Näkemisen taide

Viikonloppuisin ehdin nukkua hieman pidempään ja herään vasta kun luonto minut herättää. Eilen lauantaina päädyin siis parvekkeelle joogaamaan vasta kun aurinko teki nousuaan eli hieman ennen klo 8:00. Olen tehnyt samaa aamu harjoitusta jo pitkään. Meditaation aikana joka kestää noin 15 minuuttia, muistin homeopaattini viestin auringon voimasta näkökyvyn parantajana.

Minulla on ollut silmälasit 10-vuotiaasta lähtien mutta olen aina toivonut voivani nähdä kaiken kirkkaasti ilman apuvälineitä. 15-vuotta sitten ostin Aldous Huxleyn kirjan The Art of Seeing ja toivoin sen olevan vastaus ongelmaani. Vaan en edelleenkään ole edennyt kirjassa alkua pidemmälle vaikka otin sen mukaani jopa tänne Alanyaan.

Sekä Huxley että suomalainen homeopaattini ovat molemmat sitä mieltä, että silmät ovat hyvinkin helposti parannettavissa ja näkökyvyn voi palauttaa mm. auringon suoralla valolla. Nämä ohjeet muistin eilen kesken meditaation ja vaikka meditaationi ohjeissa kehotetaan pitämään silmät suljettuina päätin kyllästää näkökenttäni nousevan auringon voimakkailla säteillä, pidin siis silmäni avoinna.

Tätä tehdessäni yllätyin kahdesta asiasta jotka aurinko ja valo saivat aikaan. Ensimmäinen oli se kuinka tunsin ilon kohoavan ensin kasvoilleni ja sen jälkeen valuvan jokaiseen soluuni kyllästäen minut tunteella, että kaikki on hyvin, ei ole mitään hätää. Tätä samaa opetan kursseillani missä hengityksen avulla saamme tuon valon lähteen eli sisäisen auringon hehkumaan. Toinen yllättävä ilmiö jonka koin oli auringon varjon tunnistaminen. Aurinko ei heitä varjoa itsensä taakse kuten olemme tottuneet sen tekemään kaikelle muulle vaan auringon varjo on auringossa itsessään, sen sisällä. Tämän voi nähdä kun riittävän pitkään katsoo auringon suuntaan, sen lähelle mutta ei suoraan aurinkoon. Aurinko muuttuu mustaksi palloksi. Valo sisältää varjon, aivan samoin kuin yö sisältää päivän ja suru sisältää ilon.

Tehtävänämme on vastakohtien oikea tuntemus, ensiksi vastakohtina mutta sen jälkeen kokonaisuuden vastakkaisina napoina.’ -Hermann Hesse Lasihelmipeli

Todellinen ymmärrys syntyy kun näemme saman asian kaksi vastakkaista puolta. Meditoidessani oivalsin, että en ymmärtäisi lainkaan mitä on nähdä kaikki kirkkaasti ja selkeästi jos en olisi likinäköinen ja ellei minulla olisi kykyä nähdä epätarkasti. Vähitellen ymmärsin kuinka suuri lahja onkaan kun voi valita nähdäkö tarkasti vai sumeasti. Äkkiä kylvettäessäni silmiä nousevan auringon kirkkaudessa hyväksyin silmäni ja kykyni nähdä kaikki sellaisena kuin ne nyt näen. Ajoittain tarkasti ja toisinaan epätarkasti. En enää halunnutkaan muuttaa näkökykyäni ’paremmaksi’. Koska tuo parempi saattaisi lopulta olla kuitenkin se huonompi vaihtoehto. Hyväksymällä saavutamme ilon tunteen. Hyväksymällä, ongelmat eivät enää ole ongelmia vaan uusia mahdollisuuksia nähdä entistäkin selkeämmin.

Näkemisen taide on siis tavassa nähdä se, mikä on itselle totta, eli oma totuus samalla kuitenkin hyväksyen toisen tapa nähdä asiat ja ymmärtää, että ne ovat yhtä paljon totta kuin oma näkemykseni vaikka ero olisi kuinka suuri.

Sat Nam!

Ilossa ja valossa, auringon kylvettäessä meitä viisaudessaan!

Inderjit