tehtävä on säädellä kehon ja mielen tasapainoa.

Aivohermoista viisi ohjaa meitä aktiivisesti hyvän olon ja sosiaalisen liittymisen tilaan (käsite on lainaus Stanley Rosenbergin kirjasta Opas vagushermon parantavaan voimaan, Viisas elämä 2021). Vaikka sanotaan, ettemme voi tietoisesti säädellä autonomisen hermoton toimintaa, niin meillä on siitä huolimatta siihen keino. HENGITYS!

Säätelemällä hengitystä pystymme vaikuttamaan siihen kuinka suhtaudumme asioihin ympärillämme. Vaikka emme voisi hallita mitään ympärillämme tapahtuvaa niin hengityksen ja erityisesti vaeltajahermon kanssa tehty yhteistyö määrittää sen kuinka suhtaudumme tilanteisiin. Tämän hetkinen toimintamme luo jatkuvasti tulevaisuuden rakennusmateriaalia yhtä lailla kuin jos idea syttyisi luovaan päähän ja alkaisi rakentaa tietään ulos ollakseen jonakin päivänä konkreettinen esine esim. puhelin, tietokone tai vaikka tulitikku. Tulevaisuuden kivijalka rakentuu NYT tällä hetkellä. Se minkälaisen ME siitä muodostamme, on riippuvainen suhtautumisestamme tämän hetken tapahtumiin.

Jokainen on vastuussa omasta tasapainosta. Yhteisön vastuu on auttaa heidät, jotka ovat menettäneet tasapainonsa, takaisin yhteisön tasapainon tilaan. Epätasapaino näyttäytyy riidanhaluisuutena, agressiivisuutena, masentuneisuutena, jatkuvana väsymyksen tunteena, vallanjanona, oikeassa olemisen pakkona ja monin muin tavoin. Epätasapaino tapahtuu ensin mielessä ja sen jälkeen fyysisessä kehossa. Jos emme kykene kuulemaan tai aistimaan omaa mielen horjahdusta niin silloin fyysinen oireilu on meille äänekkäämpi viesti. Epätasapaino on sitä, ettemme osaa kunnioittaa joko itseämme, tai toista sellaisena kuin hän on valinnut olla. Kunnioitukseen liittyy molemminpuolinen arvostus. Silloinkin, vaikka emme olisi vastapuolen kanssa samaa mieltä. Yhteisön vastuu on tässä kuviossa tärkeä, koska kun yksi yhteisön jäsen menettää tasapainon niin se vaikuttaa koko yhteisöön.

Huomaatko kuinka vähällä tietoisella työllä tasapainon voi saavuttaa? Ja kuinka valtava vaikutus on sillä jos yksi ihminen yhteisössä menettää tasapainonsa? Tutustu omaan vaeltajaan sisälläsi ja työskentele sen kanssa hengityksen avulla erityisesti jos tämä teksti aiheuttaa sinussa vastareaktion. Ennen kuin sanot seuraavan sanan, tai teet seuraavan teon niin varmista, että se tulee kunnioituksen suodattimen läpi.

Vaeltajahermoa vahvistava ja tasapainottava harjoitus: Ota syvä sisäänhengitys. Tunne kuinka vatsasi ja pallean seutu laajenee samalla ulospäin. Pitkän ja rauhallisen uloshengityksen aikana vedä navan ja pallean seutua kevyesti kohti selkärankaa. Pidätä hengitystä ulkona noin viisi sekuntia. Ota uusi tasainen ja rauhallinen sisäänhengitys ja jatka tätä 3 min. Huomaatko vaikutuksen?

Tiistaina 29.3. klo 18:00-20:00 Hengitys työpaja @Kundaliinijooga Helsinki aiheena: Vagushermo ja kuinka aktivoimme sitä kundaliinijoogan avulla.

Sääntöihin kahlittu vapaus

Tänä aamuna meditoidessa avasin hetkeksi silmäni ja näin kuinka kaksivuotias Turkista mukana tuotu kissa istui vierelläni ruhtinaallisesti kuin patsas silmät suljettuina, kuin meditoiden hänkin. Ajatuksissani kuljin siihen hetkeen, kun hän oli vastasyntynyt pieni kissanpentu ja availi ensimmäisen kerran silmiään neljän sisaruksensa kanssa Alanyalaisen hotellin suojissa. Kuinka he varttuivat juoksennellen pitkin hotellin pihaa ja uima-altaan reunaa vapaina, emon antaessa heidän juosta. Kun he kasvoivat he alkoivat laajentaa reviiriään ja kävivät öisin naapuri hotellien pihoilla palaten kuitenkin aina kotiin, omaan viiden tähden ympäristöön Sunprime C-Loungen hyväksyvään huomaan. Kuinka kaunis ja erityinen hänen syntymätarinansa onkaan. Ja nyt hän asuu Suomessa, rakastettuna perheenjäsenenä ihmetellen lumihiutaleita, jotka tuikkivat kadun yllä roikkuvan lampun valokeilassa. Hänenkin nimensä on Lumi.

Vapaus, sen tuntee todella vasta kun sen menettää. Edes ennen nykyistä tilannettamme kaikkine rajoituksineen kissat eivät olisi saaneet kulkea vapaina Helsingin kaduilla, saatikka synnyttää poikasia hotellin alakertaan, missä heistä olisi kaikeinlisäksi huolehdittu kuin omista. Vapaus on elämän virta, joka kulkee kauttamme, jota kuljetamme ja jossa kuljemme. Kiellot estävät tuon virran. Ymmärrän toki, että hygienian vuoksi kissat eivät voi vaellella kaduilla ja käydä synnyttämässä Scandian aulassa. Mutta onko kielloista tullut meille niin normaali asia, että olemme antaneet samalla pois osan perusoikeuksistamme joihin kuuluu vapaus? Vapaus päättää itse missä kuljemme, milloin kuljemme, keiden kanssa kuljemme ja mihin pysähdymme lepäämään tai jopa synnyttämään.

Kissat ovat menettäneet vapauden elää kaupungeissa ulkona, tiheissä taajamissa. Myös meidät ihmiset on sidottu sääntöihin joiden tarkoitus on suojella meitä, vaan suojella miltä? Mitä me oikeasti pelkäämme? Miltä meitä halutaan suojella? Kuka meitä suojelee? Tarvitsemmeko me todella niin paljon holhousta kuin mitä meidän annetaan ymmärtää? ”Ahkera äiti kasvattaa laiskoja lapsia”. Jos lapsi ei opi tuntemaan itseään, kuinka pitää itse huoli itsestään, niin onko vanhempi silloin tehnyt tehtävänsä vai onko hän liiallisella kontrollilla vienyt lapselta voiman toteuttaa itseään, oppia omien virheidensä kautta? Kun kissat opiskelevat elämää he riehuvat toistensa kimpussa, mittaavat voimiaan painien keskenään. Emo katsoo vieressä ja antaa lapsosten riehua, kyllä ne oppivat kukin omalla ajallaan.

Aamuisen meditaationi lopputulema olikin se, ettei meitä kansalaisia tarvitsisi niin kovasti holhota. Meille pitäisi opettaa kunnioitusta toisia kohtaan, rakkautta elämää kohtaan ja viisautta löytää oma tie. Meille tulisi antaa vapaus tehdä itse omat virheemme ja elää pelottomasti läpi elämän. Pelon lietsominen ei tee meistä kuuliaisia, viime kädessä se tekee meistä kapinallisia. Me olemme yhtä vapaita kuin hotellin uima-altaan reunalla leikkivät kulkukissat. Hetkellisesti saatamme suostua holhoukseen, suostua pelkäämään, mutta lopulta siihenkin kyllästyy ja silloin kutsuu vapaus hinnalla millä hyvänsä.


Uudessa kirjassani Aikamatka – sielun reissukirja (Viisas Elämä, 2021) pohdin pelkoa, mitä se viime kädessä on? Onko kuoleman pelko kaiken pelon taustalla? Miksi me pelkäämme kuolemaa? Jos tietäisimme mitä kuolema oikeasti on, väistyisikö pelko silloin?


Kirja ilmestyy 22.2. Sen voi tilata ennakkoon täältä: https://holvi.com/shop/kundaliinijoogakoulu/product/a80a867e88a4fc37b5b6b4d9620ccf72/

Joogin mieli

Herään klo 04:22 puheeseen. Se tulee poikani huoneesta. ’Nyt takaisin nukkumaan! Aamulla on matematiikan tunti klo 10:00. Oletko tehnyt läksyt?’En, teen ne nyt.’Etkä tee, nyt menet nukkumaan!’ ’Ok.’ Olen hereillä. Peitto pitää kantaa kaappiin piiloon, koska pikku kissa pitää sen kahinasta ja luulee sitä hiekkalaatikoksi. Kissa kierii tiskipöydällä ympyrää, odottaa silitystä ja ruokaa. Pesen ruokapurkit ja täytän ne. Iso kissa katsoo laiskasti vieressä ja antaa pienen syödä. Keitän vahvaa Parisiennea. Pitäisi ehtiä vielä nukkua, tänään on paljon hommaa mutta mieli kirjoittaa blogia. Vien kahvikupin pois, heitän lampaantaljan sängyn viereen, patistan kissan pois tieltä. Ong namo guru dev namo. Lämmittelen ja vahvistan auraa. Silmät on kiinni, onneksi siivosin edellispäivänä. Poikani uusi lipasto on pahvilaatikossa työnnettynä piiloon sängyn alle, se pitäisi ehtiä kasata. Milloin? En tiedä. Kahvi herätti, enää ei väsytä. Etsin nappikuulokkeet, avaan Deepak Chopran meditaation, jota olen tehnyt helmikuusta alkaen. Jo aikana ennen koronaa. Laitan napit korviin ja lepään hetken, kuuntelen alustuksen, joka tänä aamuna loppuu liian nopeasti, nousen ylös ja asetun meditoimaan. Om varunam namah, om varunam namah, omvarunamnamah, omvarunamnamah. Pitää herättää poika ajoissa, jotta ehtii tehdä matikan läksyt ennen kuin opettaja saapuu. Pitää kirjoittaa tarkastavalle opettajalle laaja OPS ja lähettää 9-luokan kirjalista, vaikka sen jo kerran lähetin, eikö ihmiset lue postejaan! Omvarunamnamah, omvarunamnamah. Niin, se blogi pitää kirjoittaa. Seison tien risteyksessä kumpaan suuntaan lähden, kohti valoa vai kohti pimeyttä? Nyt pitää päättää. Juttelin Susannan kanssa, pitäisi kirjoittaa joogasta ja siitä kuinka tänä vuonna on liikkeellä törkeitä kurssivarkaita. Onko se selviytymisen pelkoa? Ei välitetä, eikä kunnioiteta toisten tekemää työtä? En tiedä millä sävyllä siitä kirjoittaisin? Omvarunamnamah, omavarunamnamah. Ei minulla oikeasti ole aikaa kirjoittaa blogia tänään, mutta aihe vaivaa minua, enkä pääse siitä irti. On kaikenlaista hommaa; Pitää vastata Belgiaan marraskuun kuvauksista, tehdä kysymyslista ja lähettää se. Pitää valmistella scoretapaamista. Minkälaista musiikkia haluan uuteen elokuvaan? Sen on oltava positiivista. Tarvitaan positiivisuutta, kun koko systeemi kaatuu meidän niskaan. Pitäisi katsoa Herzogin dokumentti Ranskan luolamaalauksista. Pitäisi valita kuvia uuteen kirjaan kustannustoimittajan ehdotuksesta, mutta pitää kysyä ensin kustantajalta onko se hyvä idea, halutaanko niitä? Pitää myös tarkistaa kirjan alku ja loppu. Ai niin! Mantra! Omvarunamnamah, omavarunamnamah, omvarunamnamah. Joogasta on tullut uusi aerobic. Kertakäyttökursseja, haetaan hetken hyvää oloa, mikä ei sekään ole paha, mutta kun se menee ohi yhtä nopeasti kuin pilvitrippi. Oppilas kertoi kerran, että hänelle ehdotettiin ensimmäisen kundaliinijoogatunnin jälkeen opettajakoulutusta. Hän sanoi sen innoissaan koska opettaja oli nähnyt hänessä lahjakkaan joogin. Mitä jos opettaja näkikin hänessä mahdollisuuden profittiin? Äh, taas ajatukset menee hämärään. Omvarunamnamah. Silloin kun pidin ekan joogatunnin Suomessa oli vain yksi paikka missä voi mainostaa netissä meditaatio.fi. Olin noin 50. kirjautuja koko sivustolla. Olisinko ollut numero 53? Nyt somekanavia kurssien mainostamiseen on kymmeniä. Kerran tuli vastaan kysymys ’Kuka on sinun mielestä paras joogaopettaja?’ Ei herrajumala! Omvarunamnamah, omavarunamanah. Pysy nyt nainen siinä mantrassa koska hämärän raja kulkee jo varpaissa. Toisella kertaa iltapäivälehti listasi kaupungin parhaat joogakoulut. Oma koulu oli listassa, tottakai se tuntui hyvältä, mutta silti… omvarunamnamah. Joogasta on tullut kultaisen kruunun tavoittelua. Pitääkö minunkin laittaa oma naamani pyörimään joogamainokseen? Aina kun joku avaa jonkun kymmenistä joogasomekanavista, niin sinä olen minä! Olenko tosiaan kouluttanut itseäni henkiseksi opettajaksi, jotta saisin someseuraajia, peukutuksia? Yksi tuore meditaatiopettaja kertoi kouluttautuneensa somessa nyt koronan aikaan. Koulutus kesti 3 viikkoa ja nyt hän oli valmis meditaatio opettaja! Hänen ulkomaalaisella opettajallaan oli jotain 100 000 seuraajaa. Omvarunamnamah, omavarunamnamah. Joogasta on tullut bisness! Henkisyydestä on tullut muoti-ilmiö. Jooga on muotia! Apua!!!! Omvarunamnamah!!!! Pitäisi kirjoittaa se blogi, mutta pitäisi myös vastata pariin sähköpostiin, juoda aamupirtelö, käydä suihkussa, pestä hiukset. Pitäisi valmistautua viikonlopun joogakurssiin. Mitä jooga edes nykyään on? Opetan ihmisiä hengittämään ja sitten on maskisuositus! Joku kysyi käytämmekö maskia kurssilla. Ei, emme käytä! Sen takana on vaikea hengittää! Dostojevski kirjoitti Raskolnikovin suuhun (suomennettuna), ’Tarvitsen, ilmaa, ilmaa!’ Tarvitsen maailmaa! Kirjoitanko siis blogin siitä mistä Susannan kanssa puhuimme? Meitä harmittaa, kun omaa työtä ja vaiheita joita sen eteen olemme vuosikymmeniä tehneet ei kunnioiteta. Joku, joka oli käynyt yhdellä meidän kurssilla oli napannut idean ja myy nyt kurssia omanaan. Mitä ihmettä! Kurssivaras! Tarvitsen mantraa mantaa! Omvarunamnamah. Katso valoon, katso valoon! Omvarunamnamah. Minä satuin näkemään erään toisen oppilaan kurssiohjelman netissä, joka oli suora kopio omastani. Ohjelma, jota olen hionut toimivaksi viimeiset 15-vuotta oli copypeistattu suoraan. OMVARUNAMNAMA! Valoon, valon, käänny sinne valoon. Who cares! Mutta minä välitän. Tänä vuonna koulutan seitsemän opettajaa jatkamaan työtäni. Ensi vuonna teen saman ja ehkä vielä sitäkin seuraavana. Sen jälkeen siirryn eteenpäin. Työ on tehty. Viesti välitetty ja muut saavat jatkaa! Omvarunamnamah. En aio kirjoittaa kiukkuista ja varjoja syleilevää blogitekstiä, vaan kirjoitan suoraan sen mitä mielessäni liikkuu. Mieli seisoo risteyksessä ja valitsee. Miettii ja valitsee. Kävelee sitten eteenpäin. Bling. Meditaatiokello soi. Deepak Chopran lempeä ääni palauttaa minut tähän hetkeen, jolloin kaikki tärkeä tapahtuu, ’As you continue with your day, carry the sense of divine purpose with you, reminding yourself of today’s centering thought: There is a way I can fulfill my true purpose in life. There is a way I can fulfill my true purpose in life. There is a way I can fulfill my true purpose in life. Namaste.’ Sat Nam. Ylös taljalta, herätän pojan tekemään matikan tehtäviä ja menen suihkuun. Huomenta valo!

Om Varunam Namah = My life is in harmony with cosmic law (Deepak Chopra)

Maailma, jonka aika hidastui

Kuinka moni meistä on viime vuosina toivonut, että saisi aikaa levätä, olla aivan rauhassa, ehkä saattaa loppuun joitain aiemmin aloitettuja projekteja, jotka ajan puutteessa ja kiireen keskellä ovat jääneet odottamaan parempaa aikaa, ovat ylipäänsä jääneet odottamaan AIKAA. Oma käteni nousee tässä kohtaa reippaasti kohti taivasta. Viime vuodet olen juossut ympäriinsä, vaihtanut osoitetta vuoden välein, olen raahannut tavaraa kassikaupalla ympäri kaupunkia. Ruokaostoksia kotiin, tyhjiä purkkeja kierrätykseen, tietokonetta työpaikalle, joogavaatteita ympäri kaupunkia ja kännykkä aina taskussa. Aina yhteydessä ulkomaailmaan. Olen miettinyt kuinka paljon ihminen kerää taakkaa vuosien varrella kiertäessään ympäriinsä ja aina tavoitettavissa? Tarvitsenko tätä kaikkea roinaa mikä kulkee mukanani? Onko kännykästä tullut turva vai yksi taakka muiden mukana? Kävellessäni paikasta toiseen, kun matkustan ratikalla tai lennän ympäri maailmaa, mieleni kehittää aina vain uusia projekteja joihin tartun. Onko minun pakko tarttua jokaiseen ja lähteä kuljettamaan niitä kuin tavaraa kassissa? Tätä olen pohtinut vaikka olen yhtä aikaa jatkanut kiireessä eteenpäin.

callum-shaw-TLxaYmixZ3k-unsplash

Kolme viikkoa sitten tapahtui se mitä useat meistä ovat tiedostamattaan toivoneet. Maailma hidasti aikaa. Meidät kehotettiin sisätiloihin. Jollakin tasolla sekä minä ja monet meistä olimme toivoneet, että jokin lopettaisi jatkuvan kilpajuoksun aikaa vastaan. Nyt se tapahtui. Täällä me nyt olemme, omassa kodissa. Vaeltelemme pitkin huoneita pitkästyneinä (ah, mitä luksusta), valitsemme rauhassa kirjan jonka lukea seuraavaksi. Kutsumme ystäviä Zoomkahville tai viinille ja vietämme yhteistä aikaa tunnista toiseen ystävien kanssa keskustellen (todellista juhlaa), käymme pitkillä kävelylenkeillä luonnossa ja olemme kohteliaita toisillemme myös tuntemattomille, kunnioitamme toisen tilaa ja astumme sivuun jos on tarve, hymyillen. Ei ole kiire mihinkään. Nyt KAIKILLA on aikaa. Meillä on aikaa olla sosiaalisia vaikkakin netissä, ottaa joogatunteja, tanssitunteja, laulutunteja ja opiskella uusia kieliä. Meillä on aikaa viedä loppuun aloitetut projektit (laskin eilen, että itselläni niitä on kymmenen), on aikaa nukkua pitkään, siivota kaappeja, silittää kissoja, on aikaa miettiä tulevaa ja kerrankin olla tekemättä päätöksiä sen suhteen mitä tapahtuu ensi viikolla, ensi kuussa, ensi vuonna. Meillä on aikaa ELÄÄ HETKESSÄ, koska tulevasta ei tiedä. Tämäkin on valtava lahja.

Olkaamme kiitollisia terveydestä näiden seinien sisällä ja jos sairastumme niin pidetään yllä toivoa, kiitollisuutta ja rakkautta. Jos läheisemme sairastuu niin riennetään auttamaan, ja lähetetään heillekin voimaa, rakkautta ja toivoa. Pysähtyminen, ajan hidastuminen ja tässä hetkessä eläminen ovat lahja joita meistä monet ovat viime vuodet toivoneet.

Rakkaus, kiitollisuus ja hiljaisuus lataavat meidät tulevaa varten.

debby-hudson-jcc8sxK2Adw-unsplash

Photos in order of appearance:  Luis Cortes, Callum Chaw, Debby Hudson.

Vaurauden oppikoulu

Siitä on noin 15-vuotta aikaa, kun ensimmäisen kerran otin joogatunnilla puheeksi rahan, varallisuuden ja taloudellisen menestymisen. Muistan kuinka osa oppilaista suorastaan kavahti, toiset käänsivät katseensa nolona pois päin jääden tuijottamaan heinäpeltoa ikkunan takana tai joogamattoa jolla istuivat tai lohjenneita kynsiään. Monikaan ei pystynyt enää siinä vaiheessa katsomaan minuun päin tuntematta hienoista häpeää. Joogatunnilla ei ollut soveliasta puhua rahasta. Me olimme henkisiä, harjoitimme henkevyyttä ja raha oli kaikkea muuta. Se oli henkisyyden täydellinen vastakohta. Vielä tuolloin olin tuore opettaja itsekin, mutta jo nähnyt ja kokenut kaikenlaista yltäkylläisestä varallisuudesta täydelliseen varattomuuteen ja koin tärkeäksi jakaa Yogi Bhajanin opetuksia aiheesta koska tiesin niiden auttavan monia. Ne olivat auttaneet myös minua. Oma ymmärrykseni rahasta energiana oli muuttanut oman suhtautumiseni siihen ja poistanut pelon tunteen jota aikaisemmin olin kokenut suhteessa rahaan ja vaurauteen. Tai erityisesti rahan puutteeseen.

ishant-mishra-Ha4GZKWINdw-unsplash
Kuva: Ishant Mishra

Nyt tilanne on jo hieman eri ja rahasta on soveliasta puhua joogankin yhteydessä. Jossakin vaiheessa ajattelin kirjoittaa ohjekirjan joka auttaa meitä poistamaan rahaan / rahattomuuteen liittyvää pelon tunnetta, mutta kirja jäi aina kirjoittamatta. Keskustelin kerran iäkkään, Vietnaminsodan aikaisen valokuvaajan Tim Pagen kanssa, hän kertoi että hänet oli julistettu virallisesti kuolleeksi neljä kertaa ja jo ensimmäisen kuoleman jälkeen hän lakkasi pelkäämästä kuolemaa. Hän on edelleen elossa vaikkakin keho on monesta kohtaa hieman sirpaleina. Köyhyyden pelko voi olla yhtä voimakas kokemus kuin kuoleman pelko. Onhan kyseessä sama asia, tuntematon, ennen kokematon. On luonnollista että se pelottaa.  Jos on kerran katsonut tiliään niin, että vastaan loistaa kolmea kirkasta numeroa 0,00€ ja vieressä odottaa kasa laskuja, ja kun on selviytynyt siitäkin, niin rahan menettämisen pelko tuskin enää koskaan on edessä. Kun pelko poistuu, pelon aiheuttajalla ei ole enää mitään syytä ilmestyä. Pelko on opettaja.

Pelko estää meitä saamasta sen mitä haluamme ja tavoittelemme. Pelko lamaannuttaa, se sulkee ovet sekä ikkunat. Kaikki mikä on, on energiaa, myös raha on energiaa jolla on vain se arvo jonka sille annamme. Jokainen uusi hengitys on mahdollisuus kohdata pelko ja katsoa sitä suoraan silmiin. Ainoastaan silloin voimme todeta ettei pelkoa todellisuudessa ole, se on mielen aikaansaama pimeä virtaus, jonka tietoisuus voi pysäyttää.

artem-beliaikin-1QA0yxKuItc-unsplash
Kuva: Artem Beliaikin

Menestys, vauraus ja taloudellinen hyvinvointi ovat osa joogista elämää. Rahakin on opettaja. Kuinka me suhtaudumme siihen on jokaisen oma valinta. Jos suhtaudumme siihen energiana jonka annamme virrata kauttamme, kohdistaen sen siihen mikä tuottaa iloa, lisää valon määrää maailmassa ja avaa myötätunnon sekä rakkauden kanavia ihmisten välillä, niin silloin raha on kokemuksena hyvinkin jooginen ja henkinen. Suhtautuminen rahaan tai ylipäänsä mihin tahansa elämässä on aina oma valinta, jonka teemme joka hetki. Hengitys auttaa valitsemaan rauhan ja rakkauden kaikissa tilanteissa, myös niissä mitkä liittyvät pelkoon, rahaan tai menestykseen.

En kirjoittanut kirjaa, mutta tein mindfulness tyylisen verkkokurssin, joka muistuttaa seitsemän päivän ajan lukoista, jotka aukaisemalla astumme askel askeleelta kohti pelottomuuden kokemista. Tavoitteena on saada mieli sellaiseen rauhan tilaan missä 16-sekunnin ajan pystymme keskittymään vain ja ainoastaan kiitollisuuden tunteeseen. Mieli on vikkelä ja vaikka 16-sekuntia tuntuu lyhyeltä ajalta niin mieli ehtii nähdä ja kokea jo monta ylä- sekä alamäkeä noiden sekuntien aikana. Jos haluat tulla harjoittamaan mieltä ottamaan vastaan vauraus ja menestys sellaisena kuin sen haluat kokea niin voit aloittaa tällä 7-päivän lyhytkurssilla. Olen itse mukana koko kurssin ajan ja vastaan kysymyksiisi kysymysmodulin kautta.

7-päivän oppikoulu – avaimet vaurauteen verkkokurssi

”Success, happiness, and constant prosperity are the result of mastering the mind.” Yogi Bhajan

Muut kurssit

Kundaliinijooga, Helsinki

Ihmeellinen konsepti

Ensimmäinen kundaliinijoogakirjani Voiman tie ilmestyi vuonna 2009. Heti ilmestymisen jälkeen tamperelainen joogaopettaja kollega kehotti kirjoittamaan seuraavan kirjan chakroista. Muistan vastanneeni hänelle niin voimakkaan EI:n, että itsekin sitä säikähdin. En voinut kirjoittaa chakroista koska en tiennyt niistä mitään. Olin toki opiskellut opettajakoulutuksessa niiden värit ja teemat ja tehtävät mutten vielä koskaan ollut itse kokenut mitä ne todellisuudessa ovat ja kuinka ne meihin vaikuttavat, entä miten itse vaikutamme chakroihin. En voinut kirjoittaa kirjaa jostakin mitä en ymmärtänyt. Noloa tästä teki sen, että olin siinä vaiheessa opettanut kundaliinijoogaa jo lähes 10-vuotta ja koko joogasuuntauksemme pohjaa juuri chakroihin. Mitä siis olin opettanut?

Vasta kun sekä Yogi Bhajan että opettajani Dyal Singh Khalsa olivat poistuneet ajan toisiin kerrostumiin alkoivat chakrat ikään kuin puhua minulle. Vain muutamassa viikossa olin kirjoittanut ne ulos kurssin muotoon. Syksyllä 2013 pidin ensimmäisen 8-viikon Chakrapolku kurssin jonka jälkeen olen pitänyt niitä eri pituisina noin 4-7 kurssia vuodessa. Nyt vuosien jälkeen voin sanoa, että tunnen nämä fyysisen kehomme kahdeksan päächakraa, sekä olen löytänyt yhden niiden ulkopuolelta jota kutsun 3,5 chakraksi. Tiedän mitä ne ovat ja miksi ne ovat kundaliinijoogan perusta. Kun chakrat vihdoin olivat hallussa niin sen jälkeen minulle alkoivat avautua 10 energiakehoa. Pääsin siis tutustumaan yhä laajempiin energiakokonaisuuksiin. Tie tasapainoon kurssi syntyi 10 energiakehon ymmärtämiseksi. Kundaliinijooga pohjaa omaan kokemukseen ja yksi tärkeä elämäntehtäväni on ollut luoda nämä kaksi kurssia joiden avulla tuo oma kokemus chakroista sekä energiakehoista voidaan saavuttaa.

veeterzy-sMQiL_2v4vs-unsplash (1).jpg

Jo heti ensimmäisestä kurssista alkaen olen päässyt todistamaan ihmeitä joita polulle omistautuminen on saanut oppilaissa aikaan. Muutosprosessi, jonka kurssi on laittanut päälle, on toisinaan ollut elämää mullistavaa ja toisinaan kevyesti omaan suuntaan ohjailevaa. Ihme on oikea sana kuvaamaan sitä mitä kursseilla tapahtuu.

Nyt olen valmis jakamaan tiedot ja taidot kurssien ohjaamisesta ja opettamisesta muillekin. Ensi vuonna pidän ensimmäisen opettajakoulutukseni, jonka tärkein tehtävä on opastaa ohjaamaan lempeästi ja kunnioittavasti oppilasta tämän omalla tiellään. Joskus eksymme ja silloin tarvitsemme heitä jotka auttavat meitä palaamaan takaisin itseemme, kulkemaan omaa polkuamme. Chakrapolku on todellisuudessa hyvin lyhyt matka ja siihen ei mene kovin pitkää aikaa, sen voi kulkea muutamassa sekunnissa tai siihen voi kuluttaa vuosikymmeniä. Matka alkaa mielen kerroksista ja päättyy sieluun, sydämeen.

TULEVAT KURSSIT JA KOULUTUKSET:

8-VIIKON CHAKRPOLKU VERKOSSA alkaa 9.9.

8-VIIKON CHAKRAPOLKU HELSINGISSÄ 19.10. – 7.12. 

3-PÄIVÄN CHAKRAPOLKU HELSINGISSÄ 13.-15.12.

3-WEEKS CHAKRA PATHWORKING IN HELSINKI  18.10.-1.11.

CHAKRAPOLKU JA TIE TASAPAINOON OPETTAJAKOULUTUS 2020

Myrskyn silmässä henkisellä merellä

Kirjoitan tätä yhdellä kädellä koska toinen käsi lepää kipsissä. Olin jo jonkin aikaa ounastellut, että pysähtyminen oli tulossa. Olin tavallaan valmistautunut siihenkin, että heitettäisiin eteeni mitä tahansa niin se olisi otettava vastaan sydän auki. Kolme päivää Turkista muuton jälkeen matto liukui jalan alta pois ja lensin koko kehoni painolla ranteen päälle joka murtui neljästä kohtaa. Leikkausta odotellessani mieli kiersi kehää ja kysyi jatkuvasti ’miksi?’ Samaan aikaan sain vahvistuksia monelta suunnalta, että kaikki oli juuri kuten pitikin. Tämäkin tapahtui tarkoituksella, ei pysäyttääkseen minut (vaikka tekihän se myös sen) vaan avatakseen silmäni.

Leikkaus suoritettiin paikallispuudutuksessa ja olin koko ajan tietoinen siitä mitä ympärilläni sekä minussa tapahtuu. Kahden tunnin ajan kuuntelin rauhassa kuinka kirurgi ja hänen apulaisensa tekivät työtään väliverhon takana. Olin hereillä mutta samaan aikaan häilyin rajalla missä ihmeet tapahtuvat. Tunsin kuinka hymy levisi kasvoilleni vain hetkeä ennen kuin kirurgi jäi ihastelemaan juuri tekemäänsä työtä, yksi metallilevyistä oli saatu kiinnittymään oppikirjamaisesti ranteeni luihin. Iloisesti hän pyysi saada ihastella työtään vielä hetken aikaa ennen kuin taideteos piilotettiin ihon alle. Minua nauratti ja samaan aikaan mietin, etteivät nämä minua operoivat ihmiset tienneet lainkaan että huoneessa oli juuri sillä hetkellä paljon näkymättömiä apuvoimia. Olimme laajan piirin keskellä ja ikiaikaiset hahmot ja pyhimykset tekivät työtään meidän kanssamme. Olimme elämän energian äärellä joko tiedostaen sen tai tiedostamattamme. Me muodostimme yhden energian, yhdessä.

ava-sol-0LdF7HN3MFA-unsplash.jpg

Olen opiskellut energiaa ja sen ilmenemistä meissä jo muutaman kymmenen vuoden ajan vaan en vielä aikaisemmin ollut saanut näin selkeää kokemusta energiasta. Tunsin kuinka energia väistyi leikkauksen tieltä, tunnoton käsivarteni lepäsi pöydällä kuin eloton osa minua ja samaan aikaan energia kiertyi spiraalimaiselle rullalle pois päin kämmenestä kohti rintaa mihin se jättäytyi pyörimään leikkauksen ajaksi. Tunsin kosketuksia sormissani sekä ranteessa operaation aikana, mutta tunsin ne käteni energioissa vartaloni yläpuolella enkä siellä missä käsi oikeasti lepäsi leikattavana. Energinen käsivarteni piti kiinni puolikaaren muotoisesta kahvasta joka oli päällystetty nahalla, myöhemmin kahva vaihtui metalliin. Kahva oli suoraan sydämeni yläpuolella.

Nimetön123.png

Olen vasta matkani alussa tämän pysähtymisen seurauksena mutta jo aivan ensimmäinen oppi jonka sain oli suostua katsomaan kohti tulevaa päivää ilman suunnitelmaa. Ei niin, että mitä voin saada tältä päivältä, kuinka voin suorittaa listaamani asiat ja tuntea saaneeni jotain aikaan, vaan pikemminkin mitä voin antaa tälle päivälle? Opettelen pitämään silmät avoinna mahdollisuudelle opastaa, auttaa ja olla läsnä niissä tilanteissa jotka osuvat tielleni. Elämme parhaillaan voimakasta muutosvaihetta, jonka aikana henkinen kasvu saattaa olla räjähdyksenomainen ja raju. Se saattaa jopa hajottaa meitä fyysisesti. Helpoin keino kulkea myrskyn esille nostamien haasteiden läpi on ottaa ne vastaan, riemuita niistä, kohdata ilo ja antaa tilanteiden viitoittaa tietä eteenpäin. Toipuminen ja eheytyminen on nopeampaa kun se tapahtuu valon ja ilon voimalla!

Sat Nam!

Inderjit

 

Viikonloppuna 19.-21.7. kerron lisää energiasta joka virtaa meissä Chakrapolku kurssilla Helsingissä. Tervetuloa!

Kiinni pitävät nurkat ja lentävä tanssi

Aina joogatunnin jälkeen jäämme keskustelemaan oppilaiden kanssa pitkäksi aikaa. Juomme Yogi Teetä ja turisemme. Olen lähdössä pian Alanyasta ja palaamassa Suomeen. Keskustelumme pyöri tämän aiheen ympärillä kun eräs hollantilainen vanhempi nainen kysyi mitä aion tehdä asunnolleni. Vastasin, ettei se ole minun että olen vuokralla siinä. Naisen suu loksahti auki ’Mitä, etkö omista tätä?’ Vastasin etten voisi kuvitella omistavani mitään joka sitoo minua yhteen paikkaan. Kerroin, että minulla on yhdeksän matkalaukkua, kaksi kissaa ja poika jotka otan mukaani kun jatkamme matkaa. Vastaukseksi hän sanoi, ettei voisi kuvitella elävänsä kuten minä elän.

Tällä viikolla norjalainen ystäväni Inger Lise tuli käymään luonani, hän tekee kiinnostavaa työtä näkijänä/lukijana ja olimme sopineet, että hän lukee minulle. Istuimme vastakkain tuoleilla olohuoneessa hän sulki silmänsä ja minä pidin omani auki. Lukeminen toimii niin, että jollakin toisella tajunnan tasolla minä syötän hänelle kuvia, jotka liittyvät aiheeseen josta haluan tietää lisää. Hän kertoo minulle mitä näkee. Joskus ne ovat symboleita ja joskus tarinoita, joita sitten itse tulkitsen. Ensin hän näki minut pienessä huoneessa juoksemassa paikoillani. Nilkkojeni ympärillä oli ohuesta kultalangasta kudotut rihmat jotka pitivät minusta kiinni ja estivät liikkumasta eteenpäin. Nuo rihmat kulkivat huoneen kahteen terävään nurkkaan. Rihmat olivat hentoiset vaikkakin niiden voima oli vahva, ja ne olisi voinut helposti repäistä rikki. En kuitenkaan tehnyt niin koska nurkat edustivat läheisiä, minulla rakkaita ihmisiä joita en halunnut loukata, vaan yritin juosta paikoillani kuten minun kuuluikin heidän järjestelmässään, jotta minua olisi helpompi ymmärtää, lokeroida ja paketoida.

ahmad-odeh-460173-unsplash.jpg

Me määritämme itsemme, otamme roolin ja elämme sen roolin mukaan. Vaan mitä jos meillä onkin monta roolia ja haluamme elää niistä jokaisen, olla monta eri tarinaa yhtä aikaa? Tiedän mitä nuo terävät nurkat ovat omalla kohdallani. Siellä on heitä jotka pelkäävät puolestani koska elän arvaamatonta elämää, mutta siellä on myös heitä jotka haluavat pistää minut yhteen laatikkoon joka määrittää olenko joogaopettaja vai elokuvaohjaaja, vai kenties kirjailija tai yrittäjä. Laatikot ovat olemassa jotta järjestys säilyisi, vaan laatikossakin sisältö voi olla hujan hajan. Minä taas rakastan järjestystä ja olen mielummin monessa laatikossa yhtä aikaa kuin vain yhdessä joka tuppaa menemään sekaisin.

christian-fregnan-776613-unsplash.jpg

Luenta jatkui. Seuraavassa kuvassa irrotin varovaisesti nuo kultaiset rihmat ja ne muuttuivat balettitanssijan kenkien vaaleanpunaisiksi silkkinauhoiksi. Sidoin nauhat nilkkojeni ympärille. Äkkiä hypin iloisena ja leikkimielisenä ympäri vitivalkoista tanssisalia balettitossut aika-ajoin lattian pintaa hipoen, mutta suurimman osan aikaa vietin ilmassa leijuen, tanssien ja vapaana terävistä nurkista.

Mikään tai kukaan ei pidä meistä kiinni kuin me itse. Vapaus on meissä jokaisessa. Kun tunnistamme omat henkilökohtaiset nurkat ja rihmat ja päästämme irti niistä kauneimmistakin kahleista, otamme elämän todella haltuun sellaisena kuin sen haluamme olevan. Silloin on vain itsestämme kiinni mitä pystymme tekemään. Kun rihmat eivät enää sido meitä niin muiden mielipiteillä ei ole merkitystä. On vain onnellinen lentävä tanssi, joka vie meitä eteenpäin yksi Grande Jeté kerrallaan, laatikosta toiseen ilman, että sulkeudumme yhteen meitä määrittävään tarinaan.

Happy Dancing!

Inderjit