Kategoria: Kadotettu tieto

Salaisuus – vihreän kiven viesti

Tunnetko kirjan nimeltä Salaisuus? Näitkö kenties dokumenttielokuvan joka ilmestyi 2000-luvun alussa, johon kirja perustuu? Meillä oli elokuva WHS kasettina, katsoin sen moneen kertaan mutta en ymmärtänyt siitä mitään. Muutama kuukausi sitten törmäsin kirjaan, joka lähti avaamaan minulle tätä salaisuutta… ja nyt haluan jakaa sen myös sinulle!

Vihreä väri yhdistetään neljänteen eli sydänchakraan. Vihreä on myös vaurauden symboli. Metsä on meille vihreää kultaa, ei pelkästään sen vuoksi että sen voi tänä päivänä vaihtaa rahaan vaan siksi, että puiden ansioista me voimme hengittää puhdasta ilmaa. Ilma taas kantaa viestin elämästä ja pitää sydämen sykettä yllä. Sydän on reitti, se on portti siihen toiseen todellisuuteen, mistä me kaikki olemme lähtöisin. 

Salaisuus lähti avautumaan minulle, kun oivalsin sen alkujuuren. Olen tutkinut tätä lyhyttä tekstiä nimeltään Emerald Tablet tai suomeksi smaragditaulu, joka ohjaa meidät keskiajan alkemiaan. Vaikkakaan taulun ja sen sisältämän viestin todellista historiaa ei tunneta, niin sen juuret yltävät mahdollisesti jopa muinais-Egyptiä edeltäneeseen aikaan, Mesopotamian alueelle. Tekstissä on 12 lyhyttä ajatelmaa, joiden sanotaan olevan koko maailmankaikkeuden perimmäinen totuus ja salaisuus menestykseen. Käänsin ja kanavoin tekstin suomeksi. Lue se harkiten ja kuulostele pääsetkö sen sisälle, saatkon vastauksen perimmäiseen viisauteen, tuohon salaisuuteen?

Vihreän kiven viesti – Emerald Tablet – käännös useista englanninkielisistä lähteistä ja tulkinta by Mervi Enqvist

1 – Tämä kaikki on puhdasta totuutta.

2 – Se mikä on alapuolella on sama kuin se mikä on yläpuolella. Ne ovat toistensa peili ja yhtäaikaiset kaikin tavoin, ruokkien toinen toistaan. Luominen alkaa toisesta ja toteutuu toisessa kulkien molempiin suuntiin yhtä aikaa. (esimerkki: Se mitä ajattelen, on jo nyt olemassa ei-realistisessa aikakerrostumassa. Se mitä näen ja katson reaalitodellisuudessa, luo itse itseään ei-realistiseen todellisuuteen. Ikuinen ajatuksen ja toteutuksen kierto. Meillä on vastuu ja valta ajatuksiimme, koska ne rakentavat todellisuutta.

3 – Kaikki on lähtöisin YHDESTÄ ja kaikki palaa samaan, siihen mistä on saanut alkunsa. Syntymä, elämä, kuolema on kuin YHDEN henkäys ulos ja takaisin sisään. Uudelleen ulos ja takaisin sisään. Näin elämien kierto jatkuu, sielu kehittyy.

4 – Aurinko on isä ja kuu on äiti.

5 – YHDEN henkäys puhalsi elämän alun maailmaan ja äiti maa otti sen suojiinsa, hoivasi syntymään asti.

6 – YKSI on kaikkien ja kaiken todellinen isä. Maa on kaikkien ja kaiken todellinen äiti. Kuun voima todentuu vedessä. Yön pimeys käärii maan ja sen elämän suojiinsa, antaa levon ja uudistaa elämän unen aikana.

7 – Tuli sytyttää elämän. Tuo mahtava, puhdistava, uuttaa energiaa lataava voima. Polttaa tieltä esteet, vapauttaa sielun näkemään laajemmin, korkeammalle, erottaa sen mikä on maata ja sen mikä on henkeä.

8 – Kasvu alkaa maasta ja kohoaa kohti taivasta. Tuli tekee tietä, luo pohjaa uuden kasvaa, kukoistaa. Sielu puhdistuu ja kevenee tulen voimasta. Se ponnistaa ylöspäin kotia kohti. Ja saavuttaa täyttymyksen.

9 – Tämän ansiosta olet vapaa. Saavutat kaikkeuden lahjan. Karma ja kärsimys varisevat harteiltasi. Olet yhtä ja opit luomaan yhdessä YHDEN kanssa. Ymmärrät kuinka kaikki kiertää, liikkuu ja ilmenee niin alhaalla kuin ylhäällä ja osaat tähän kiertoon vaikuttaa. Kaikki on sinun. Saavutat kaiken. Kun valo elää sinussa, varjot pakenevat. Valo on avain.

10 – Eliksiiri, nektari, jumalten juoma virtaa suonissasi.

11 – Näin on maailma luotu kolmen kautta. Positiivinen valo, negatiivinen pimeys ja sinun sydämesi siinä välissä, neutraali piste. Näin sinä luot maailmaa ja sen kaikkeutta. YKSI luo sen sinun kauttasi. Olet osa luomisen työtä, luomisen aktia.

12 – Ja näin päättyy valon työ. Aurinko on tehnyt tehtävänsä sinussa. Sinä jatkat sen työtä tässä.

Tekstit voivat tuntua kryptisiltä, mutta niitä ei pidä avata liikaa, on jätettävä tilaa omalle oivallukselle, kuten kaikessa oppimisessa. Tutki näitä lauseita, jättäydy niiden pariin, unohda kiire ja muistuta itseäsi siitä, kuka sinä oikeasti olet kaiken arkisen takana. Muista kuinka laaja sinä olet, tietoisuuden tasolla. 

On aika avautua kaikkeudelle. Olla ja kehittyä sieluna kohti omaa korkeinta pistettä tällä kierroksella. 

Kiitos kun olet ja luot kaikkeutta kanssamme, yksi ajatus, yksi sana, yksi hyvyyden teko kerrallaan ❤️

Rakkaudella,

Mervi

8-viikon Chakrapolku® verkkokurssi 49€ (norm. 149€) sunnuntaihin 22.9. asti // Lisätietoa täältä.

4-viikon Joustava hermosto verkkokurssi // ennakkotilaajalle 77€ (norm. 280€) voimassa 30.11. asti // Lisätietoa täältä. Kurssi ilmestyy 2.1.2025.

Mytologinen käärme ja DNA

Viikonloppuna sain tilaisuuden osallistua piiriin, missä me henkiset opettajat jaoimme opetuksia toisillemme ja opimme samalla toisiltamme. Se oli ainutlaatuinen kokemus. Jo joitain päiviä aikaisemmin olin saanut viestin meditaatiossa, että viikonlopun aikana minulle annetaan tietoa käärmeen muodossa. Tämä johti tietysti siihen, että Nuuksion metsissä kävelin aluksi kengät tiiviisti jalassa, jottei tuo mystinen viesti tulisi ainakaan käärmeen pistoksena. Jo aikaisemmin olin laiturilla hypähtänyt ilmaan, kun huomasin jalkojeni juuressa kerälle kiertyneen käärmeen, joka olikin linnunpelätti. Viesti lopulta saapui mutta ei fyysisen käärmeen vaan mytologisen käärmeen muodossa.

Tänä aamuna avasin summanmutikassa pöydälle unohtuneen kirjan, joka avautui kohdasta, missä kaksipäinen käärme kurkottaa ylös maasta ja vieressä luki:

”The cosmic serpent, provider of attributes.”

Suomennettuna ”Kosminen käärme, joka antaa ominaisuudet.” Viime viikolla jo kirjoitin käärmeestä liittyen kundaliiniin, joten olkoon tämä kirjoitus jatkoa edelliselle.

Jo muinaisessa Egyptissä, käärmettä on kuvattu toisinaan kaksipäisenä, joskus taas niin että se kävelee ihmisen jaloilla tai että sillä on siivet, joilla se lentää. Meidän ajassamme symbolit otetaan usein kirjaimellisesti. 1700-luvulta alkanut tieteen vallankumous on osaltaan ajanut meitä ajattelemaan niin, että kaikki mikä on, on perustuttava aistein havaittavaan todellisuuteen. Se mikä jää sen ulkopuolelle ajatellaan monesti olevan harhaa. Muinaisina aikoina asiat ilmaistiin symboleina, jolloin käärme kuvasi kenties syvintä tietoa ja viisautta. Sitä, mihin meidän läntinen ymmärryksemme on yltänyt vasta viime aikoina.

Kuten edellisessä blogissani kirjoitin, kundaliinilla ei ole mitään tekemistä käärmeen kanssa, paitsi että sillä on, mutta se on täysin symbolinen. Käärmeen avulla on kuvattu kahta asiaa, sitä että kundaliini ei ole vain yksi, vaan KAKSI. Alkuperäiset tantriset tekstit puhuvat ala- ja yläkundaliinista.

Kundaliini on meissä elävä valoenergia, joka aktivoituu ensimmäisen kerran hedelmöitymisen yhteydessä. Jopa tiede on todistanut, että tapahtuu valon välähdys kun elämä munasolussa alkaa. Kundaliini on pyhä, elämää rakentava henki. Se aktivoi meissä elämän synnyn, pitää elämää yllä ja auttaa meitä jättämään sen kun aika on. Kun puhun näistä kahdesta kundaliinista, puhun kundaliinivalosta, joka joidenkin vuosien jälkeen asettuu odottamaan sydämen tietämille omaa aikaansa suoristua, sekä alemmasta kundaliinivoimasta, joka jatkaa luomisprosessia lakkaamatta elämän alusta sen päätökseen asti. Kutsumme sitä usein kundaliinienergiaksi. Se on jatkuvassa liikkeessä, sillä ilman tuota liikettä luomisprosessi pysähtyisi. Energia luo todellisuutta kaiken aikaa.

Mutta on myös toinen tapa selittää mytologinen käärme yhteydessä sisäiseen tietoon ja viisauteen. Se on DNA. Tämä visio toistuu Egyptin lisäksi myös Australian sekä Amazonin alkuperäisheimojen keskuudessa. DNA on kuin kaksipäinen käärme.

”Twins are central to life, just as ancient myths indicate, and they are associated with a serpentine form… DNA is the informational molecule of life and its very essence consists in being both single and double, like the mythical serpents.” -Jeremy Darby kirjassa The Cosmic Serpent.

Meidän tutuista, elämää ylläpitävistä elementeistä vesi on se tärkein kun puhumme DNA:sta. Vedellä on muisti. Se, mitä se koskettaa, kiinnittyy vesimolekyyliin tietona. Tieto kantautuu molekyylin mukana eteenpäin. Vesi siis muistaa jokaisen kohtaamisen. Koska vesi on elämän alusta alkaen ollut samaa, muuttaen vain olomuotoaan, se on kiertänyt miljardeja vuosia kaiken elollisen läpi keräten itseensä tietoa. Ja missä tuo tieto nyt asustaa? Sinun soluissasi!

Solumme koostuvat noin 70% vedestä, samoin koko elimistömme sekä maapallon pinta-ala. Sama luku 70 toistuu siis näissä kaikissa kolmessa. Seitsemän taas on henkisesti merkittävä luku, mistä kerron lisää tulevassa blogissani.

Muinais-Egyptin alkemiassa sisäinen elämä syntyy ennen ulkoisia puitteita eli neljää elementtiä tuli, vesi, ilma, maa, jotka lopulta mahdollistavat elämän synnyn. Alkemiassa mainitaan kolme alkuainetta, jotka aktivoituvat ja sytyttävät sisäisen tietoisuuden kipinän, kuin asettaen maapallolle tietoisuuden mahdollisuuden. Nämä ovat elohopea, rikki ja suola. Suola edustaa maallista tietoisuutta, kun taas elohopea edustaa korkeampaa tietoisuutta. Rikki on se, joka yhdistää nämä kaksi. Soluneste on suolaistavettä. DNA taas ui solunesteessä. En avaa tätä sen enempää, mutta haluan että jäät pohtimaan mikä tämän kaiken merkitys on tietoisuutemme kannalta. Ja että miksi henkiset harjoitukset ensimmäisenä kehottavat sinua kääntymään sisäänpäin.

Käärmeen viesti, jonka viikonlopun aikana sain oli henkilökohtainen liittyen työhöni, mutta sitä en myöskään avaa tässä sen enempää. Jääköön tulevan haltuun.

Valossa, ja ikuisessa rakkaudessa,

Mervi

Kundaliinijooga on harjoitus, jonka avulla liikutamme lempeästi meissä elävää luovuuden ja valon energiaa. Hiljalleen se aktivoituu, ajan kanssa, ilman kiirettä. Jos kaipaat lempeää, kehoa ja mieltä aktivoivaa harjoitusta, hermoston voimistamista sekä immuniteetin buustausta, niin tutustu Kundaliinijoogan perusteet verkkokurssiini TÄÄLTÄ.

Lähteitä:

The Cosmic Serpent – DNA and the origins of knowledge – Jeremy Darby (W&N, 1995)

The Fire of Creation, J.J. Van Der Leeuw (1925)

Veden mysteeri, Johanna Blomqvist (Viisas elämä, 2023)

Symbolisen käärmeen merkitys

Vietin muutaman päivän saaressa. Nautin auringosta, puhdistavasta sateesta ja sain kaksi kiinnostavaa vierasta iholleni, tuo aikakautemme vitsaus, punkit. Ne olivat tosin ystävällisiä joten selviydyin vähällä. Mökin emäntä ohjasi minut sivuun jo heti tullessa ja osoitti järeää lapiota. ”Täällä on nykyään käärmeitä, jos näet sellaisen kumauta tuolla ja heitä sivuun.” En vastannut mitään, tuijotin vain lapiota miettien kuinka voisin koskaan riistää hengen käärmeeltä, kun en pysty tappamaan edes hyttystä ja punkinkin kanssa pidän juttutuokion ennen kuin irrotan sen ihostani!!

Käärmeitä ei onneksi tullut vastaan saaristopäivien aikana mutta se sai minut jälleen kerran pohtimaan kysymystä, josta olen jo kirjoittanut ja joka on opetukseni keskiössä eli käärmeet ja kundaliini. Tänä aamuna luin Paul Bruntonin teosta A Search in Secret Egypt ja hänen tarinaansa omasta kokemuksestaan käärmeiden lumoajana. Osuin mielenkiintoiseen väittämään, joka soi soluissani ja pakotti minut jälleen avautumaan tästä aiheesta myös sinulle tämän blogin välityksellä.

”Several times when looking into a copra’s eyes, I received occasionally an uncanny and indescribable feeling that there was behind them an intelligence which was almost human.”

”The Egyptians pictured an evil serpent, as well as a good one. The former was generally drawn crawling, the latter upright.”

”The serpent offers a perfect symbol of the energizing creative Force of the Supreme Spirit who created the Universe, and of creation itself. The Pharaohs wore the figure of a hooded serpent in the front of their headdress, as a symbol of their claimed divine descent.”

Kundaliini on kuvattu käärmeenä viimeiset sata vuotta. Kun tekoälylle antaa kehotuksen piirtää kundaliini niin se piirtää aivan poikkeuksetta käärmeen ja chakrat. Tämä väärinymmärrys on iskostunut niin syvälle kollektiiviseen tajuntaamme, että olemme yhdistäneet kundaliinin käärmevoimaan. VAIKKA KUNDALIINILLA EI OLE MITÄÄN MUUTA TEKEMISTÄ KÄÄRMEEN KANSSA KUIN SYMBOLINEN MERKITYS. Arthur Avalon oli ensimmäinen, joka avasi kundaliini- ja chakratietoutta läntiselle maailmalle kirjassaan Serpent Power. Kirjan kanteen oli piirretty omaa häntäänsä tavoitteleva käärme. Nimi ja kuva tekivät tehtävänsä, ja nyt kun puhumme kundaliinista ensimmäinen mitä tulee mieleen on tuo mystinen, pelottava käärme.

Once and for all… KUNDALIINI ON MEISSÄ ELÄVÄ VALO ENERGIA, SE ON PYHÄ HENKI, JOKA SYTYTTÄÄ ELÄMÄN KÄYNTIIN, PITÄÄ SITÄ YLLÄ JA KUN ON SEN AIKA SE AUTTAA MEITÄ VETÄYTYMÄÄN ELÄMÄN KIERROSTA!

Kundaliinia ei voi herättää, koska sillä on oma tahtonsa. Se herää tai aktivoituu kun on sen aika, eikä siihen voi kukaan meistä vaikuttaa! Emme voi tehdä sitä itse, eikä kukaan toinen voi tehdä sitä meille. Vanhoissa alkuperäisissä teksteissä kundaliinista ja tantrasta tästä aktivoitumisen hetkestä käytetään sanaa suoristua. Kundaliini suoristuu, aktivoituu uudelleen ja herättää meidän sisäisen valon. Kun tämä tapahtuu me täytymme rakkaudella, sellaisella valovoimalla, mille ei ole minkäänlaista sanastoa, kuvastoa tai tapaa ilmentää sitä. Se on pyhä tietoisuus totuudesta!

Kundaliini aloittaa luomisprosessin hedelmöitymisen hetkellä ja jatkaa sitä noin seitsemän vuotta. Sitten se vetäytyy, EI SELKÄRANGAN JUUREEN VAAN SYDÄMEEN!! On toinen yleinen väärinkäsitys, että kundaliini lepäilisi spiraaliin kiertyneenä kuin käärme selkärangan juuressa. Ei, vaan se on kiertyneenä sydämen ympärille, kuin sitä hellien, vartioiden. Ja kun kundaliini suoristuu, sielun valo syttyy ja loistaa, usein jopa häikäisee meistä ulospäin. Jos emme ole tälle prosessille valmiita, niin se voi tuntua shokilta koska koko olemuksemme muuttuu. Voimme kokea, että meiltä lähtee järki. Tavallaan lähteekin koska totuus meissä syttyy ja se heittää järjen ylle varjon. Meistä tulee vihdoin se todellinen ihmisluomus joksi olemme syntyneet.

Kundaliinijoogan tehtävä ei siis ole HERÄTTÄÄ kundaliinia meissä vaan VALMISTAA meidän kolmiosainen keho-mieli-sielu kokonaisuus ottamaan vastaan kundaliinin suoristuminen ilman shokkia. Tämän vuoksi me joogaamme, jotta olemme valmiita. Samalla keho pysyy joustavana. Kun keho on joustava mielikin joustaa. Kun mieli joustaa niin kundaliinin suoristuminen on ylevöittävä kokemus ilman pelkoa. Jos mieli on jäykkä, kokemus ohjaa meidät suoraan pelon reitille.

Heräämisiä tapahtuu nyt paljon, koska elämme aikaa, joka ohjaa meitä voimalla ja vauhdilla kohti ihmiskunnan seuraavaa vaihetta. Valon ja rakkauden aikakautta.

Käärme on ikiaikainen symboli. Siinä elää molemmat sekä pyhyys että pahuus. Energisesti se on kiertyneenä sydämen ympärille kuin kundaliini ja auttaa meitä tekemään päätöksen elämän suunnasta, kuljemmeko alaspäin kohti matelevaa varjojen väylää vai suuntaammeko ylöspäin kohti valaisevaa aurinkoa. Kumpikaan valinta ei ole oikea tai väärä, mutta lopputulema on aina valinnan mukainen. Se on käärmeen opetus meille. Käärme kantaa symbolisesti mukanaan tietoa ja totuutta, mutta yhtä lailla pahuutta ja väärinymmärrystä.

Kumpaan sinä tartut? Kumman sinä valitset, se ratkaisee!

Ilossa, valossa, rakkaudessa, ikuisesti,

Mervi

Missä olemme, milloin, vai olemmeko lainkaan?

Minulta kysyttiin muutama viikko sitten kuinka pitkään kirjoitin viimeistä kirjaani Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Teologi, jonka oma asiantuntemus kirjani teemoista on vahva oli päätynyt lukemaan kirjan kahteen kertaan. Hän kiitti lähestymistapaani kirjan teemoihin, jotka olivat avanneet hänelle itselleen vielä aikaisempaa kokonaisemman kuvan siitä minkä hän jo tiesikin. Yllätin hänet vastaamalla, että naputtelin kirjan parissa kuukaudessa. Siis todellakin naputtelin.

Olin lukenut useita kohdalleni osuneita kirjoja teemoista joita käsittelin. Iltaisin päätin aiheen ja aamulla istuin koneen ääreen. Annoin sormien pomppia näppäimillä kuin säveltäjä etsiessään vielä tuntemattomia sointuja sinfoniaansa. Naputtelin noin kaksi tuntia päivässä ja loppupäivän tein jotain aivan muuta. Tieto virtasi… jostakin! Ajatukset heittäytyivät eteeni kuvina, jotka kirjoitin ulos. Kanavointia se oli, ei niinkään kirjoittamista.

Kuulostaa helpolta, mutta ennen kuin mitään alkoi virrata olin jo lähellä paniikkia. Kustannussopimus oli kirjoitettu aikoja sitten, kirjan oli oltava pian valmis kustannustoimittajalle ja taittoon, eikä sanaakaan vielä ollut paperilla. Kunnes paineen kasvaessa huippuunsa päästin irti, en enää yrittäisi edes. Jos kirjaa ei synny niin ei se sitten synny. Olin sinut myös sen kanssa. Ja sitten virta aukesi.

Teologin kysymyksen jälkeen jäin miettimään mistä tieto oli saapunut, miksi minun kauttani entä miksi juuri nyt? Muutama päivä sitten etsin hyllystäni yhden kirjoista jotka olivat löytäneet tiensä luokseni Kadotettua tietoa kirjoittaessani. The Fire of Creation, teosofi JJ Van Der Leeuwin teos vuodelta 1925. Hän kirjoittaa näin:

”It is not true that the past is gone and that the future is not yet; past and future are the one and only real present, and what we call present is the only thing which does not exist.”

Tämän päivän henkisessä kasvutarinassa vannomme päinvastoin NYT hetken nimeen. Menneisyyttä tai tulevaisuutta ei vielä ole olemassa, vaan ainoastaan tämä läsnäoleva hetki. Näin olen opettanut myös itse, tähän asti. Alan hiljalleen ymmärtää Leeuwin näkemystä asiasta. Jos mietimme lineaarista aikakäsitystä niin NYT hetki on ainoa todellinen. Vaan jos laajennamme tietoisuus- ja kaikkeuskäsitettä kvanttiteorian puolelle ja heilutamme aikamattoa tämän NYT hetken ympärillä, niin huomaamme kuinka se katoaa. Jäljelle jäävät vain se, mikä on ollut ja se mikä on tuleva.

Tesla ja da Vinci olivat aikansa näkijöitä. Oliko heillä yhteys kaikkeuden pinnalla kelluvan aikamaton muinaisiin ja tuleviin poimuihin? Kun kanavoimme, olemmeko tuolloin tässä vallitsevassa hetkessä, vai onko tämä läsnäoleva hetki, jota kuvittelemme todellisuudeksi vain heijastusta siitä mitä on ollut tai mikä on tuleva? Onko meillä jokin taivaallinen suunnitelma, kartta jonka mukaan navikoimme? Vai onko meidät viskattu maailmaan mustasta kupista, kuin jazzia hamuavat nopat, tietämättöminä kaikesta?

Olemmeko me olemassa tässä NYT hetkessä, tulevaisuuden aikapoimussa vai elämmekö menneessä odottaen aikaa, kun on otettava se luovuuden askel kohti omaa totuutta?

Tämä blogiteksti on jälleen yksi esimerkki siitä kuinka kanavointi toimii. Tänä aamuna minulle tuli tarve istua koneen ääreen ja kirjoittaa, jotakin oli tulossa. Minun tuli vain luottaa ja ottaa vastaan. Jossakin on joku jonka juuri tänään kuuluu lukea nämä sanat, koska se herättää hänessä jotakin.

Kanavoidessa on astuttava pois sanan tieltä, luotettava. Kun mieli peilaa itseään tekstiin, on mahdollista vain toistaa jo sanottua. Kun kirjoitamme laajentaaksemme tietoisuutta, omaa sekä muiden, mielellä ei siinä ole sijaa. Mieli on rajoja täynnä, ikuisuus on rajaton, aikakausien poimuttama matto.

Vastaukseni teologin kysymykseen siitä, kuinka on mahdollista parissa kuukaudessa kirjoittaa kirja, joka selittää koko maailmankaikkeuden luomisprosessin on se, että se en suinkaan ollut minä joka kirjan kirjoitti. Olin vain kirjuri, jonka kautta kirja kirjoitettiin. Kuka tahansa meistä pystyy kanavoimaan. Mutta vastuu on myös suuri. Kun teksti on laskeutunut, on mielen aika ottaa homma haltuun ja viimeistellä kirjoitettu.

Sanoja ei voi vain heittää ilmaan ja katsoa kuinka ne levittäytyvät eteenpäin. Sanoilla on voima ja vaikutus. Ne elävät kuten perhosten sinisiipi, viestien. Sanat heittävät eteensä joko valon tai varjon. Mielen tehtävä on seuloa pois turha roska ilmaisun tieltä ja jättää se mikä nostattaa, valaisee, laajentaa, puhdistaa, vapauttaa ja ohjaa rakkauden suuntaan.

Sanat ovat, olivat, tulevat olemaan se mikä rakentaa tämän maailmamme itsensä näköiseksi! Vastuu sanoista on meidän ♡ Vastuu maailmastamme on meidän.

Yhä korkeammalle irti maasta

Ensin ihminen istui maassa, hän nukkui maassa, pään alla ruohomätäs. Herättyään hän keräsi maasta oksia, sytytti tulen hieromalla kahta kiveä toisiaan vasten. Kipinän sytyttyä hän ruokki tulta kunnes se roihusi ja hän sai metsästämänsä riistan vartaaseen. Maa ruokki hänet sekä hänen lapsensa. Ihminen oli kiitollinen maan antamasta elämästä. Hän oli yhtä maan kanssa. Hän oli itse maa.

Sitten jonakin hetkenä ihminen totesi, että maa on hieman hankala istuinalusta ja keksi korottaa itsensä tuolille, jotta voisi istua mukavammin, hieman ylempänä. Myöhemmin hän keksi sängyn, ettei tarvitsisi tuntea maan viileyttä öiseen aikaan. Lopulta tuli lattia, joka eristi maan hänestä kokonaan. Nyt maa oli jossakin tuolla alhaalla, näkymättömissä. Omalla tavallaan mitätön kannattelija. Vain lattiaa varten olemassa.

Koska pelkkä yksi lattia ei enää riittänyt, hän keksi kerrokset ja yhä vain korkeammalle ihminen nousi. Niin irti maasta ettei sen olemassaolo enää millään tavalla vaikuttanut hänen olemiseensa. Maa? Mikä maa? Kun korkeutta oli riittävästi jäljelle jäänyt maa peitettiin asfaltilla. Piilotettiin pois silmistä.

Jo paljon ennen kuin ihminen oivalsi kerrokset, hän oli oivaltanut rajat. Tässä menee raja, hän oli todennut. Tämä alue on minun ja tuo on sinun. Se, jolla oli eniten valtaa tai kenties vain kovempi ääni tai voimakkaampi tahto määräsi missä kohtaa raja kulki. Kului aikaa ja rajoihin alettiin uskoa. Niitä piirrettiin paperille määrittämään omistuksia. Jos rajan halusi ylittää, siihen tarvittiin lupa. Lupaa alettiin myöhemmin kutsua passiksi. Rajoja vartioitiin. Ihmiset tarkkailivat toisiaan, ettei kukaan vain astuisi ilman lupaa rajan toiselle puolelle. Se olisi rikos.

Kun ihminen ei enää kunnioittanut maata, ei ymmärtänyt sitä, ei edes ajatellut sitä minään muuna kuin alustana jollekin jonka halusi rakentaa, hän oli kadottanut yhteyden itseensä. Hän ei muistanut kuinka maa oli antanut hänelle kehon, jokaisen solun hänessä. Hän ei enää tiennyt ettei ollut laskeutunut omaan kehoonsa rakentaakseen korkeita rakennuksia tai pitääkseen yllä rajoja, vaan hän oli tullut suojelemaan elämää sen kaikissa muodoissa. Ihminen oli unohtanut oman tehtävänsä, oman tarkoituksensa. Hän oli unohtanut kuinka maa oli antanut hänelle itselleen elämän.

Ja sitten syttyi sota. Ihminen väijyi omaa rajaansa niin ankarasti, että vedoten kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja Jumalan hänelle antamiin oikeuksiin elää turvassa, hän oli valmis tuhoamaan rajan toisella puolella vaanivan vaaran, toisen ihmisen. Ihminen heitti kiven, ampui panoksen, laukaisi tykin kuulan toiselle puolelle rajaa, nosti lentokoneen ja myöhemmin lennokin ilmaan ja tulitti. Ihminen tuhosi elämää ympärillään, vaikka hänen tehtävänsä oli pitää sitä yllä. Ihminen tuhosi toisen ihmisen puolustaessaan rajaa joka ei ollut todellinen. Ihminen oli unohtanut sen tärkeimmän. Rakkauden, pyhyyden, kaiken elämän kunnioittamisen, valon joka asui hänessä. Ihminen oli unohtanut vapauden sekä vastuun siitä.

Ihminen oli unohtanut maan ja taivaan itsessään.

Alkuperäisheimojen kymmenen käskyä 1/10

Viimeisten vuosien aikana olen tutkinut historiaa, muinaisia tarinoita sekä mytologiaa, joka liittyy joogaan, mutta myös paljon joogaa edeltäneeseen aikaan, aina sivilisaation tiedettyyn syntyyn asti. Mielenkiintoni tähän heräsi asuessani Turkissa, missä maan energia ikään kuin puhui menneiden aikojen äänellä. Rauha, jota siellä tunsin oli itselleni uudenlainen kokemus. Kuin maa olisi pyytänyt hiljentämään vauhtia, rauhoittumaan. Turkissa käänsin katseeni myös tähdistöön, jolloin tunsin voimakkaan yhteyden Siriukseen. Sen merkitys itselleni on myöhemmin avautunut selkeästi.

Tutkiessani alkuperäisheimojen myyttejä löysin listan rukouksia, jotka toimivat yhdessä kuin kymmenen käskyä. Rukoukset resonoivat oman ajatusmaailmani kanssa tavalla, jota yksikään aikaisemmin tuntemani järjestelmä ei vielä ollut tehnyt. Vaikka rukouksia ei ole tarkoitettu yhteen, niin niiden muodostama kokonaisuus on hyvä muistutus siitä, kuinka meidän kuuluisi elää maailmassa itseämme, toisiamme ja koko luomakuntaa kunnioittaen.

Listaan blogiini aina yhden rukouksen kerrallaan, jota voit jäädä pohtimaan viikon ajaksi. Samalla pystyn esittelemään sinulle syksyllä ilmestyvää kirjaani, koska nämä rukoukset kuvastavat osittain myös kirjani maailmaa ja sitä mitä se käsittelee. Tässä ensimmäinen rukous kymmenestä:

Astu sisälle omaan pyhään tilaan, astu sisälle sydämeen

”Wakan Tanka, suuri mysteeri, opeta minua luottamaan omaan sydämeeni, mieleeni, intuitiooni, syvään tietämiseen, aisteihini ja omaan pyhään henkeeni. Opeta minua luottamaan näihin, jotta voin elää pyhyydessä ja rakastaa ilman pelkoa. Ja täten kulkea tasapainossa jokaisen auringonkierron mukana.” – Lakota-heimon rukous

”Wakan Tanka (Wakȟáŋ Tȟáŋka) on sioux-intiaanien, joita ovat dakotat, lakotat ja nakotat ylin jumaluus. Se on maailmankaikkeuden yhtenäisyyttä edustava mystinen voima, joka muodostuu neljän jumalolennon ryhmästä, jotka kukin edustavat neljää erilaista pyhää voimaa. Näihin voimiin kuuluvat muun muassa aurinko, kuu, tuulet ja ukkonen. Wakan Tankan alaiset henget käyttävät pyhää kieltä, jota tavallinen ihminen ei ymmärrä. Taivaallisten viestien välittäjänä toimivat pyhät miehet tai naiset, jotka ovat perehtyneet yliluonnolliseen maailmaan. He jakaantuvat eri ryhmiin sen mukaan, mihin tarkoitukseen he ovat voimansa saaneet. Vahvimpia ovat shamaanit, jotka johtavat uskonnollisia seremonioita ja kykenevät halutessaan muuttamaan yhteisön lakeja. Heidän tehtävänään on ilmoittaa kansalleen Wakan Tankan tahto.”

Lähde: Hämäläinen, Riku: Pohjois-Amerikan intiaaniuskonnot. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki, 2004.

Viikon kuluttua tulee seuraava rukous 2/10 eli  Ymmärrä, että olet osa ikuista alkumerta.

♡

Valon terveisin, Mervi

Kuva: Andrew James