Avainsana: chakrat

Kaikki riippuu siitä mitä tunnet

Ajatus ruokkii sanoja, sanat ruokkivat tunnetta ja tunne ruokkii soluja!

Tämä on yksinkertaista matematiikkaa. Kun puhumme ajatuksenvoimasta tai magnetisoinnista niin se ei ole mystiikkaa tai edes mysteeri se on silkkaa matematiikkaa tai kemiallisin termein alkemiaa. Kun ymmärrät tämän ja alat elää sen mukaan niin vain taivas on rajana. Voit saavuttaa kaiken mitä haluat.Tosin sen, mitä haluat tulee olla linjassa valon, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden kanssa. Tämä siksi, että karma toimii aina kaikessa. Kun haluamme hyvää toisille, saamme sitä runsain mitoin myös itsellemme. 

Kauan aikaa sitten kuulin joltakin henkiseltä opettajalta, että jos 16-sekuntin ajan pystymme pitämään ajatukset valossa, toivossa, rakkaudessa, hyvänolon tunteessa ja kiitollisuudessa niin olemme aktivoineet tuon matemaattisen lausekkeen alusta sen loppuun asti. Olemme aktivoineet solumme kiitollisuuden informaatiolla. Muutos on alkanut. Kun jatkamme tätä kiitollisuus lauseketta seuraavat 16-sekuntia ja sitä seuraavat sekunnit, olemme tuplanneet voiton. Voitto tässä tapauksessa on esteiden mureneminen unelmien tieltä. 

Kaikki on mahdollista, jos sallit sen!

On yksinkertaista ja helppoa pysyä kiitollisuuden tunteessa kun kaikki elämässä on hyvin. Kun ei ole taloudellista painetta, on katto pään päällä, ruokaa, ystäviä ja läheiset perhesuhteet. Vaan kuinka aktivoida solutason muutos silloin kun elää jatkuvassa pelon tunteessa? Pelko voi liittyä selviytymiseen, yksinäisyyteen, suruun ja niin moneen muuhun voimakkaaseen tunteeseen. Kuinka silloin aktivoida solut rakkauden värähtelyihin? Sehän on lähes mahdotonta! 

Vaan kun se ei ole. Pelko on tunne, josta voimme kääntyä pois yhtä nopeasti, kuin jos kääntäisit selkäsi jollekin sellaiselle mitä et halua. Se tapahtuu näin:

  1. Hengitä – ota muutama pitkä ja syvä hengitys.
  2. Kaada sitten itsellesi iso lasi vettä ja juo lasi tyhjäksi.
  3. Ajattele yhtä asiaa mikä on elämässäsi hyvin juuri nyt, sitten ajattele toista ja kolmatta. Aloita yksinkertaisimmasta ja kasvata kiitollisuuden tunnetta. Jo pelkästään se että olet nyt tässä ja hengität on yksi asia mistä voit kiittää. 

Olet nyt aloittanut tunteen muuttamisen ajatukseksi, ajatus muodostuu sinussa kiitollisuuden sanoiksi ja sanat luovat uuden tunteen. Muutos on tapahtunut. Tämä jos mikä on alkemiaa. 

Tee tämä harjoitus niin usein kuin tarvitsee ja huomaat, kuinka se käy joka kerralla helpommaksi. Pian huomaat eläväsi jatkuvassa kiitollisuuden tunteessa ja silloin alkaa elämässäsi tapahtua. Unelmat yksi toisensa jälkeen tulevat todeksi.

Abrahamin energiaa kanavoiva Ester Hicks on sanonut, että jokainen toiveemme on jo 99,99% toteutunut sillä hetkellä kun olemme sen ajatelleet. Viimeinen 0,01% on kiinni matematiikasta, jolla aktivoimme solut ottamaan vastaan sen mitä haluamme.

Jos kaipaat työkalua tähän, niin tule mukaan Aktivoi vaurauden magneetit verkkokurssille. Koska tämä aihe on nyt niin tapetilla ja haluan mahdollisimman monen oivaltavan kuinka tärkeää on ymmärtää tämä tunteen muutoksen matematiikka, niin tein kurssista kampanjan. Se on sunnuntaihin asti vain 37€ (norm. 108€). Kurkista tästä ja tutki lisää. 

Rakkaudella,

Mervi

Mitä on kasvu?

Törmäsin sattumalta vanhaan kuvaan, joka otettiin kun oli 15-vuotta nuorempi. Heitin screenille sen viereen uusimman selfien ja jäin pohtimaan KASVUA. Mitä se todella on?

Ensimmäinen reaktioni kun katsoin näitä kahta kuvaa vierekkäin oli:

”voi tyttö, tyttö.”

Kuin äiti olisi katsonut lastaan lempein silmin ja miettinyt, voi kunpa tietäisit. 39-vuotiaana olin mielestäni hieman liian paksu joka kohdasta, vääränlainen. En nähnyt kauneuttani. Peilistä ei koskaan katsonut kaunotar vaan jollakin tavalla outo ilmestys, joka oli pakotettu tähän kehoon. Kehoon, joka oli aina hieman epätäydellinen.

Nyt kun katson itseäni 39-vuotiaana näen todellisen kaunottaren, vaan miksi en nähnyt häntä tuolloin? Luin alituiseen Vogue lehtiä, muistan ahmineeni lehdistä jokaisen sanan. Olin juuri palannut takaisin usean vuoden joogatripiltä, joka jatkui yhä, mutta nyt se ei enää näkynyt minusta ulospäin. Turbaanikangas oli viikattu siististi pois, ja hiukset oli leikattu ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen. Vaatteina oli jälleen farkut ja pusero, ei enää intialainen valkoinen paitahame, löysät, vyötäröstä nauhoitetut housut ja turbaanin päällä tuulessa lentävä huntu.

Hieman aikaisemmin olin päässyt melko uuden joogalehden, Anandan kanteen, ja kun näin kuvan, juoksin suoraan lähimpään Life kauppaan ja ostin 100€:lla Dr. Hauschkan meikkejä. En ollut käyttänyt meikkiä seitsemään vuoteen.

Opettelin uudelleen olemaan nainen raskauden, synnytyksen ja lapsen ensimmäisten vuosien jälkeen. Myös paluumuutto seitsemän Yhdysvalloissa asutun vuoden jälkeen oli jättänyt minuun omat sisäiset haavansa. Opettelin siis uudelleen OLEMAAN minä.

Nykyään meitä jo kannustetaan olemaan se, joka olemme, mutta 15-vuotta sitten meille piireettiin median ja elokuvien kautta kuva, jollainen tulisi olla. Kenties sama pätee edelleen mutta nyt olen jo hypännyt pois siitä villistä pyörästä. Voguet ovat jääneet menneisyyteen ja useimmiten minut näkee lukemassa historiaa tai jotakin kohottavaa kirjallisuutta.

Kasvu tapahtuu mielessä. Se heittää meitä ääripäästä toiseen, jotta tasapaino jossakin kohtaa löytyisi. Kasvu on sitä, kun opimme näkemään oman ytimen, siivoamaan tieltä varjoja, jotka sumentavat kykyämme elää täyttä elämää juuri NYT. Kasvu on sitä, että keskitymme ulkoisten asioiden sijaan sisäiseen maailmaan. Siihen kuka minä olen näiden vaatteiden, ihoni, elimistöni alla, omassa ytimessä, SYDÄMESSÄNI.

Matka sydämeen on ainoa järkevä matka jonka elämän aikana teemme. Tosin matkat Italiaan, Australiaan, Japaniin tai Kilpisjärvelle voivat toimia ohjaajina kohti omaa sydäntä. Kunhan tuolloinkin kuljemme ensin sisäistä matkaa jota peilaamme ulkomaailmaa vasten.

Minulla on sinulle tehtävä: Asetu tänään hetkeksi peilin eteen ja katso itseäsi suoraan silmiin, näe oma kauneutesi tai komeutesi. Katso kuinka syvälle pääset silmiesi kautta. Huomaatko muutoksen, joka sinussa tapahtuu juuri tällä hetkellä?

Näetkö kuinka kaunis sinä olet?

Aiheeseen liittyvät verkkokurssit, kehittämäni Energy Activation menetelmä (EAM):

Chakrapolku® – puhdistava matka varjojen äärelle

Tie tasapainoon – hienovarainen tutkimusmatka oman tarkoituksen hahmottamiseen

Sydänmeditaatio – matka oman viisauden äärelle, sydämen valon aktivoimiseen

Menetelmä ilmestyy kirjana 4.10.2024 AVAUDU SISÄISELLE VALOLLE (Viisas elämä)

Mytologinen käärme ja DNA

Viikonloppuna sain tilaisuuden osallistua piiriin, missä me henkiset opettajat jaoimme opetuksia toisillemme ja opimme samalla toisiltamme. Se oli ainutlaatuinen kokemus. Jo joitain päiviä aikaisemmin olin saanut viestin meditaatiossa, että viikonlopun aikana minulle annetaan tietoa käärmeen muodossa. Tämä johti tietysti siihen, että Nuuksion metsissä kävelin aluksi kengät tiiviisti jalassa, jottei tuo mystinen viesti tulisi ainakaan käärmeen pistoksena. Jo aikaisemmin olin laiturilla hypähtänyt ilmaan, kun huomasin jalkojeni juuressa kerälle kiertyneen käärmeen, joka olikin linnunpelätti. Viesti lopulta saapui mutta ei fyysisen käärmeen vaan mytologisen käärmeen muodossa.

Tänä aamuna avasin summanmutikassa pöydälle unohtuneen kirjan, joka avautui kohdasta, missä kaksipäinen käärme kurkottaa ylös maasta ja vieressä luki:

”The cosmic serpent, provider of attributes.”

Suomennettuna ”Kosminen käärme, joka antaa ominaisuudet.” Viime viikolla jo kirjoitin käärmeestä liittyen kundaliiniin, joten olkoon tämä kirjoitus jatkoa edelliselle.

Jo muinaisessa Egyptissä, käärmettä on kuvattu toisinaan kaksipäisenä, joskus taas niin että se kävelee ihmisen jaloilla tai että sillä on siivet, joilla se lentää. Meidän ajassamme symbolit otetaan usein kirjaimellisesti. 1700-luvulta alkanut tieteen vallankumous on osaltaan ajanut meitä ajattelemaan niin, että kaikki mikä on, on perustuttava aistein havaittavaan todellisuuteen. Se mikä jää sen ulkopuolelle ajatellaan monesti olevan harhaa. Muinaisina aikoina asiat ilmaistiin symboleina, jolloin käärme kuvasi kenties syvintä tietoa ja viisautta. Sitä, mihin meidän läntinen ymmärryksemme on yltänyt vasta viime aikoina.

Kuten edellisessä blogissani kirjoitin, kundaliinilla ei ole mitään tekemistä käärmeen kanssa, paitsi että sillä on, mutta se on täysin symbolinen. Käärmeen avulla on kuvattu kahta asiaa, sitä että kundaliini ei ole vain yksi, vaan KAKSI. Alkuperäiset tantriset tekstit puhuvat ala- ja yläkundaliinista.

Kundaliini on meissä elävä valoenergia, joka aktivoituu ensimmäisen kerran hedelmöitymisen yhteydessä. Jopa tiede on todistanut, että tapahtuu valon välähdys kun elämä munasolussa alkaa. Kundaliini on pyhä, elämää rakentava henki. Se aktivoi meissä elämän synnyn, pitää elämää yllä ja auttaa meitä jättämään sen kun aika on. Kun puhun näistä kahdesta kundaliinista, puhun kundaliinivalosta, joka joidenkin vuosien jälkeen asettuu odottamaan sydämen tietämille omaa aikaansa suoristua, sekä alemmasta kundaliinivoimasta, joka jatkaa luomisprosessia lakkaamatta elämän alusta sen päätökseen asti. Kutsumme sitä usein kundaliinienergiaksi. Se on jatkuvassa liikkeessä, sillä ilman tuota liikettä luomisprosessi pysähtyisi. Energia luo todellisuutta kaiken aikaa.

Mutta on myös toinen tapa selittää mytologinen käärme yhteydessä sisäiseen tietoon ja viisauteen. Se on DNA. Tämä visio toistuu Egyptin lisäksi myös Australian sekä Amazonin alkuperäisheimojen keskuudessa. DNA on kuin kaksipäinen käärme.

”Twins are central to life, just as ancient myths indicate, and they are associated with a serpentine form… DNA is the informational molecule of life and its very essence consists in being both single and double, like the mythical serpents.” -Jeremy Darby kirjassa The Cosmic Serpent.

Meidän tutuista, elämää ylläpitävistä elementeistä vesi on se tärkein kun puhumme DNA:sta. Vedellä on muisti. Se, mitä se koskettaa, kiinnittyy vesimolekyyliin tietona. Tieto kantautuu molekyylin mukana eteenpäin. Vesi siis muistaa jokaisen kohtaamisen. Koska vesi on elämän alusta alkaen ollut samaa, muuttaen vain olomuotoaan, se on kiertänyt miljardeja vuosia kaiken elollisen läpi keräten itseensä tietoa. Ja missä tuo tieto nyt asustaa? Sinun soluissasi!

Solumme koostuvat noin 70% vedestä, samoin koko elimistömme sekä maapallon pinta-ala. Sama luku 70 toistuu siis näissä kaikissa kolmessa. Seitsemän taas on henkisesti merkittävä luku, mistä kerron lisää tulevassa blogissani.

Muinais-Egyptin alkemiassa sisäinen elämä syntyy ennen ulkoisia puitteita eli neljää elementtiä tuli, vesi, ilma, maa, jotka lopulta mahdollistavat elämän synnyn. Alkemiassa mainitaan kolme alkuainetta, jotka aktivoituvat ja sytyttävät sisäisen tietoisuuden kipinän, kuin asettaen maapallolle tietoisuuden mahdollisuuden. Nämä ovat elohopea, rikki ja suola. Suola edustaa maallista tietoisuutta, kun taas elohopea edustaa korkeampaa tietoisuutta. Rikki on se, joka yhdistää nämä kaksi. Soluneste on suolaistavettä. DNA taas ui solunesteessä. En avaa tätä sen enempää, mutta haluan että jäät pohtimaan mikä tämän kaiken merkitys on tietoisuutemme kannalta. Ja että miksi henkiset harjoitukset ensimmäisenä kehottavat sinua kääntymään sisäänpäin.

Käärmeen viesti, jonka viikonlopun aikana sain oli henkilökohtainen liittyen työhöni, mutta sitä en myöskään avaa tässä sen enempää. Jääköön tulevan haltuun.

Valossa, ja ikuisessa rakkaudessa,

Mervi

Kundaliinijooga on harjoitus, jonka avulla liikutamme lempeästi meissä elävää luovuuden ja valon energiaa. Hiljalleen se aktivoituu, ajan kanssa, ilman kiirettä. Jos kaipaat lempeää, kehoa ja mieltä aktivoivaa harjoitusta, hermoston voimistamista sekä immuniteetin buustausta, niin tutustu Kundaliinijoogan perusteet verkkokurssiini TÄÄLTÄ.

Lähteitä:

The Cosmic Serpent – DNA and the origins of knowledge – Jeremy Darby (W&N, 1995)

The Fire of Creation, J.J. Van Der Leeuw (1925)

Veden mysteeri, Johanna Blomqvist (Viisas elämä, 2023)

Symbolisen käärmeen merkitys

Vietin muutaman päivän saaressa. Nautin auringosta, puhdistavasta sateesta ja sain kaksi kiinnostavaa vierasta iholleni, tuo aikakautemme vitsaus, punkit. Ne olivat tosin ystävällisiä joten selviydyin vähällä. Mökin emäntä ohjasi minut sivuun jo heti tullessa ja osoitti järeää lapiota. ”Täällä on nykyään käärmeitä, jos näet sellaisen kumauta tuolla ja heitä sivuun.” En vastannut mitään, tuijotin vain lapiota miettien kuinka voisin koskaan riistää hengen käärmeeltä, kun en pysty tappamaan edes hyttystä ja punkinkin kanssa pidän juttutuokion ennen kuin irrotan sen ihostani!!

Käärmeitä ei onneksi tullut vastaan saaristopäivien aikana mutta se sai minut jälleen kerran pohtimaan kysymystä, josta olen jo kirjoittanut ja joka on opetukseni keskiössä eli käärmeet ja kundaliini. Tänä aamuna luin Paul Bruntonin teosta A Search in Secret Egypt ja hänen tarinaansa omasta kokemuksestaan käärmeiden lumoajana. Osuin mielenkiintoiseen väittämään, joka soi soluissani ja pakotti minut jälleen avautumaan tästä aiheesta myös sinulle tämän blogin välityksellä.

”Several times when looking into a copra’s eyes, I received occasionally an uncanny and indescribable feeling that there was behind them an intelligence which was almost human.”

”The Egyptians pictured an evil serpent, as well as a good one. The former was generally drawn crawling, the latter upright.”

”The serpent offers a perfect symbol of the energizing creative Force of the Supreme Spirit who created the Universe, and of creation itself. The Pharaohs wore the figure of a hooded serpent in the front of their headdress, as a symbol of their claimed divine descent.”

Kundaliini on kuvattu käärmeenä viimeiset sata vuotta. Kun tekoälylle antaa kehotuksen piirtää kundaliini niin se piirtää aivan poikkeuksetta käärmeen ja chakrat. Tämä väärinymmärrys on iskostunut niin syvälle kollektiiviseen tajuntaamme, että olemme yhdistäneet kundaliinin käärmevoimaan. VAIKKA KUNDALIINILLA EI OLE MITÄÄN MUUTA TEKEMISTÄ KÄÄRMEEN KANSSA KUIN SYMBOLINEN MERKITYS. Arthur Avalon oli ensimmäinen, joka avasi kundaliini- ja chakratietoutta läntiselle maailmalle kirjassaan Serpent Power. Kirjan kanteen oli piirretty omaa häntäänsä tavoitteleva käärme. Nimi ja kuva tekivät tehtävänsä, ja nyt kun puhumme kundaliinista ensimmäinen mitä tulee mieleen on tuo mystinen, pelottava käärme.

Once and for all… KUNDALIINI ON MEISSÄ ELÄVÄ VALO ENERGIA, SE ON PYHÄ HENKI, JOKA SYTYTTÄÄ ELÄMÄN KÄYNTIIN, PITÄÄ SITÄ YLLÄ JA KUN ON SEN AIKA SE AUTTAA MEITÄ VETÄYTYMÄÄN ELÄMÄN KIERROSTA!

Kundaliinia ei voi herättää, koska sillä on oma tahtonsa. Se herää tai aktivoituu kun on sen aika, eikä siihen voi kukaan meistä vaikuttaa! Emme voi tehdä sitä itse, eikä kukaan toinen voi tehdä sitä meille. Vanhoissa alkuperäisissä teksteissä kundaliinista ja tantrasta tästä aktivoitumisen hetkestä käytetään sanaa suoristua. Kundaliini suoristuu, aktivoituu uudelleen ja herättää meidän sisäisen valon. Kun tämä tapahtuu me täytymme rakkaudella, sellaisella valovoimalla, mille ei ole minkäänlaista sanastoa, kuvastoa tai tapaa ilmentää sitä. Se on pyhä tietoisuus totuudesta!

Kundaliini aloittaa luomisprosessin hedelmöitymisen hetkellä ja jatkaa sitä noin seitsemän vuotta. Sitten se vetäytyy, EI SELKÄRANGAN JUUREEN VAAN SYDÄMEEN!! On toinen yleinen väärinkäsitys, että kundaliini lepäilisi spiraaliin kiertyneenä kuin käärme selkärangan juuressa. Ei, vaan se on kiertyneenä sydämen ympärille, kuin sitä hellien, vartioiden. Ja kun kundaliini suoristuu, sielun valo syttyy ja loistaa, usein jopa häikäisee meistä ulospäin. Jos emme ole tälle prosessille valmiita, niin se voi tuntua shokilta koska koko olemuksemme muuttuu. Voimme kokea, että meiltä lähtee järki. Tavallaan lähteekin koska totuus meissä syttyy ja se heittää järjen ylle varjon. Meistä tulee vihdoin se todellinen ihmisluomus joksi olemme syntyneet.

Kundaliinijoogan tehtävä ei siis ole HERÄTTÄÄ kundaliinia meissä vaan VALMISTAA meidän kolmiosainen keho-mieli-sielu kokonaisuus ottamaan vastaan kundaliinin suoristuminen ilman shokkia. Tämän vuoksi me joogaamme, jotta olemme valmiita. Samalla keho pysyy joustavana. Kun keho on joustava mielikin joustaa. Kun mieli joustaa niin kundaliinin suoristuminen on ylevöittävä kokemus ilman pelkoa. Jos mieli on jäykkä, kokemus ohjaa meidät suoraan pelon reitille.

Heräämisiä tapahtuu nyt paljon, koska elämme aikaa, joka ohjaa meitä voimalla ja vauhdilla kohti ihmiskunnan seuraavaa vaihetta. Valon ja rakkauden aikakautta.

Käärme on ikiaikainen symboli. Siinä elää molemmat sekä pyhyys että pahuus. Energisesti se on kiertyneenä sydämen ympärille kuin kundaliini ja auttaa meitä tekemään päätöksen elämän suunnasta, kuljemmeko alaspäin kohti matelevaa varjojen väylää vai suuntaammeko ylöspäin kohti valaisevaa aurinkoa. Kumpikaan valinta ei ole oikea tai väärä, mutta lopputulema on aina valinnan mukainen. Se on käärmeen opetus meille. Käärme kantaa symbolisesti mukanaan tietoa ja totuutta, mutta yhtä lailla pahuutta ja väärinymmärrystä.

Kumpaan sinä tartut? Kumman sinä valitset, se ratkaisee!

Ilossa, valossa, rakkaudessa, ikuisesti,

Mervi

Missä olemme, milloin, vai olemmeko lainkaan?

Minulta kysyttiin muutama viikko sitten kuinka pitkään kirjoitin viimeistä kirjaani Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Teologi, jonka oma asiantuntemus kirjani teemoista on vahva oli päätynyt lukemaan kirjan kahteen kertaan. Hän kiitti lähestymistapaani kirjan teemoihin, jotka olivat avanneet hänelle itselleen vielä aikaisempaa kokonaisemman kuvan siitä minkä hän jo tiesikin. Yllätin hänet vastaamalla, että naputtelin kirjan parissa kuukaudessa. Siis todellakin naputtelin.

Olin lukenut useita kohdalleni osuneita kirjoja teemoista joita käsittelin. Iltaisin päätin aiheen ja aamulla istuin koneen ääreen. Annoin sormien pomppia näppäimillä kuin säveltäjä etsiessään vielä tuntemattomia sointuja sinfoniaansa. Naputtelin noin kaksi tuntia päivässä ja loppupäivän tein jotain aivan muuta. Tieto virtasi… jostakin! Ajatukset heittäytyivät eteeni kuvina, jotka kirjoitin ulos. Kanavointia se oli, ei niinkään kirjoittamista.

Kuulostaa helpolta, mutta ennen kuin mitään alkoi virrata olin jo lähellä paniikkia. Kustannussopimus oli kirjoitettu aikoja sitten, kirjan oli oltava pian valmis kustannustoimittajalle ja taittoon, eikä sanaakaan vielä ollut paperilla. Kunnes paineen kasvaessa huippuunsa päästin irti, en enää yrittäisi edes. Jos kirjaa ei synny niin ei se sitten synny. Olin sinut myös sen kanssa. Ja sitten virta aukesi.

Teologin kysymyksen jälkeen jäin miettimään mistä tieto oli saapunut, miksi minun kauttani entä miksi juuri nyt? Muutama päivä sitten etsin hyllystäni yhden kirjoista jotka olivat löytäneet tiensä luokseni Kadotettua tietoa kirjoittaessani. The Fire of Creation, teosofi JJ Van Der Leeuwin teos vuodelta 1925. Hän kirjoittaa näin:

”It is not true that the past is gone and that the future is not yet; past and future are the one and only real present, and what we call present is the only thing which does not exist.”

Tämän päivän henkisessä kasvutarinassa vannomme päinvastoin NYT hetken nimeen. Menneisyyttä tai tulevaisuutta ei vielä ole olemassa, vaan ainoastaan tämä läsnäoleva hetki. Näin olen opettanut myös itse, tähän asti. Alan hiljalleen ymmärtää Leeuwin näkemystä asiasta. Jos mietimme lineaarista aikakäsitystä niin NYT hetki on ainoa todellinen. Vaan jos laajennamme tietoisuus- ja kaikkeuskäsitettä kvanttiteorian puolelle ja heilutamme aikamattoa tämän NYT hetken ympärillä, niin huomaamme kuinka se katoaa. Jäljelle jäävät vain se, mikä on ollut ja se mikä on tuleva.

Tesla ja da Vinci olivat aikansa näkijöitä. Oliko heillä yhteys kaikkeuden pinnalla kelluvan aikamaton muinaisiin ja tuleviin poimuihin? Kun kanavoimme, olemmeko tuolloin tässä vallitsevassa hetkessä, vai onko tämä läsnäoleva hetki, jota kuvittelemme todellisuudeksi vain heijastusta siitä mitä on ollut tai mikä on tuleva? Onko meillä jokin taivaallinen suunnitelma, kartta jonka mukaan navikoimme? Vai onko meidät viskattu maailmaan mustasta kupista, kuin jazzia hamuavat nopat, tietämättöminä kaikesta?

Olemmeko me olemassa tässä NYT hetkessä, tulevaisuuden aikapoimussa vai elämmekö menneessä odottaen aikaa, kun on otettava se luovuuden askel kohti omaa totuutta?

Tämä blogiteksti on jälleen yksi esimerkki siitä kuinka kanavointi toimii. Tänä aamuna minulle tuli tarve istua koneen ääreen ja kirjoittaa, jotakin oli tulossa. Minun tuli vain luottaa ja ottaa vastaan. Jossakin on joku jonka juuri tänään kuuluu lukea nämä sanat, koska se herättää hänessä jotakin.

Kanavoidessa on astuttava pois sanan tieltä, luotettava. Kun mieli peilaa itseään tekstiin, on mahdollista vain toistaa jo sanottua. Kun kirjoitamme laajentaaksemme tietoisuutta, omaa sekä muiden, mielellä ei siinä ole sijaa. Mieli on rajoja täynnä, ikuisuus on rajaton, aikakausien poimuttama matto.

Vastaukseni teologin kysymykseen siitä, kuinka on mahdollista parissa kuukaudessa kirjoittaa kirja, joka selittää koko maailmankaikkeuden luomisprosessin on se, että se en suinkaan ollut minä joka kirjan kirjoitti. Olin vain kirjuri, jonka kautta kirja kirjoitettiin. Kuka tahansa meistä pystyy kanavoimaan. Mutta vastuu on myös suuri. Kun teksti on laskeutunut, on mielen aika ottaa homma haltuun ja viimeistellä kirjoitettu.

Sanoja ei voi vain heittää ilmaan ja katsoa kuinka ne levittäytyvät eteenpäin. Sanoilla on voima ja vaikutus. Ne elävät kuten perhosten sinisiipi, viestien. Sanat heittävät eteensä joko valon tai varjon. Mielen tehtävä on seuloa pois turha roska ilmaisun tieltä ja jättää se mikä nostattaa, valaisee, laajentaa, puhdistaa, vapauttaa ja ohjaa rakkauden suuntaan.

Sanat ovat, olivat, tulevat olemaan se mikä rakentaa tämän maailmamme itsensä näköiseksi! Vastuu sanoista on meidän ♡ Vastuu maailmastamme on meidän.

Sääntöihin kahlittu vapaus

Tänä aamuna meditoidessa avasin hetkeksi silmäni ja näin kuinka kaksivuotias Turkista mukana tuotu kissa istui vierelläni ruhtinaallisesti kuin patsas silmät suljettuina, kuin meditoiden hänkin. Ajatuksissani kuljin siihen hetkeen, kun hän oli vastasyntynyt pieni kissanpentu ja availi ensimmäisen kerran silmiään neljän sisaruksensa kanssa Alanyalaisen hotellin suojissa. Kuinka he varttuivat juoksennellen pitkin hotellin pihaa ja uima-altaan reunaa vapaina, emon antaessa heidän juosta. Kun he kasvoivat he alkoivat laajentaa reviiriään ja kävivät öisin naapuri hotellien pihoilla palaten kuitenkin aina kotiin, omaan viiden tähden ympäristöön Sunprime C-Loungen hyväksyvään huomaan. Kuinka kaunis ja erityinen hänen syntymätarinansa onkaan. Ja nyt hän asuu Suomessa, rakastettuna perheenjäsenenä ihmetellen lumihiutaleita, jotka tuikkivat kadun yllä roikkuvan lampun valokeilassa. Hänenkin nimensä on Lumi.

Vapaus, sen tuntee todella vasta kun sen menettää. Edes ennen nykyistä tilannettamme kaikkine rajoituksineen kissat eivät olisi saaneet kulkea vapaina Helsingin kaduilla, saatikka synnyttää poikasia hotellin alakertaan, missä heistä olisi kaikeinlisäksi huolehdittu kuin omista. Vapaus on elämän virta, joka kulkee kauttamme, jota kuljetamme ja jossa kuljemme. Kiellot estävät tuon virran. Ymmärrän toki, että hygienian vuoksi kissat eivät voi vaellella kaduilla ja käydä synnyttämässä Scandian aulassa. Mutta onko kielloista tullut meille niin normaali asia, että olemme antaneet samalla pois osan perusoikeuksistamme joihin kuuluu vapaus? Vapaus päättää itse missä kuljemme, milloin kuljemme, keiden kanssa kuljemme ja mihin pysähdymme lepäämään tai jopa synnyttämään.

Kissat ovat menettäneet vapauden elää kaupungeissa ulkona, tiheissä taajamissa. Myös meidät ihmiset on sidottu sääntöihin joiden tarkoitus on suojella meitä, vaan suojella miltä? Mitä me oikeasti pelkäämme? Miltä meitä halutaan suojella? Kuka meitä suojelee? Tarvitsemmeko me todella niin paljon holhousta kuin mitä meidän annetaan ymmärtää? ”Ahkera äiti kasvattaa laiskoja lapsia”. Jos lapsi ei opi tuntemaan itseään, kuinka pitää itse huoli itsestään, niin onko vanhempi silloin tehnyt tehtävänsä vai onko hän liiallisella kontrollilla vienyt lapselta voiman toteuttaa itseään, oppia omien virheidensä kautta? Kun kissat opiskelevat elämää he riehuvat toistensa kimpussa, mittaavat voimiaan painien keskenään. Emo katsoo vieressä ja antaa lapsosten riehua, kyllä ne oppivat kukin omalla ajallaan.

Aamuisen meditaationi lopputulema olikin se, ettei meitä kansalaisia tarvitsisi niin kovasti holhota. Meille pitäisi opettaa kunnioitusta toisia kohtaan, rakkautta elämää kohtaan ja viisautta löytää oma tie. Meille tulisi antaa vapaus tehdä itse omat virheemme ja elää pelottomasti läpi elämän. Pelon lietsominen ei tee meistä kuuliaisia, viime kädessä se tekee meistä kapinallisia. Me olemme yhtä vapaita kuin hotellin uima-altaan reunalla leikkivät kulkukissat. Hetkellisesti saatamme suostua holhoukseen, suostua pelkäämään, mutta lopulta siihenkin kyllästyy ja silloin kutsuu vapaus hinnalla millä hyvänsä.

Uudessa kirjassani Aikamatka – sielun reissukirja (Viisas Elämä, 2021) pohdin pelkoa, mitä se viime kädessä on? Onko kuoleman pelko kaiken pelon taustalla? Miksi me pelkäämme kuolemaa? Jos tietäisimme mitä kuolema oikeasti on, väistyisikö pelko silloin?

Kirja ilmestyy 22.2. Sen voi tilata ennakkoon täältä: https://holvi.com/shop/kundaliinijoogakoulu/product/a80a867e88a4fc37b5b6b4d9620ccf72/