Kategoria: Kadotettu tieto

Ei valmiiksi pureskeltua viisautta vaan oma kokemus

Olen jo useamman vuoden ajan harrastanut automaattipiirustusta. Kun yritän ymmärtää ja jäsentää oppimaani, saan intuitiivisen viestin ottaa kynän käteen ja piirtää sen, mitä mielessä liikkuu. Näin syntyi myös maailmankaikkeuden kehityskartta, jolla nimellä kutsun alla olevaa piirustusta. Tässä on kaikkeuden selitys yhdessä kuvassa.

Lähden nyt avaamaan tätä kuvaa, ja katsotaan, resonoiko se sinun ajatusmaailmasi kanssa. Ota vastaan avoimin mielin se, mitä tulee – luet tätä joka tapauksessa jostakin syystä ja tarkoituksella, vaikka se ei olisi sinulle vielä aivan selvää, miksi.

Noin 20 vuotta sitten näin Salaisuus-nimisen dokumenttielokuvan, jonka oli tehnyt australialainen Rhonda Byrne. Olin aivan uuden äärellä; koin, että siinä oli jotakin, mitä halusin ymmärtää syvemmin, mutta jostain syystä en saanut siitä oikein mitään otetta. Katsoin elokuvan moneen kertaan, luin kirjan monta kertaa läpi, mutta aina vain salaisuus jäi ymmärtämättä. KUNNES löysin sattumalta käsiini Kybalionin, jota lähdin tutkimaan – ja siinä matkalla ymmärsin, että Salaisuus kertoo juurikin tästä.

Kybalion on lyhyt, seitsemää hermeettistä prinsiippiä selittävä tekstikokonaisuus, joka pohjaa Smaragditaulun kahteentoista lauseeseen. Näitä lauseita on eri versioissa hieman eri määrä, mutta perusajatus jokaisessa on sama. Kybalionin kirjoittajaa ei tiedetä, mutta koska teos ilmestyi vuonna 1903, eli samoihin aikoihin kuin New Thought -liike Yhdysvalloissa julkaisi vastaavanlaista tekstiä, on Kybalionin kirjoittajana pidetty William Walker Atkinsonia (1862–1932), joka oli liikkeen yksi pioneereista.

New Thought -liike oli alkujaan saanut vaikutteita mm. Phineas Parkhurst Quimbyn (1802–1866) ajatuksesta, että sairaus voi johtua mielen virheellisistä uskomuksista – tieto, joka meidän aikanamme on jälleen nostettu näkyvästi esiin. Kybalionin kirjoittajaksi on nimetty Three Initiates, eli kolme vihittyä.

Myöskään Smaragditaulun kirjoittajaa ei tiedetä – tosin koko taulun olemassaolo on sekin kyseenalainen. Ensimmäisen kerran taulu mainitaan kirjoitetussa muodossa noin vuosina 600–800 arabiankielisissä alkemiallisissa teksteissä. On kiinnostavaa, että alkemia – al-kīmiyā’ (الكيمياء) tai al-khīmiyā’ – juontuu Egyptiä tarkoittavasta sanasta Kēme, joka merkitsee mustaa maata eli sanassa kaikuu kuvaus Niiliä reunustavasta mutaisasta maasta. Sana ohjasi ymmärtämään Egyptin salaisuuksien maana. Näin siis sana alkemia jo itsessään pitää sisällään sanan salaisuus.

Tosin tieto, joka annetaan Smaragditaulussa, ei ole salaisuus, vaan se avautuu, kun sitä pohtii. Salaisuutta ei voi antaa valmiiksi pureskeltuna, koska sen ymmärtäminen vaatii omaa sisäistä matkaa. Tämän vuoksi Rhonda Byrnen Salaisuus ei avautunut minulle – eikä monelle muullekaan – koska siinä salaisuus tarjoillaan valmiiksi pureskeltuna ilman omakohtaista kokemusta aiheesta. Jos salaisuuden todella haluaa ymmärtää ja oivaltaa, se pitää kokea. Tieto ei syty meissä sanojen vaan kokemuksen kautta. Sanat ohjaavat – sen vuoksi totuutta ei voi suoraan avata, vaan se pitää antaa pieninä lauseina. Tämän vuoksi runous on lähempänä totuutta kuin tiede, joka pyrkii avaamaan kaiken tutkimastaan asiasta.

Kybalionissa sanotaan ”While All is in THE ALL, it is equally true that THE ALL IS IN ALL.”  Jonka jälkeen prinsiippien viesti jatkuu meille kaikille tuttuun: Niin ylhäällä kuin alhaalla, niin alhaalla kuin ylhäällä. Mikään ei ole paikoillaan, kaikki on jatkuvassa liikkeessä. Kaikessa on kaksi puolta, jotka toimivat yhdessä; ne ovat saman asian eri asteet, eri sävyt, eri värähtelyt – mutta ne ovat yksi ja sama. Heiluri heiluu yhtä paljon oikealle kuin vasemmalle, ja sen on aina palattava takaisin keskipisteen kautta ja heilahdettava toiselle puolelle yhtä paljon. Jokaisella seurauksella on syynsä; kaikki, mikä tapahtuu, seuraa kaikkeuden lakia. Kaikilla tasoilla vaikuttavat feminiini ja maskuliini – mitään ei ole ilman näitä kahta.

Tässä tuli Hermeettinen Oppi lyhyessä muodossa. Olkoon nuo sanat ajatussiemeniä, jotka lähtevät itämään omaa rauhallista tahtiaan.

Kuvassa on kolme tasoa, jotka ovat aaltoviivan alapuolella, ja ylhäällä kolmio, viiva ja pallo. Pallo edustaa ensimmäistä aktiivista toimintaa, joka laskeutuu maailmanluomisen tasolle alkumeren tälle puolen. Tuonpuoleinen on se osa ikuisuutta, josta me emme voi edes puhua – sille ei ole sanoja – mutta jos sen haluaa ymmärtää, sitä voi kutsua sanalla THE ALL.

Kolme tasoa, jotka viivoina erkaantuvat pallosta, ovat Aineen taso, Mielen eli mentaalinen taso ja Hengen taso. Ne edustavat evoluutiomatkaamme, jota teemme täällä maailmankaikkeudessa. Jokainen meistä on käynyt läpi kaikki aineen seitsemän tietoisuuden tasoa.

Ensimmäinen on siemen, joka laskeutuu kaikkeuteen jumaluudesta. Laskeutumismatkalla siemen pudottaa koko identiteettinsä, riisuutuu jumaluutta edustavista koruistaan kuin jumalatar Inanna laskeutuessaan seitsemän portin kautta manalaan. Kun hän tarinan mukaan nousee kolmantena päivänä ylös, on hän käynyt läpi kaikki kolme tietoisuuden tasoa – aineen tason, mentaalitason ja hengen tason – jolloin hän palaa samaan kuin mistä siemenenä lähti eli hän palaa jumaluuteen.

Aineen tietoisuuden kokemuksellinen reitti alkaa luonnon hienojakoisista voimista ja etenee lämmön, valon ja magnetismin tietoisuuteen. Sitä seuraavat eetteri, säteily, kaasu, neste ja konkreettinen aine. Kaikella on tietoisuus, jopa kivellä ja höyhenellä, koska kaikki rakentuu energiasta – ja energialla itsessään on tietoisuus. Meistä jokainen on aloittanut tällä tietoisuuden evoluution portaikolla aineen evoluutiosta ja edennyt sen myötä kokemaan mineraalin tietoisuuden, joka on ensimmäinen askel mentaalisen evoluution tasolla.

Ensimmäinen vaihe on oivaltaa mineraalien ja kemikaalien tietoisuus, sitten kasvien, eläinten ja lopulta ihmisen tietoisuus. Tässä me nyt olemme – oivaltamassa, mitä on olla olemassa ihmisen tietoisuudessa. Mitä ihmisyys on? Käymme läpi erilaisia skenaarioita eri roduissa, sukupuolessa, kokemuksissa ja historiallisissa aikajatkumoissa, kunnes oivallamme valon itsessämme.

Ihmisen tietoisuus poikkeaa eläimen tietoisuudesta, koska meillä on mieli, jota aktiivisesti käytämme. Myös eläimellä ja kasvilla on mieli, mutta sen käyttötarkoitus on eri kuin ihmisellä.

Muinaisessa Egyptissä puhuttiin valaistumisesta, joka on ihmisen evoluution päämäärä. Varsinainen alkemistin työ alkaakin mielen avulla, kun oivallamme valon itsessämme ja annamme sydämen yhdistyä hypotalamukseen ja aktivoimme näin tietäjyyden portin, jota Kabbalassa kuvataan yhdentenätoista sefirana – näkymättömänä porttina korkeampaan tietämiseen.

Kun tämä tapahtuu, henki lähtee irtaantumaan aineesta. Matka jatkuu siitä huolimatta – emme enää tarvitse ihmiskehoa seuraavalla tasolla, vaan hengen evoluutiossa tutkimme, mitä on olla henkiolento, joka on aktiivisesti yhteydessä ihmisiin ohjaten ja johdattaen meitä maallisella matkallamme. Näitä ovat enkelit, mestarit, vihityt ja jumalat.

Kun olemme kiertäneet miljoonien vuosien aikana koko tämän kehän, läpi eri tasojen, on aika palata takaisin alkumeren yläpuoliseen tilaan, missä olemme jälleen yhtä kaiken kanssa. All is in The All. The All is in All.

Erillisyyden tunne ihmiselämässä johtuu siitä, että olemme venyttäneet kasvulankaamme kovin pitkälle kotoa. Kun matka etenee ja lähenemme kotia, kasvulanka ei enää huoju, vaan se vahvistuu. Palaamme kotiin muuttuneina, voimaantuneina, ja voimme jälleen ottaa kantaaksemme nuo alas-matkatessa riisumamme jumalmääreet – korut, jotka jumalatar Inanna riisuu matkallaan manalaan.

Kun Inanna kolmantena päivänä kokoaa itsensä Enkin, makean veden jumalan, avustuksella ja nousee naulasta johon hänet on ripustettu, takaisin ylös jumalten joukkoon, hänen korunsa palautetaan. Inanna tuntee nyt sekä varjomaailman että valomaailman itsessään. Hän ymmärtää mistä kaikessa on kyse. Hän on itse tuo ymmärrys.

Niin ylhäällä kuin alhaalla, ja niin alhaalla kuin ylhäällä tarkoittaa myös sitä, että kaikkinainen luovuuden prosessi kulkee tämän saman makrokosmoksen kaavan mukaan. Nappaamme ilmasta ajatuksen, jota lähdemme kehittämään mielen avulla. Ajatus materialisoituu aineeksi – kuten esimerkiksi tämä teksti saa kirjoitettaessa aineellisen muodon, joka lähtee muuttamaan lukijan tietoisuutta, kasvattamaan sitä, monistamaan ajatuksia, jotka taas ruokkivat lukijan eli sinun luovuuttasi. Haaste on ottaa tämä tieto vastaan avoimin sydämin. Joissain ei-tieteellisissä lähteissä mainitaan, että meidän ajatustietoisuuden läpi pyyhkii noin 30 000 ajatusta päivässä, joista 80% on negatiivisia. On tämä totta tai ei niin ajatuksena se on kuitenkin kiinnostava. Kun pystymme muuttamaan suhdetta niin että 80% ajatuksista on positiivisia niin silloin valo värähtelee meissä korkeammalla taajuudella. Ja muutos kaikessa ympärillämme on ilmeinen.

Otetaan askel vielä hieman syvemmälle kvanttitietoisuutta hyödyntäen:

Koska aikaa ei ole, vaan kaikki tapahtuu NYT jokaisessa aikahorisontissa yhtä aikaa, kaikki se, mikä on joskus ollut (eli menneisyys), vaikuttaa siihen, mikä on tuleva (eli tulevaisuus), ja kaikki se, mikä on oleva tulevaisuudessa, vaikuttaa siihen, mikä on ollut joskus menneisyydessä. Aika on taipuisa kerrostuma, josta nappaamme yhden hetken ja koemme juuri sen. Mahdollisuuksia on lukematon määrä, joista valitsemme omaa värähtelyä vastaavan kokemuksen. Kun värähtelytasomme nousee, myös kokemamme todellisuus muuttuu. Valinta on sinun, aina!

Tätä on Hermeettinen Oppi. Kiitos, kun luit tänne asti. Jos haluat opiskella tätä kanssani ja todella oivaltaa tämän tiedon itsessäsi, seuraava Hermeettinen Oppi alkaa 5.1. ja jatkuu 12 viikkoa. Lue lisää TÄÄLTÄ.

Tässä kuvassa nojaan 11 000 vuotta sitten kalliosta irrotettuun T-pilariin, joka on jätetty silleen. Jostakin syystä sitä ei ole työstetty loppuun asti. Kiven korkeus olisi ollut noin 3 metriä, jos se olisi nostettu paikoiltaan ja istutettu maahan kuten muut pilarit ympäristössä, osa edelleen lähes kokonaan maan sisällä. Kuva on merkityksellinen koska tästä päivästä alkaen olen saanut kanavointina tätä yllä kirjoittamaani tietoa. Jotain merkillistä siis tapahtui tuona päivänä, jota en vielä itsekkään ymmärrä. Nyt opetan tätä tietoa ja joogaa tiedon välittäjänä. Kuva on Karahan Tepen arkeologisilta kaivauksilta. Seuraava matka alueelle on Pääsiäisenä 2026. Lue matkasta lisää täältä.

Onko Sirius Hopi-heimon myyttinen Kachina?

Kachina on sininen tähti, joka Hopi-profetian mukaan ilmestyy kun on aika ottaa askel maailman ajasta seuraavaan. Tarinan mukaan muutos tai siirtymä luo oppaita, jotka johdattavat kansat uuteen aikaan.

Taivas on täynnä tähtiä, mutta yksi niistä loistaa kirkkaammin kuin mikään toinen. Se on Sirius, yötaivaan kirkkain tähti, joka on innoittanut myyttejä, kalentereita ja kultteja eri puolilla maailmaa – Mesopotamiasta Egyptiin, Dogon-heimosta Hopien profetioihin. Se on kuin muinainen majakka, joka on kautta historian johdattanut ihmisiä sisäisen ja ulkoisen maailmankaikkeuden syvimmän ymmärryksen äärelle.

Astronomisesti Sirius on kaksoistähti Sirius A ja Sirius B, ja joskus mukaan lasketaan myös kolmas kumppani, Sirius C. Sirius sijaitsee noin 8,6 valovuoden päässä Maasta, ja kreikaksi sen nimi tarkoittaa hehkuvaa tai paahtavaa. Sirius A on sinivalkoinen pääsarjan tähti, joka säteilee valtavalla voimalla. Sen voima ja kirkkaus on noin 25 kertaa suurempi kuin Auringon.

Fyysisen voimansa lisäksi tähden symbolinen ja henkinen voima on kenties vielä suurempi ja se yltää aikakausien taakse, niin pitkälle historiaan ettei meillä ole nykysilmin minkäänlaista mahdollisuutta hahmottaa tiedon juurta. Sirius on ollut pitkin meidän tuntemaamme esihistoriaa sekä historiaa avain tähtikalentereihin sekä jumaluuksien vertauskuva. Se on kuin salaperäinen portti korkeampiin ulottuvuuksiin monissa uskomuksissa.

Eräät mytologiat, jotka tunnustavat Siriuksen merkityksen:

MESOPOTAMIA – Sumerilaisille ja babylonialaisille tähdet olivat jumalallisia olentoja. Siriuksen uskotaan liittyneen Ninmah-jumalattareen, taivaan äitiin, joka auttoi synnyttämään ihmiskunnan. Se liitettiin myös Ishtariin, rakkauden ja sodan jumalattareen. Näissä kulttuureissa Siriuksella oli kosmologinen merkitys. Se oli symboli taivaallisesta viestistä, joka saapuu ihmisille.

MUINAIS-EGYPTI – Egyptissä Sirius tunnettiin nimellä Sopdet (myöhemmin kreikaksi Sothis) ja se oli keskeinen osa Muinais-Egyptin kalenteria. Heliakaalinen nousu on se hetki kun Sirius nousee juuri ennen auringonnousua pitkän näkymättömyytensä jälkeen. Nousu tapahtuu kerran vuodessa ja se merkitsi aikoinaan Niilin tulvan alkamista, joka toi hedelmällisyyttä ja elämän maanviljelijöille. Sirius liitetään Isis-jumalattareen, joka on taivaan kuningatar, äiti ja mysteerien vartija. Osiriksen ja Horuksen tarinat kietoutuvat tiiviisti Sirius-myytteihin. Sirius oli siis henkisen uudestisyntymän tähti.

DOGON – Länsi-Afrikan Malissa nykyisin asuva Dogon-heimo on erityinen esimerkki: heillä on perimätietoa Sirius-järjestelmän kolmesta tähdestä – mukaan lukien Sirius B sekä Sirius C, jota ei vielä ole löydetty (mahdollisesti se on jo kadonnut näkyvistä meidän silmillemme). Sirius B on pieni valkoinen kääpiö, joka on jo löydetty, mutta se ei ole paljain silmin nähtävissä. Dogon heimo kutsui sitä nimellä Po Tolo, pieni mutta raskas tähti. Dogonien tieto Siriuksesta oli niin tarkkaa, että se herätti hämmennystä länsimaissa jo 1900-luvun alussa. Heidän mukaansa Sirius oli tähtien siemen, josta sielut saapuvat ja jonne ne palaavat.

HOPI – Hopi-kansa elää edelleen Pohjois Amerikassa pääasiassa neljän osavaltion kohtauspaikalla, joka tunnetaan nimellä Four Corners. Hopi-profetioissa puhutaan Sinisestä Tähdestä – Blue Star Kachinasta, joka ilmestyessään taivaalle merkitsisi maailmankausien vaihtumista. Tämä tähti olisi kuin puhdistava lähettiläs, joka tuo mukanaan suuria muutoksia, mutta myös uuden alun.

Vaikka Hopien omat lähteet eivät nimeä tätä tähteä suoranaisesti Siriukseksi, on spekuloitu, että Sirius voisi olla juuri tuo Sininen Tähti. Sen väri, mystinen asema eri kulttuureissa sekä syklinen esiintyminen pohjoisella taivaalla tukevat tulkintaa.

Oma kohtaamiseni Siriuksen kanssa

Seitsemän vuotta sitten, asuessani Turkissa, koin ensimmäisen kerran yhteyden Siriukseen tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi. Olin kuullut Siriuksesta, mutta minulle se olisi yhtä hyvin voinut olla uusi teleoperaattori tai ompelukonemerkki. En siis etsinyt minkäänlaista yhteyttä tähdistöön. Aikaisemmin en ollut kovin kiinnostunut astrologiasta tai tähtien liikkeistä ylipäänsä. Mutta meditoidessani kattoterassillamme, aikaisen aamun syyspimeydessä aloin tuntea vetoa yhtä kirkkaana hehkuvaa tähteä kohtaan. Tätä jatkui viikkoja kunnes eräänä aamuna en pystynyt ummistamaan silmiä meditoidessani vaan tuijotin kuin riivattu tuota tähteä, kuin siellä olisi ollut joku henki tai energia ja yritin vastata yhteydenottoon. Samassa tunsin kuin ikivanha ovi tai portti olisi avautunut sisimmässäni. Tähden kirkkauden vierellä näin ja tunsin myös sen kaksi seuralaista. Siitä alkoi oma henkilökohtainen muutos, joka lähti etenemään asteittain. Kun puhuin kokemuksesta ystävälleni, hän ehdotti että lataisin kännykkään sovelluksen, joka kertoo mikä tähti on kyseessä.

Olin yllättynyt, kun sitten aloin tutkia Siriusta ja mytologioita sen ympärillä. Olin yhtä varma kuin Dogon heimo aikoinaan, että Siriuksella on kaksi seuralaista koska olin nähnyt ne, mutta minkäänlaista tieteellistä todistusta ei ole löydetty tuosta kolmannesta eli Sirius C:stä. Uskon, että me kaikki koemme mystisiä hetkiä elämässämme, joko otamme ne vastaan tai kiellämme ne, mutta niitä tapahtuu jatkuvasti. Itse olen päättänyt olla avoin niiden suhteen. Mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea eteeni ilmestyy. Tuon asenteen avulla tuntuu kuin ihan kaikki olisi mahdollista. Esteitä ei ole, kun oma mieli on siirretty pois estämästä.

Noista hetkistä lähtien olen opiskellut lisää Siriukseen liittyvää mytologiaa eri kulttuureista, tehnyt muistiinpanoja, meditoinut ja antanut tuon tähden johdattaa minua syvemmälle omaan sieluuni ja maailmankaikkeuden ymmärrykseen. Itäisessä Turkissa vieraillessani tunsin myös kuinka Göbekli Tepen T-muotoiset portit ikään kuin kuuluvat tähän samaan kuvioon Sirius tiedon kanssa, en tosin vielä tiedä miten. Sekin selvinnee…

Nyt, kun Sirius on jälleen nousemassa näkyviin pohjoisella taivaalla elo-syyskuun vaihteessa, tunnen sen kutsun jälleen voimakkaana. Sisters and Brothers of Sirius valmennus ajoittui aivan itsestään tähän ajankohtaan. Vasta myöhemmin, kun päivät jo oli lukittu tarkistin milloin Sirius nousee vuonna 2025, niin kuinka ollakkaan meidän levyesateillamme se näkyy ensimmäisen kerran juuri tuona viikonloppuna kun valmennus alkaa.

Maailman ollessa epävakaa ja ihmiskunnan seisoessa suurten käänteiden edessä, meitä kutsutaan muistamaan yhteytemme tähdellisiin juuriimme. Sirius on portti, muistutus, kompassi. Ja ehkä me, jotka tunnemme sen kutsun, olemme täällä oppaina, valaisten polkua kaikille jotka kokevat saman kutsun kuin itse koin 7-vuotta sitten.

Jos Sisters and Brothers of Sirius valmennus kutsuu, lue lisää täältä.

Youtube linkki valmennuksesta kertovaan videoon.

Youtube video Göbekli Tepen retkeltä.

ja TÄSTÄ löytyy video Karahan Tepestä.

Kvanttihyppy

Voisiko olla mahdollista tässä seitittyneessä todellisuudessamme, että tieto virtaa meihin ajan kahleista riipumattomia lankoja pitkin?

Istuin tänä aamuna nojatuolissa aamukahvi elimistöä herätellen ja nenä kirjassa. Aamuisin ennen joogaa luen mieluiten tietokirjoja. Viimeiset vuodet lähinnä historiaa, filosofiaa ja jumaluusoppeja. Joitain vuosia sitten, kun kirjoitin edellistä kirjaani Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023) löysin antikvariaatista teoksen, jonka sisälehdelle oli kirjoitettu edellisen omistajan nimi Jaakko Hämeen-Anttila. Nimi kuulosti tutulta mutta en osannut yhdistää sitä kehenkään. En myöskään nähnyt sen suurempaa vaivaa hänen taustojensa tutkimiseen vielä tuolloin. Vasta kun luin lehdestä hänen yllättävästä kuolemastaan muistin, että minulla on jokin yhteys tähän ihmiseen. Ja se yhteys oli tuo nimenomainen kirja nimeltään Egyptian Religion kirjoittanut Wallis Budge, 1899.

Lukiessani tuota teosta vuosia sitten ajatukseni lähtivät kääntymään kuin luonnostaan Mesopotamian suuntaan. Olin tietoinen Göbekli Tepestä ja miettinyt sen merkitystä historiassa, mutta edelleen pidin korkeakulttuurimme alkulähteenä Egyptiä. Opiskelin tuolloin muinais-Egyptin alkemiaa, mutta lukiessani kyseistä Jaakko Hämeen-Anttilan käsissä viipyillyttä teosta, mielessäni syntyi kysymys, mistä Egyptiläiset olivat saaneet tämän tiedon? Jostainhan sen oli sinne pitänyt kantautua. Oma käsitykseni historiasta kouluajoiltani oli, että muinainen Kreikka oli ensimmäinen varsinainen korkeakulttuuri ja Egyptin perintö oli ollut siihen johtava valtatie. Vaan kaikki langat veivät aina Egyptiin, ei sen pidemmälle.

Tänä aamuna käsiini osui Jaakko Hämeen-Anttilan teos Mare Nostrum, jota olen lehteillyt jo joitain kertoja. Lukiessani ymmärsin äkkiä, että kirjan ydinajatus oli syttynyt minussa jo silloin, kun luin hänen käsissään ollutta Egyptian Religions teosta aikana, jolloin en vielä tiennyt kuka Hämeen-Anttila oli. Kirjassaan hän todistaa niin uskonnon, kielen, kuin tieteenkin kautta kuinka Egyptin, Kreikan sekä lähi-idän kulttuurin juuret ovat jossakin kaukaisessa ajassa. Kenties jo pitkällä ennen kuin se rantautui sumereille. ”Mesopotamialainen matematiikka ja tähtitiede olivat aikansa kehittyneimpiä ja välittyivät Kreikan kautta niin Lähi-idän kuin Euroopankin myöhemmille kulttuureille... Moni mesopotamialainen piirree yhdistettiin Kreikassa myöhemmin Egyptiin, jonka muinaisuus oli prymideineen ja sfinkseineen jokaisen nähtävissä… Egyptistä tuli myöhäiskauden antiikin maailmalle muinaisuuden kulttuuri per excellence.” Ja juurikin tämä muinaisuus on meille opetettu koulussa. Egyptiä ennen olivat olleet sumerit mutta siitä huolimatta mesopotamialaiset tuomittiin kreikkalaisten toimesta barbaareiksi. Barbaari sanana tarkoittaa kieltä, jota ei voi ymmärtää eli hölynpölyä.

Voisiko siis olla, että lukiessani teosta, joka mitä ilmeisemmin on ollut yksi niistä teoksista, jotka ovat vaikuttaneet Hämeen-Anttilan ajatuksiin, ja myöhemmin johtaneet Mare Nostrumin kirjoittamiseen, olisivat siirtyneet lukemisen tai jo pelkästään kirjan ääreen asettumisen kautta myös minun ajatteluuni? Onko mahdollista, että tieto ei virrannutkaan minuun ainoastaan lukemieni sanojen kautta, vaan näkymätöntä ja ajasta riippumatonta verkostoa pitkin kaikkien heidän kauttaan, jotka olivat lukeneet kyseistä teosta ennen minua kuin myös hänen, joka teoksen oli kirjoittanut? Vai tuliko tieto ensinkään ulkopuoleltani, kenties tieto jo oli minussa ja koska teoksen kautta yhdyin tuohon näkymättömään verkostoon ympärilläni, pystyin muistamaan Budgen kirjoittamien sanojen sekä Hämeen-Anttilan ajatusten avulla ikiaiakisen tiedon, joka jo velloi minussa solutasolla suolaisena nesteenä?

Onko lukeminen ja opiskelu pelkästään muistamista? Mitä tapahtuisi jos luottaisimme tiedon olemassaoloon ja tutkisimme sitä intuitiivisesti ilman että mieli sekoittaa ajatuksiamme?

Kvanttiajattelu haastaa todellisuuskäsityksemme. Se hämärtää ja lopulta kokonaan hävittää rajat näkyvän ja näkymättömän välillä. Koska emme ole tottuneet siihen, että jokin mikä ei ole aistein todettavissa voisi olla todellista, niin tämä menossa oleva aikakausi tulee hajottamaan monia uskomuksia ja rikkomaan vuosituhansia rakennettua minäkuvaamme. Pirstaleiden keskeltä avautuu lopulta tieto. Tieto makaa tai velloo veden lailla meissä jokaisessa ja vain odottaa, että annamme sille ilmenemismuodon.

Muinaiset sumerit, joiden historia on kiinnostava, koska tuntemattomuudessaan se on meille edelleen vieras. Tiedämme vain, että he loivat nuolenpääkirjoituksen, ensimmäiset tuntemamme lait sekä tähtitieteen ja matematiikan. He myös puhuivat kvanttimaailmasta ei tosin sillä nimellä, vaan erilaista tehtävää suorittavien jumalten nimillä. Jumalat edustivat kosmisia voimia kuten AN taivasta, ENLIL ilmaa ja ENKI vettä sekä tietoa. Sumerien jumalat edustivat maailmankaikkeutta, jota muovaavat näkymättömät voimat. Ne peilasivat ajatusta siitä, että aine on toissijaista. Ensin on henki jonka ympärille muodostuu aine, ei toisinpäin.

Kvanttikenttä on kuin hämähäkinseitti, toiset puhuvat siitä käärmeennahkana, mutta todellisuudessa se on kenttä, joka piirturin tavoin heijastaa ajatuksemme kuin viivoiksi paperille. Hiljalleen opimme käyttämään tuota kenttää, vaan ensimmäinen askel on hyväksyä, että se ON.

Aamuinen lukutuokio päättyi siihen, että kirjoitan tätä blogia. Kenties tämä teksti herättelee syvällä uinuvaa nestemäistä tietoa sinussa, kenties nämä sanat yhdistävät myös sinut yhteiseen linjastoon, joka kulkee vuosikymmenten, vuosisatojen ja vuosituhansien läpi aikaan mistä KAIKKI sai alkunsa ja jonka perintöä yhä elämme, vaikka emme sitä enää aktiivisesti muista.

(Mare Nostrum on latinaa ja tarkoittaa meidän meremme. Se oli roomalaisten antama nimitys Välimerelle. Pohdin Jaakko Hämeen-Anttilan kirjan nimeä myös eräänlaisena alkumerenä. Lähes kaikki tunnetut viisausperinteet kuvaavat maailman tai jopa kaikkeuden syntyneen alkumerestä. Itse ajattelen, että tuo alkumeri on olemassa edelleen, ja se elää jokaisessa solussa suolaisena nesteenä. Vesi muistaa ja kuljettaa tietoa. Siellä se tieto majailee soluissamme, meidän on vain käännyttävä sen suuntaan ja kuunneltava. Tieto ei ole avaruuksissa ylhäällä vaan se on avaruuksissa sisällämme.)

Tein videon vierailustani Göbekli Tepessä. Se löytyy TÄSTÄ LINKISTÄ.

Lähteet: Mare Nostrum, Jaakko Hämeen-Anttila, Seven 2006

kiitotien loppu ja kapean polun alku

Muutama vuosi sitten kaikki elämässäni muuttui. Ulkoisesti aluksi ei muuttunut yhtään mikään, mutta sisäinen muutos oli välitön ja se tapahtui yhdessä lähes käsinkosketeltavan voimakkaassa hetkessä. Olin vienyt koulutusoppilaani Alanyan retriitillä Kale-kukkulan huipulle meditoimaan. Tuon meditaation aikana oli kuin jokin olisi loksahtanut vihdoin oikeaan asentoon minussa. Seuraavana yönä näin merkillisen unen, joka oli kuin viesti ja siitä lähti avautuminen aivan uudenlaiselle elämänvaiheelle. Minulta aivan kirjaimellisesti erään kanavoijan kautta (ilman että olin tätä pyytänyt) kysyttiin hyväksynkö tämän uuden suunnan, suostunko siihen? Pelotti vastata mutta tiesin, ettei muuta vaihtoehtoa ollut, joten sanoin KYLLÄ. Ja siitä alkoi muutos.

Aloin opiskella muinaisuutta yhä kiihkeämmin, jokainen askeleeni, jonka otin johti minua Egyptin viisausperinteisiin. Tosin mikään ei kutsunut minua vierailemaan Egyptissä, koska tunsin, että se mitä etsin ei ollut siellä, vaikka tieto kumpusikin siltä suunnalta. Pian huomasin, että askeleeni jatkuivat vielä Egyptiä pidemmälle. Ymmärsin, että Egypti oli vain välietappi, minun piti hakea tietoa paljon kauempaa ajassa. Sain kutsun Itä-Suomeen erään meedion luokse. Hän ilmoitti, kuin se olisi aivan selvä ja normaali asia, että kanssani kulkee eräs mesopotamialainen mies, joka eli noin 4000 eaa sekä nainen keski-ajan Tiibetistä. He ohjaavat minua nyt tällä tiellä joten kuuntele ja noudata ohjeita. Itsekseni mietin, että oli kyllä outo viesti! Jos alan vielä kuunnella heidän ohjeitaan niin mihin ihmeeseen oikein päädyn!? Entä talous sitten, minulla on lapsi elätettävänä. Kun kysyin tätä ääneen, sain kuulla, että ”tehtävä on niin iso että sinusta kyllä huolehditaan.”

Tämän jälkeen alkoivat sitten ulkoiset muutokset. Olimme asuneet ahtaasti, joten äkkiä olimmekin muuttamassa juuri siihen taloon mihin olin jo pitkään halunnut, asuntoon missä huoneita oli enemmän kuin tarvitsimme. Enkä siis ollut edes etsinyt asuntoa, koska olin ajatellut ettei minulla ole varaa muuttaa. Nyt eteeni ilmestyi täydellinen asunto kuin tyhjästä. Sitten sain selkeän viestin sulkea omistamani joogakoulun, että minun tulisi tehdä töitä vain tietokoneella hetken aikaa. Kapinoin tätä vastaan ja pitkitin päätöstäni niin pitkälle, että olin jo ajautua taloudelliseen perikatoon, kunnes tein päätökseni lähes pakosta. Silloin, kuin sattuman kaupalla (ei todellakaan mikään sattuma vaan ohjaus) löysin itselleni mentorin nettibisnekseen, edelleenkään edes tietämättäni että tarvitsen sellaisen. Yhtäkkiä bisnekseni lähti nousukiitoon ja pystyin nostamaan itselleni palkkaa enemmän kuin olin voinut edes haaveilla. Minusta siis todella pidettiin huolta.

Ja nyt olen jälleen erään tien päässä ja uuden polun alussa. Jos tämän hetkinen tie on ollut kiitotie, jota olen kulkenut kaikkien kanssa yhdessä niin seuraava onkin sitten kapea polku. Polku, jolle voin ottaa mukaani vain kourallisen matkalaisia aina kerralla. Tämä siksi, että tieto, jota saan jakaa, tulee olemaan niin arvokas ja vaatii minun täydellistä läsnäoloani kyseisten matkalaisten seurassa. Polulle ei mahdu kovin montaa yhtä aikaa ainakaan näin aluksi. Myöhemmin ehkä.

Ja se, mikä johti minut tämän kiitotien loppuun ja kapean polun alkuun kiteytyi Karahan Tepen kalliolla, kun minulle annettiin jotakin, mikä vielä asettuu minuun tullakseen sitten tietona ulos kun on sen aika. Ja koska olen hyvin maanläheinen (kyllä, kaikesta edellisestä huolimatta!) ja epäilen aina ensimmäisenä kaikkea mikä tuntuu ”epänormaalilta” niin minulle on nyt annettu näitä merkkejä useampia. Yhdestä jo kirjoitin viime blogissani Lintu tuo viestin. Vaan se kaikista ihmeellisin tarina on vielä kertomatta…

Lintu tuo viestin

Ensimmäisen kerran kuulin sanaparin Göbekli Tepe noin kahdeksan vuotta sitten asuessani Turkissa. Ystäväni Minna Rautiainen-Cimrin, joka oli asunut maassa jo lähes 20-vuotta lähetti minulle artikkelin, missä puhuttiin paikasta, jonka epäiltiin olevan Raamatun Eeden tai muu muinainen rituaalipaikka itäisessä Turkissa lähellä Syyrian rajaa. Tunsin heti pakottavaa tarvetta lähteä käymään siellä.

Olen kirjoittanut Göbekli Tepestä kahdessa kirjassani Aikamatka -sielun reissukirja (Viisas elämä, 2021) sekä Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023) ja pohtinut paikan merkitystä historiassa.

Viime viikolla unelmasta tuli vihdoin totta.

Göbekli Tepe löytyi aavikon maaperästä kiviröykkiöiden keskeltä lähes sattumalta. Alue merkittiin arkeologiseen rekisteriin 1960-luvulla amerikkalais-turkkilaisessa tutkimuksessa. Sitä pidettiin aluksi vain vanhana bysanttilaisena hautakumpuna, eikä siihen kiinnitetty sen suurempaa huomiota. Paikalliset maanviljelijät kertoivat löytäneensä kivisiä paaseja pelloiltaan. He eivät tienneet, että kyse oli hyvin merkittävästä arkeologisesta kohteesta. Eräs maanviljelijä oli 60-luvulla tietämättään kaivanut omalta pellolta 11 000 vuotta vanhan patsaan. Veistoksessa oli selkeä ihmishahmo, joka piti käsissään seisovaa fallostaan. Miesporukassa he olivat nauraneet patsaalle ymmärtämättä lainkaan sen historiallista arvoa tai ikää. Lopulta, mutta vasta vuosien jälkeen, patsas päätyi museoon.

Saksalainen arkeologi Klaus Schmidt (German Archaeological Institute) vieraili alueella 1990-luvun alussa ja tajusi heti, että kyseessä ei ollut hautakumpu vaan neoliittinen temppelialue – mahdollisesti vanhin tunnettu uskonnollinen rakennelma maailmassa. Kaivaukset aloitettiin vuonna 1995 hänen johdollaan, ja niissä paljastui suuria T:n muotoisia kivipaaseja, jotka oli koristeltu eläinhahmoilla ja symboleilla. Göbekli Tepen kivikehät on rakennettu noin 9600–8000 eaa., eli noin 11 000–12 000 vuotta sitten. Kivikehät ovat noin 7000-vuotta vanhempia kuin Stonehenge tai Egyptin pyramidit.

Kuvassa museoon rakennettu versio joka paljastaa megaliitti pilarien mittasuhteet.

Alueella on monia ympyränmuotoisia rakennelmia, joissa keskellä seisoo kaksi suurta T-muotoista kivipaasia. Paadet ovat jopa 6 metriä korkeita ja painavat useita tonneja. Monissa niissä on kaiverrettuja eläinhahmoja: mm. leijonia, käärmeitä, lintuja, skorpioneja ja villisikoja. Symboliikka viittaa mahdollisesti rituaaleihin, kosmologiaan tai esi-isiin. Noin vuonna 8000 eaa. ihmiset tarkoituksella hautasivat Göbekli Tepen rakennelmat. Syytä tähän ei tiedetä, mutta peittämisen ansiosta ne ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin. Alueesta on tähän mennessä kaivettu esiin vain pieni osa (noin 10–15 %). Syytä siihen miksi rakennelmat peitettiin ei kukaan tiedä, koska niiden käyttötarkoituskin on meiltä piilossa. On myös merkittävää, että meidän aikanamme nämä kivikehät ovat tulleet uudelleen päivänvaloon. Miksi juuri nyt?

Läheisiltä alueilta, kuten Karahan Tepe, on löytynyt vastaavanlaisia rakenteita, mikä viittaa laajempaan esihistorialliseen kulttuurialueeseen.

Vaikka Göbekli Tepe oli syy miksi halusin päästä Urfan kaupunkiin ja tutkimusmatkalleni pienen ryhmän kanssa, niin vasta Karahan Tepe teki minuun syvimmän vaikutuksen. Noin viikkoa ennen matkaa olin saanut meditaatiossa tiedon, jossa minua pyydettiin ottamaan mukaani eräs pieni vihreä kivi ja samassa meditaatiossa minulle sanottiin, että matkani aikana ”Lintu tuo viestin”. Meillä oli viikon teemana Muinais-Egyptin alkemia ja muinaisuus ylipäänsä. Mikä olisikaan parempi paikka aiheelle! Jo heti viikon alussa kerroin meditaatiossa saamastani viestistä retriitti oppilaille, ja kun ensimmäiset varikset ilmestyivät kattoterassille aamujoogan aikana ajattelimme, että viesti liittyi variksiin. Vasta viimeisenä päivänä meille selvisi viestintuoja ja minuun viesti kolahti kuin monen tonnin megaliitti.

Koska Karahan Tepe on vielä lähes tuntematon vaikkakin iältään jopa vanhempi kuin Göbekli Tepe, niin saimme kävellä alueella aivan rauhassa. Paikalla ei ollut muita kun meditoimme 35 asteen kuumuudessa muinaisten vesireikien keskellä, Karahan Tepen korkeimmalla kalliolla. Edessä avautui aava maisema seuraavalle kukkulalle. Meditaatio oli voimakas. Näin suljettujen silmien takana hurjaa vauhtia vaihtuvia riimumaisia merkkejä ja symboleja, joiden tulva oli niin hillitön, etten pystynyt mitenkään rekisteröimään niitä tai edes muistamaan mitä näin. Kuin valtava määrä informaatiota olisi istutettu aivoihini odottamaan kenties oikeaa aikaa kun pystyn ymmärtämään laajemmin ja enemmän. Ja sitten tuli tuuli, niin voimakas, että se oli heittää minut kukkulalta alas. Jouduin oikein tekemään työtä että pysyn pystyssä. Aavikkotuuli tuntui joka solussa aivan kuin se olisi poistanut vanhaa käyttöliittymää tehden tilaa tälle uudelle päivitykselle. Vain hetkeä ennen kuin puhelimeen ajastettu gongi oli valmis päättämään meditaatiomme, tuuli tyyntyi kokonaan ja tiesin, että olimme valmiit. Sanoin sen ääneen kuin todetakseni, että se mitä tulimme hakemaan oli nyt tässä. Vastaanotettu. Vaan vieläkin odotin linnun tuomaa viestiä. Kokemus oli niin suuri, että varis viestintuojana tuntui vähäpätöiseltä. Kun olimme jo lähdössä pois alueelta palataksemme takaisin kaupunkiin, näimme taivaalla liitävän linnun. Arvelimme, että se voisi spiraalimaisesta liikkeestään johtuen olla haukka. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko tämä SE lintu. En tosin päässyt kiinni mihinkään viestiin.

Matkan viimeisenä päivänä meditoimme jälleen katolla. Olin saapunut paikalle jo tuntia ennen muita. Nautin nousevasta auringosta ja tunsin kuinka minua tarkkaillaan. Käänsin päätä enkä nähnyt ketään missään, vain seinän viereen roskiksen taakse jostain ilmestyneen rypistetyn paperipussin. Katseeni osui tuohon pussiin useaan kertaan aamujoogan aikana ja mietin monesti, että tuntuu kuin se olisi jollain tavalla elävä. Ajattelin, että tunnin loputtua käyn kurkistamassa mikä se oikein on. Teimme vielä lopuksi meditaation ja visulaisoinnin maailmanrauhan edistämiseksi, olimmehan joogaamassa vain muutama kymmen kilometri Syyrian rajalta pohjoiseen.

Kun päätimme joogan olin jo unohtanut koko paperipussin. Pois lähtiessämme eräs oppilas pysähtyi ja kysyi mikäköhän lintu tuo on. Paperipussi oli hypännyt roskiksen päälle eikä se ollut enää pussi vaan haukka. Kuljimme lähemmäs, eikä lintu tehnyt elettäkään lentääkseen meitä pakoon. Kuin se olisi ollut siinä meitä varten. Se avasi ja sulki vasenta silmää. Hetken aikaa hän katsoi minua suoraan edestä päin mutta pääasiassa hän piti vasemman silmänsä meitä kohti. Luomi liikkui alhaalta ylöspäin kuin antaen merkkiä. Istuimme linnun vierellä noin 5-10 minuuttia. Hän katseli meitä ja me häntä. Lintu tuo viestin. Ja toden totta sain viestini ja ymmärsin sen erittäin selvästi. Olin pyytänyt merkkiä jo pitkään liittyen siihen mitä opetan ja nyt sain sille vahvistuksen. Ja kuka muukaan olisi sitä voinut minulle välittää kuin haukka!

Edellisenä päivänä olin pitänyt luennon muinais-Egyptin alkemiasta. Puhuimme Ra:sta, Thothista, Horuksesta.

Horus kuvataan usein haukkaa muistuttavana jumalana tai ihmisenä, jolla on haukan pää. Hänen silmänsä symboloivat aurinkoa (oikea silmä) ja kuuta (vasen silmä). Horuksen silmä (Udzat) on suojelun, terveyden ja voiman symboli. Haukka lentää korkealla ja näkee kaiken – aivan kuten Horus, joka oli taivaanjumala ja faraon suojelija. Koska haukka näytti meille vain vasenta silmäänsä liitin hänet muinaiseen mysteerikouluun, jossa opetettiin ehetytymisen ja eteenpäin kulkemisen ideologiaa kohti henkistä täyttymystä eli viisauden tiedostamista. Muinais-Egyptissä mysteerikoulu nimitystä tuskin käytettiin ja se on uudempi nimitys henkiselle koulutuspolulle. Koulutus oli matka kohti vihkimystä ja siinä oli 12 askelta, joista jokaisen aikana oppilas joutui kohtaamaan eriasteista pelon, epävarmuuden, pettymyksen, hylätyksi tulemisen ym. isoa tunnetta, kunnes viimeisen askeleen jälkeen hän oli täysin peloton. Vasta sitten hänelle annettiin mahdollisuus kokea vihkimys, joka oli ikään kuin testi. Suuri pyramidi ei suinkaan ole faaraon hauta kuten virheellisesti on arvioitu, vaan vihkimyspaikka, jossa vihittävälle annetaan yksi mahdollisuus todistaa pelottomuutensa eli se, että opit on otettu vastaan. Sen jälkeen hänelle annetaan kokemuksellinen tieto ja ymmärrys todellisuuden rakenteista. Myöhemmin, lähempänä meidän aikaamme näitä kahta vaihetta on alettu kutsua vasemman- sekä oikean silmän mysteerikouluiksi. Olen kuullut myös kolmannen silmän koulusta, mutta tämä on itselleni vieras käsite. Olettaisin, että se on lopputulema näiden kahden matkan jälkeen. Kolmas silmä avautuu näkemään syvemmälle kun olemme ymmärtäneet tiedon, joka asuu solutasolla koko meidän omassa olemuksessamme.

Horus kuljettaa elämän symbolia joka tunnetaan nimellä ANKH. Itse liitän symbolin kivikehiin. Ajatukseni, jonka nostin esiin jo kadotettu tieto kirjassani vuonna 2023, on oman kokemukseni myötä vahvistunut. Egyptin viisausperinteellä on juuret Mesopotamiassa. ANKH on muisto T-pilareista ja niiden ihmiskunnalle jättämästä tiedosta. Molemmat ovat muinaisia tapoja kuvata suuria, näkymättömiä voimia – elämä, kuolema, jumaluus ja yhteys maailmankaikkeuteen. Ankh kuten T-pilaritkin edustavat yhteyttä ja elämää ennen sekä jälkeen kuoleman.

Horuksen vasen silmä edustaa siis eheytymistä, parantumista ja syvää ymmärrystä. Tällä tiellä olen edelleen. Haluan oppia lisää ja jakaa tietoa jota saan monella eri tasolla. Joitain vuosia sitten perustin koulun Academy of Higher Consciousness. Olisikohan nyt sopiva hetki aktivoida tuo koulu myös muuhunkin kuin vain kundaliinijoogan opettajien kouluttamiseen, mikä tosin on tärkeä osa kokonaisuutta. Viime viikon kokemuksen myötä ymmärsin aikaisempaa laajemmin mikä merkitys kehittämälläni Energy Activation menetelmällä on liittyen muinais-Egyptin alkemiaan. Alkemia ei siis suinkaan tarkoita alkuaineiden muuttamista kullaksi tai hopeaksi, kuten olemme oppineet vaan…

Suunnittelen seuraavaa matkaa ensi vuodelle 2026 maalis-huhtikuun vaihteeseen. Jos kiinnostuit lähtemään mukaan niin laita viesti ja tee alustava paikkavaraus jo nyt. Ilmoittelen tarkemmin kun matka vahvistuu.

Valossa,
Mervi

Kaikki riippuu siitä mitä tunnet

Ajatus ruokkii sanoja, sanat ruokkivat tunnetta ja tunne ruokkii soluja!

Tämä on yksinkertaista matematiikkaa. Kun puhumme ajatuksenvoimasta tai magnetisoinnista niin se ei ole mystiikkaa tai edes mysteeri se on silkkaa matematiikkaa tai kemiallisin termein alkemiaa. Kun ymmärrät tämän ja alat elää sen mukaan niin vain taivas on rajana. Voit saavuttaa kaiken mitä haluat.Tosin sen, mitä haluat tulee olla linjassa valon, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden kanssa. Tämä siksi, että karma toimii aina kaikessa. Kun haluamme hyvää toisille, saamme sitä runsain mitoin myös itsellemme. 

Kauan aikaa sitten kuulin joltakin henkiseltä opettajalta, että jos 16-sekuntin ajan pystymme pitämään ajatukset valossa, toivossa, rakkaudessa, hyvänolon tunteessa ja kiitollisuudessa niin olemme aktivoineet tuon matemaattisen lausekkeen alusta sen loppuun asti. Olemme aktivoineet solumme kiitollisuuden informaatiolla. Muutos on alkanut. Kun jatkamme tätä kiitollisuus lauseketta seuraavat 16-sekuntia ja sitä seuraavat sekunnit, olemme tuplanneet voiton. Voitto tässä tapauksessa on esteiden mureneminen unelmien tieltä. 

Kaikki on mahdollista, jos sallit sen!

On yksinkertaista ja helppoa pysyä kiitollisuuden tunteessa kun kaikki elämässä on hyvin. Kun ei ole taloudellista painetta, on katto pään päällä, ruokaa, ystäviä ja läheiset perhesuhteet. Vaan kuinka aktivoida solutason muutos silloin kun elää jatkuvassa pelon tunteessa? Pelko voi liittyä selviytymiseen, yksinäisyyteen, suruun ja niin moneen muuhun voimakkaaseen tunteeseen. Kuinka silloin aktivoida solut rakkauden värähtelyihin? Sehän on lähes mahdotonta! 

Vaan kun se ei ole. Pelko on tunne, josta voimme kääntyä pois yhtä nopeasti, kuin jos kääntäisit selkäsi jollekin sellaiselle mitä et halua. Se tapahtuu näin:

  1. Hengitä – ota muutama pitkä ja syvä hengitys.
  2. Kaada sitten itsellesi iso lasi vettä ja juo lasi tyhjäksi.
  3. Ajattele yhtä asiaa mikä on elämässäsi hyvin juuri nyt, sitten ajattele toista ja kolmatta. Aloita yksinkertaisimmasta ja kasvata kiitollisuuden tunnetta. Jo pelkästään se että olet nyt tässä ja hengität on yksi asia mistä voit kiittää. 

Olet nyt aloittanut tunteen muuttamisen ajatukseksi, ajatus muodostuu sinussa kiitollisuuden sanoiksi ja sanat luovat uuden tunteen. Muutos on tapahtunut. Tämä jos mikä on alkemiaa. 

Tee tämä harjoitus niin usein kuin tarvitsee ja huomaat, kuinka se käy joka kerralla helpommaksi. Pian huomaat eläväsi jatkuvassa kiitollisuuden tunteessa ja silloin alkaa elämässäsi tapahtua. Unelmat yksi toisensa jälkeen tulevat todeksi.

Abrahamin energiaa kanavoiva Ester Hicks on sanonut, että jokainen toiveemme on jo 99,99% toteutunut sillä hetkellä kun olemme sen ajatelleet. Viimeinen 0,01% on kiinni matematiikasta, jolla aktivoimme solut ottamaan vastaan sen mitä haluamme.

Jos kaipaat työkalua tähän, niin tule mukaan Aktivoi vaurauden magneetit verkkokurssille. Koska tämä aihe on nyt niin tapetilla ja haluan mahdollisimman monen oivaltavan kuinka tärkeää on ymmärtää tämä tunteen muutoksen matematiikka, niin tein kurssista kampanjan. Se on sunnuntaihin asti vain 37€ (norm. 108€). Kurkista tästä ja tutki lisää. 

Rakkaudella,

Mervi

Ihmiskunnan ensimmäinen askel

Keitä me oikeasti olemme?

Tarinan mukaan ihmiskunta oli alunperin yksi. He puhuivat samaa kieltä, olivat oppineet samat taidot ja koulu, jota he olivat käyneet oli yksi ja sama. Heitä oli opettanut joukko opettajia, joiden tehtävä oli istuttaa tieto ja viisaus ihmiskuntaan, joka edelleen eli alkukantaista elämää eläinmaailman perinnöstä käsin. Tietoisuus tuli istuttaa ihmiseen, koska sitä ei vielä ollut. Ihminen eli vaistonsa mukaan.

Kun rakentaminen ja uuden oppiminen koulutuksen myötä tulivat päätökseen, he lähtivät perustamaan ensimmäistä kaupunkia, koska sen he olivat saaneet tehtäväkseen. Ensimmäiset ihmiskunnan edustajat, ihmisyyteen vihityt, laskeutuivat eteläisen Mesopotamian alueelle, missä he ottivat oppimansa teknologian käyttöönsä. Kunnioituksesta opettajiaan kohtaan he alkoivat rakentaa tornia, joka valmistuttuaan yltäisi taivaisiin, sinne asti mistä opettajat olivat laskeutuneet. Vaan kaupunki ei milloinkaan valmistunut, koska erimielisyys otti vallan. Tarinan mukaan jumala sekoitti heidän kielensä, niin etteivät he enää ymmärtäneet toinen toistaan, vaan jakautuivat lopulta eri puolille maailmaa, perustaakseen uusia yhteisöjä.

Näin kansat päätyivät pystyttämään sivilisaatioita ympäri luonnonvaroista vauraan maapallon.

Joitain vuosia sitten aloin pohtia myyttejä sekä historiaa niiden takana. Mistä tarinat olivat syntyneet, oliko niillä pohjaa todellisuudessa? Mitä ylipäänsä tiedämme sivilisaation synnystä? Muutakin kuin, minkälaista viljaa silloin viljeltiin ja missä viljelykset sijaitsivat. Vaan MISTÄ tieto sekä oppi sivilisaation kehitykseen oli peräisin? Hakeuduin Avoimeen Yliopistoon opiskelemaan historiaa, tutkin kirjoista niin myyttejä, alkuperäiskansojen tarinoita sekä arkeologisia löytöjä. Kirjoitin havainnoistani kirjan Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Kirjassani pohdin ihmiskunnan melko nuorta historiaa, joka vei meitä ainoastaan aikaan noin 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Noin seitsemän vuotta sitten kuulin puhuttavan eräästä mystisestä alueesta eteläisessä Turkissa, Mesopotamian pohjoiskulmalla. Paikkaa kutsuttiin Raamatun Eedeniksi, ihmiskunnan ensimmäiseksi yliopistoksi tai temppeliksi, vaan kukaan ei tiennyt tuon alueen todellista merkitystä. Paikka on nimetty Göbekli Tepeksi, jonka myös Graham Hancock mainitsee dokumentissaan The Ancient Apocalypse yhtenä maailman vanhimmista kivirakennelmista. Vuonna 1996 alkaneet kaivaukset alueella ovat osoittaneet kivikehien rakentamisen alkaneen noin 11 000 vuotta sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoteen 1996 asti tuntemamme ihmiskunnan sivilisaation historia, joka ylsi noin vuoteen 5000 ennen ajanlaksun alkua, vedettiin nyt kertaheitolla tuhansia vuosia taaksepäin. Aina vuoteen 9500 ennen ajanlaskun alkua, johon arkeologisten kaivausten tiedon pohjalta ajoitettiin kivikehien rakentamisen alku. Rakentaminen kesti noin 1000 vuotta.

Nyttemmin Göbekli Tepe tunnustetaan maailman ensimmäiseksi pyhäksi paikaksi sieltä löytyneiden kivikaiverrusten perusteella. Lisäksi lähellä sijaitseva Karahan Tepe tunnetaan nyt ensimmäisenä hedelmällisyyttä kunnioittavana rituaalipaikkana.

Äiti-maa ja isä taivas yhtyvät tällä lähes unohdetulla Sanliurfan maaperällä. Suuri osa alueen kivikehistä lepää edelleen maan uumenissa ja odottaa ylösnousemustaan. Mitä kaikkea informaatiota vielä saammekaan, kun kaikki 20 kivikehää on kaivettu ylös? Saammeko vihdoin vastauksen ihmiskunnan sivilisaation äkkinäiseen syntymysteeriin? Keitä me todella olemme? Mistä me olemme saapuneet? Olemmeko me evoluution tulos? Vai kenties kahden eri planetaarisen rodun sekoitus?

Göbekli Tepen mysteeri on kulkenut kanssani nyt seitsemän vuotta. Olen kirjoittanut siitä kahdessa viimeisimmässä kirjassani ja nyt KESÄKUUSSA 2025 pääsen sinne ensimmäistä kertaa. Olet tervetullut mukaan Sanliurfan retriitille kanssani! Pääset tutustumaan molempiin paikkoihin Göbekli Tepeen sekä Karahan Tepeen. Pääsemme myös meditoimaan alueella missä kaivauksia ei vielä ole suoritettu, kukkuloilla, joiden alla mystiset kivikehät edelleen odottavat. Majoitumme kaupungin parhaaseen viiden tähden hotelliin, joka on aikoinaan ollut osa moskeijaa.

Matkan ajankohta: 2.-8.6.2025

Kohde: Sanliurfa, Turkki

Majoitus: Tessera hotelli

Hinta: 975€ per henkilö jaetussa kahdenhengen huoneessa, yhdenhengenhuoneen lisämaksu 275€ (hinnat eivät sisällä lentoja).

Hinta sisältää: Majoituksen, puolihoidon eli aamiaisen ja päivällisen, retket Göbekli Tepeen sekä Karahan Tepeen, lentokenttäkuljetukset sekä joogatunnit ja opetuksen.

Täältä löydät lisätietoa retriitistä. Varaa paikkasi tälle ainatlaatuiselle matkalle pian!

Lue lisää Göbekli Tepestä. Alue on yksi Unescon maailmanperintökohteista.

Graham Hancock about Göbekli Tepe in Youtube aired 3 months ago.

Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023) Tulossa äänikirjana pian! Lukijana Mervi Enqvist.

Jos olet kiinnostunut Egyptistä, niin haluatko kokea paikan mistä viisausperintö mitä todennäköisimmin on kantautunut niin Egyptiin kuin Intiaankin? Koe ihmiskunnan sivilisaation syntypaikka ja sen energia, joka yltää solutasolla hyvin, hyvin laajaan maisemaan.

Mitä on olla vapaa? 

Aamulla meditoidessani kävin kiinnostavaa keskustelua. Nämä keskustelut tapahtuvat yleensä aina englanniksi, mutta käännän sen tähän suomeksi. Meditointi hyvin harvoin on sitä, että putoaa johonkin täydelliseen ei olemisen tilaan. Joskus se tosin on sitäkin, mutta useimmiten meditaatio on oman sisäisen äänen kuuntelua.

Keskustelu alkoi:

’Sulje silmäsi, mitä näet?’

’En näe mitään.’

’Katso, kyllä näet. Kerro mitä näet juuri nyt.’

’Näen pelkkää pimeää, mustaa ja harmaata, jossakin kohtaa vähän valoa. Se mitä näen, kaikki se harmaa on liikkeessä, kuin höyryä, se ei pysy paikoillaan.’

’No niin, näethän sinä.’ 

’Niin mutta…’

Ajattelin näkemistä aivan erilaisena, näkyjä, kuvia, visioita…

’Kaikki siinä edessäsi, se mitä kutsut pimeydeksi ja tyhjyydeksi on todellisuus! Ei ole yhtään mitään… ennen kuin ON. Mieli tylsistyy nopeasti tyhjyyden tuijotteluun. Se aktivoituu ja alkaa täyttää tyhjyyttä, ajattelulla, kuvilla, unelmilla tai peloilla. Ajatukset liikkuvat lakkaamattomana virtana. Ne tulevat menneisyydestä tai tulevaisuudesta, entä kuka ohjailee niitä ajatuksia?’

’Minä?’

’Juuri niin. Tällä hetkellä kaikki mitä näet on pelkkää mustaa, se on kuin tyhjä kangas, tyhjä tila mihin SINÄ luot todellisuutta oman mielesi kuvilla. Sinulla on vastuu siitä mitä tuohon näkymään edessäsi rakentuu. Käytä siis tämä hetki ja täytä tila, visioi, näe se mitä sinä HALUAT. Älä mieti sitä mitä et halua vaan sitä mitä haluat. Sinä itse rakennat tulevaisuutesi juuri nyt, tällä hetkellä. Käytä tämä hetki hyödyksi, älä haitaksi.’

Kenen kanssa oikein keskustelen näiden meditaatioiden aikana? Ajattelen, että itseni kanssa tietysti, sen korkeamman puolen itsestäni, jolla jo on kaikki vastaukset. Minä vielä haahuilen ja etsin, mutta se osa minua joka jo tietää, sen tehtävä on auttaa. Meditaatiossa taas minun tehtävä on asettua kuuntelemaan. Tänäkin aamuna 21 minuuttia meni kuin siivillä.

Mitä siis on olla vapaa? Vapaus on sitä, ettei ole kahleita, ei mitään mikä sitoo ajatuksemme pelkoon tai epävarmuuteen. Kahle voi olla raha, parisuhde, ajatusmallit tai mikä tahansa, mikä pakottaa meitä pysymään ruodussa. On vain yksi todellinen käsky, joka ohjaa meitä matkallamme kohti omaa vapautta, irti päästämistä ja kahleettomuutta. Se on oikeudenmukaisuuden periaate. Tämä on ikivanha henkinen opetus, joka pitää sisällään kaiken elämän kunnioittamisen, vallitsevan tilanteen hyväksymisen, tasavertaisuuden kaikkien kanssa, elämän virtaavuuden ymmärtämisen sekä ikuisen luovuuden jatkuvan työn, joka elää meidän kauttamme. Tähän kaikkeen on sisällytettynä rakkauden ydin.

Tämä oli siis aamuinen meditaatioviesti ❤️

Aktivoi vaurauden magneetit verkkokurssi käsittää vaurauden tunteen lähinnä vapautena. Se auttaa meitä uudelleen ajattelemaan oman elämämme. Se ohjaa kahleettomuuteen arjessa. Tämä taas avaa ilon ja valon tunteen meissä. Se aktivoi vaurauden magneetit ja ohjaa kohti vapautta. Tervetuloa mukaan ❤️

TARJOUS 37€ sunnuntaihin 12.1. asti! Myös liikuntaeduilla.

Ihanaa alkanutta vuotta!

Mervi

Kuva: Philippe Leone / Unsplash

Kuuhulluus?

Seisoin tänään voimakkaassa tuulessa Uunisaaren kalliolla eteläisessä Helsingissä. Tunsin kuinka meren ylleni heittämät pisarat ja tuulen lempeä voima puhdistivat minua menneestä vuodesta. Nojasin tuulta päin koko painollani ja pysyin siitä huolimatta pystyssä. Tiesin, ettei mennyt minua kaada, päinvastoin saan siitä voimaa jatkaa eteenpäin.

Olin jo lähes valmis, tuulen puhdistama, kun ajatus lähti valtaamaan tietoisuuttani. Näin tapahtuu usein ja tiedän heti, että tämä on asia, josta minun pitää kirjoittaa. Joitain vuosia sitten se alkoi. On kuin jokin voima jostakin hyvin kaukaiselta ajalta (meidän aikakäsityksemme mukaan) antaisi minulle viestin. Ja tottakai voin sanoa, etten halua tästä kirjoittaa, kuten sanoin tänäänkin, MUTTA sitten eteen tulee joku ärsyke tai sysäys ja tiedän, etten voi tätä nyt väistää.

Viesti kuului: ei Kuulla ole meihin niin merkittävää vaikutusta kuin nykyään kuvittelemme. Tai on sillä, mutta sen vaikutus yltää vain fyysisen maailman ulottuvuuteemme. Sielu-tasolle kuulla ei ole asiaa. Kuu liikuttaa nestettä ja pitää kiertoa yllä, etsii tasapainoa. Sillä on tärkeä tehtävä maapallon vesisysteemissä ja sen kautta sen vaikutus yltää meihin ihmisiin koska olemme 70% vettä. Sielutasolla kuun vaikutus ei merkitse juurikaan. Vesi muistaa, se velloo meissä se huuhtelee informaatiolla jokaisen solun. Vesi auttaa rauhoittamaan emootiot, sekä kuun vaikutuksen, mutta sielumme tarkkailee tätä kaikkea kuin kiinnostunut ulkopuolinen. Ja viime kädessä sielu on ainoa osa meitä, joka jatkaa vaellustaan. Keho ja mieli jäävät taaksemme. Vedessä meidän muisti, ja muisto meistä siirtyy eteenpäin. Vesi ei unohda meitä milloinkaan. Se jakaa kokemuksemme ja tietomme, historiamme ja viestimme eteenpäin tuleville polville. Sielu muuttuu höyryksi, joka siirtyy verhon toiselle puolelle. Matka jatkuu, tieto menneistä elää sinussa.

Elämme nyt uudenkuun aikaa ja jos olet tottunut kuuseremonioihin niin pidä ne. Nauti niistä, mutta muista samalla, ettei niiden henkinen merkitys ole niin merkittävä kuin mitä meidän annetaan ymmärtää. Ne ovat hieman kuin usko ylipäänsä, jos uskot niiden voimaan niin kyllä ne toimivat. Toiset käyvät kirkossa tai temppelissä, toiset pitävät seremonioita, mikä ikinä toimii sinulle niin se on hyvä, se on sinun asiasi, kyseessä on sinun uskosi. Löydä siis oma tapasi kunnioittaa elämää, aktivoida sisäinen voima ja tieto sinussa. Jos kuuseremonia tai kirkossa käynti ei ole sinun juttusi, niin älä huoli, löydät kyllä omasi. Ja jos seremonia jää tekemättä, huikkaa kuulle kiitos tai Jeesukselle, Buddhalle, Krishnamurtille, Blavatskylle, ihan kenelle tahansa, jonka koet itsellesi merkittäväksi. Pidä pyhyyttä yllä sinun tavallasi. Vain sinä tiedät mistä olet tullut (vaikket sitä muistaisi) joten kuuntele ja tutki sisintäsi. Tieto elää sinussa. Etsi niin löydät sen. Kuun tehtävä on pitää veden liikettä yllä, ettei tieto jämähdä, ettei se lakkaa, koska jos niin kävisi… kaikki lakkaisi.

Kuun tehtävä on siis aivan valtavan tärkeä mutta vain fyysisen maailman mittakaavassa. Sama juttu on kirkolla tai temppelillä. Mieli ja keho kuuluvat fyysiseen maailmaan, samoin kuin kuu, kirkko ja temppelit. Sielu on jotain ihan muuta. Se on yhdyskäytävä, linkki. Se on yhteyden ylläpitäjä. Se on se, mikä jää jäljelle kun kaikki muu palaa elementeiksi. Sielu on avaimemme valoon. Se on portti rakkauteen.

Hyvää rauhan vuotta 2025 ❤️

Mervi

Kuva: Matt Nelsson / Unsplash

Sielun pimeä yö

Olin hiljattain kuuntelemassa luentoa, missä puhuttiin sielun pimeästä yöstä. Kesken luennon ystäväni kumartui puoleeni ja kysyi olinko minä koskaan kokenut sellaista. Vastasin nopeasti ei, en ole. Vastaus tuli niin nopeasti että lähdin heti analysoimaan sitä mitä olin sanonut. Miksi kielsin jotain mikä oli niin ilmeisen totta ja että olin varmasti kokenut sen lukuisia kertoja?

Teen aina aamuisin 21-minuutin meditaation, joka usein muuttuu mietiskelyksi, toisinaan jopa kaikkeuden kiittämiseksi tai unelmoinniksi. Miksi milloinkin. Tuona kyseisenä aamuna luennon jälkeen mieleeni nousi edellispäivän kysymys sielun pimeästä yöstä. Kenties olin nukkunut huonosti tai edellisen illan keskustelut olivat jääneet kaivertamaan mieltäni, mutta nyt aamulla tunsin vajoavani johonkin syvään onkaloon, kuin maan koloon, tai kuivan kaivon pohjalle. Kyyneleet valuivat pitkin poskia. Annoin surun tulla, se oli osittain omaani, mutta siinä oli paljon muutakin, kuin olisin surrut jotakin itseäni paljon laajempaa.

Aluksi pyristelin vastaan, taistelin etten putoaisi, mutta lopulta annoin periksi. Annoin itseni pudota. Näin miten kapea kaivo ikäänkuin nielaisi minut. Putosin sen pohjalle ja tunsin kylmän maan allani hieman kosteana, epämiellyttävänä. Vaikka koin tunteeni voimakkaana ja tietoisesti annoin tunteelle lisää tulta, niin samaan aikaan koin itseni tarkkailijana. Oli kuin olisin katsellut itseäni kuopan suulta, maanpinnan tasolta, kuin antaen itseni kärsiä ja kärvistellä. Muistan miettineeni, että antaa tuon nyt kokea tuokin tunne niin pitkään kuin sen pitää. Sitten kun on aika vedän hänet sieltä ylös. Olin siis kahdessa paikassa yhtäaikaa. Sieluni koki pimeyttä mutta tietoisuuteni muisti, että pimeys on vain hetken oire. Valo elää minussa ja se on perimmäinen totuuteni.

Joitain viikkoja myöhemmin palasin jälleen tuohon samaan ajatukseen sielun pimeästä yöstä. Mietin omaa henkistä kasvuani ja niitä etappeja, joita olen matkallani koskettanut. Äkkiä oivalsin, että vaikka sielun pimeä yö näyttäytyy hetkittäin elämässäni edelleen, niin jopa sekin on oma valintani. Voin valita värjötellä tunteen kourissa kaivon mutaisella pohjalla tai voin valita vetää itseni ylös, takaisin maan pinnalle ja valon vierelle. Kuinka helpottavaa onkaan kun ymmärtää, ettei mikään tunne tai hetki ole pysyvä, vaan kaikki on ihan koko ajan jatkuvaa muutoksen virtaa.

Se, että nykyään pystyn näkemään asian näin. Pystyn luottamaan valoon itsessäni ja rakkauden tunteeseen, joka on jatkuvaa, on vaatinut työtä. Se on vaatinut monta epätoivoista kierrosta kaivon pohjalla. On tarvinnut luottaa, että vielä löytyy keino nousta takaisin ylös. Luottaminen vaatii mielen rohkeutta kohdata itsensä ja hyväksyä vallitseva tilanne. Hyväksyä se, että juuri nyt maailma näyttää harmaalta, kaamos jatkuu, mikään ei liiku eteenpäin, eikä valoa tule miltään suunnalta. Tämän hyväksyminen avaa mielen kohti toivoa. Kun toivon tunne meissä aktivoituu se sytyttää luovuuden kipinän. Luovuus lähtee rakentamaan uusia maailmoja ideoiden seuratessa toisiaan ja kun omanvoiman tunne aktivoituu me pystymme viemään minkä tahansa idean läpi ja toteuttaa näin itseämme. Pystymme jättämään jäljen maailmaan, jos niin haluamme. Ja löydämme keinon nostaa itsemme ylös pohjalta.

Epätoivo – hyväksyminen – toivo – luomisvoima – tahto – konkretia – laajeneminen.

Kyseisenä aamuna annoin itseni virua kaivon pohjalla tunteeni vallassa ja kokea inhimillisyyttä, ihmisyyttä, nauttien hetken aikaa tuosta vallitsevasta pimeydestä, kuitenkin tietäen, että se toinen osa minua tarkkailee ja puntaroi, odottaa ja kun aika on kypsä, se tietää milloin tuo onneton on hyvä vetää takaisin ylös, pois tuosta alhosta. Sielun pimeä yö ei suinkaan ole jotakin, mitä pelätä tai välttää. Se on korkeamman viisauden keino ohjata meitä eteenpäin silloin, kun olemme hävittäneet itsemme kartalla. Sielun pimeä yö palauttaa meidät itseemme, joudumme kokemaan ja tuntemaan, olemaan itsellemme läsnä. Kysymään itseltämme, mitä minä oikeasti halua. Jos tämä on sitä mitä en halua, niin mitä sitten haluan? Tuo kysymys on TOIVON ensimmäinen askel.

Kaikille joihin kaamos nyt vaikuttaa muistutuksena, että jo kuukauden kuluttua käännymme kohti valoa, uutta kevättä ja kesää.

Kehittämäni Energy Activation menetelmä on myös loistava apu sielun pimeän yön selättämiseen varjotyöskentelyn avulla.

Täältä voit tutkia lisää verkkokursseistani.