Kategoria: Kirjoittaminen

Ei valmiiksi pureskeltua viisautta vaan oma kokemus

Olen jo useamman vuoden ajan harrastanut automaattipiirustusta. Kun yritän ymmärtää ja jäsentää oppimaani, saan intuitiivisen viestin ottaa kynän käteen ja piirtää sen, mitä mielessä liikkuu. Näin syntyi myös maailmankaikkeuden kehityskartta, jolla nimellä kutsun alla olevaa piirustusta. Tässä on kaikkeuden selitys yhdessä kuvassa.

Lähden nyt avaamaan tätä kuvaa, ja katsotaan, resonoiko se sinun ajatusmaailmasi kanssa. Ota vastaan avoimin mielin se, mitä tulee – luet tätä joka tapauksessa jostakin syystä ja tarkoituksella, vaikka se ei olisi sinulle vielä aivan selvää, miksi.

Noin 20 vuotta sitten näin Salaisuus-nimisen dokumenttielokuvan, jonka oli tehnyt australialainen Rhonda Byrne. Olin aivan uuden äärellä; koin, että siinä oli jotakin, mitä halusin ymmärtää syvemmin, mutta jostain syystä en saanut siitä oikein mitään otetta. Katsoin elokuvan moneen kertaan, luin kirjan monta kertaa läpi, mutta aina vain salaisuus jäi ymmärtämättä. KUNNES löysin sattumalta käsiini Kybalionin, jota lähdin tutkimaan – ja siinä matkalla ymmärsin, että Salaisuus kertoo juurikin tästä.

Kybalion on lyhyt, seitsemää hermeettistä prinsiippiä selittävä tekstikokonaisuus, joka pohjaa Smaragditaulun kahteentoista lauseeseen. Näitä lauseita on eri versioissa hieman eri määrä, mutta perusajatus jokaisessa on sama. Kybalionin kirjoittajaa ei tiedetä, mutta koska teos ilmestyi vuonna 1903, eli samoihin aikoihin kuin New Thought -liike Yhdysvalloissa julkaisi vastaavanlaista tekstiä, on Kybalionin kirjoittajana pidetty William Walker Atkinsonia (1862–1932), joka oli liikkeen yksi pioneereista.

New Thought -liike oli alkujaan saanut vaikutteita mm. Phineas Parkhurst Quimbyn (1802–1866) ajatuksesta, että sairaus voi johtua mielen virheellisistä uskomuksista – tieto, joka meidän aikanamme on jälleen nostettu näkyvästi esiin. Kybalionin kirjoittajaksi on nimetty Three Initiates, eli kolme vihittyä.

Myöskään Smaragditaulun kirjoittajaa ei tiedetä – tosin koko taulun olemassaolo on sekin kyseenalainen. Ensimmäisen kerran taulu mainitaan kirjoitetussa muodossa noin vuosina 600–800 arabiankielisissä alkemiallisissa teksteissä. On kiinnostavaa, että alkemia – al-kīmiyā’ (الكيمياء) tai al-khīmiyā’ – juontuu Egyptiä tarkoittavasta sanasta Kēme, joka merkitsee mustaa maata eli sanassa kaikuu kuvaus Niiliä reunustavasta mutaisasta maasta. Sana ohjasi ymmärtämään Egyptin salaisuuksien maana. Näin siis sana alkemia jo itsessään pitää sisällään sanan salaisuus.

Tosin tieto, joka annetaan Smaragditaulussa, ei ole salaisuus, vaan se avautuu, kun sitä pohtii. Salaisuutta ei voi antaa valmiiksi pureskeltuna, koska sen ymmärtäminen vaatii omaa sisäistä matkaa. Tämän vuoksi Rhonda Byrnen Salaisuus ei avautunut minulle – eikä monelle muullekaan – koska siinä salaisuus tarjoillaan valmiiksi pureskeltuna ilman omakohtaista kokemusta aiheesta. Jos salaisuuden todella haluaa ymmärtää ja oivaltaa, se pitää kokea. Tieto ei syty meissä sanojen vaan kokemuksen kautta. Sanat ohjaavat – sen vuoksi totuutta ei voi suoraan avata, vaan se pitää antaa pieninä lauseina. Tämän vuoksi runous on lähempänä totuutta kuin tiede, joka pyrkii avaamaan kaiken tutkimastaan asiasta.

Kybalionissa sanotaan ”While All is in THE ALL, it is equally true that THE ALL IS IN ALL.”  Jonka jälkeen prinsiippien viesti jatkuu meille kaikille tuttuun: Niin ylhäällä kuin alhaalla, niin alhaalla kuin ylhäällä. Mikään ei ole paikoillaan, kaikki on jatkuvassa liikkeessä. Kaikessa on kaksi puolta, jotka toimivat yhdessä; ne ovat saman asian eri asteet, eri sävyt, eri värähtelyt – mutta ne ovat yksi ja sama. Heiluri heiluu yhtä paljon oikealle kuin vasemmalle, ja sen on aina palattava takaisin keskipisteen kautta ja heilahdettava toiselle puolelle yhtä paljon. Jokaisella seurauksella on syynsä; kaikki, mikä tapahtuu, seuraa kaikkeuden lakia. Kaikilla tasoilla vaikuttavat feminiini ja maskuliini – mitään ei ole ilman näitä kahta.

Tässä tuli Hermeettinen Oppi lyhyessä muodossa. Olkoon nuo sanat ajatussiemeniä, jotka lähtevät itämään omaa rauhallista tahtiaan.

Kuvassa on kolme tasoa, jotka ovat aaltoviivan alapuolella, ja ylhäällä kolmio, viiva ja pallo. Pallo edustaa ensimmäistä aktiivista toimintaa, joka laskeutuu maailmanluomisen tasolle alkumeren tälle puolen. Tuonpuoleinen on se osa ikuisuutta, josta me emme voi edes puhua – sille ei ole sanoja – mutta jos sen haluaa ymmärtää, sitä voi kutsua sanalla THE ALL.

Kolme tasoa, jotka viivoina erkaantuvat pallosta, ovat Aineen taso, Mielen eli mentaalinen taso ja Hengen taso. Ne edustavat evoluutiomatkaamme, jota teemme täällä maailmankaikkeudessa. Jokainen meistä on käynyt läpi kaikki aineen seitsemän tietoisuuden tasoa.

Ensimmäinen on siemen, joka laskeutuu kaikkeuteen jumaluudesta. Laskeutumismatkalla siemen pudottaa koko identiteettinsä, riisuutuu jumaluutta edustavista koruistaan kuin jumalatar Inanna laskeutuessaan seitsemän portin kautta manalaan. Kun hän tarinan mukaan nousee kolmantena päivänä ylös, on hän käynyt läpi kaikki kolme tietoisuuden tasoa – aineen tason, mentaalitason ja hengen tason – jolloin hän palaa samaan kuin mistä siemenenä lähti eli hän palaa jumaluuteen.

Aineen tietoisuuden kokemuksellinen reitti alkaa luonnon hienojakoisista voimista ja etenee lämmön, valon ja magnetismin tietoisuuteen. Sitä seuraavat eetteri, säteily, kaasu, neste ja konkreettinen aine. Kaikella on tietoisuus, jopa kivellä ja höyhenellä, koska kaikki rakentuu energiasta – ja energialla itsessään on tietoisuus. Meistä jokainen on aloittanut tällä tietoisuuden evoluution portaikolla aineen evoluutiosta ja edennyt sen myötä kokemaan mineraalin tietoisuuden, joka on ensimmäinen askel mentaalisen evoluution tasolla.

Ensimmäinen vaihe on oivaltaa mineraalien ja kemikaalien tietoisuus, sitten kasvien, eläinten ja lopulta ihmisen tietoisuus. Tässä me nyt olemme – oivaltamassa, mitä on olla olemassa ihmisen tietoisuudessa. Mitä ihmisyys on? Käymme läpi erilaisia skenaarioita eri roduissa, sukupuolessa, kokemuksissa ja historiallisissa aikajatkumoissa, kunnes oivallamme valon itsessämme.

Ihmisen tietoisuus poikkeaa eläimen tietoisuudesta, koska meillä on mieli, jota aktiivisesti käytämme. Myös eläimellä ja kasvilla on mieli, mutta sen käyttötarkoitus on eri kuin ihmisellä.

Muinaisessa Egyptissä puhuttiin valaistumisesta, joka on ihmisen evoluution päämäärä. Varsinainen alkemistin työ alkaakin mielen avulla, kun oivallamme valon itsessämme ja annamme sydämen yhdistyä hypotalamukseen ja aktivoimme näin tietäjyyden portin, jota Kabbalassa kuvataan yhdentenätoista sefirana – näkymättömänä porttina korkeampaan tietämiseen.

Kun tämä tapahtuu, henki lähtee irtaantumaan aineesta. Matka jatkuu siitä huolimatta – emme enää tarvitse ihmiskehoa seuraavalla tasolla, vaan hengen evoluutiossa tutkimme, mitä on olla henkiolento, joka on aktiivisesti yhteydessä ihmisiin ohjaten ja johdattaen meitä maallisella matkallamme. Näitä ovat enkelit, mestarit, vihityt ja jumalat.

Kun olemme kiertäneet miljoonien vuosien aikana koko tämän kehän, läpi eri tasojen, on aika palata takaisin alkumeren yläpuoliseen tilaan, missä olemme jälleen yhtä kaiken kanssa. All is in The All. The All is in All.

Erillisyyden tunne ihmiselämässä johtuu siitä, että olemme venyttäneet kasvulankaamme kovin pitkälle kotoa. Kun matka etenee ja lähenemme kotia, kasvulanka ei enää huoju, vaan se vahvistuu. Palaamme kotiin muuttuneina, voimaantuneina, ja voimme jälleen ottaa kantaaksemme nuo alas-matkatessa riisumamme jumalmääreet – korut, jotka jumalatar Inanna riisuu matkallaan manalaan.

Kun Inanna kolmantena päivänä kokoaa itsensä Enkin, makean veden jumalan, avustuksella ja nousee naulasta johon hänet on ripustettu, takaisin ylös jumalten joukkoon, hänen korunsa palautetaan. Inanna tuntee nyt sekä varjomaailman että valomaailman itsessään. Hän ymmärtää mistä kaikessa on kyse. Hän on itse tuo ymmärrys.

Niin ylhäällä kuin alhaalla, ja niin alhaalla kuin ylhäällä tarkoittaa myös sitä, että kaikkinainen luovuuden prosessi kulkee tämän saman makrokosmoksen kaavan mukaan. Nappaamme ilmasta ajatuksen, jota lähdemme kehittämään mielen avulla. Ajatus materialisoituu aineeksi – kuten esimerkiksi tämä teksti saa kirjoitettaessa aineellisen muodon, joka lähtee muuttamaan lukijan tietoisuutta, kasvattamaan sitä, monistamaan ajatuksia, jotka taas ruokkivat lukijan eli sinun luovuuttasi. Haaste on ottaa tämä tieto vastaan avoimin sydämin. Joissain ei-tieteellisissä lähteissä mainitaan, että meidän ajatustietoisuuden läpi pyyhkii noin 30 000 ajatusta päivässä, joista 80% on negatiivisia. On tämä totta tai ei niin ajatuksena se on kuitenkin kiinnostava. Kun pystymme muuttamaan suhdetta niin että 80% ajatuksista on positiivisia niin silloin valo värähtelee meissä korkeammalla taajuudella. Ja muutos kaikessa ympärillämme on ilmeinen.

Otetaan askel vielä hieman syvemmälle kvanttitietoisuutta hyödyntäen:

Koska aikaa ei ole, vaan kaikki tapahtuu NYT jokaisessa aikahorisontissa yhtä aikaa, kaikki se, mikä on joskus ollut (eli menneisyys), vaikuttaa siihen, mikä on tuleva (eli tulevaisuus), ja kaikki se, mikä on oleva tulevaisuudessa, vaikuttaa siihen, mikä on ollut joskus menneisyydessä. Aika on taipuisa kerrostuma, josta nappaamme yhden hetken ja koemme juuri sen. Mahdollisuuksia on lukematon määrä, joista valitsemme omaa värähtelyä vastaavan kokemuksen. Kun värähtelytasomme nousee, myös kokemamme todellisuus muuttuu. Valinta on sinun, aina!

Tätä on Hermeettinen Oppi. Kiitos, kun luit tänne asti. Jos haluat opiskella tätä kanssani ja todella oivaltaa tämän tiedon itsessäsi, seuraava Hermeettinen Oppi alkaa 5.1. ja jatkuu 12 viikkoa. Lue lisää TÄÄLTÄ.

Tässä kuvassa nojaan 11 000 vuotta sitten kalliosta irrotettuun T-pilariin, joka on jätetty silleen. Jostakin syystä sitä ei ole työstetty loppuun asti. Kiven korkeus olisi ollut noin 3 metriä, jos se olisi nostettu paikoiltaan ja istutettu maahan kuten muut pilarit ympäristössä, osa edelleen lähes kokonaan maan sisällä. Kuva on merkityksellinen koska tästä päivästä alkaen olen saanut kanavointina tätä yllä kirjoittamaani tietoa. Jotain merkillistä siis tapahtui tuona päivänä, jota en vielä itsekkään ymmärrä. Nyt opetan tätä tietoa ja joogaa tiedon välittäjänä. Kuva on Karahan Tepen arkeologisilta kaivauksilta. Seuraava matka alueelle on Pääsiäisenä 2026. Lue matkasta lisää täältä.

Kuinka katsot itseäsi?

Tämä kuva on yksi suosikeistani. Sen on ottanut ensimmäisen elokuvani tuottaja Pete Eklund. On vuosi 2012 Bensonhurstissa Brooklynissa. Kun katson tätä kuvaa näen vahvan naisen, elokuvan ohjaajan, joka tietää mitä tekee, on täysin kartalla siitä mitä haluaa elämältä ja menee luottavaisesti ja määrätietoisesti sitä kohti. Mutta TOTUUS kuvan takana on jotain ihan muuta. Olen pelokas ja epävarma. Nainen, joka on aivan pihalla kaikesta ja miettii vain, miten ihmeessä olen päätynyt tähän??

Ohjaajalla on valtava vastuu koko tuotannosta ja jos elää vain yhtä hetkeä kerrallaan niin miten mistään voi tulla mitään?? Lisäksi koin olevani ruma ja lihava, mikä oli perintöä siltä ajalta, kun vielä opiskelin teatterikorkeakoulussa ja painoin 5kg enemmän. Siis vain 5kg! Tosin tuolloin minua oli kehotettu laihduttamaan, ja kun käsky tuli auktoriteetilta niin sen jäljet juuttuivat minuun pitkäksi aikaa.

Nyt 13-vuoden jälkeen olen mielestäni kuvassa hoikka, kaunis ja määrätietoinen. Kenties olinkin kartalla kaikesta mutta epävarmuuteni ihmisenä esti minua näkemästä sitä?

Miten meidän mieli oikein toimii, kun se näin vääristelee asioita? Miksi emme voi elää jokaista hetkeä, kuin se mitä teemme juuri nyt olisi merkityksellistä ja täydellistä juuri sellaisena kuin se on? Miksi emme näe itseämme merkityksellisenä ja täydellisenä sellaisena kuin olemme juuri nyt? Miksi meidän pitää olla jotakin… muuta?

Aamulla luin yhtä suosikki kirjoistani Yu Danin Kiinan viisauden sydän – Mitä Konfutse nyt sanoisi? Kirjassa puhuttiin junzista. Minkälainen ihminen hän on kuinka tulla sellaiseksi. Ohjeiksi annetaan pitkäjänteisyys, kärsivällisyys ja kestävyys. Todellinen muutos ei tule 15 minuutin harjoittelulla, vaikka se voi olla ensimmäinen askel hyvään ja täyteen itsensä näköiseen elämään. Muutos vaatii sitoutumista, harjoitusta, opiskelua ei toisten vuoksi tai siksi, että saavuttaisi jonkin aseman, saisi haluamansa työpaikan, vaan opiskelua oman itsensä vuoksi, jotta maailmanymmärrys laajenisi.

Yunzi ei elä nopeassa vaunussa vaan hän etenee hitaasti tarkkaillen kaikkea ympärillään ja oppien kaikesta mitä näkee, tekee ja kokee. Oppien toisilta. Hän kunnioittaa jokaista arvoisenaan, ei katso alas eikä ylös. Häntä ei voi miellyttää koska hän näkee sellaisen läpi eikä hänellä ole tarve miellyttää ketään, mutta hän kunnioittaa jokaista. Hän näkee laajemman kuvan ja osaa sanoittaa sen mitä ymmärtää. Hän ei katso itseään peilistä ja näe epäkohtia, vaan itsessään hän näkee eletyn elämän arvon ja sen kauneuden. Hän on kaunis ja arvokas ja sellaisena hän itsensä myös näkee.

”Jos ylläpitää myönteisen ja toiveikkaan asenteen sekä ymmärtää vuorovaikutuksen säännöt, voi kehittyä ihmiseksi joka tuo onnea toisten elämään, sallii oman onnellisuutensa muuttua elinvoiman lähteeksi, valaisee kaikkea ympärillään auringon tavoin, tuo lohtua perheelleen ja ystävilleen – ja joskus lopulta koko yhteiskunnalle. Junzin on kuitenkin aloitettava lähipiiristä: omista ystävistään.” – Yu Dan

Etsin tulevia junzeja, jotka haluavat työskennellä kanssani ja oppia hyvän elämän säännöstön niin, että kasvat näkemään maailmaan kauniina sekä itsesi arvokkaana. Opit näkemään oman tarkoituksesi tämän maailman rakentajana ja ylläpitäjänä. Jos tämä resonoi ja kutsuu sinua olethan yhteydessä. Kenties yksi tulevista valmennuksistani on juuri se mitä etsit.

Koen itseni hyvin onnekkaaksi, että olen saanut kirjoittaa kuusi kirjaa, tehdä kolme elokuvaa, joita on näytetty elokuvateattereissa ja jotka ovat päätyneet televisioon sekä suoratoistoon ympäri maailmaa. Olen saanut asua 7-vuotta Yhdysvalloissa ja vuoden Turkissa. Olen saanut opiskella näyttelemistä, elokuvaa, joogaa ja maailmaa. Jos olisin nuorena tarkkaan kartoittanut tulevan elämäni askelmerkit en olisi päässyt kokemaan tätä kaikkea, mutta kun olen elänyt vain yhtä hetkeä kerrallaan kaikki tämä on ollut sen yhden jatkuvan hetken hedelmää.

Ota yhteyttä.

Tästä linkistä pääset katsomaan ensimmäisen elokuvani Brooklynin pojat.

Katso traileri tästä.

Rakkaudella, Mervi

kiitotien loppu ja kapean polun alku

Muutama vuosi sitten kaikki elämässäni muuttui. Ulkoisesti aluksi ei muuttunut yhtään mikään, mutta sisäinen muutos oli välitön ja se tapahtui yhdessä lähes käsinkosketeltavan voimakkaassa hetkessä. Olin vienyt koulutusoppilaani Alanyan retriitillä Kale-kukkulan huipulle meditoimaan. Tuon meditaation aikana oli kuin jokin olisi loksahtanut vihdoin oikeaan asentoon minussa. Seuraavana yönä näin merkillisen unen, joka oli kuin viesti ja siitä lähti avautuminen aivan uudenlaiselle elämänvaiheelle. Minulta aivan kirjaimellisesti erään kanavoijan kautta (ilman että olin tätä pyytänyt) kysyttiin hyväksynkö tämän uuden suunnan, suostunko siihen? Pelotti vastata mutta tiesin, ettei muuta vaihtoehtoa ollut, joten sanoin KYLLÄ. Ja siitä alkoi muutos.

Aloin opiskella muinaisuutta yhä kiihkeämmin, jokainen askeleeni, jonka otin johti minua Egyptin viisausperinteisiin. Tosin mikään ei kutsunut minua vierailemaan Egyptissä, koska tunsin, että se mitä etsin ei ollut siellä, vaikka tieto kumpusikin siltä suunnalta. Pian huomasin, että askeleeni jatkuivat vielä Egyptiä pidemmälle. Ymmärsin, että Egypti oli vain välietappi, minun piti hakea tietoa paljon kauempaa ajassa. Sain kutsun Itä-Suomeen erään meedion luokse. Hän ilmoitti, kuin se olisi aivan selvä ja normaali asia, että kanssani kulkee eräs mesopotamialainen mies, joka eli noin 4000 eaa sekä nainen keski-ajan Tiibetistä. He ohjaavat minua nyt tällä tiellä joten kuuntele ja noudata ohjeita. Itsekseni mietin, että oli kyllä outo viesti! Jos alan vielä kuunnella heidän ohjeitaan niin mihin ihmeeseen oikein päädyn!? Entä talous sitten, minulla on lapsi elätettävänä. Kun kysyin tätä ääneen, sain kuulla, että ”tehtävä on niin iso että sinusta kyllä huolehditaan.”

Tämän jälkeen alkoivat sitten ulkoiset muutokset. Olimme asuneet ahtaasti, joten äkkiä olimmekin muuttamassa juuri siihen taloon mihin olin jo pitkään halunnut, asuntoon missä huoneita oli enemmän kuin tarvitsimme. Enkä siis ollut edes etsinyt asuntoa, koska olin ajatellut ettei minulla ole varaa muuttaa. Nyt eteeni ilmestyi täydellinen asunto kuin tyhjästä. Sitten sain selkeän viestin sulkea omistamani joogakoulun, että minun tulisi tehdä töitä vain tietokoneella hetken aikaa. Kapinoin tätä vastaan ja pitkitin päätöstäni niin pitkälle, että olin jo ajautua taloudelliseen perikatoon, kunnes tein päätökseni lähes pakosta. Silloin, kuin sattuman kaupalla (ei todellakaan mikään sattuma vaan ohjaus) löysin itselleni mentorin nettibisnekseen, edelleenkään edes tietämättäni että tarvitsen sellaisen. Yhtäkkiä bisnekseni lähti nousukiitoon ja pystyin nostamaan itselleni palkkaa enemmän kuin olin voinut edes haaveilla. Minusta siis todella pidettiin huolta.

Ja nyt olen jälleen erään tien päässä ja uuden polun alussa. Jos tämän hetkinen tie on ollut kiitotie, jota olen kulkenut kaikkien kanssa yhdessä niin seuraava onkin sitten kapea polku. Polku, jolle voin ottaa mukaani vain kourallisen matkalaisia aina kerralla. Tämä siksi, että tieto, jota saan jakaa, tulee olemaan niin arvokas ja vaatii minun täydellistä läsnäoloani kyseisten matkalaisten seurassa. Polulle ei mahdu kovin montaa yhtä aikaa ainakaan näin aluksi. Myöhemmin ehkä.

Ja se, mikä johti minut tämän kiitotien loppuun ja kapean polun alkuun kiteytyi Karahan Tepen kalliolla, kun minulle annettiin jotakin, mikä vielä asettuu minuun tullakseen sitten tietona ulos kun on sen aika. Ja koska olen hyvin maanläheinen (kyllä, kaikesta edellisestä huolimatta!) ja epäilen aina ensimmäisenä kaikkea mikä tuntuu ”epänormaalilta” niin minulle on nyt annettu näitä merkkejä useampia. Yhdestä jo kirjoitin viime blogissani Lintu tuo viestin. Vaan se kaikista ihmeellisin tarina on vielä kertomatta…

Lintu tuo viestin

Ensimmäisen kerran kuulin sanaparin Göbekli Tepe noin kahdeksan vuotta sitten asuessani Turkissa. Ystäväni Minna Rautiainen-Cimrin, joka oli asunut maassa jo lähes 20-vuotta lähetti minulle artikkelin, missä puhuttiin paikasta, jonka epäiltiin olevan Raamatun Eeden tai muu muinainen rituaalipaikka itäisessä Turkissa lähellä Syyrian rajaa. Tunsin heti pakottavaa tarvetta lähteä käymään siellä.

Olen kirjoittanut Göbekli Tepestä kahdessa kirjassani Aikamatka -sielun reissukirja (Viisas elämä, 2021) sekä Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023) ja pohtinut paikan merkitystä historiassa.

Viime viikolla unelmasta tuli vihdoin totta.

Göbekli Tepe löytyi aavikon maaperästä kiviröykkiöiden keskeltä lähes sattumalta. Alue merkittiin arkeologiseen rekisteriin 1960-luvulla amerikkalais-turkkilaisessa tutkimuksessa. Sitä pidettiin aluksi vain vanhana bysanttilaisena hautakumpuna, eikä siihen kiinnitetty sen suurempaa huomiota. Paikalliset maanviljelijät kertoivat löytäneensä kivisiä paaseja pelloiltaan. He eivät tienneet, että kyse oli hyvin merkittävästä arkeologisesta kohteesta. Eräs maanviljelijä oli 60-luvulla tietämättään kaivanut omalta pellolta 11 000 vuotta vanhan patsaan. Veistoksessa oli selkeä ihmishahmo, joka piti käsissään seisovaa fallostaan. Miesporukassa he olivat nauraneet patsaalle ymmärtämättä lainkaan sen historiallista arvoa tai ikää. Lopulta, mutta vasta vuosien jälkeen, patsas päätyi museoon.

Saksalainen arkeologi Klaus Schmidt (German Archaeological Institute) vieraili alueella 1990-luvun alussa ja tajusi heti, että kyseessä ei ollut hautakumpu vaan neoliittinen temppelialue – mahdollisesti vanhin tunnettu uskonnollinen rakennelma maailmassa. Kaivaukset aloitettiin vuonna 1995 hänen johdollaan, ja niissä paljastui suuria T:n muotoisia kivipaaseja, jotka oli koristeltu eläinhahmoilla ja symboleilla. Göbekli Tepen kivikehät on rakennettu noin 9600–8000 eaa., eli noin 11 000–12 000 vuotta sitten. Kivikehät ovat noin 7000-vuotta vanhempia kuin Stonehenge tai Egyptin pyramidit.

Kuvassa museoon rakennettu versio joka paljastaa megaliitti pilarien mittasuhteet.

Alueella on monia ympyränmuotoisia rakennelmia, joissa keskellä seisoo kaksi suurta T-muotoista kivipaasia. Paadet ovat jopa 6 metriä korkeita ja painavat useita tonneja. Monissa niissä on kaiverrettuja eläinhahmoja: mm. leijonia, käärmeitä, lintuja, skorpioneja ja villisikoja. Symboliikka viittaa mahdollisesti rituaaleihin, kosmologiaan tai esi-isiin. Noin vuonna 8000 eaa. ihmiset tarkoituksella hautasivat Göbekli Tepen rakennelmat. Syytä tähän ei tiedetä, mutta peittämisen ansiosta ne ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin. Alueesta on tähän mennessä kaivettu esiin vain pieni osa (noin 10–15 %). Syytä siihen miksi rakennelmat peitettiin ei kukaan tiedä, koska niiden käyttötarkoituskin on meiltä piilossa. On myös merkittävää, että meidän aikanamme nämä kivikehät ovat tulleet uudelleen päivänvaloon. Miksi juuri nyt?

Läheisiltä alueilta, kuten Karahan Tepe, on löytynyt vastaavanlaisia rakenteita, mikä viittaa laajempaan esihistorialliseen kulttuurialueeseen.

Vaikka Göbekli Tepe oli syy miksi halusin päästä Urfan kaupunkiin ja tutkimusmatkalleni pienen ryhmän kanssa, niin vasta Karahan Tepe teki minuun syvimmän vaikutuksen. Noin viikkoa ennen matkaa olin saanut meditaatiossa tiedon, jossa minua pyydettiin ottamaan mukaani eräs pieni vihreä kivi ja samassa meditaatiossa minulle sanottiin, että matkani aikana ”Lintu tuo viestin”. Meillä oli viikon teemana Muinais-Egyptin alkemia ja muinaisuus ylipäänsä. Mikä olisikaan parempi paikka aiheelle! Jo heti viikon alussa kerroin meditaatiossa saamastani viestistä retriitti oppilaille, ja kun ensimmäiset varikset ilmestyivät kattoterassille aamujoogan aikana ajattelimme, että viesti liittyi variksiin. Vasta viimeisenä päivänä meille selvisi viestintuoja ja minuun viesti kolahti kuin monen tonnin megaliitti.

Koska Karahan Tepe on vielä lähes tuntematon vaikkakin iältään jopa vanhempi kuin Göbekli Tepe, niin saimme kävellä alueella aivan rauhassa. Paikalla ei ollut muita kun meditoimme 35 asteen kuumuudessa muinaisten vesireikien keskellä, Karahan Tepen korkeimmalla kalliolla. Edessä avautui aava maisema seuraavalle kukkulalle. Meditaatio oli voimakas. Näin suljettujen silmien takana hurjaa vauhtia vaihtuvia riimumaisia merkkejä ja symboleja, joiden tulva oli niin hillitön, etten pystynyt mitenkään rekisteröimään niitä tai edes muistamaan mitä näin. Kuin valtava määrä informaatiota olisi istutettu aivoihini odottamaan kenties oikeaa aikaa kun pystyn ymmärtämään laajemmin ja enemmän. Ja sitten tuli tuuli, niin voimakas, että se oli heittää minut kukkulalta alas. Jouduin oikein tekemään työtä että pysyn pystyssä. Aavikkotuuli tuntui joka solussa aivan kuin se olisi poistanut vanhaa käyttöliittymää tehden tilaa tälle uudelle päivitykselle. Vain hetkeä ennen kuin puhelimeen ajastettu gongi oli valmis päättämään meditaatiomme, tuuli tyyntyi kokonaan ja tiesin, että olimme valmiit. Sanoin sen ääneen kuin todetakseni, että se mitä tulimme hakemaan oli nyt tässä. Vastaanotettu. Vaan vieläkin odotin linnun tuomaa viestiä. Kokemus oli niin suuri, että varis viestintuojana tuntui vähäpätöiseltä. Kun olimme jo lähdössä pois alueelta palataksemme takaisin kaupunkiin, näimme taivaalla liitävän linnun. Arvelimme, että se voisi spiraalimaisesta liikkeestään johtuen olla haukka. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko tämä SE lintu. En tosin päässyt kiinni mihinkään viestiin.

Matkan viimeisenä päivänä meditoimme jälleen katolla. Olin saapunut paikalle jo tuntia ennen muita. Nautin nousevasta auringosta ja tunsin kuinka minua tarkkaillaan. Käänsin päätä enkä nähnyt ketään missään, vain seinän viereen roskiksen taakse jostain ilmestyneen rypistetyn paperipussin. Katseeni osui tuohon pussiin useaan kertaan aamujoogan aikana ja mietin monesti, että tuntuu kuin se olisi jollain tavalla elävä. Ajattelin, että tunnin loputtua käyn kurkistamassa mikä se oikein on. Teimme vielä lopuksi meditaation ja visulaisoinnin maailmanrauhan edistämiseksi, olimmehan joogaamassa vain muutama kymmen kilometri Syyrian rajalta pohjoiseen.

Kun päätimme joogan olin jo unohtanut koko paperipussin. Pois lähtiessämme eräs oppilas pysähtyi ja kysyi mikäköhän lintu tuo on. Paperipussi oli hypännyt roskiksen päälle eikä se ollut enää pussi vaan haukka. Kuljimme lähemmäs, eikä lintu tehnyt elettäkään lentääkseen meitä pakoon. Kuin se olisi ollut siinä meitä varten. Se avasi ja sulki vasenta silmää. Hetken aikaa hän katsoi minua suoraan edestä päin mutta pääasiassa hän piti vasemman silmänsä meitä kohti. Luomi liikkui alhaalta ylöspäin kuin antaen merkkiä. Istuimme linnun vierellä noin 5-10 minuuttia. Hän katseli meitä ja me häntä. Lintu tuo viestin. Ja toden totta sain viestini ja ymmärsin sen erittäin selvästi. Olin pyytänyt merkkiä jo pitkään liittyen siihen mitä opetan ja nyt sain sille vahvistuksen. Ja kuka muukaan olisi sitä voinut minulle välittää kuin haukka!

Edellisenä päivänä olin pitänyt luennon muinais-Egyptin alkemiasta. Puhuimme Ra:sta, Thothista, Horuksesta.

Horus kuvataan usein haukkaa muistuttavana jumalana tai ihmisenä, jolla on haukan pää. Hänen silmänsä symboloivat aurinkoa (oikea silmä) ja kuuta (vasen silmä). Horuksen silmä (Udzat) on suojelun, terveyden ja voiman symboli. Haukka lentää korkealla ja näkee kaiken – aivan kuten Horus, joka oli taivaanjumala ja faraon suojelija. Koska haukka näytti meille vain vasenta silmäänsä liitin hänet muinaiseen mysteerikouluun, jossa opetettiin ehetytymisen ja eteenpäin kulkemisen ideologiaa kohti henkistä täyttymystä eli viisauden tiedostamista. Muinais-Egyptissä mysteerikoulu nimitystä tuskin käytettiin ja se on uudempi nimitys henkiselle koulutuspolulle. Koulutus oli matka kohti vihkimystä ja siinä oli 12 askelta, joista jokaisen aikana oppilas joutui kohtaamaan eriasteista pelon, epävarmuuden, pettymyksen, hylätyksi tulemisen ym. isoa tunnetta, kunnes viimeisen askeleen jälkeen hän oli täysin peloton. Vasta sitten hänelle annettiin mahdollisuus kokea vihkimys, joka oli ikään kuin testi. Suuri pyramidi ei suinkaan ole faaraon hauta kuten virheellisesti on arvioitu, vaan vihkimyspaikka, jossa vihittävälle annetaan yksi mahdollisuus todistaa pelottomuutensa eli se, että opit on otettu vastaan. Sen jälkeen hänelle annetaan kokemuksellinen tieto ja ymmärrys todellisuuden rakenteista. Myöhemmin, lähempänä meidän aikaamme näitä kahta vaihetta on alettu kutsua vasemman- sekä oikean silmän mysteerikouluiksi. Olen kuullut myös kolmannen silmän koulusta, mutta tämä on itselleni vieras käsite. Olettaisin, että se on lopputulema näiden kahden matkan jälkeen. Kolmas silmä avautuu näkemään syvemmälle kun olemme ymmärtäneet tiedon, joka asuu solutasolla koko meidän omassa olemuksessamme.

Horus kuljettaa elämän symbolia joka tunnetaan nimellä ANKH. Itse liitän symbolin kivikehiin. Ajatukseni, jonka nostin esiin jo kadotettu tieto kirjassani vuonna 2023, on oman kokemukseni myötä vahvistunut. Egyptin viisausperinteellä on juuret Mesopotamiassa. ANKH on muisto T-pilareista ja niiden ihmiskunnalle jättämästä tiedosta. Molemmat ovat muinaisia tapoja kuvata suuria, näkymättömiä voimia – elämä, kuolema, jumaluus ja yhteys maailmankaikkeuteen. Ankh kuten T-pilaritkin edustavat yhteyttä ja elämää ennen sekä jälkeen kuoleman.

Horuksen vasen silmä edustaa siis eheytymistä, parantumista ja syvää ymmärrystä. Tällä tiellä olen edelleen. Haluan oppia lisää ja jakaa tietoa jota saan monella eri tasolla. Joitain vuosia sitten perustin koulun Academy of Higher Consciousness. Olisikohan nyt sopiva hetki aktivoida tuo koulu myös muuhunkin kuin vain kundaliinijoogan opettajien kouluttamiseen, mikä tosin on tärkeä osa kokonaisuutta. Viime viikon kokemuksen myötä ymmärsin aikaisempaa laajemmin mikä merkitys kehittämälläni Energy Activation menetelmällä on liittyen muinais-Egyptin alkemiaan. Alkemia ei siis suinkaan tarkoita alkuaineiden muuttamista kullaksi tai hopeaksi, kuten olemme oppineet vaan…

Suunnittelen seuraavaa matkaa ensi vuodelle 2026 maalis-huhtikuun vaihteeseen. Jos kiinnostuit lähtemään mukaan niin laita viesti ja tee alustava paikkavaraus jo nyt. Ilmoittelen tarkemmin kun matka vahvistuu.

Valossa,
Mervi

Vuosi sitten kaikki muuttui

Päivälleen vuosi sitten istuin junassa matkalla Seinäjoelle pitämään kolmen tunnin joogatyöpajaa, johon oli ilmoittautunut kuusi oppilasta. Samalla viikolla joogatunneillani oli ollut melko tyhjää, vain muutama oppilas joka tunnilla. Tuntui siltä, että kaikkeus yritti kertoa minulle jotakin. Olinko menossa väärään suuntaan elämässä? Olin vain muutamaa viikkoa vaille 54-vuotias ja tilillä oli 2,40€. Olin lainannut pojaltani 10€, jotta saisin evästä junamatkalle. Edellisenä iltana olin kirjoittanut päiväkirjaani, nyt alkaa muutos. En tiedä kuinka se tulee eteeni, mutta nyt riittää!!

Ja muutos tosiaankin tuli eteeni yllättävällä tavalla. En tuntenut Mia Ulvilaa ennestään. Tiesin vain, että hänellä on joogakoulu Sanmaya Seinäjoella. Perillä, kun valmistelimme työpajaa, tulin maininneeksi hänelle, että olin miettinyt oman joogatilani sulkemista, koska se oli viemässä minut perikatoon. Mia pysähtyi ja sanoi voimakkaasti, ’Sulje se, mä tein niin ja mun liikevaihto oli viime vuonna 200 000€.’ Jähmetyin siihen paikkaan. Mitä ihmettä! ’Miten sä sen teit? Kerro mulle!’ 

Ja siitä pyörähti liikkeelle tahtotila. Miasta tuli mentorini. Tein töitä kuin riivattu seuraavat kaksi viikkoa. Noudatin jokaista Mian antamaa ohjetta, vaikka välillä tuntui, ettei siinä ole järkeä. Olin kuitenkin epätoivoisessa tilassa. Oli maksettava vuokraa kahteen paikkaan, elettävä ja hoidettava pois korona-ajan lainaa pankille. Laitoin siis kaiken peliin. En vielä tässä vaiheessa sulkenut joogakouluani, mutta sen mahdollisuus jäi soimaan mieleeni. 

Tuli ensimmäisen kampanjan aika. Olin ajoittanut sen syntymäpäiväni kohdalle. Tavoitteeni oli myydä verkkokurssia, jolla sillä hetkellä oli alle 10 oppilasta. Olin tehnyt verkkokurssimyyntiä Kajabi alustalla jo muutaman vuoden, mutta myyntiä oli tullut niiden vuosien aikana yhteensä noin 4500€. Toivoin, että parhaimmillaan Mian luotsaama ensimmäinen kampanjani toisi 3000€, jonka tarvitsin, että voisin viedä poikani onnistuneelle Italian matkalle. Olin ostanut joululahjaksi meille lentoliput Milanoon huhtikuussa, vaan matkarahat vielä puuttuivat. Matkaan oli enää vajaa kuukausi. Poikani oli tuolloin 18-vuotias ja olin luvannut hänelle matkan omille sukujuurilleen ennen kotoa muuttoa. Nyt oli sen aika, mutta rahaa matkaan ei ollut. 

Maaliskuun lopulla 2024 ensimmäinen verkkokurssi kampanja lähti liikkeelle, se kesti lopulta kaksi viikkoa ja sinä aikana tilille tipahti 20 000€. Tämä oli käsittämätön tulos. Oppilaita oli äkkiä tällä yhdellä kurssilla yli 300. Kurssini, jonka olin tehnyt auttaakseni paljon laajempaa oppilaskuntaa, kuin mihin paikallisesti pystyin, pääsi vihdoin tekemään tehtäväänsä. Lisäksi sain maksettua velkoja, vuokrat ja pääsimme onnistuneelle Italian kiertomatkalle, joka vei meidät aina Ischian saarelle asti. 

Kesällä suljin joogakouluni, mikä oli harmistus monelle mutta tässä tilanteessa ainoa pelastava vaihtoehto. Jättäydyin kokonaan online opetukseen. Viime vuonna, ensimmäisen kerran 15-vuoden yrittäjänurani aikana, liikevaihto ylsi 100 000€ plussan puolelle. Tällä hetkellä verkkokurssialustallani on noin 2000 käynnissä olevaa kurssia ja päivittäin saan viestejä oppilailta kuinka kurssini ovat auttaneet heitä vaikeassa tilanteessa, tuoneet valoa, uusia oivalluksia, voimaa jaksaa vaikeiden aikojen yli. Herkistyn joka kerta kun luen näitä viestejä. Nyt vihdoin tavoitan ne ihmiset, jotka tarvitsevat oppejani myös kauempana.

Kiitos siis Mialle mentoroinnista. Olen edelleen matkalla ylöspäin, tavoitteet on asetettu ja mikä hienointa, nyt saan mentoroida näitä taitoja eteenpäin. Ensimmäinen mentoroitava teki 10 000€ tilin ensimmäisellä kampanjallaan. Toinen rakentaa parhaillaan omaa verkkokurssia Kajabiin ja kolmas on juuri aloittamassa matkansa tällä tiellä. 

On valtava ilo saada auttaa muita, jotka ovat tällä hetkellä tilanteessa missä itse olin päivälleen vuosi sitten. Nyt herääkin kysymys, missä sinä haluat olla vuoden kuluttua? Jos etsit muutosta ja haluat laajentaa verkkokurssibisnekseen, niin otan vielä muutaman mentoroitavaksi tällä hetkellä. Tehtäväni on auttaa alkuun Kajabi alustan kanssa, olla tukena luomassa ensimmäinen verkkokurssi tai valmennus, niin että saat luotua itsellesi menestyvän kampanjan. Tämän jälkeen ohjaan sinut Mia Ulvilan mentoroitavaksi, koska hänen avullaan luot kokonaisen toimivan bisneksen. 

Matka omalla kohdallani jatkuu. Tavoitteeni on rakentaa Ischialle retriittikeskus, jonne jokainen teistä voi tulla hengähtämään ja latautumaan Energy Activation menetelmän avulla aina, kun tarvitsee arjesta pienen tauon. Sitä kohti yksi kampanja kerrallaan! Kiitos kaikille teille, jotka jo olette mukana jollakin verkkokurssillani, teidän avullanne olemme joka päivä lähempänä tuota Ischian unelmaa. 

Jos kiinnostuit mentoroinnista ja haluat rakentaa verkkokurssisi Kajabi alustalle, niin ota minuun yhteyttä mervi.h.enqvist@gmail.com

Jos sinulla on toimivat verkkokurssisysteemit jo olemassa millä tahansa alustalla ja haluat laajentaa bisnestäsi, niin Mialla alkaa huhtikussa valmennus pienryhmälle. Lue lisää täältä.

Ihmiskunnan ensimmäinen askel

Keitä me oikeasti olemme?

Tarinan mukaan ihmiskunta oli alunperin yksi. He puhuivat samaa kieltä, olivat oppineet samat taidot ja koulu, jota he olivat käyneet oli yksi ja sama. Heitä oli opettanut joukko opettajia, joiden tehtävä oli istuttaa tieto ja viisaus ihmiskuntaan, joka edelleen eli alkukantaista elämää eläinmaailman perinnöstä käsin. Tietoisuus tuli istuttaa ihmiseen, koska sitä ei vielä ollut. Ihminen eli vaistonsa mukaan.

Kun rakentaminen ja uuden oppiminen koulutuksen myötä tulivat päätökseen, he lähtivät perustamaan ensimmäistä kaupunkia, koska sen he olivat saaneet tehtäväkseen. Ensimmäiset ihmiskunnan edustajat, ihmisyyteen vihityt, laskeutuivat eteläisen Mesopotamian alueelle, missä he ottivat oppimansa teknologian käyttöönsä. Kunnioituksesta opettajiaan kohtaan he alkoivat rakentaa tornia, joka valmistuttuaan yltäisi taivaisiin, sinne asti mistä opettajat olivat laskeutuneet. Vaan kaupunki ei milloinkaan valmistunut, koska erimielisyys otti vallan. Tarinan mukaan jumala sekoitti heidän kielensä, niin etteivät he enää ymmärtäneet toinen toistaan, vaan jakautuivat lopulta eri puolille maailmaa, perustaakseen uusia yhteisöjä.

Näin kansat päätyivät pystyttämään sivilisaatioita ympäri luonnonvaroista vauraan maapallon.

Joitain vuosia sitten aloin pohtia myyttejä sekä historiaa niiden takana. Mistä tarinat olivat syntyneet, oliko niillä pohjaa todellisuudessa? Mitä ylipäänsä tiedämme sivilisaation synnystä? Muutakin kuin, minkälaista viljaa silloin viljeltiin ja missä viljelykset sijaitsivat. Vaan MISTÄ tieto sekä oppi sivilisaation kehitykseen oli peräisin? Hakeuduin Avoimeen Yliopistoon opiskelemaan historiaa, tutkin kirjoista niin myyttejä, alkuperäiskansojen tarinoita sekä arkeologisia löytöjä. Kirjoitin havainnoistani kirjan Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Kirjassani pohdin ihmiskunnan melko nuorta historiaa, joka vei meitä ainoastaan aikaan noin 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Noin seitsemän vuotta sitten kuulin puhuttavan eräästä mystisestä alueesta eteläisessä Turkissa, Mesopotamian pohjoiskulmalla. Paikkaa kutsuttiin Raamatun Eedeniksi, ihmiskunnan ensimmäiseksi yliopistoksi tai temppeliksi, vaan kukaan ei tiennyt tuon alueen todellista merkitystä. Paikka on nimetty Göbekli Tepeksi, jonka myös Graham Hancock mainitsee dokumentissaan The Ancient Apocalypse yhtenä maailman vanhimmista kivirakennelmista. Vuonna 1996 alkaneet kaivaukset alueella ovat osoittaneet kivikehien rakentamisen alkaneen noin 11 000 vuotta sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoteen 1996 asti tuntemamme ihmiskunnan sivilisaation historia, joka ylsi noin vuoteen 5000 ennen ajanlaksun alkua, vedettiin nyt kertaheitolla tuhansia vuosia taaksepäin. Aina vuoteen 9500 ennen ajanlaskun alkua, johon arkeologisten kaivausten tiedon pohjalta ajoitettiin kivikehien rakentamisen alku. Rakentaminen kesti noin 1000 vuotta.

Nyttemmin Göbekli Tepe tunnustetaan maailman ensimmäiseksi pyhäksi paikaksi sieltä löytyneiden kivikaiverrusten perusteella. Lisäksi lähellä sijaitseva Karahan Tepe tunnetaan nyt ensimmäisenä hedelmällisyyttä kunnioittavana rituaalipaikkana.

Äiti-maa ja isä taivas yhtyvät tällä lähes unohdetulla Sanliurfan maaperällä. Suuri osa alueen kivikehistä lepää edelleen maan uumenissa ja odottaa ylösnousemustaan. Mitä kaikkea informaatiota vielä saammekaan, kun kaikki 20 kivikehää on kaivettu ylös? Saammeko vihdoin vastauksen ihmiskunnan sivilisaation äkkinäiseen syntymysteeriin? Keitä me todella olemme? Mistä me olemme saapuneet? Olemmeko me evoluution tulos? Vai kenties kahden eri planetaarisen rodun sekoitus?

Göbekli Tepen mysteeri on kulkenut kanssani nyt seitsemän vuotta. Olen kirjoittanut siitä kahdessa viimeisimmässä kirjassani ja nyt KESÄKUUSSA 2025 pääsen sinne ensimmäistä kertaa. Olet tervetullut mukaan Sanliurfan retriitille kanssani! Pääset tutustumaan molempiin paikkoihin Göbekli Tepeen sekä Karahan Tepeen. Pääsemme myös meditoimaan alueella missä kaivauksia ei vielä ole suoritettu, kukkuloilla, joiden alla mystiset kivikehät edelleen odottavat. Majoitumme kaupungin parhaaseen viiden tähden hotelliin, joka on aikoinaan ollut osa moskeijaa.

Matkan ajankohta: 2.-8.6.2025

Kohde: Sanliurfa, Turkki

Majoitus: Tessera hotelli

Hinta: 975€ per henkilö jaetussa kahdenhengen huoneessa, yhdenhengenhuoneen lisämaksu 275€ (hinnat eivät sisällä lentoja).

Hinta sisältää: Majoituksen, puolihoidon eli aamiaisen ja päivällisen, retket Göbekli Tepeen sekä Karahan Tepeen, lentokenttäkuljetukset sekä joogatunnit ja opetuksen.

Täältä löydät lisätietoa retriitistä. Varaa paikkasi tälle ainatlaatuiselle matkalle pian!

Lue lisää Göbekli Tepestä. Alue on yksi Unescon maailmanperintökohteista.

Graham Hancock about Göbekli Tepe in Youtube aired 3 months ago.

Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023) Tulossa äänikirjana pian! Lukijana Mervi Enqvist.

Jos olet kiinnostunut Egyptistä, niin haluatko kokea paikan mistä viisausperintö mitä todennäköisimmin on kantautunut niin Egyptiin kuin Intiaankin? Koe ihmiskunnan sivilisaation syntypaikka ja sen energia, joka yltää solutasolla hyvin, hyvin laajaan maisemaan.

Kuuhulluus?

Seisoin tänään voimakkaassa tuulessa Uunisaaren kalliolla eteläisessä Helsingissä. Tunsin kuinka meren ylleni heittämät pisarat ja tuulen lempeä voima puhdistivat minua menneestä vuodesta. Nojasin tuulta päin koko painollani ja pysyin siitä huolimatta pystyssä. Tiesin, ettei mennyt minua kaada, päinvastoin saan siitä voimaa jatkaa eteenpäin.

Olin jo lähes valmis, tuulen puhdistama, kun ajatus lähti valtaamaan tietoisuuttani. Näin tapahtuu usein ja tiedän heti, että tämä on asia, josta minun pitää kirjoittaa. Joitain vuosia sitten se alkoi. On kuin jokin voima jostakin hyvin kaukaiselta ajalta (meidän aikakäsityksemme mukaan) antaisi minulle viestin. Ja tottakai voin sanoa, etten halua tästä kirjoittaa, kuten sanoin tänäänkin, MUTTA sitten eteen tulee joku ärsyke tai sysäys ja tiedän, etten voi tätä nyt väistää.

Viesti kuului: ei Kuulla ole meihin niin merkittävää vaikutusta kuin nykyään kuvittelemme. Tai on sillä, mutta sen vaikutus yltää vain fyysisen maailman ulottuvuuteemme. Sielu-tasolle kuulla ei ole asiaa. Kuu liikuttaa nestettä ja pitää kiertoa yllä, etsii tasapainoa. Sillä on tärkeä tehtävä maapallon vesisysteemissä ja sen kautta sen vaikutus yltää meihin ihmisiin koska olemme 70% vettä. Sielutasolla kuun vaikutus ei merkitse juurikaan. Vesi muistaa, se velloo meissä se huuhtelee informaatiolla jokaisen solun. Vesi auttaa rauhoittamaan emootiot, sekä kuun vaikutuksen, mutta sielumme tarkkailee tätä kaikkea kuin kiinnostunut ulkopuolinen. Ja viime kädessä sielu on ainoa osa meitä, joka jatkaa vaellustaan. Keho ja mieli jäävät taaksemme. Vedessä meidän muisti, ja muisto meistä siirtyy eteenpäin. Vesi ei unohda meitä milloinkaan. Se jakaa kokemuksemme ja tietomme, historiamme ja viestimme eteenpäin tuleville polville. Sielu muuttuu höyryksi, joka siirtyy verhon toiselle puolelle. Matka jatkuu, tieto menneistä elää sinussa.

Elämme nyt uudenkuun aikaa ja jos olet tottunut kuuseremonioihin niin pidä ne. Nauti niistä, mutta muista samalla, ettei niiden henkinen merkitys ole niin merkittävä kuin mitä meidän annetaan ymmärtää. Ne ovat hieman kuin usko ylipäänsä, jos uskot niiden voimaan niin kyllä ne toimivat. Toiset käyvät kirkossa tai temppelissä, toiset pitävät seremonioita, mikä ikinä toimii sinulle niin se on hyvä, se on sinun asiasi, kyseessä on sinun uskosi. Löydä siis oma tapasi kunnioittaa elämää, aktivoida sisäinen voima ja tieto sinussa. Jos kuuseremonia tai kirkossa käynti ei ole sinun juttusi, niin älä huoli, löydät kyllä omasi. Ja jos seremonia jää tekemättä, huikkaa kuulle kiitos tai Jeesukselle, Buddhalle, Krishnamurtille, Blavatskylle, ihan kenelle tahansa, jonka koet itsellesi merkittäväksi. Pidä pyhyyttä yllä sinun tavallasi. Vain sinä tiedät mistä olet tullut (vaikket sitä muistaisi) joten kuuntele ja tutki sisintäsi. Tieto elää sinussa. Etsi niin löydät sen. Kuun tehtävä on pitää veden liikettä yllä, ettei tieto jämähdä, ettei se lakkaa, koska jos niin kävisi… kaikki lakkaisi.

Kuun tehtävä on siis aivan valtavan tärkeä mutta vain fyysisen maailman mittakaavassa. Sama juttu on kirkolla tai temppelillä. Mieli ja keho kuuluvat fyysiseen maailmaan, samoin kuin kuu, kirkko ja temppelit. Sielu on jotain ihan muuta. Se on yhdyskäytävä, linkki. Se on yhteyden ylläpitäjä. Se on se, mikä jää jäljelle kun kaikki muu palaa elementeiksi. Sielu on avaimemme valoon. Se on portti rakkauteen.

Hyvää rauhan vuotta 2025 ❤️

Mervi

Kuva: Matt Nelsson / Unsplash

Sielun pimeä yö

Olin hiljattain kuuntelemassa luentoa, missä puhuttiin sielun pimeästä yöstä. Kesken luennon ystäväni kumartui puoleeni ja kysyi olinko minä koskaan kokenut sellaista. Vastasin nopeasti ei, en ole. Vastaus tuli niin nopeasti että lähdin heti analysoimaan sitä mitä olin sanonut. Miksi kielsin jotain mikä oli niin ilmeisen totta ja että olin varmasti kokenut sen lukuisia kertoja?

Teen aina aamuisin 21-minuutin meditaation, joka usein muuttuu mietiskelyksi, toisinaan jopa kaikkeuden kiittämiseksi tai unelmoinniksi. Miksi milloinkin. Tuona kyseisenä aamuna luennon jälkeen mieleeni nousi edellispäivän kysymys sielun pimeästä yöstä. Kenties olin nukkunut huonosti tai edellisen illan keskustelut olivat jääneet kaivertamaan mieltäni, mutta nyt aamulla tunsin vajoavani johonkin syvään onkaloon, kuin maan koloon, tai kuivan kaivon pohjalle. Kyyneleet valuivat pitkin poskia. Annoin surun tulla, se oli osittain omaani, mutta siinä oli paljon muutakin, kuin olisin surrut jotakin itseäni paljon laajempaa.

Aluksi pyristelin vastaan, taistelin etten putoaisi, mutta lopulta annoin periksi. Annoin itseni pudota. Näin miten kapea kaivo ikäänkuin nielaisi minut. Putosin sen pohjalle ja tunsin kylmän maan allani hieman kosteana, epämiellyttävänä. Vaikka koin tunteeni voimakkaana ja tietoisesti annoin tunteelle lisää tulta, niin samaan aikaan koin itseni tarkkailijana. Oli kuin olisin katsellut itseäni kuopan suulta, maanpinnan tasolta, kuin antaen itseni kärsiä ja kärvistellä. Muistan miettineeni, että antaa tuon nyt kokea tuokin tunne niin pitkään kuin sen pitää. Sitten kun on aika vedän hänet sieltä ylös. Olin siis kahdessa paikassa yhtäaikaa. Sieluni koki pimeyttä mutta tietoisuuteni muisti, että pimeys on vain hetken oire. Valo elää minussa ja se on perimmäinen totuuteni.

Joitain viikkoja myöhemmin palasin jälleen tuohon samaan ajatukseen sielun pimeästä yöstä. Mietin omaa henkistä kasvuani ja niitä etappeja, joita olen matkallani koskettanut. Äkkiä oivalsin, että vaikka sielun pimeä yö näyttäytyy hetkittäin elämässäni edelleen, niin jopa sekin on oma valintani. Voin valita värjötellä tunteen kourissa kaivon mutaisella pohjalla tai voin valita vetää itseni ylös, takaisin maan pinnalle ja valon vierelle. Kuinka helpottavaa onkaan kun ymmärtää, ettei mikään tunne tai hetki ole pysyvä, vaan kaikki on ihan koko ajan jatkuvaa muutoksen virtaa.

Se, että nykyään pystyn näkemään asian näin. Pystyn luottamaan valoon itsessäni ja rakkauden tunteeseen, joka on jatkuvaa, on vaatinut työtä. Se on vaatinut monta epätoivoista kierrosta kaivon pohjalla. On tarvinnut luottaa, että vielä löytyy keino nousta takaisin ylös. Luottaminen vaatii mielen rohkeutta kohdata itsensä ja hyväksyä vallitseva tilanne. Hyväksyä se, että juuri nyt maailma näyttää harmaalta, kaamos jatkuu, mikään ei liiku eteenpäin, eikä valoa tule miltään suunnalta. Tämän hyväksyminen avaa mielen kohti toivoa. Kun toivon tunne meissä aktivoituu se sytyttää luovuuden kipinän. Luovuus lähtee rakentamaan uusia maailmoja ideoiden seuratessa toisiaan ja kun omanvoiman tunne aktivoituu me pystymme viemään minkä tahansa idean läpi ja toteuttaa näin itseämme. Pystymme jättämään jäljen maailmaan, jos niin haluamme. Ja löydämme keinon nostaa itsemme ylös pohjalta.

Epätoivo – hyväksyminen – toivo – luomisvoima – tahto – konkretia – laajeneminen.

Kyseisenä aamuna annoin itseni virua kaivon pohjalla tunteeni vallassa ja kokea inhimillisyyttä, ihmisyyttä, nauttien hetken aikaa tuosta vallitsevasta pimeydestä, kuitenkin tietäen, että se toinen osa minua tarkkailee ja puntaroi, odottaa ja kun aika on kypsä, se tietää milloin tuo onneton on hyvä vetää takaisin ylös, pois tuosta alhosta. Sielun pimeä yö ei suinkaan ole jotakin, mitä pelätä tai välttää. Se on korkeamman viisauden keino ohjata meitä eteenpäin silloin, kun olemme hävittäneet itsemme kartalla. Sielun pimeä yö palauttaa meidät itseemme, joudumme kokemaan ja tuntemaan, olemaan itsellemme läsnä. Kysymään itseltämme, mitä minä oikeasti halua. Jos tämä on sitä mitä en halua, niin mitä sitten haluan? Tuo kysymys on TOIVON ensimmäinen askel.

Kaikille joihin kaamos nyt vaikuttaa muistutuksena, että jo kuukauden kuluttua käännymme kohti valoa, uutta kevättä ja kesää.

Kehittämäni Energy Activation menetelmä on myös loistava apu sielun pimeän yön selättämiseen varjotyöskentelyn avulla.

Täältä voit tutkia lisää verkkokursseistani.

Missä olemme, milloin, vai olemmeko lainkaan?

Minulta kysyttiin muutama viikko sitten kuinka pitkään kirjoitin viimeistä kirjaani Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Teologi, jonka oma asiantuntemus kirjani teemoista on vahva oli päätynyt lukemaan kirjan kahteen kertaan. Hän kiitti lähestymistapaani kirjan teemoihin, jotka olivat avanneet hänelle itselleen vielä aikaisempaa kokonaisemman kuvan siitä minkä hän jo tiesikin. Yllätin hänet vastaamalla, että naputtelin kirjan parissa kuukaudessa. Siis todellakin naputtelin.

Olin lukenut useita kohdalleni osuneita kirjoja teemoista joita käsittelin. Iltaisin päätin aiheen ja aamulla istuin koneen ääreen. Annoin sormien pomppia näppäimillä kuin säveltäjä etsiessään vielä tuntemattomia sointuja sinfoniaansa. Naputtelin noin kaksi tuntia päivässä ja loppupäivän tein jotain aivan muuta. Tieto virtasi… jostakin! Ajatukset heittäytyivät eteeni kuvina, jotka kirjoitin ulos. Kanavointia se oli, ei niinkään kirjoittamista.

Kuulostaa helpolta, mutta ennen kuin mitään alkoi virrata olin jo lähellä paniikkia. Kustannussopimus oli kirjoitettu aikoja sitten, kirjan oli oltava pian valmis kustannustoimittajalle ja taittoon, eikä sanaakaan vielä ollut paperilla. Kunnes paineen kasvaessa huippuunsa päästin irti, en enää yrittäisi edes. Jos kirjaa ei synny niin ei se sitten synny. Olin sinut myös sen kanssa. Ja sitten virta aukesi.

Teologin kysymyksen jälkeen jäin miettimään mistä tieto oli saapunut, miksi minun kauttani entä miksi juuri nyt? Muutama päivä sitten etsin hyllystäni yhden kirjoista jotka olivat löytäneet tiensä luokseni Kadotettua tietoa kirjoittaessani. The Fire of Creation, teosofi JJ Van Der Leeuwin teos vuodelta 1925. Hän kirjoittaa näin:

”It is not true that the past is gone and that the future is not yet; past and future are the one and only real present, and what we call present is the only thing which does not exist.”

Tämän päivän henkisessä kasvutarinassa vannomme päinvastoin NYT hetken nimeen. Menneisyyttä tai tulevaisuutta ei vielä ole olemassa, vaan ainoastaan tämä läsnäoleva hetki. Näin olen opettanut myös itse, tähän asti. Alan hiljalleen ymmärtää Leeuwin näkemystä asiasta. Jos mietimme lineaarista aikakäsitystä niin NYT hetki on ainoa todellinen. Vaan jos laajennamme tietoisuus- ja kaikkeuskäsitettä kvanttiteorian puolelle ja heilutamme aikamattoa tämän NYT hetken ympärillä, niin huomaamme kuinka se katoaa. Jäljelle jäävät vain se, mikä on ollut ja se mikä on tuleva.

Tesla ja da Vinci olivat aikansa näkijöitä. Oliko heillä yhteys kaikkeuden pinnalla kelluvan aikamaton muinaisiin ja tuleviin poimuihin? Kun kanavoimme, olemmeko tuolloin tässä vallitsevassa hetkessä, vai onko tämä läsnäoleva hetki, jota kuvittelemme todellisuudeksi vain heijastusta siitä mitä on ollut tai mikä on tuleva? Onko meillä jokin taivaallinen suunnitelma, kartta jonka mukaan navikoimme? Vai onko meidät viskattu maailmaan mustasta kupista, kuin jazzia hamuavat nopat, tietämättöminä kaikesta?

Olemmeko me olemassa tässä NYT hetkessä, tulevaisuuden aikapoimussa vai elämmekö menneessä odottaen aikaa, kun on otettava se luovuuden askel kohti omaa totuutta?

Tämä blogiteksti on jälleen yksi esimerkki siitä kuinka kanavointi toimii. Tänä aamuna minulle tuli tarve istua koneen ääreen ja kirjoittaa, jotakin oli tulossa. Minun tuli vain luottaa ja ottaa vastaan. Jossakin on joku jonka juuri tänään kuuluu lukea nämä sanat, koska se herättää hänessä jotakin.

Kanavoidessa on astuttava pois sanan tieltä, luotettava. Kun mieli peilaa itseään tekstiin, on mahdollista vain toistaa jo sanottua. Kun kirjoitamme laajentaaksemme tietoisuutta, omaa sekä muiden, mielellä ei siinä ole sijaa. Mieli on rajoja täynnä, ikuisuus on rajaton, aikakausien poimuttama matto.

Vastaukseni teologin kysymykseen siitä, kuinka on mahdollista parissa kuukaudessa kirjoittaa kirja, joka selittää koko maailmankaikkeuden luomisprosessin on se, että se en suinkaan ollut minä joka kirjan kirjoitti. Olin vain kirjuri, jonka kautta kirja kirjoitettiin. Kuka tahansa meistä pystyy kanavoimaan. Mutta vastuu on myös suuri. Kun teksti on laskeutunut, on mielen aika ottaa homma haltuun ja viimeistellä kirjoitettu.

Sanoja ei voi vain heittää ilmaan ja katsoa kuinka ne levittäytyvät eteenpäin. Sanoilla on voima ja vaikutus. Ne elävät kuten perhosten sinisiipi, viestien. Sanat heittävät eteensä joko valon tai varjon. Mielen tehtävä on seuloa pois turha roska ilmaisun tieltä ja jättää se mikä nostattaa, valaisee, laajentaa, puhdistaa, vapauttaa ja ohjaa rakkauden suuntaan.

Sanat ovat, olivat, tulevat olemaan se mikä rakentaa tämän maailmamme itsensä näköiseksi! Vastuu sanoista on meidän ♡ Vastuu maailmastamme on meidän.