Kategoria: Kanavointi

Sielun pimeä yö

Olin hiljattain kuuntelemassa luentoa, missä puhuttiin sielun pimeästä yöstä. Kesken luennon ystäväni kumartui puoleeni ja kysyi olinko minä koskaan kokenut sellaista. Vastasin nopeasti ei, en ole. Vastaus tuli niin nopeasti että lähdin heti analysoimaan sitä mitä olin sanonut. Miksi kielsin jotain mikä oli niin ilmeisen totta ja että olin varmasti kokenut sen lukuisia kertoja?

Teen aina aamuisin 21-minuutin meditaation, joka usein muuttuu mietiskelyksi, toisinaan jopa kaikkeuden kiittämiseksi tai unelmoinniksi. Miksi milloinkin. Tuona kyseisenä aamuna luennon jälkeen mieleeni nousi edellispäivän kysymys sielun pimeästä yöstä. Kenties olin nukkunut huonosti tai edellisen illan keskustelut olivat jääneet kaivertamaan mieltäni, mutta nyt aamulla tunsin vajoavani johonkin syvään onkaloon, kuin maan koloon, tai kuivan kaivon pohjalle. Kyyneleet valuivat pitkin poskia. Annoin surun tulla, se oli osittain omaani, mutta siinä oli paljon muutakin, kuin olisin surrut jotakin itseäni paljon laajempaa.

Aluksi pyristelin vastaan, taistelin etten putoaisi, mutta lopulta annoin periksi. Annoin itseni pudota. Näin miten kapea kaivo ikäänkuin nielaisi minut. Putosin sen pohjalle ja tunsin kylmän maan allani hieman kosteana, epämiellyttävänä. Vaikka koin tunteeni voimakkaana ja tietoisesti annoin tunteelle lisää tulta, niin samaan aikaan koin itseni tarkkailijana. Oli kuin olisin katsellut itseäni kuopan suulta, maanpinnan tasolta, kuin antaen itseni kärsiä ja kärvistellä. Muistan miettineeni, että antaa tuon nyt kokea tuokin tunne niin pitkään kuin sen pitää. Sitten kun on aika vedän hänet sieltä ylös. Olin siis kahdessa paikassa yhtäaikaa. Sieluni koki pimeyttä mutta tietoisuuteni muisti, että pimeys on vain hetken oire. Valo elää minussa ja se on perimmäinen totuuteni.

Joitain viikkoja myöhemmin palasin jälleen tuohon samaan ajatukseen sielun pimeästä yöstä. Mietin omaa henkistä kasvuani ja niitä etappeja, joita olen matkallani koskettanut. Äkkiä oivalsin, että vaikka sielun pimeä yö näyttäytyy hetkittäin elämässäni edelleen, niin jopa sekin on oma valintani. Voin valita värjötellä tunteen kourissa kaivon mutaisella pohjalla tai voin valita vetää itseni ylös, takaisin maan pinnalle ja valon vierelle. Kuinka helpottavaa onkaan kun ymmärtää, ettei mikään tunne tai hetki ole pysyvä, vaan kaikki on ihan koko ajan jatkuvaa muutoksen virtaa.

Se, että nykyään pystyn näkemään asian näin. Pystyn luottamaan valoon itsessäni ja rakkauden tunteeseen, joka on jatkuvaa, on vaatinut työtä. Se on vaatinut monta epätoivoista kierrosta kaivon pohjalla. On tarvinnut luottaa, että vielä löytyy keino nousta takaisin ylös. Luottaminen vaatii mielen rohkeutta kohdata itsensä ja hyväksyä vallitseva tilanne. Hyväksyä se, että juuri nyt maailma näyttää harmaalta, kaamos jatkuu, mikään ei liiku eteenpäin, eikä valoa tule miltään suunnalta. Tämän hyväksyminen avaa mielen kohti toivoa. Kun toivon tunne meissä aktivoituu se sytyttää luovuuden kipinän. Luovuus lähtee rakentamaan uusia maailmoja ideoiden seuratessa toisiaan ja kun omanvoiman tunne aktivoituu me pystymme viemään minkä tahansa idean läpi ja toteuttaa näin itseämme. Pystymme jättämään jäljen maailmaan, jos niin haluamme. Ja löydämme keinon nostaa itsemme ylös pohjalta.

Epätoivo – hyväksyminen – toivo – luomisvoima – tahto – konkretia – laajeneminen.

Kyseisenä aamuna annoin itseni virua kaivon pohjalla tunteeni vallassa ja kokea inhimillisyyttä, ihmisyyttä, nauttien hetken aikaa tuosta vallitsevasta pimeydestä, kuitenkin tietäen, että se toinen osa minua tarkkailee ja puntaroi, odottaa ja kun aika on kypsä, se tietää milloin tuo onneton on hyvä vetää takaisin ylös, pois tuosta alhosta. Sielun pimeä yö ei suinkaan ole jotakin, mitä pelätä tai välttää. Se on korkeamman viisauden keino ohjata meitä eteenpäin silloin, kun olemme hävittäneet itsemme kartalla. Sielun pimeä yö palauttaa meidät itseemme, joudumme kokemaan ja tuntemaan, olemaan itsellemme läsnä. Kysymään itseltämme, mitä minä oikeasti halua. Jos tämä on sitä mitä en halua, niin mitä sitten haluan? Tuo kysymys on TOIVON ensimmäinen askel.

Kaikille joihin kaamos nyt vaikuttaa muistutuksena, että jo kuukauden kuluttua käännymme kohti valoa, uutta kevättä ja kesää.

Kehittämäni Energy Activation menetelmä on myös loistava apu sielun pimeän yön selättämiseen varjotyöskentelyn avulla.

Täältä voit tutkia lisää verkkokursseistani.

Vastuu ja vapaus – oletko heiluri vai se joka sitä heiluttaa?

Tänä aamuna heräsin uneen missä käteeni osui pallo ja sen heittänyt henkilö sanoi minulle sanan INTENTIO. Kaikki on kiinni intentiosta. Aamulla meditoidessani tämä sana nousi jälleen mieleeni ja tuli tarve kirjoittaa aiheesta. 

Mieli on työkalu. Minä en ole minun mieleni, mutta minulla on valta sekä vastuu siitä mitä mieleni saa aikaan. Seurauksella on aina syynsä, equal and opposite, kuten opettajallani oli tapana sanoa. Meni vuosia ymmärtää mitä tuo sanonta tarkoittaa. Miksi seuraus on yhtä suuri ja vastakkainen?

Mieleeni nousee kuva heilurista. Koska kaikkeus rakentuu aaltomaisesta liikkeestä, värähtelystä aallon sisällä, niin myös mieli liikkuu heilurin lailla tunnelmasta toiseen. Sanotaan vaikka, että mieleni kipuilee jonkin oletuksen kanssa, oletus tuo tuskaa mielelle ja mitä enemmän tuota oletusta pyöritän mielessäni niin sitä voimakkaammin tunnen kiukun tunteen kasvavan sisälläni. Mieleni heiluri on saavuttanut kriittisen ääripäänsä, vaikka vasta eilen olin täynnä toivoa, iloa ja onnellisuutta liittyen samaan asiaan. Mieli on herännyt epäilemään ja ajatukseni ovat vauhdittaneet heilurin liikettä kohti sen ääripäätä, eli vastakkaista ja tunteen palossa yhtä suurta kuin aikaisempi kokemus. 

Suuri osa meistä menee heilurin mukana. Mielemme heittelee, viskaa tunteesta ja tunnelmasta toiseen. Mutta kuinka tästä selvitään, millä keinoin pääsemme mielemme valtiaaksi? Kuinka opin hallinnoimaan omaa mieltäni sen sijaan että annan sen hallinnoida minua? 

Vastaus on uneni viesti, INTENTIO!

Sanotaan, että alussa oli SANA, mutta ennen sanaa oli ÄÄNI ja ennen ääntä oli INTENTIO. Kaikki toiminta, luomisen prosessi lähtee siis liikkeelle intentiosta. Ikivanha viisaus kehottaa ymmärtämään vastakkaisuuden ja sukupuolisuuden tarinaa. Enkä nyt tarkoita sukupuolella miestä ja naista. Itseasiassa kun käytämme sanoja feminiini ja maskuliini niillä ei ole mitään tekemistä seksuaalisen sukupuolisuuden kanssa. 

Maskuliini on tuo alkusysäys eli INTENTIO, ja se on meissä jokaisessa. Mitään mikä on koskaan luotu ei ole luotu ilman molempia ääripäitä eli maskuliinia ja feminiiniä. Ne ovat kuin saman suoran viivan kaksi eri päätyä. Equal and opposite. Kun lähden luomaan jotakin uutta niin idea syntyy maskuliinisessa puolessa minua, se heittää pallon feminiinille olemuspuolelleni, joka on luovuuden voima. Feminiini on se joka luo, maskuliini on se joka ideoi. Ja edelleen, muista että sinussa on nämä kaksi puolta. Ilman niitä ei olisi MITÄÄN. 

Miten tämä sitten liittyy heiluriin, mieleen, vastuuseen ja vapauteen?

Italian retriitillä esittelin ensimmäistä kertaa mielen hallintaa varten kanavoimani työkalun. Se on yksinkertainen keino hallita omaa mieltä. Jokainen hetki me valitsemme tunnemittarilta asteikon, jota edustamme. Pyysin AI:ta luomaan tuon asteikon, jotta saat siitä visuaalisen kuvan ja ymmärrät kuinka helposti voit hallinnoida mieltäsi ilman, että sen emotionaalinen tunneheiluri heilauttaa sinut ulos unelmaelämästäsi. 

Kuvittele että tuo keskellä kuvaa oleva poikkiviiva on volume nappula. Voit milloin tahansa säätää sitä kulkemaan kohti valoa tai kohti varjoja. Valinta tapahtuu aina tässä läsnäolevassa NYT hetkessä. Kun mieli lähtee viemään varjojen puolelle, kohti pimeyttä, ota aikaa, hengitä, palauta mieli neutraaliin tilaan. Anna heilurin liikkeen rauhoittua, meditoi. Ja kun olet saavuttanut hetkellisen mielenrauhan, tee päätös kuljettaa kuvan keskellä olevaa ’volume nappulaa’ kohti valoa. Tämä yllä oleva kuva on kuin jos katsoisit itseäsi peilistä, mutta voit hyvin asettaa auringon ja kuun oikeille puolilleen. Aurinko oikean kätesi puolelle ja kuu vasemmalle. 

Sanotut ja kirjoitetut sanat jäävät ilmaan, niitä ei voi enää ottaa pois ja niiden vaikutus jää elämään. Kun haluat luoda itsellesi unelmaelämän niin ole tarkkana sen suhteen kuinka sanoitat elämääsi tällä hetkellä. Kulkevatko ajatuksesi, sanat ja teot kohti valoa vai kohti varjoja? Entä kuinka kohtelet muita, minkälaista sanastoa viljelet itsesi ulkopuolelle, tuttuja, tuntemattomia tai rakkaitasi kohtaan? Muista, että sanoilla ja teoilla on seuraus, equal and opposite. 

Kuten meren aaltoa ei voi pysäyttää ei voi pysäyttää myöskään kaikkeutta luovaa aaltomaista liikettä. MUTTA voit oppia suhtautumaan asioihin valon tilasta käsin, ottamaan vastuun mielesi liikkeistä ja käyttämään aikaa ennen kuin sanot, kirjoitat tai toimit. Opit tulemaan mielesi mestariksi, hallinnoimaan näin elämääsi.

Palatakseni vielä aamuiseen uneeni… Maskuliininen olemuspuoleni heitti pallon, idean tästä blogista. Feminiininen puoleni nappasi pallon ilmasta, istui koneen ääreen ja teki ideasta totta. Molemmat puolet tarvitaan, jotta voimme synnyttää ideasta olemassaolevaa ”materiaa”.

Salaisuus – vihreän kiven viesti

Tunnetko kirjan nimeltä Salaisuus? Näitkö kenties dokumenttielokuvan joka ilmestyi 2000-luvun alussa, johon kirja perustuu? Meillä oli elokuva WHS kasettina, katsoin sen moneen kertaan mutta en ymmärtänyt siitä mitään. Muutama kuukausi sitten törmäsin kirjaan, joka lähti avaamaan minulle tätä salaisuutta… ja nyt haluan jakaa sen myös sinulle!

Vihreä väri yhdistetään neljänteen eli sydänchakraan. Vihreä on myös vaurauden symboli. Metsä on meille vihreää kultaa, ei pelkästään sen vuoksi että sen voi tänä päivänä vaihtaa rahaan vaan siksi, että puiden ansioista me voimme hengittää puhdasta ilmaa. Ilma taas kantaa viestin elämästä ja pitää sydämen sykettä yllä. Sydän on reitti, se on portti siihen toiseen todellisuuteen, mistä me kaikki olemme lähtöisin. 

Salaisuus lähti avautumaan minulle, kun oivalsin sen alkujuuren. Olen tutkinut tätä lyhyttä tekstiä nimeltään Emerald Tablet tai suomeksi smaragditaulu, joka ohjaa meidät keskiajan alkemiaan. Vaikkakaan taulun ja sen sisältämän viestin todellista historiaa ei tunneta, niin sen juuret yltävät mahdollisesti jopa muinais-Egyptiä edeltäneeseen aikaan, Mesopotamian alueelle. Tekstissä on 12 lyhyttä ajatelmaa, joiden sanotaan olevan koko maailmankaikkeuden perimmäinen totuus ja salaisuus menestykseen. Käänsin ja kanavoin tekstin suomeksi. Lue se harkiten ja kuulostele pääsetkö sen sisälle, saatkon vastauksen perimmäiseen viisauteen, tuohon salaisuuteen?

Vihreän kiven viesti – Emerald Tablet – käännös useista englanninkielisistä lähteistä ja tulkinta by Mervi Enqvist

1 – Tämä kaikki on puhdasta totuutta.

2 – Se mikä on alapuolella on sama kuin se mikä on yläpuolella. Ne ovat toistensa peili ja yhtäaikaiset kaikin tavoin, ruokkien toinen toistaan. Luominen alkaa toisesta ja toteutuu toisessa kulkien molempiin suuntiin yhtä aikaa. (esimerkki: Se mitä ajattelen, on jo nyt olemassa ei-realistisessa aikakerrostumassa. Se mitä näen ja katson reaalitodellisuudessa, luo itse itseään ei-realistiseen todellisuuteen. Ikuinen ajatuksen ja toteutuksen kierto. Meillä on vastuu ja valta ajatuksiimme, koska ne rakentavat todellisuutta.

3 – Kaikki on lähtöisin YHDESTÄ ja kaikki palaa samaan, siihen mistä on saanut alkunsa. Syntymä, elämä, kuolema on kuin YHDEN henkäys ulos ja takaisin sisään. Uudelleen ulos ja takaisin sisään. Näin elämien kierto jatkuu, sielu kehittyy.

4 – Aurinko on isä ja kuu on äiti.

5 – YHDEN henkäys puhalsi elämän alun maailmaan ja äiti maa otti sen suojiinsa, hoivasi syntymään asti.

6 – YKSI on kaikkien ja kaiken todellinen isä. Maa on kaikkien ja kaiken todellinen äiti. Kuun voima todentuu vedessä. Yön pimeys käärii maan ja sen elämän suojiinsa, antaa levon ja uudistaa elämän unen aikana.

7 – Tuli sytyttää elämän. Tuo mahtava, puhdistava, uuttaa energiaa lataava voima. Polttaa tieltä esteet, vapauttaa sielun näkemään laajemmin, korkeammalle, erottaa sen mikä on maata ja sen mikä on henkeä.

8 – Kasvu alkaa maasta ja kohoaa kohti taivasta. Tuli tekee tietä, luo pohjaa uuden kasvaa, kukoistaa. Sielu puhdistuu ja kevenee tulen voimasta. Se ponnistaa ylöspäin kotia kohti. Ja saavuttaa täyttymyksen.

9 – Tämän ansiosta olet vapaa. Saavutat kaikkeuden lahjan. Karma ja kärsimys varisevat harteiltasi. Olet yhtä ja opit luomaan yhdessä YHDEN kanssa. Ymmärrät kuinka kaikki kiertää, liikkuu ja ilmenee niin alhaalla kuin ylhäällä ja osaat tähän kiertoon vaikuttaa. Kaikki on sinun. Saavutat kaiken. Kun valo elää sinussa, varjot pakenevat. Valo on avain.

10 – Eliksiiri, nektari, jumalten juoma virtaa suonissasi.

11 – Näin on maailma luotu kolmen kautta. Positiivinen valo, negatiivinen pimeys ja sinun sydämesi siinä välissä, neutraali piste. Näin sinä luot maailmaa ja sen kaikkeutta. YKSI luo sen sinun kauttasi. Olet osa luomisen työtä, luomisen aktia.

12 – Ja näin päättyy valon työ. Aurinko on tehnyt tehtävänsä sinussa. Sinä jatkat sen työtä tässä.

Tekstit voivat tuntua kryptisiltä, mutta niitä ei pidä avata liikaa, on jätettävä tilaa omalle oivallukselle, kuten kaikessa oppimisessa. Tutki näitä lauseita, jättäydy niiden pariin, unohda kiire ja muistuta itseäsi siitä, kuka sinä oikeasti olet kaiken arkisen takana. Muista kuinka laaja sinä olet, tietoisuuden tasolla. 

On aika avautua kaikkeudelle. Olla ja kehittyä sieluna kohti omaa korkeinta pistettä tällä kierroksella. 

Kiitos kun olet ja luot kaikkeutta kanssamme, yksi ajatus, yksi sana, yksi hyvyyden teko kerrallaan ❤️

Rakkaudella,

Mervi

8-viikon Chakrapolku® verkkokurssi 49€ (norm. 149€) sunnuntaihin 22.9. asti // Lisätietoa täältä.

4-viikon Joustava hermosto verkkokurssi // ennakkotilaajalle 77€ (norm. 280€) voimassa 30.11. asti // Lisätietoa täältä. Kurssi ilmestyy 2.1.2025.

Mytologinen käärme ja DNA

Viikonloppuna sain tilaisuuden osallistua piiriin, missä me henkiset opettajat jaoimme opetuksia toisillemme ja opimme samalla toisiltamme. Se oli ainutlaatuinen kokemus. Jo joitain päiviä aikaisemmin olin saanut viestin meditaatiossa, että viikonlopun aikana minulle annetaan tietoa käärmeen muodossa. Tämä johti tietysti siihen, että Nuuksion metsissä kävelin aluksi kengät tiiviisti jalassa, jottei tuo mystinen viesti tulisi ainakaan käärmeen pistoksena. Jo aikaisemmin olin laiturilla hypähtänyt ilmaan, kun huomasin jalkojeni juuressa kerälle kiertyneen käärmeen, joka olikin linnunpelätti. Viesti lopulta saapui mutta ei fyysisen käärmeen vaan mytologisen käärmeen muodossa.

Tänä aamuna avasin summanmutikassa pöydälle unohtuneen kirjan, joka avautui kohdasta, missä kaksipäinen käärme kurkottaa ylös maasta ja vieressä luki:

”The cosmic serpent, provider of attributes.”

Suomennettuna ”Kosminen käärme, joka antaa ominaisuudet.” Viime viikolla jo kirjoitin käärmeestä liittyen kundaliiniin, joten olkoon tämä kirjoitus jatkoa edelliselle.

Jo muinaisessa Egyptissä, käärmettä on kuvattu toisinaan kaksipäisenä, joskus taas niin että se kävelee ihmisen jaloilla tai että sillä on siivet, joilla se lentää. Meidän ajassamme symbolit otetaan usein kirjaimellisesti. 1700-luvulta alkanut tieteen vallankumous on osaltaan ajanut meitä ajattelemaan niin, että kaikki mikä on, on perustuttava aistein havaittavaan todellisuuteen. Se mikä jää sen ulkopuolelle ajatellaan monesti olevan harhaa. Muinaisina aikoina asiat ilmaistiin symboleina, jolloin käärme kuvasi kenties syvintä tietoa ja viisautta. Sitä, mihin meidän läntinen ymmärryksemme on yltänyt vasta viime aikoina.

Kuten edellisessä blogissani kirjoitin, kundaliinilla ei ole mitään tekemistä käärmeen kanssa, paitsi että sillä on, mutta se on täysin symbolinen. Käärmeen avulla on kuvattu kahta asiaa, sitä että kundaliini ei ole vain yksi, vaan KAKSI. Alkuperäiset tantriset tekstit puhuvat ala- ja yläkundaliinista.

Kundaliini on meissä elävä valoenergia, joka aktivoituu ensimmäisen kerran hedelmöitymisen yhteydessä. Jopa tiede on todistanut, että tapahtuu valon välähdys kun elämä munasolussa alkaa. Kundaliini on pyhä, elämää rakentava henki. Se aktivoi meissä elämän synnyn, pitää elämää yllä ja auttaa meitä jättämään sen kun aika on. Kun puhun näistä kahdesta kundaliinista, puhun kundaliinivalosta, joka joidenkin vuosien jälkeen asettuu odottamaan sydämen tietämille omaa aikaansa suoristua, sekä alemmasta kundaliinivoimasta, joka jatkaa luomisprosessia lakkaamatta elämän alusta sen päätökseen asti. Kutsumme sitä usein kundaliinienergiaksi. Se on jatkuvassa liikkeessä, sillä ilman tuota liikettä luomisprosessi pysähtyisi. Energia luo todellisuutta kaiken aikaa.

Mutta on myös toinen tapa selittää mytologinen käärme yhteydessä sisäiseen tietoon ja viisauteen. Se on DNA. Tämä visio toistuu Egyptin lisäksi myös Australian sekä Amazonin alkuperäisheimojen keskuudessa. DNA on kuin kaksipäinen käärme.

”Twins are central to life, just as ancient myths indicate, and they are associated with a serpentine form… DNA is the informational molecule of life and its very essence consists in being both single and double, like the mythical serpents.” -Jeremy Darby kirjassa The Cosmic Serpent.

Meidän tutuista, elämää ylläpitävistä elementeistä vesi on se tärkein kun puhumme DNA:sta. Vedellä on muisti. Se, mitä se koskettaa, kiinnittyy vesimolekyyliin tietona. Tieto kantautuu molekyylin mukana eteenpäin. Vesi siis muistaa jokaisen kohtaamisen. Koska vesi on elämän alusta alkaen ollut samaa, muuttaen vain olomuotoaan, se on kiertänyt miljardeja vuosia kaiken elollisen läpi keräten itseensä tietoa. Ja missä tuo tieto nyt asustaa? Sinun soluissasi!

Solumme koostuvat noin 70% vedestä, samoin koko elimistömme sekä maapallon pinta-ala. Sama luku 70 toistuu siis näissä kaikissa kolmessa. Seitsemän taas on henkisesti merkittävä luku, mistä kerron lisää tulevassa blogissani.

Muinais-Egyptin alkemiassa sisäinen elämä syntyy ennen ulkoisia puitteita eli neljää elementtiä tuli, vesi, ilma, maa, jotka lopulta mahdollistavat elämän synnyn. Alkemiassa mainitaan kolme alkuainetta, jotka aktivoituvat ja sytyttävät sisäisen tietoisuuden kipinän, kuin asettaen maapallolle tietoisuuden mahdollisuuden. Nämä ovat elohopea, rikki ja suola. Suola edustaa maallista tietoisuutta, kun taas elohopea edustaa korkeampaa tietoisuutta. Rikki on se, joka yhdistää nämä kaksi. Soluneste on suolaistavettä. DNA taas ui solunesteessä. En avaa tätä sen enempää, mutta haluan että jäät pohtimaan mikä tämän kaiken merkitys on tietoisuutemme kannalta. Ja että miksi henkiset harjoitukset ensimmäisenä kehottavat sinua kääntymään sisäänpäin.

Käärmeen viesti, jonka viikonlopun aikana sain oli henkilökohtainen liittyen työhöni, mutta sitä en myöskään avaa tässä sen enempää. Jääköön tulevan haltuun.

Valossa, ja ikuisessa rakkaudessa,

Mervi

Kundaliinijooga on harjoitus, jonka avulla liikutamme lempeästi meissä elävää luovuuden ja valon energiaa. Hiljalleen se aktivoituu, ajan kanssa, ilman kiirettä. Jos kaipaat lempeää, kehoa ja mieltä aktivoivaa harjoitusta, hermoston voimistamista sekä immuniteetin buustausta, niin tutustu Kundaliinijoogan perusteet verkkokurssiini TÄÄLTÄ.

Lähteitä:

The Cosmic Serpent – DNA and the origins of knowledge – Jeremy Darby (W&N, 1995)

The Fire of Creation, J.J. Van Der Leeuw (1925)

Veden mysteeri, Johanna Blomqvist (Viisas elämä, 2023)

Symbolisen käärmeen merkitys

Vietin muutaman päivän saaressa. Nautin auringosta, puhdistavasta sateesta ja sain kaksi kiinnostavaa vierasta iholleni, tuo aikakautemme vitsaus, punkit. Ne olivat tosin ystävällisiä joten selviydyin vähällä. Mökin emäntä ohjasi minut sivuun jo heti tullessa ja osoitti järeää lapiota. ”Täällä on nykyään käärmeitä, jos näet sellaisen kumauta tuolla ja heitä sivuun.” En vastannut mitään, tuijotin vain lapiota miettien kuinka voisin koskaan riistää hengen käärmeeltä, kun en pysty tappamaan edes hyttystä ja punkinkin kanssa pidän juttutuokion ennen kuin irrotan sen ihostani!!

Käärmeitä ei onneksi tullut vastaan saaristopäivien aikana mutta se sai minut jälleen kerran pohtimaan kysymystä, josta olen jo kirjoittanut ja joka on opetukseni keskiössä eli käärmeet ja kundaliini. Tänä aamuna luin Paul Bruntonin teosta A Search in Secret Egypt ja hänen tarinaansa omasta kokemuksestaan käärmeiden lumoajana. Osuin mielenkiintoiseen väittämään, joka soi soluissani ja pakotti minut jälleen avautumaan tästä aiheesta myös sinulle tämän blogin välityksellä.

”Several times when looking into a copra’s eyes, I received occasionally an uncanny and indescribable feeling that there was behind them an intelligence which was almost human.”

”The Egyptians pictured an evil serpent, as well as a good one. The former was generally drawn crawling, the latter upright.”

”The serpent offers a perfect symbol of the energizing creative Force of the Supreme Spirit who created the Universe, and of creation itself. The Pharaohs wore the figure of a hooded serpent in the front of their headdress, as a symbol of their claimed divine descent.”

Kundaliini on kuvattu käärmeenä viimeiset sata vuotta. Kun tekoälylle antaa kehotuksen piirtää kundaliini niin se piirtää aivan poikkeuksetta käärmeen ja chakrat. Tämä väärinymmärrys on iskostunut niin syvälle kollektiiviseen tajuntaamme, että olemme yhdistäneet kundaliinin käärmevoimaan. VAIKKA KUNDALIINILLA EI OLE MITÄÄN MUUTA TEKEMISTÄ KÄÄRMEEN KANSSA KUIN SYMBOLINEN MERKITYS. Arthur Avalon oli ensimmäinen, joka avasi kundaliini- ja chakratietoutta läntiselle maailmalle kirjassaan Serpent Power. Kirjan kanteen oli piirretty omaa häntäänsä tavoitteleva käärme. Nimi ja kuva tekivät tehtävänsä, ja nyt kun puhumme kundaliinista ensimmäinen mitä tulee mieleen on tuo mystinen, pelottava käärme.

Once and for all… KUNDALIINI ON MEISSÄ ELÄVÄ VALO ENERGIA, SE ON PYHÄ HENKI, JOKA SYTYTTÄÄ ELÄMÄN KÄYNTIIN, PITÄÄ SITÄ YLLÄ JA KUN ON SEN AIKA SE AUTTAA MEITÄ VETÄYTYMÄÄN ELÄMÄN KIERROSTA!

Kundaliinia ei voi herättää, koska sillä on oma tahtonsa. Se herää tai aktivoituu kun on sen aika, eikä siihen voi kukaan meistä vaikuttaa! Emme voi tehdä sitä itse, eikä kukaan toinen voi tehdä sitä meille. Vanhoissa alkuperäisissä teksteissä kundaliinista ja tantrasta tästä aktivoitumisen hetkestä käytetään sanaa suoristua. Kundaliini suoristuu, aktivoituu uudelleen ja herättää meidän sisäisen valon. Kun tämä tapahtuu me täytymme rakkaudella, sellaisella valovoimalla, mille ei ole minkäänlaista sanastoa, kuvastoa tai tapaa ilmentää sitä. Se on pyhä tietoisuus totuudesta!

Kundaliini aloittaa luomisprosessin hedelmöitymisen hetkellä ja jatkaa sitä noin seitsemän vuotta. Sitten se vetäytyy, EI SELKÄRANGAN JUUREEN VAAN SYDÄMEEN!! On toinen yleinen väärinkäsitys, että kundaliini lepäilisi spiraaliin kiertyneenä kuin käärme selkärangan juuressa. Ei, vaan se on kiertyneenä sydämen ympärille, kuin sitä hellien, vartioiden. Ja kun kundaliini suoristuu, sielun valo syttyy ja loistaa, usein jopa häikäisee meistä ulospäin. Jos emme ole tälle prosessille valmiita, niin se voi tuntua shokilta koska koko olemuksemme muuttuu. Voimme kokea, että meiltä lähtee järki. Tavallaan lähteekin koska totuus meissä syttyy ja se heittää järjen ylle varjon. Meistä tulee vihdoin se todellinen ihmisluomus joksi olemme syntyneet.

Kundaliinijoogan tehtävä ei siis ole HERÄTTÄÄ kundaliinia meissä vaan VALMISTAA meidän kolmiosainen keho-mieli-sielu kokonaisuus ottamaan vastaan kundaliinin suoristuminen ilman shokkia. Tämän vuoksi me joogaamme, jotta olemme valmiita. Samalla keho pysyy joustavana. Kun keho on joustava mielikin joustaa. Kun mieli joustaa niin kundaliinin suoristuminen on ylevöittävä kokemus ilman pelkoa. Jos mieli on jäykkä, kokemus ohjaa meidät suoraan pelon reitille.

Heräämisiä tapahtuu nyt paljon, koska elämme aikaa, joka ohjaa meitä voimalla ja vauhdilla kohti ihmiskunnan seuraavaa vaihetta. Valon ja rakkauden aikakautta.

Käärme on ikiaikainen symboli. Siinä elää molemmat sekä pyhyys että pahuus. Energisesti se on kiertyneenä sydämen ympärille kuin kundaliini ja auttaa meitä tekemään päätöksen elämän suunnasta, kuljemmeko alaspäin kohti matelevaa varjojen väylää vai suuntaammeko ylöspäin kohti valaisevaa aurinkoa. Kumpikaan valinta ei ole oikea tai väärä, mutta lopputulema on aina valinnan mukainen. Se on käärmeen opetus meille. Käärme kantaa symbolisesti mukanaan tietoa ja totuutta, mutta yhtä lailla pahuutta ja väärinymmärrystä.

Kumpaan sinä tartut? Kumman sinä valitset, se ratkaisee!

Ilossa, valossa, rakkaudessa, ikuisesti,

Mervi

Missä olemme, milloin, vai olemmeko lainkaan?

Minulta kysyttiin muutama viikko sitten kuinka pitkään kirjoitin viimeistä kirjaani Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Teologi, jonka oma asiantuntemus kirjani teemoista on vahva oli päätynyt lukemaan kirjan kahteen kertaan. Hän kiitti lähestymistapaani kirjan teemoihin, jotka olivat avanneet hänelle itselleen vielä aikaisempaa kokonaisemman kuvan siitä minkä hän jo tiesikin. Yllätin hänet vastaamalla, että naputtelin kirjan parissa kuukaudessa. Siis todellakin naputtelin.

Olin lukenut useita kohdalleni osuneita kirjoja teemoista joita käsittelin. Iltaisin päätin aiheen ja aamulla istuin koneen ääreen. Annoin sormien pomppia näppäimillä kuin säveltäjä etsiessään vielä tuntemattomia sointuja sinfoniaansa. Naputtelin noin kaksi tuntia päivässä ja loppupäivän tein jotain aivan muuta. Tieto virtasi… jostakin! Ajatukset heittäytyivät eteeni kuvina, jotka kirjoitin ulos. Kanavointia se oli, ei niinkään kirjoittamista.

Kuulostaa helpolta, mutta ennen kuin mitään alkoi virrata olin jo lähellä paniikkia. Kustannussopimus oli kirjoitettu aikoja sitten, kirjan oli oltava pian valmis kustannustoimittajalle ja taittoon, eikä sanaakaan vielä ollut paperilla. Kunnes paineen kasvaessa huippuunsa päästin irti, en enää yrittäisi edes. Jos kirjaa ei synny niin ei se sitten synny. Olin sinut myös sen kanssa. Ja sitten virta aukesi.

Teologin kysymyksen jälkeen jäin miettimään mistä tieto oli saapunut, miksi minun kauttani entä miksi juuri nyt? Muutama päivä sitten etsin hyllystäni yhden kirjoista jotka olivat löytäneet tiensä luokseni Kadotettua tietoa kirjoittaessani. The Fire of Creation, teosofi JJ Van Der Leeuwin teos vuodelta 1925. Hän kirjoittaa näin:

”It is not true that the past is gone and that the future is not yet; past and future are the one and only real present, and what we call present is the only thing which does not exist.”

Tämän päivän henkisessä kasvutarinassa vannomme päinvastoin NYT hetken nimeen. Menneisyyttä tai tulevaisuutta ei vielä ole olemassa, vaan ainoastaan tämä läsnäoleva hetki. Näin olen opettanut myös itse, tähän asti. Alan hiljalleen ymmärtää Leeuwin näkemystä asiasta. Jos mietimme lineaarista aikakäsitystä niin NYT hetki on ainoa todellinen. Vaan jos laajennamme tietoisuus- ja kaikkeuskäsitettä kvanttiteorian puolelle ja heilutamme aikamattoa tämän NYT hetken ympärillä, niin huomaamme kuinka se katoaa. Jäljelle jäävät vain se, mikä on ollut ja se mikä on tuleva.

Tesla ja da Vinci olivat aikansa näkijöitä. Oliko heillä yhteys kaikkeuden pinnalla kelluvan aikamaton muinaisiin ja tuleviin poimuihin? Kun kanavoimme, olemmeko tuolloin tässä vallitsevassa hetkessä, vai onko tämä läsnäoleva hetki, jota kuvittelemme todellisuudeksi vain heijastusta siitä mitä on ollut tai mikä on tuleva? Onko meillä jokin taivaallinen suunnitelma, kartta jonka mukaan navikoimme? Vai onko meidät viskattu maailmaan mustasta kupista, kuin jazzia hamuavat nopat, tietämättöminä kaikesta?

Olemmeko me olemassa tässä NYT hetkessä, tulevaisuuden aikapoimussa vai elämmekö menneessä odottaen aikaa, kun on otettava se luovuuden askel kohti omaa totuutta?

Tämä blogiteksti on jälleen yksi esimerkki siitä kuinka kanavointi toimii. Tänä aamuna minulle tuli tarve istua koneen ääreen ja kirjoittaa, jotakin oli tulossa. Minun tuli vain luottaa ja ottaa vastaan. Jossakin on joku jonka juuri tänään kuuluu lukea nämä sanat, koska se herättää hänessä jotakin.

Kanavoidessa on astuttava pois sanan tieltä, luotettava. Kun mieli peilaa itseään tekstiin, on mahdollista vain toistaa jo sanottua. Kun kirjoitamme laajentaaksemme tietoisuutta, omaa sekä muiden, mielellä ei siinä ole sijaa. Mieli on rajoja täynnä, ikuisuus on rajaton, aikakausien poimuttama matto.

Vastaukseni teologin kysymykseen siitä, kuinka on mahdollista parissa kuukaudessa kirjoittaa kirja, joka selittää koko maailmankaikkeuden luomisprosessin on se, että se en suinkaan ollut minä joka kirjan kirjoitti. Olin vain kirjuri, jonka kautta kirja kirjoitettiin. Kuka tahansa meistä pystyy kanavoimaan. Mutta vastuu on myös suuri. Kun teksti on laskeutunut, on mielen aika ottaa homma haltuun ja viimeistellä kirjoitettu.

Sanoja ei voi vain heittää ilmaan ja katsoa kuinka ne levittäytyvät eteenpäin. Sanoilla on voima ja vaikutus. Ne elävät kuten perhosten sinisiipi, viestien. Sanat heittävät eteensä joko valon tai varjon. Mielen tehtävä on seuloa pois turha roska ilmaisun tieltä ja jättää se mikä nostattaa, valaisee, laajentaa, puhdistaa, vapauttaa ja ohjaa rakkauden suuntaan.

Sanat ovat, olivat, tulevat olemaan se mikä rakentaa tämän maailmamme itsensä näköiseksi! Vastuu sanoista on meidän ♡ Vastuu maailmastamme on meidän.