Ei valmiiksi pureskeltua viisautta vaan oma kokemus

Olen jo useamman vuoden ajan harrastanut automaattipiirustusta. Kun yritän ymmärtää ja jäsentää oppimaani, saan intuitiivisen viestin ottaa kynän käteen ja piirtää sen, mitä mielessä liikkuu. Näin syntyi myös maailmankaikkeuden kehityskartta, jolla nimellä kutsun alla olevaa piirustusta. Tässä on kaikkeuden selitys yhdessä kuvassa.

Lähden nyt avaamaan tätä kuvaa, ja katsotaan, resonoiko se sinun ajatusmaailmasi kanssa. Ota vastaan avoimin mielin se, mitä tulee – luet tätä joka tapauksessa jostakin syystä ja tarkoituksella, vaikka se ei olisi sinulle vielä aivan selvää, miksi.

Noin 20 vuotta sitten näin Salaisuus-nimisen dokumenttielokuvan, jonka oli tehnyt australialainen Rhonda Byrne. Olin aivan uuden äärellä; koin, että siinä oli jotakin, mitä halusin ymmärtää syvemmin, mutta jostain syystä en saanut siitä oikein mitään otetta. Katsoin elokuvan moneen kertaan, luin kirjan monta kertaa läpi, mutta aina vain salaisuus jäi ymmärtämättä. KUNNES löysin sattumalta käsiini Kybalionin, jota lähdin tutkimaan – ja siinä matkalla ymmärsin, että Salaisuus kertoo juurikin tästä.

Kybalion on lyhyt, seitsemää hermeettistä prinsiippiä selittävä tekstikokonaisuus, joka pohjaa Smaragditaulun kahteentoista lauseeseen. Näitä lauseita on eri versioissa hieman eri määrä, mutta perusajatus jokaisessa on sama. Kybalionin kirjoittajaa ei tiedetä, mutta koska teos ilmestyi vuonna 1903, eli samoihin aikoihin kuin New Thought -liike Yhdysvalloissa julkaisi vastaavanlaista tekstiä, on Kybalionin kirjoittajana pidetty William Walker Atkinsonia (1862–1932), joka oli liikkeen yksi pioneereista.

New Thought -liike oli alkujaan saanut vaikutteita mm. Phineas Parkhurst Quimbyn (1802–1866) ajatuksesta, että sairaus voi johtua mielen virheellisistä uskomuksista – tieto, joka meidän aikanamme on jälleen nostettu näkyvästi esiin. Kybalionin kirjoittajaksi on nimetty Three Initiates, eli kolme vihittyä.

Myöskään Smaragditaulun kirjoittajaa ei tiedetä – tosin koko taulun olemassaolo on sekin kyseenalainen. Ensimmäisen kerran taulu mainitaan kirjoitetussa muodossa noin vuosina 600–800 arabiankielisissä alkemiallisissa teksteissä. On kiinnostavaa, että alkemia – al-kīmiyā’ (الكيمياء) tai al-khīmiyā’ – juontuu Egyptiä tarkoittavasta sanasta Kēme, joka merkitsee mustaa maata eli sanassa kaikuu kuvaus Niiliä reunustavasta mutaisasta maasta. Sana ohjasi ymmärtämään Egyptin salaisuuksien maana. Näin siis sana alkemia jo itsessään pitää sisällään sanan salaisuus.

Tosin tieto, joka annetaan Smaragditaulussa, ei ole salaisuus, vaan se avautuu, kun sitä pohtii. Salaisuutta ei voi antaa valmiiksi pureskeltuna, koska sen ymmärtäminen vaatii omaa sisäistä matkaa. Tämän vuoksi Rhonda Byrnen Salaisuus ei avautunut minulle – eikä monelle muullekaan – koska siinä salaisuus tarjoillaan valmiiksi pureskeltuna ilman omakohtaista kokemusta aiheesta. Jos salaisuuden todella haluaa ymmärtää ja oivaltaa, se pitää kokea. Tieto ei syty meissä sanojen vaan kokemuksen kautta. Sanat ohjaavat – sen vuoksi totuutta ei voi suoraan avata, vaan se pitää antaa pieninä lauseina. Tämän vuoksi runous on lähempänä totuutta kuin tiede, joka pyrkii avaamaan kaiken tutkimastaan asiasta.

Kybalionissa sanotaan ”While All is in THE ALL, it is equally true that THE ALL IS IN ALL.”  Jonka jälkeen prinsiippien viesti jatkuu meille kaikille tuttuun: Niin ylhäällä kuin alhaalla, niin alhaalla kuin ylhäällä. Mikään ei ole paikoillaan, kaikki on jatkuvassa liikkeessä. Kaikessa on kaksi puolta, jotka toimivat yhdessä; ne ovat saman asian eri asteet, eri sävyt, eri värähtelyt – mutta ne ovat yksi ja sama. Heiluri heiluu yhtä paljon oikealle kuin vasemmalle, ja sen on aina palattava takaisin keskipisteen kautta ja heilahdettava toiselle puolelle yhtä paljon. Jokaisella seurauksella on syynsä; kaikki, mikä tapahtuu, seuraa kaikkeuden lakia. Kaikilla tasoilla vaikuttavat feminiini ja maskuliini – mitään ei ole ilman näitä kahta.

Tässä tuli Hermeettinen Oppi lyhyessä muodossa. Olkoon nuo sanat ajatussiemeniä, jotka lähtevät itämään omaa rauhallista tahtiaan.

Kuvassa on kolme tasoa, jotka ovat aaltoviivan alapuolella, ja ylhäällä kolmio, viiva ja pallo. Pallo edustaa ensimmäistä aktiivista toimintaa, joka laskeutuu maailmanluomisen tasolle alkumeren tälle puolen. Tuonpuoleinen on se osa ikuisuutta, josta me emme voi edes puhua – sille ei ole sanoja – mutta jos sen haluaa ymmärtää, sitä voi kutsua sanalla THE ALL.

Kolme tasoa, jotka viivoina erkaantuvat pallosta, ovat Aineen taso, Mielen eli mentaalinen taso ja Hengen taso. Ne edustavat evoluutiomatkaamme, jota teemme täällä maailmankaikkeudessa. Jokainen meistä on käynyt läpi kaikki aineen seitsemän tietoisuuden tasoa.

Ensimmäinen on siemen, joka laskeutuu kaikkeuteen jumaluudesta. Laskeutumismatkalla siemen pudottaa koko identiteettinsä, riisuutuu jumaluutta edustavista koruistaan kuin jumalatar Inanna laskeutuessaan seitsemän portin kautta manalaan. Kun hän tarinan mukaan nousee kolmantena päivänä ylös, on hän käynyt läpi kaikki kolme tietoisuuden tasoa – aineen tason, mentaalitason ja hengen tason – jolloin hän palaa samaan kuin mistä siemenenä lähti eli hän palaa jumaluuteen.

Aineen tietoisuuden kokemuksellinen reitti alkaa luonnon hienojakoisista voimista ja etenee lämmön, valon ja magnetismin tietoisuuteen. Sitä seuraavat eetteri, säteily, kaasu, neste ja konkreettinen aine. Kaikella on tietoisuus, jopa kivellä ja höyhenellä, koska kaikki rakentuu energiasta – ja energialla itsessään on tietoisuus. Meistä jokainen on aloittanut tällä tietoisuuden evoluution portaikolla aineen evoluutiosta ja edennyt sen myötä kokemaan mineraalin tietoisuuden, joka on ensimmäinen askel mentaalisen evoluution tasolla.

Ensimmäinen vaihe on oivaltaa mineraalien ja kemikaalien tietoisuus, sitten kasvien, eläinten ja lopulta ihmisen tietoisuus. Tässä me nyt olemme – oivaltamassa, mitä on olla olemassa ihmisen tietoisuudessa. Mitä ihmisyys on? Käymme läpi erilaisia skenaarioita eri roduissa, sukupuolessa, kokemuksissa ja historiallisissa aikajatkumoissa, kunnes oivallamme valon itsessämme.

Ihmisen tietoisuus poikkeaa eläimen tietoisuudesta, koska meillä on mieli, jota aktiivisesti käytämme. Myös eläimellä ja kasvilla on mieli, mutta sen käyttötarkoitus on eri kuin ihmisellä.

Muinaisessa Egyptissä puhuttiin valaistumisesta, joka on ihmisen evoluution päämäärä. Varsinainen alkemistin työ alkaakin mielen avulla, kun oivallamme valon itsessämme ja annamme sydämen yhdistyä hypotalamukseen ja aktivoimme näin tietäjyyden portin, jota Kabbalassa kuvataan yhdentenätoista sefirana – näkymättömänä porttina korkeampaan tietämiseen.

Kun tämä tapahtuu, henki lähtee irtaantumaan aineesta. Matka jatkuu siitä huolimatta – emme enää tarvitse ihmiskehoa seuraavalla tasolla, vaan hengen evoluutiossa tutkimme, mitä on olla henkiolento, joka on aktiivisesti yhteydessä ihmisiin ohjaten ja johdattaen meitä maallisella matkallamme. Näitä ovat enkelit, mestarit, vihityt ja jumalat.

Kun olemme kiertäneet miljoonien vuosien aikana koko tämän kehän, läpi eri tasojen, on aika palata takaisin alkumeren yläpuoliseen tilaan, missä olemme jälleen yhtä kaiken kanssa. All is in The All. The All is in All.

Erillisyyden tunne ihmiselämässä johtuu siitä, että olemme venyttäneet kasvulankaamme kovin pitkälle kotoa. Kun matka etenee ja lähenemme kotia, kasvulanka ei enää huoju, vaan se vahvistuu. Palaamme kotiin muuttuneina, voimaantuneina, ja voimme jälleen ottaa kantaaksemme nuo alas-matkatessa riisumamme jumalmääreet – korut, jotka jumalatar Inanna riisuu matkallaan manalaan.

Kun Inanna kolmantena päivänä kokoaa itsensä Enkin, makean veden jumalan, avustuksella ja nousee naulasta johon hänet on ripustettu, takaisin ylös jumalten joukkoon, hänen korunsa palautetaan. Inanna tuntee nyt sekä varjomaailman että valomaailman itsessään. Hän ymmärtää mistä kaikessa on kyse. Hän on itse tuo ymmärrys.

Niin ylhäällä kuin alhaalla, ja niin alhaalla kuin ylhäällä tarkoittaa myös sitä, että kaikkinainen luovuuden prosessi kulkee tämän saman makrokosmoksen kaavan mukaan. Nappaamme ilmasta ajatuksen, jota lähdemme kehittämään mielen avulla. Ajatus materialisoituu aineeksi – kuten esimerkiksi tämä teksti saa kirjoitettaessa aineellisen muodon, joka lähtee muuttamaan lukijan tietoisuutta, kasvattamaan sitä, monistamaan ajatuksia, jotka taas ruokkivat lukijan eli sinun luovuuttasi. Haaste on ottaa tämä tieto vastaan avoimin sydämin. Joissain ei-tieteellisissä lähteissä mainitaan, että meidän ajatustietoisuuden läpi pyyhkii noin 30 000 ajatusta päivässä, joista 80% on negatiivisia. On tämä totta tai ei niin ajatuksena se on kuitenkin kiinnostava. Kun pystymme muuttamaan suhdetta niin että 80% ajatuksista on positiivisia niin silloin valo värähtelee meissä korkeammalla taajuudella. Ja muutos kaikessa ympärillämme on ilmeinen.

Otetaan askel vielä hieman syvemmälle kvanttitietoisuutta hyödyntäen:

Koska aikaa ei ole, vaan kaikki tapahtuu NYT jokaisessa aikahorisontissa yhtä aikaa, kaikki se, mikä on joskus ollut (eli menneisyys), vaikuttaa siihen, mikä on tuleva (eli tulevaisuus), ja kaikki se, mikä on oleva tulevaisuudessa, vaikuttaa siihen, mikä on ollut joskus menneisyydessä. Aika on taipuisa kerrostuma, josta nappaamme yhden hetken ja koemme juuri sen. Mahdollisuuksia on lukematon määrä, joista valitsemme omaa värähtelyä vastaavan kokemuksen. Kun värähtelytasomme nousee, myös kokemamme todellisuus muuttuu. Valinta on sinun, aina!

Tätä on Hermeettinen Oppi. Kiitos, kun luit tänne asti. Jos haluat opiskella tätä kanssani ja todella oivaltaa tämän tiedon itsessäsi, seuraava Hermeettinen Oppi alkaa 5.1. ja jatkuu 12 viikkoa. Lue lisää TÄÄLTÄ.


Tässä kuvassa nojaan 11 000 vuotta sitten kalliosta irrotettuun T-pilariin, joka on jätetty silleen. Jostakin syystä sitä ei ole työstetty loppuun asti. Kiven korkeus olisi ollut noin 3 metriä, jos se olisi nostettu paikoiltaan ja istutettu maahan kuten muut pilarit ympäristössä, osa edelleen lähes kokonaan maan sisällä. Kuva on merkityksellinen koska tästä päivästä alkaen olen saanut kanavointina tätä yllä kirjoittamaani tietoa. Jotain merkillistä siis tapahtui tuona päivänä, jota en vielä itsekkään ymmärrä. Nyt opetan tätä tietoa ja joogaa tiedon välittäjänä. Kuva on Karahan Tepen arkeologisilta kaivauksilta. Seuraava matka alueelle on Pääsiäisenä 2026. Lue matkasta lisää täältä.

Lintu tuo viestin

Ensimmäisen kerran kuulin sanaparin Göbekli Tepe noin kahdeksan vuotta sitten asuessani Turkissa. Ystäväni Minna Rautiainen-Cimrin, joka oli asunut maassa jo lähes 20-vuotta lähetti minulle artikkelin, missä puhuttiin paikasta, jonka epäiltiin olevan Raamatun Eeden tai muu muinainen rituaalipaikka itäisessä Turkissa lähellä Syyrian rajaa. Tunsin heti pakottavaa tarvetta lähteä käymään siellä.

Olen kirjoittanut Göbekli Tepestä kahdessa kirjassani Aikamatka -sielun reissukirja (Viisas elämä, 2021) sekä Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023) ja pohtinut paikan merkitystä historiassa.

Viime viikolla unelmasta tuli vihdoin totta.

Göbekli Tepe löytyi aavikon maaperästä kiviröykkiöiden keskeltä lähes sattumalta. Alue merkittiin arkeologiseen rekisteriin 1960-luvulla amerikkalais-turkkilaisessa tutkimuksessa. Sitä pidettiin aluksi vain vanhana bysanttilaisena hautakumpuna, eikä siihen kiinnitetty sen suurempaa huomiota. Paikalliset maanviljelijät kertoivat löytäneensä kivisiä paaseja pelloiltaan. He eivät tienneet, että kyse oli hyvin merkittävästä arkeologisesta kohteesta. Eräs maanviljelijä oli 60-luvulla tietämättään kaivanut omalta pellolta 11 000 vuotta vanhan patsaan. Veistoksessa oli selkeä ihmishahmo, joka piti käsissään seisovaa fallostaan. Miesporukassa he olivat nauraneet patsaalle ymmärtämättä lainkaan sen historiallista arvoa tai ikää. Lopulta, mutta vasta vuosien jälkeen, patsas päätyi museoon.

Saksalainen arkeologi Klaus Schmidt (German Archaeological Institute) vieraili alueella 1990-luvun alussa ja tajusi heti, että kyseessä ei ollut hautakumpu vaan neoliittinen temppelialue – mahdollisesti vanhin tunnettu uskonnollinen rakennelma maailmassa. Kaivaukset aloitettiin vuonna 1995 hänen johdollaan, ja niissä paljastui suuria T:n muotoisia kivipaaseja, jotka oli koristeltu eläinhahmoilla ja symboleilla. Göbekli Tepen kivikehät on rakennettu noin 9600–8000 eaa., eli noin 11 000–12 000 vuotta sitten. Kivikehät ovat noin 7000-vuotta vanhempia kuin Stonehenge tai Egyptin pyramidit.

Kuvassa museoon rakennettu versio joka paljastaa megaliitti pilarien mittasuhteet.

Alueella on monia ympyränmuotoisia rakennelmia, joissa keskellä seisoo kaksi suurta T-muotoista kivipaasia. Paadet ovat jopa 6 metriä korkeita ja painavat useita tonneja. Monissa niissä on kaiverrettuja eläinhahmoja: mm. leijonia, käärmeitä, lintuja, skorpioneja ja villisikoja. Symboliikka viittaa mahdollisesti rituaaleihin, kosmologiaan tai esi-isiin. Noin vuonna 8000 eaa. ihmiset tarkoituksella hautasivat Göbekli Tepen rakennelmat. Syytä tähän ei tiedetä, mutta peittämisen ansiosta ne ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin. Alueesta on tähän mennessä kaivettu esiin vain pieni osa (noin 10–15 %). Syytä siihen miksi rakennelmat peitettiin ei kukaan tiedä, koska niiden käyttötarkoituskin on meiltä piilossa. On myös merkittävää, että meidän aikanamme nämä kivikehät ovat tulleet uudelleen päivänvaloon. Miksi juuri nyt?

Läheisiltä alueilta, kuten Karahan Tepe, on löytynyt vastaavanlaisia rakenteita, mikä viittaa laajempaan esihistorialliseen kulttuurialueeseen.

Vaikka Göbekli Tepe oli syy miksi halusin päästä Urfan kaupunkiin ja tutkimusmatkalleni pienen ryhmän kanssa, niin vasta Karahan Tepe teki minuun syvimmän vaikutuksen. Noin viikkoa ennen matkaa olin saanut meditaatiossa tiedon, jossa minua pyydettiin ottamaan mukaani eräs pieni vihreä kivi ja samassa meditaatiossa minulle sanottiin, että matkani aikana ”Lintu tuo viestin”. Meillä oli viikon teemana Muinais-Egyptin alkemia ja muinaisuus ylipäänsä. Mikä olisikaan parempi paikka aiheelle! Jo heti viikon alussa kerroin meditaatiossa saamastani viestistä retriitti oppilaille, ja kun ensimmäiset varikset ilmestyivät kattoterassille aamujoogan aikana ajattelimme, että viesti liittyi variksiin. Vasta viimeisenä päivänä meille selvisi viestintuoja ja minuun viesti kolahti kuin monen tonnin megaliitti.

Koska Karahan Tepe on vielä lähes tuntematon vaikkakin iältään jopa vanhempi kuin Göbekli Tepe, niin saimme kävellä alueella aivan rauhassa. Paikalla ei ollut muita kun meditoimme 35 asteen kuumuudessa muinaisten vesireikien keskellä, Karahan Tepen korkeimmalla kalliolla. Edessä avautui aava maisema seuraavalle kukkulalle. Meditaatio oli voimakas. Näin suljettujen silmien takana hurjaa vauhtia vaihtuvia riimumaisia merkkejä ja symboleja, joiden tulva oli niin hillitön, etten pystynyt mitenkään rekisteröimään niitä tai edes muistamaan mitä näin. Kuin valtava määrä informaatiota olisi istutettu aivoihini odottamaan kenties oikeaa aikaa kun pystyn ymmärtämään laajemmin ja enemmän. Ja sitten tuli tuuli, niin voimakas, että se oli heittää minut kukkulalta alas. Jouduin oikein tekemään työtä että pysyn pystyssä. Aavikkotuuli tuntui joka solussa aivan kuin se olisi poistanut vanhaa käyttöliittymää tehden tilaa tälle uudelle päivitykselle. Vain hetkeä ennen kuin puhelimeen ajastettu gongi oli valmis päättämään meditaatiomme, tuuli tyyntyi kokonaan ja tiesin, että olimme valmiit. Sanoin sen ääneen kuin todetakseni, että se mitä tulimme hakemaan oli nyt tässä. Vastaanotettu. Vaan vieläkin odotin linnun tuomaa viestiä. Kokemus oli niin suuri, että varis viestintuojana tuntui vähäpätöiseltä. Kun olimme jo lähdössä pois alueelta palataksemme takaisin kaupunkiin, näimme taivaalla liitävän linnun. Arvelimme, että se voisi spiraalimaisesta liikkeestään johtuen olla haukka. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko tämä SE lintu. En tosin päässyt kiinni mihinkään viestiin.

Matkan viimeisenä päivänä meditoimme jälleen katolla. Olin saapunut paikalle jo tuntia ennen muita. Nautin nousevasta auringosta ja tunsin kuinka minua tarkkaillaan. Käänsin päätä enkä nähnyt ketään missään, vain seinän viereen roskiksen taakse jostain ilmestyneen rypistetyn paperipussin. Katseeni osui tuohon pussiin useaan kertaan aamujoogan aikana ja mietin monesti, että tuntuu kuin se olisi jollain tavalla elävä. Ajattelin, että tunnin loputtua käyn kurkistamassa mikä se oikein on. Teimme vielä lopuksi meditaation ja visulaisoinnin maailmanrauhan edistämiseksi, olimmehan joogaamassa vain muutama kymmen kilometri Syyrian rajalta pohjoiseen.

Kun päätimme joogan olin jo unohtanut koko paperipussin. Pois lähtiessämme eräs oppilas pysähtyi ja kysyi mikäköhän lintu tuo on. Paperipussi oli hypännyt roskiksen päälle eikä se ollut enää pussi vaan haukka. Kuljimme lähemmäs, eikä lintu tehnyt elettäkään lentääkseen meitä pakoon. Kuin se olisi ollut siinä meitä varten. Se avasi ja sulki vasenta silmää. Hetken aikaa hän katsoi minua suoraan edestä päin mutta pääasiassa hän piti vasemman silmänsä meitä kohti. Luomi liikkui alhaalta ylöspäin kuin antaen merkkiä. Istuimme linnun vierellä noin 5-10 minuuttia. Hän katseli meitä ja me häntä. Lintu tuo viestin. Ja toden totta sain viestini ja ymmärsin sen erittäin selvästi. Olin pyytänyt merkkiä jo pitkään liittyen siihen mitä opetan ja nyt sain sille vahvistuksen. Ja kuka muukaan olisi sitä voinut minulle välittää kuin haukka!

Edellisenä päivänä olin pitänyt luennon muinais-Egyptin alkemiasta. Puhuimme Ra:sta, Thothista, Horuksesta.

Horus kuvataan usein haukkaa muistuttavana jumalana tai ihmisenä, jolla on haukan pää. Hänen silmänsä symboloivat aurinkoa (oikea silmä) ja kuuta (vasen silmä). Horuksen silmä (Udzat) on suojelun, terveyden ja voiman symboli. Haukka lentää korkealla ja näkee kaiken – aivan kuten Horus, joka oli taivaanjumala ja faraon suojelija. Koska haukka näytti meille vain vasenta silmäänsä liitin hänet muinaiseen mysteerikouluun, jossa opetettiin ehetytymisen ja eteenpäin kulkemisen ideologiaa kohti henkistä täyttymystä eli viisauden tiedostamista. Muinais-Egyptissä mysteerikoulu nimitystä tuskin käytettiin ja se on uudempi nimitys henkiselle koulutuspolulle. Koulutus oli matka kohti vihkimystä ja siinä oli 12 askelta, joista jokaisen aikana oppilas joutui kohtaamaan eriasteista pelon, epävarmuuden, pettymyksen, hylätyksi tulemisen ym. isoa tunnetta, kunnes viimeisen askeleen jälkeen hän oli täysin peloton. Vasta sitten hänelle annettiin mahdollisuus kokea vihkimys, joka oli ikään kuin testi. Suuri pyramidi ei suinkaan ole faaraon hauta kuten virheellisesti on arvioitu, vaan vihkimyspaikka, jossa vihittävälle annetaan yksi mahdollisuus todistaa pelottomuutensa eli se, että opit on otettu vastaan. Sen jälkeen hänelle annetaan kokemuksellinen tieto ja ymmärrys todellisuuden rakenteista. Myöhemmin, lähempänä meidän aikaamme näitä kahta vaihetta on alettu kutsua vasemman- sekä oikean silmän mysteerikouluiksi. Olen kuullut myös kolmannen silmän koulusta, mutta tämä on itselleni vieras käsite. Olettaisin, että se on lopputulema näiden kahden matkan jälkeen. Kolmas silmä avautuu näkemään syvemmälle kun olemme ymmärtäneet tiedon, joka asuu solutasolla koko meidän omassa olemuksessamme.

Horus kuljettaa elämän symbolia joka tunnetaan nimellä ANKH. Itse liitän symbolin kivikehiin. Ajatukseni, jonka nostin esiin jo kadotettu tieto kirjassani vuonna 2023, on oman kokemukseni myötä vahvistunut. Egyptin viisausperinteellä on juuret Mesopotamiassa. ANKH on muisto T-pilareista ja niiden ihmiskunnalle jättämästä tiedosta. Molemmat ovat muinaisia tapoja kuvata suuria, näkymättömiä voimia – elämä, kuolema, jumaluus ja yhteys maailmankaikkeuteen. Ankh kuten T-pilaritkin edustavat yhteyttä ja elämää ennen sekä jälkeen kuoleman.

Horuksen vasen silmä edustaa siis eheytymistä, parantumista ja syvää ymmärrystä. Tällä tiellä olen edelleen. Haluan oppia lisää ja jakaa tietoa jota saan monella eri tasolla. Joitain vuosia sitten perustin koulun Academy of Higher Consciousness. Olisikohan nyt sopiva hetki aktivoida tuo koulu myös muuhunkin kuin vain kundaliinijoogan opettajien kouluttamiseen, mikä tosin on tärkeä osa kokonaisuutta. Viime viikon kokemuksen myötä ymmärsin aikaisempaa laajemmin mikä merkitys kehittämälläni Energy Activation menetelmällä on liittyen muinais-Egyptin alkemiaan. Alkemia ei siis suinkaan tarkoita alkuaineiden muuttamista kullaksi tai hopeaksi, kuten olemme oppineet vaan…

Suunnittelen seuraavaa matkaa ensi vuodelle 2026 maalis-huhtikuun vaihteeseen. Jos kiinnostuit lähtemään mukaan niin laita viesti ja tee alustava paikkavaraus jo nyt. Ilmoittelen tarkemmin kun matka vahvistuu.

Valossa,
Mervi

Ihmiskunnan ensimmäinen askel

Keitä me oikeasti olemme?

Tarinan mukaan ihmiskunta oli alunperin yksi. He puhuivat samaa kieltä, olivat oppineet samat taidot ja koulu, jota he olivat käyneet oli yksi ja sama. Heitä oli opettanut joukko opettajia, joiden tehtävä oli istuttaa tieto ja viisaus ihmiskuntaan, joka edelleen eli alkukantaista elämää eläinmaailman perinnöstä käsin. Tietoisuus tuli istuttaa ihmiseen, koska sitä ei vielä ollut. Ihminen eli vaistonsa mukaan.

Kun rakentaminen ja uuden oppiminen koulutuksen myötä tulivat päätökseen, he lähtivät perustamaan ensimmäistä kaupunkia, koska sen he olivat saaneet tehtäväkseen. Ensimmäiset ihmiskunnan edustajat, ihmisyyteen vihityt, laskeutuivat eteläisen Mesopotamian alueelle, missä he ottivat oppimansa teknologian käyttöönsä. Kunnioituksesta opettajiaan kohtaan he alkoivat rakentaa tornia, joka valmistuttuaan yltäisi taivaisiin, sinne asti mistä opettajat olivat laskeutuneet. Vaan kaupunki ei milloinkaan valmistunut, koska erimielisyys otti vallan. Tarinan mukaan jumala sekoitti heidän kielensä, niin etteivät he enää ymmärtäneet toinen toistaan, vaan jakautuivat lopulta eri puolille maailmaa, perustaakseen uusia yhteisöjä.

Näin kansat päätyivät pystyttämään sivilisaatioita ympäri luonnonvaroista vauraan maapallon.

Joitain vuosia sitten aloin pohtia myyttejä sekä historiaa niiden takana. Mistä tarinat olivat syntyneet, oliko niillä pohjaa todellisuudessa? Mitä ylipäänsä tiedämme sivilisaation synnystä? Muutakin kuin, minkälaista viljaa silloin viljeltiin ja missä viljelykset sijaitsivat. Vaan MISTÄ tieto sekä oppi sivilisaation kehitykseen oli peräisin? Hakeuduin Avoimeen Yliopistoon opiskelemaan historiaa, tutkin kirjoista niin myyttejä, alkuperäiskansojen tarinoita sekä arkeologisia löytöjä. Kirjoitin havainnoistani kirjan Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Kirjassani pohdin ihmiskunnan melko nuorta historiaa, joka vei meitä ainoastaan aikaan noin 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Noin seitsemän vuotta sitten kuulin puhuttavan eräästä mystisestä alueesta eteläisessä Turkissa, Mesopotamian pohjoiskulmalla. Paikkaa kutsuttiin Raamatun Eedeniksi, ihmiskunnan ensimmäiseksi yliopistoksi tai temppeliksi, vaan kukaan ei tiennyt tuon alueen todellista merkitystä. Paikka on nimetty Göbekli Tepeksi, jonka myös Graham Hancock mainitsee dokumentissaan The Ancient Apocalypse yhtenä maailman vanhimmista kivirakennelmista. Vuonna 1996 alkaneet kaivaukset alueella ovat osoittaneet kivikehien rakentamisen alkaneen noin 11 000 vuotta sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoteen 1996 asti tuntemamme ihmiskunnan sivilisaation historia, joka ylsi noin vuoteen 5000 ennen ajanlaksun alkua, vedettiin nyt kertaheitolla tuhansia vuosia taaksepäin. Aina vuoteen 9500 ennen ajanlaskun alkua, johon arkeologisten kaivausten tiedon pohjalta ajoitettiin kivikehien rakentamisen alku. Rakentaminen kesti noin 1000 vuotta.

Nyttemmin Göbekli Tepe tunnustetaan maailman ensimmäiseksi pyhäksi paikaksi sieltä löytyneiden kivikaiverrusten perusteella. Lisäksi lähellä sijaitseva Karahan Tepe tunnetaan nyt ensimmäisenä hedelmällisyyttä kunnioittavana rituaalipaikkana.

Äiti-maa ja isä taivas yhtyvät tällä lähes unohdetulla Sanliurfan maaperällä. Suuri osa alueen kivikehistä lepää edelleen maan uumenissa ja odottaa ylösnousemustaan. Mitä kaikkea informaatiota vielä saammekaan, kun kaikki 20 kivikehää on kaivettu ylös? Saammeko vihdoin vastauksen ihmiskunnan sivilisaation äkkinäiseen syntymysteeriin? Keitä me todella olemme? Mistä me olemme saapuneet? Olemmeko me evoluution tulos? Vai kenties kahden eri planetaarisen rodun sekoitus?

Göbekli Tepen mysteeri on kulkenut kanssani nyt seitsemän vuotta. Olen kirjoittanut siitä kahdessa viimeisimmässä kirjassani ja nyt KESÄKUUSSA 2025 pääsen sinne ensimmäistä kertaa. Olet tervetullut mukaan Sanliurfan retriitille kanssani! Pääset tutustumaan molempiin paikkoihin Göbekli Tepeen sekä Karahan Tepeen. Pääsemme myös meditoimaan alueella missä kaivauksia ei vielä ole suoritettu, kukkuloilla, joiden alla mystiset kivikehät edelleen odottavat. Majoitumme kaupungin parhaaseen viiden tähden hotelliin, joka on aikoinaan ollut osa moskeijaa.

Matkan ajankohta: 2.-8.6.2025

Kohde: Sanliurfa, Turkki

Majoitus: Tessera hotelli

Hinta: 975€ per henkilö jaetussa kahdenhengen huoneessa, yhdenhengenhuoneen lisämaksu 275€ (hinnat eivät sisällä lentoja).

Hinta sisältää: Majoituksen, puolihoidon eli aamiaisen ja päivällisen, retket Göbekli Tepeen sekä Karahan Tepeen, lentokenttäkuljetukset sekä joogatunnit ja opetuksen.

Täältä löydät lisätietoa retriitistä. Varaa paikkasi tälle ainatlaatuiselle matkalle pian!

Lue lisää Göbekli Tepestä. Alue on yksi Unescon maailmanperintökohteista.

Graham Hancock about Göbekli Tepe in Youtube aired 3 months ago.

Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023) Tulossa äänikirjana pian! Lukijana Mervi Enqvist.

Jos olet kiinnostunut Egyptistä, niin haluatko kokea paikan mistä viisausperintö mitä todennäköisimmin on kantautunut niin Egyptiin kuin Intiaankin? Koe ihmiskunnan sivilisaation syntypaikka ja sen energia, joka yltää solutasolla hyvin, hyvin laajaan maisemaan.