Avainsana: vastuu

Vastuu ja vapaus – oletko heiluri vai se joka sitä heiluttaa?

Tänä aamuna heräsin uneen missä käteeni osui pallo ja sen heittänyt henkilö sanoi minulle sanan INTENTIO. Kaikki on kiinni intentiosta. Aamulla meditoidessani tämä sana nousi jälleen mieleeni ja tuli tarve kirjoittaa aiheesta. 

Mieli on työkalu. Minä en ole minun mieleni, mutta minulla on valta sekä vastuu siitä mitä mieleni saa aikaan. Seurauksella on aina syynsä, equal and opposite, kuten opettajallani oli tapana sanoa. Meni vuosia ymmärtää mitä tuo sanonta tarkoittaa. Miksi seuraus on yhtä suuri ja vastakkainen?

Mieleeni nousee kuva heilurista. Koska kaikkeus rakentuu aaltomaisesta liikkeestä, värähtelystä aallon sisällä, niin myös mieli liikkuu heilurin lailla tunnelmasta toiseen. Sanotaan vaikka, että mieleni kipuilee jonkin oletuksen kanssa, oletus tuo tuskaa mielelle ja mitä enemmän tuota oletusta pyöritän mielessäni niin sitä voimakkaammin tunnen kiukun tunteen kasvavan sisälläni. Mieleni heiluri on saavuttanut kriittisen ääripäänsä, vaikka vasta eilen olin täynnä toivoa, iloa ja onnellisuutta liittyen samaan asiaan. Mieli on herännyt epäilemään ja ajatukseni ovat vauhdittaneet heilurin liikettä kohti sen ääripäätä, eli vastakkaista ja tunteen palossa yhtä suurta kuin aikaisempi kokemus. 

Suuri osa meistä menee heilurin mukana. Mielemme heittelee, viskaa tunteesta ja tunnelmasta toiseen. Mutta kuinka tästä selvitään, millä keinoin pääsemme mielemme valtiaaksi? Kuinka opin hallinnoimaan omaa mieltäni sen sijaan että annan sen hallinnoida minua? 

Vastaus on uneni viesti, INTENTIO!

Sanotaan, että alussa oli SANA, mutta ennen sanaa oli ÄÄNI ja ennen ääntä oli INTENTIO. Kaikki toiminta, luomisen prosessi lähtee siis liikkeelle intentiosta. Ikivanha viisaus kehottaa ymmärtämään vastakkaisuuden ja sukupuolisuuden tarinaa. Enkä nyt tarkoita sukupuolella miestä ja naista. Itseasiassa kun käytämme sanoja feminiini ja maskuliini niillä ei ole mitään tekemistä seksuaalisen sukupuolisuuden kanssa. 

Maskuliini on tuo alkusysäys eli INTENTIO, ja se on meissä jokaisessa. Mitään mikä on koskaan luotu ei ole luotu ilman molempia ääripäitä eli maskuliinia ja feminiiniä. Ne ovat kuin saman suoran viivan kaksi eri päätyä. Equal and opposite. Kun lähden luomaan jotakin uutta niin idea syntyy maskuliinisessa puolessa minua, se heittää pallon feminiinille olemuspuolelleni, joka on luovuuden voima. Feminiini on se joka luo, maskuliini on se joka ideoi. Ja edelleen, muista että sinussa on nämä kaksi puolta. Ilman niitä ei olisi MITÄÄN. 

Miten tämä sitten liittyy heiluriin, mieleen, vastuuseen ja vapauteen?

Italian retriitillä esittelin ensimmäistä kertaa mielen hallintaa varten kanavoimani työkalun. Se on yksinkertainen keino hallita omaa mieltä. Jokainen hetki me valitsemme tunnemittarilta asteikon, jota edustamme. Pyysin AI:ta luomaan tuon asteikon, jotta saat siitä visuaalisen kuvan ja ymmärrät kuinka helposti voit hallinnoida mieltäsi ilman, että sen emotionaalinen tunneheiluri heilauttaa sinut ulos unelmaelämästäsi. 

Kuvittele että tuo keskellä kuvaa oleva poikkiviiva on volume nappula. Voit milloin tahansa säätää sitä kulkemaan kohti valoa tai kohti varjoja. Valinta tapahtuu aina tässä läsnäolevassa NYT hetkessä. Kun mieli lähtee viemään varjojen puolelle, kohti pimeyttä, ota aikaa, hengitä, palauta mieli neutraaliin tilaan. Anna heilurin liikkeen rauhoittua, meditoi. Ja kun olet saavuttanut hetkellisen mielenrauhan, tee päätös kuljettaa kuvan keskellä olevaa ’volume nappulaa’ kohti valoa. Tämä yllä oleva kuva on kuin jos katsoisit itseäsi peilistä, mutta voit hyvin asettaa auringon ja kuun oikeille puolilleen. Aurinko oikean kätesi puolelle ja kuu vasemmalle. 

Sanotut ja kirjoitetut sanat jäävät ilmaan, niitä ei voi enää ottaa pois ja niiden vaikutus jää elämään. Kun haluat luoda itsellesi unelmaelämän niin ole tarkkana sen suhteen kuinka sanoitat elämääsi tällä hetkellä. Kulkevatko ajatuksesi, sanat ja teot kohti valoa vai kohti varjoja? Entä kuinka kohtelet muita, minkälaista sanastoa viljelet itsesi ulkopuolelle, tuttuja, tuntemattomia tai rakkaitasi kohtaan? Muista, että sanoilla ja teoilla on seuraus, equal and opposite. 

Kuten meren aaltoa ei voi pysäyttää ei voi pysäyttää myöskään kaikkeutta luovaa aaltomaista liikettä. MUTTA voit oppia suhtautumaan asioihin valon tilasta käsin, ottamaan vastuun mielesi liikkeistä ja käyttämään aikaa ennen kuin sanot, kirjoitat tai toimit. Opit tulemaan mielesi mestariksi, hallinnoimaan näin elämääsi.

Palatakseni vielä aamuiseen uneeni… Maskuliininen olemuspuoleni heitti pallon, idean tästä blogista. Feminiininen puoleni nappasi pallon ilmasta, istui koneen ääreen ja teki ideasta totta. Molemmat puolet tarvitaan, jotta voimme synnyttää ideasta olemassaolevaa ”materiaa”.

Yhä korkeammalle irti maasta

Ensin ihminen istui maassa, hän nukkui maassa, pään alla ruohomätäs. Herättyään hän keräsi maasta oksia, sytytti tulen hieromalla kahta kiveä toisiaan vasten. Kipinän sytyttyä hän ruokki tulta kunnes se roihusi ja hän sai metsästämänsä riistan vartaaseen. Maa ruokki hänet sekä hänen lapsensa. Ihminen oli kiitollinen maan antamasta elämästä. Hän oli yhtä maan kanssa. Hän oli itse maa.

Sitten jonakin hetkenä ihminen totesi, että maa on hieman hankala istuinalusta ja keksi korottaa itsensä tuolille, jotta voisi istua mukavammin, hieman ylempänä. Myöhemmin hän keksi sängyn, ettei tarvitsisi tuntea maan viileyttä öiseen aikaan. Lopulta tuli lattia, joka eristi maan hänestä kokonaan. Nyt maa oli jossakin tuolla alhaalla, näkymättömissä. Omalla tavallaan mitätön kannattelija. Vain lattiaa varten olemassa.

Koska pelkkä yksi lattia ei enää riittänyt, hän keksi kerrokset ja yhä vain korkeammalle ihminen nousi. Niin irti maasta ettei sen olemassaolo enää millään tavalla vaikuttanut hänen olemiseensa. Maa? Mikä maa? Kun korkeutta oli riittävästi jäljelle jäänyt maa peitettiin asfaltilla. Piilotettiin pois silmistä.

Jo paljon ennen kuin ihminen oivalsi kerrokset, hän oli oivaltanut rajat. Tässä menee raja, hän oli todennut. Tämä alue on minun ja tuo on sinun. Se, jolla oli eniten valtaa tai kenties vain kovempi ääni tai voimakkaampi tahto määräsi missä kohtaa raja kulki. Kului aikaa ja rajoihin alettiin uskoa. Niitä piirrettiin paperille määrittämään omistuksia. Jos rajan halusi ylittää, siihen tarvittiin lupa. Lupaa alettiin myöhemmin kutsua passiksi. Rajoja vartioitiin. Ihmiset tarkkailivat toisiaan, ettei kukaan vain astuisi ilman lupaa rajan toiselle puolelle. Se olisi rikos.

Kun ihminen ei enää kunnioittanut maata, ei ymmärtänyt sitä, ei edes ajatellut sitä minään muuna kuin alustana jollekin jonka halusi rakentaa, hän oli kadottanut yhteyden itseensä. Hän ei muistanut kuinka maa oli antanut hänelle kehon, jokaisen solun hänessä. Hän ei enää tiennyt ettei ollut laskeutunut omaan kehoonsa rakentaakseen korkeita rakennuksia tai pitääkseen yllä rajoja, vaan hän oli tullut suojelemaan elämää sen kaikissa muodoissa. Ihminen oli unohtanut oman tehtävänsä, oman tarkoituksensa. Hän oli unohtanut kuinka maa oli antanut hänelle itselleen elämän.

Ja sitten syttyi sota. Ihminen väijyi omaa rajaansa niin ankarasti, että vedoten kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja Jumalan hänelle antamiin oikeuksiin elää turvassa, hän oli valmis tuhoamaan rajan toisella puolella vaanivan vaaran, toisen ihmisen. Ihminen heitti kiven, ampui panoksen, laukaisi tykin kuulan toiselle puolelle rajaa, nosti lentokoneen ja myöhemmin lennokin ilmaan ja tulitti. Ihminen tuhosi elämää ympärillään, vaikka hänen tehtävänsä oli pitää sitä yllä. Ihminen tuhosi toisen ihmisen puolustaessaan rajaa joka ei ollut todellinen. Ihminen oli unohtanut sen tärkeimmän. Rakkauden, pyhyyden, kaiken elämän kunnioittamisen, valon joka asui hänessä. Ihminen oli unohtanut vapauden sekä vastuun siitä.

Ihminen oli unohtanut maan ja taivaan itsessään.