Tämä kuva on yksi suosikeistani. Sen on ottanut ensimmäisen elokuvani tuottaja Pete Eklund. On vuosi 2012 Bensonhurstissa Brooklynissa. Kun katson tätä kuvaa näen vahvan naisen, elokuvan ohjaajan, joka tietää mitä tekee, on täysin kartalla siitä mitä haluaa elämältä ja menee luottavaisesti ja määrätietoisesti sitä kohti. Mutta TOTUUS kuvan takana on jotain ihan muuta. Olen pelokas ja epävarma. Nainen, joka on aivan pihalla kaikesta ja miettii vain, miten ihmeessä olen päätynyt tähän??
Ohjaajalla on valtava vastuu koko tuotannosta ja jos elää vain yhtä hetkeä kerrallaan niin miten mistään voi tulla mitään?? Lisäksi koin olevani ruma ja lihava, mikä oli perintöä siltä ajalta, kun vielä opiskelin teatterikorkeakoulussa ja painoin 5kg enemmän. Siis vain 5kg! Tosin tuolloin minua oli kehotettu laihduttamaan, ja kun käsky tuli auktoriteetilta niin sen jäljet juuttuivat minuun pitkäksi aikaa.
Nyt 13-vuoden jälkeen olen mielestäni kuvassa hoikka, kaunis ja määrätietoinen. Kenties olinkin kartalla kaikesta mutta epävarmuuteni ihmisenä esti minua näkemästä sitä?
Miten meidän mieli oikein toimii, kun se näin vääristelee asioita? Miksi emme voi elää jokaista hetkeä, kuin se mitä teemme juuri nyt olisi merkityksellistä ja täydellistä juuri sellaisena kuin se on? Miksi emme näe itseämme merkityksellisenä ja täydellisenä sellaisena kuin olemme juuri nyt? Miksi meidän pitää olla jotakin… muuta?
Aamulla luin yhtä suosikki kirjoistani Yu Danin Kiinan viisauden sydän – Mitä Konfutse nyt sanoisi? Kirjassa puhuttiin junzista. Minkälainen ihminen hän on kuinka tulla sellaiseksi. Ohjeiksi annetaan pitkäjänteisyys, kärsivällisyys ja kestävyys. Todellinen muutos ei tule 15 minuutin harjoittelulla, vaikka se voi olla ensimmäinen askel hyvään ja täyteen itsensä näköiseen elämään. Muutos vaatii sitoutumista, harjoitusta, opiskelua ei toisten vuoksi tai siksi, että saavuttaisi jonkin aseman, saisi haluamansa työpaikan, vaan opiskelua oman itsensä vuoksi, jotta maailmanymmärrys laajenisi.
Yunzi ei elä nopeassa vaunussa vaan hän etenee hitaasti tarkkaillen kaikkea ympärillään ja oppien kaikesta mitä näkee, tekee ja kokee. Oppien toisilta. Hän kunnioittaa jokaista arvoisenaan, ei katso alas eikä ylös. Häntä ei voi miellyttää koska hän näkee sellaisen läpi eikä hänellä ole tarve miellyttää ketään, mutta hän kunnioittaa jokaista. Hän näkee laajemman kuvan ja osaa sanoittaa sen mitä ymmärtää. Hän ei katso itseään peilistä ja näe epäkohtia, vaan itsessään hän näkee eletyn elämän arvon ja sen kauneuden. Hän on kaunis ja arvokas ja sellaisena hän itsensä myös näkee.
”Jos ylläpitää myönteisen ja toiveikkaan asenteen sekä ymmärtää vuorovaikutuksen säännöt, voi kehittyä ihmiseksi joka tuo onnea toisten elämään, sallii oman onnellisuutensa muuttua elinvoiman lähteeksi, valaisee kaikkea ympärillään auringon tavoin, tuo lohtua perheelleen ja ystävilleen – ja joskus lopulta koko yhteiskunnalle. Junzin on kuitenkin aloitettava lähipiiristä: omista ystävistään.” – Yu Dan
Etsin tulevia junzeja, jotka haluavat työskennellä kanssani ja oppia hyvän elämän säännöstön niin, että kasvat näkemään maailmaan kauniina sekä itsesi arvokkaana. Opit näkemään oman tarkoituksesi tämän maailman rakentajana ja ylläpitäjänä. Jos tämä resonoi ja kutsuu sinua olethan yhteydessä. Kenties yksi tulevista valmennuksistani on juuri se mitä etsit.
Koen itseni hyvin onnekkaaksi, että olen saanut kirjoittaa kuusi kirjaa, tehdä kolme elokuvaa, joita on näytetty elokuvateattereissa ja jotka ovat päätyneet televisioon sekä suoratoistoon ympäri maailmaa. Olen saanut asua 7-vuotta Yhdysvalloissa ja vuoden Turkissa. Olen saanut opiskella näyttelemistä, elokuvaa, joogaa ja maailmaa. Jos olisin nuorena tarkkaan kartoittanut tulevan elämäni askelmerkit en olisi päässyt kokemaan tätä kaikkea, mutta kun olen elänyt vain yhtä hetkeä kerrallaan kaikki tämä on ollut sen yhden jatkuvan hetken hedelmää.
Tästä linkistä pääset katsomaan ensimmäisen elokuvani Brooklynin pojat.
Rakkaudella, Mervi
Mervi Enqvist (Inderjit Kaur Khalsa) 