Vaeltajahermon matkassa

Viime aikoina on VIHDOINKIN alettu puhua vagushermosta. Jo oli aikakin! Jos meistä jokainen osaisi työskennellä tuon elintärkeän hermon kanssa, etsien aktiivisesti mielen sekä fyysisen kehon tasapainoa niin arvelen, ettei olisi mitään syytä ylittää rajoja toisten puolelle vallanjanossa, ei olisi syytä uskotella kenellekään, että totuus on jotain muuta kuin mitä se on tai johtaa herkkäuskoisia harhaan minkään asian puolesta tai vastaan, ja jokainen meistä ymmärtäisi kunnioittaa toisen kokemusta ja elämää sellaisena, kuin hän on sen itselleen omasta tahdostaan luonut. Jokainen tietäisi kuinka tärkeää on kunnioittaa kaikkea elämää ja olla osa yhteisöä, joka on moninainen mutta yksi.

Yksinkertaista!! Ja tämä kaikki olisi mahdollista jos me tuntisimme oman hermoston ja osaisimme käyttää sitä. Olen tehnyt työtä yli 20-vuotta erityisesti vagushermon kanssa. Kundaliinijoogan kautta olen ymmärtänyt hengityksen merkityksen ja päässyt tietoisesti vaikuttamaan pallean toimintaan, jonka liike aktivoi tuota tärkeää vaeltajaa meissä. Tulihengitys, hengityksen pidätykset, lukuisat harjoitukset, joissa kierretään kehoa dynaamisesti tai rauhallisemmin. Kaikki kundaliinijooga harjoitukset tavalla tai toisella vaikuttavat suoraan meidän aivohermoihin. Vagus on niistä numero kymmenen. Edelleenkään vaeltajahermon toimintaa kokonaisuudessaan ei tiede tunne, vaan onneksi siitä tiedetään jo sen verran, että siihen uskotaan ja siitä puhutaan.

Sana vagus tulee latinasta ja kirjaimellisesti se tarkoittaa vaeltajaa. Suomessa siitä on otettu yleisesti käyttöön sana kiertäjä, koska tämän pisimmän aivohermon lonkerot kiertävät ympäri kehoa ulottuen kaikkiin tärkeisiin sisäelimiin. Itse pidän vaeltaja sanasta enemmän ja käytän siis suoraa käännöstä.

Hermoston tehtävä on välittää elimistön viestejä aivoihin, kun taas aivoista lähtee hermostoa pitkin mm. tahdonalaisia käskyjä lihaksiin. Elämä sellaisena kuin se tapahtuu meissä, luonnossa ym. etsii aina tasapainoa. Hermoston tehtävä on säädellä kehon ja mielen tasapainoa.

Aivohermoista viisi ohjaa meitä aktiivisesti hyvän olon ja sosiaalisen liittymisen tilaan (käsite on lainaus Stanley Rosenbergin kirjasta Opas vagushermon parantavaan voimaan, Viisas elämä 2021). Vaikka sanotaan, ettemme voi tietoisesti säädellä autonomisen hermoton toimintaa, niin meillä on siitä huolimatta siihen keino. HENGITYS!

Säätelemällä hengitystä pystymme vaikuttamaan siihen kuinka suhtaudumme asioihin ympärillämme. Vaikka emme voisi hallita mitään ympärillämme tapahtuvaa niin hengityksen ja erityisesti vaeltajahermon kanssa tehty yhteistyö määrittää sen kuinka suhtaudumme tilanteisiin. Tämän hetkinen toimintamme luo jatkuvasti tulevaisuuden rakennusmateriaalia yhtä lailla kuin jos idea syttyisi luovaan päähän ja alkaisi rakentaa tietään ulos ollakseen jonakin päivänä konkreettinen esine esim. puhelin, tietokone tai vaikka tulitikku. Tulevaisuuden kivijalka rakentuu NYT tällä hetkellä. Se minkälaisen ME siitä muodostamme, on riippuvainen suhtautumisestamme tämän hetken tapahtumiin.

Jokainen on vastuussa omasta tasapainosta. Yhteisön vastuu on auttaa heidät, jotka ovat menettäneet tasapainonsa, takaisin yhteisön tasapainon tilaan. Epätasapaino näyttäytyy riidanhaluisuutena, agressiivisuutena, masentuneisuutena, jatkuvana väsymyksen tunteena, vallanjanona, oikeassa olemisen pakkona ja monin muin tavoin. Epätasapaino tapahtuu ensin mielessä ja sen jälkeen fyysisessä kehossa. Jos emme kykene kuulemaan tai aistimaan omaa mielen horjahdusta niin silloin fyysinen oireilu on meille äänekkäämpi viesti. Epätasapaino on sitä, ettemme osaa kunnioittaa joko itseämme, tai toista sellaisena kuin hän on valinnut olla. Kunnioitukseen liittyy molemminpuolinen arvostus. Silloinkin, vaikka emme olisi vastapuolen kanssa samaa mieltä. Yhteisön vastuu on tässä kuviossa tärkeä, koska kun yksi yhteisön jäsen menettää tasapainon niin se vaikuttaa koko yhteisöön.

Huomaatko kuinka vähällä tietoisella työllä tasapainon voi saavuttaa? Ja kuinka valtava vaikutus on sillä jos yksi ihminen yhteisössä menettää tasapainonsa? Tutustu omaan vaeltajaan sisälläsi ja työskentele sen kanssa hengityksen avulla erityisesti jos tämä teksti aiheuttaa sinussa vastareaktion. Ennen kuin sanot seuraavan sanan, tai teet seuraavan teon niin varmista, että se tulee kunnioituksen suodattimen läpi.

Vaeltajahermoa vahvistava ja tasapainottava harjoitus: Ota syvä sisäänhengitys. Tunne kuinka vatsasi ja pallean seutu laajenee samalla ulospäin. Pitkän ja rauhallisen uloshengityksen aikana vedä navan ja pallean seutua kevyesti kohti selkärankaa. Pidätä hengitystä ulkona noin viisi sekuntia. Ota uusi tasainen ja rauhallinen sisäänhengitys ja jatka tätä 3 min. Huomaatko vaikutuksen?

Tiistaina 29.3. klo 18:00-20:00 Hengitys työpaja @Kundaliinijooga Helsinki aiheena: Vagushermo ja kuinka aktivoimme sitä kundaliinijoogan avulla.

Sääntöihin kahlittu vapaus

Tänä aamuna meditoidessa avasin hetkeksi silmäni ja näin kuinka kaksivuotias Turkista mukana tuotu kissa istui vierelläni ruhtinaallisesti kuin patsas silmät suljettuina, kuin meditoiden hänkin. Ajatuksissani kuljin siihen hetkeen, kun hän oli vastasyntynyt pieni kissanpentu ja availi ensimmäisen kerran silmiään neljän sisaruksensa kanssa Alanyalaisen hotellin suojissa. Kuinka he varttuivat juoksennellen pitkin hotellin pihaa ja uima-altaan reunaa vapaina, emon antaessa heidän juosta. Kun he kasvoivat he alkoivat laajentaa reviiriään ja kävivät öisin naapuri hotellien pihoilla palaten kuitenkin aina kotiin, omaan viiden tähden ympäristöön Sunprime C-Loungen hyväksyvään huomaan. Kuinka kaunis ja erityinen hänen syntymätarinansa onkaan. Ja nyt hän asuu Suomessa, rakastettuna perheenjäsenenä ihmetellen lumihiutaleita, jotka tuikkivat kadun yllä roikkuvan lampun valokeilassa. Hänenkin nimensä on Lumi.

Vapaus, sen tuntee todella vasta kun sen menettää. Edes ennen nykyistä tilannettamme kaikkine rajoituksineen kissat eivät olisi saaneet kulkea vapaina Helsingin kaduilla, saatikka synnyttää poikasia hotellin alakertaan, missä heistä olisi kaikeinlisäksi huolehdittu kuin omista. Vapaus on elämän virta, joka kulkee kauttamme, jota kuljetamme ja jossa kuljemme. Kiellot estävät tuon virran. Ymmärrän toki, että hygienian vuoksi kissat eivät voi vaellella kaduilla ja käydä synnyttämässä Scandian aulassa. Mutta onko kielloista tullut meille niin normaali asia, että olemme antaneet samalla pois osan perusoikeuksistamme joihin kuuluu vapaus? Vapaus päättää itse missä kuljemme, milloin kuljemme, keiden kanssa kuljemme ja mihin pysähdymme lepäämään tai jopa synnyttämään.

Kissat ovat menettäneet vapauden elää kaupungeissa ulkona, tiheissä taajamissa. Myös meidät ihmiset on sidottu sääntöihin joiden tarkoitus on suojella meitä, vaan suojella miltä? Mitä me oikeasti pelkäämme? Miltä meitä halutaan suojella? Kuka meitä suojelee? Tarvitsemmeko me todella niin paljon holhousta kuin mitä meidän annetaan ymmärtää? ”Ahkera äiti kasvattaa laiskoja lapsia”. Jos lapsi ei opi tuntemaan itseään, kuinka pitää itse huoli itsestään, niin onko vanhempi silloin tehnyt tehtävänsä vai onko hän liiallisella kontrollilla vienyt lapselta voiman toteuttaa itseään, oppia omien virheidensä kautta? Kun kissat opiskelevat elämää he riehuvat toistensa kimpussa, mittaavat voimiaan painien keskenään. Emo katsoo vieressä ja antaa lapsosten riehua, kyllä ne oppivat kukin omalla ajallaan.

Aamuisen meditaationi lopputulema olikin se, ettei meitä kansalaisia tarvitsisi niin kovasti holhota. Meille pitäisi opettaa kunnioitusta toisia kohtaan, rakkautta elämää kohtaan ja viisautta löytää oma tie. Meille tulisi antaa vapaus tehdä itse omat virheemme ja elää pelottomasti läpi elämän. Pelon lietsominen ei tee meistä kuuliaisia, viime kädessä se tekee meistä kapinallisia. Me olemme yhtä vapaita kuin hotellin uima-altaan reunalla leikkivät kulkukissat. Hetkellisesti saatamme suostua holhoukseen, suostua pelkäämään, mutta lopulta siihenkin kyllästyy ja silloin kutsuu vapaus hinnalla millä hyvänsä.


Uudessa kirjassani Aikamatka – sielun reissukirja (Viisas Elämä, 2021) pohdin pelkoa, mitä se viime kädessä on? Onko kuoleman pelko kaiken pelon taustalla? Miksi me pelkäämme kuolemaa? Jos tietäisimme mitä kuolema oikeasti on, väistyisikö pelko silloin?


Kirja ilmestyy 22.2. Sen voi tilata ennakkoon täältä: https://holvi.com/shop/kundaliinijoogakoulu/product/a80a867e88a4fc37b5b6b4d9620ccf72/