Tämä kuva on yksi suosikeistani. Sen on ottanut ensimmäisen elokuvani tuottaja Pete Eklund. On vuosi 2012 Bensonhurstissa Brooklynissa. Kun katson tätä kuvaa näen vahvan naisen, elokuvan ohjaajan, joka tietää mitä tekee, on täysin kartalla siitä mitä haluaa elämältä ja menee luottavaisesti ja määrätietoisesti sitä kohti. Mutta TOTUUS kuvan takana on jotain ihan muuta. Olen pelokas ja epävarma. Nainen, joka on aivan pihalla kaikesta ja miettii vain, miten ihmeessä olen päätynyt tähän??
Ohjaajalla on valtava vastuu koko tuotannosta ja jos elää vain yhtä hetkeä kerrallaan niin miten mistään voi tulla mitään?? Lisäksi koin olevani ruma ja lihava, mikä oli perintöä siltä ajalta, kun vielä opiskelin teatterikorkeakoulussa ja painoin 5kg enemmän. Siis vain 5kg! Tosin tuolloin minua oli kehotettu laihduttamaan, ja kun käsky tuli auktoriteetilta niin sen jäljet juuttuivat minuun pitkäksi aikaa.
Nyt 13-vuoden jälkeen olen mielestäni kuvassa hoikka, kaunis ja määrätietoinen. Kenties olinkin kartalla kaikesta mutta epävarmuuteni ihmisenä esti minua näkemästä sitä?
Miten meidän mieli oikein toimii, kun se näin vääristelee asioita? Miksi emme voi elää jokaista hetkeä, kuin se mitä teemme juuri nyt olisi merkityksellistä ja täydellistä juuri sellaisena kuin se on? Miksi emme näe itseämme merkityksellisenä ja täydellisenä sellaisena kuin olemme juuri nyt? Miksi meidän pitää olla jotakin… muuta?
Aamulla luin yhtä suosikki kirjoistani Yu Danin Kiinan viisauden sydän – Mitä Konfutse nyt sanoisi? Kirjassa puhuttiin junzista. Minkälainen ihminen hän on kuinka tulla sellaiseksi. Ohjeiksi annetaan pitkäjänteisyys, kärsivällisyys ja kestävyys. Todellinen muutos ei tule 15 minuutin harjoittelulla, vaikka se voi olla ensimmäinen askel hyvään ja täyteen itsensä näköiseen elämään. Muutos vaatii sitoutumista, harjoitusta, opiskelua ei toisten vuoksi tai siksi, että saavuttaisi jonkin aseman, saisi haluamansa työpaikan, vaan opiskelua oman itsensä vuoksi, jotta maailmanymmärrys laajenisi.
Yunzi ei elä nopeassa vaunussa vaan hän etenee hitaasti tarkkaillen kaikkea ympärillään ja oppien kaikesta mitä näkee, tekee ja kokee. Oppien toisilta. Hän kunnioittaa jokaista arvoisenaan, ei katso alas eikä ylös. Häntä ei voi miellyttää koska hän näkee sellaisen läpi eikä hänellä ole tarve miellyttää ketään, mutta hän kunnioittaa jokaista. Hän näkee laajemman kuvan ja osaa sanoittaa sen mitä ymmärtää. Hän ei katso itseään peilistä ja näe epäkohtia, vaan itsessään hän näkee eletyn elämän arvon ja sen kauneuden. Hän on kaunis ja arvokas ja sellaisena hän itsensä myös näkee.
”Jos ylläpitää myönteisen ja toiveikkaan asenteen sekä ymmärtää vuorovaikutuksen säännöt, voi kehittyä ihmiseksi joka tuo onnea toisten elämään, sallii oman onnellisuutensa muuttua elinvoiman lähteeksi, valaisee kaikkea ympärillään auringon tavoin, tuo lohtua perheelleen ja ystävilleen – ja joskus lopulta koko yhteiskunnalle. Junzin on kuitenkin aloitettava lähipiiristä: omista ystävistään.” – Yu Dan
Etsin tulevia junzeja, jotka haluavat työskennellä kanssani ja oppia hyvän elämän säännöstön niin, että kasvat näkemään maailmaan kauniina sekä itsesi arvokkaana. Opit näkemään oman tarkoituksesi tämän maailman rakentajana ja ylläpitäjänä. Jos tämä resonoi ja kutsuu sinua olethan yhteydessä. Kenties yksi tulevista valmennuksistani on juuri se mitä etsit.
Koen itseni hyvin onnekkaaksi, että olen saanut kirjoittaa kuusi kirjaa, tehdä kolme elokuvaa, joita on näytetty elokuvateattereissa ja jotka ovat päätyneet televisioon sekä suoratoistoon ympäri maailmaa. Olen saanut asua 7-vuotta Yhdysvalloissa ja vuoden Turkissa. Olen saanut opiskella näyttelemistä, elokuvaa, joogaa ja maailmaa. Jos olisin nuorena tarkkaan kartoittanut tulevan elämäni askelmerkit en olisi päässyt kokemaan tätä kaikkea, mutta kun olen elänyt vain yhtä hetkeä kerrallaan kaikki tämä on ollut sen yhden jatkuvan hetken hedelmää.
Viime viikolla oikea polvi antoi periksi. Tiistaina tunsin ensimmäisen vihlaisun kun nousin ylös tuolista. Keskiviikkona jouduin ottamaan aikaa ennen ensimmäistä askelta ja torstaina jalka ei enää kantanut. Sille ei voinut astua. Mitä ihmettä oikein tapahtui, mietin? Olen terve, harvoin sairastan, kävelen joka päivä, joogaan ja syön terveellisesti. Mitä ihmettä tämä nyt on?
Varasin ajan lääkärille ja sain sen heti torstaille. Pelkäsin jo etukäteen taksimatkaa, koska tiesin, etten pääse enää ylös, kun olen istahtanut autoon. Perillä kuljettaja tuli avamaan oven, auttoi ylös autosta, jonka jälkeen ystävällisesti lähetin hänet pois. Vaan jäin seisomaan kuin tappi lääkärikeskuksen pihaan. Ovelle oli kaksi metriä, mutta en pystynyt ottamaan askeltakaan. Kuljettaja sammutti moottorin ja palasi auttamaan minua. Kulku oli kömpelöä. Lopulta minut kärrättiin rullatuolissa sisälle.
Lääkäri ei löytänyt polvesta mitään syytä oireelle ja lähetti magneettikuvaan. En saanut aikaa samalle päivälle joten joutuisin tulemaan takaisin perjantaina.
”Voinko vielä aamulla peruuttaa ajan jos polvi on jo kunnossa?” kysyin virkailijalta, joka naurahti ja vastasi, ettei tuo polvi voi olla kunnossa huomenna. Tiesin itse, että se kyllä olisi. Vaan mistä tämä tieto minulle tuli? Se oli jotenkin niin ilmeinen. Olin illalla menossa Helsinki Healing Arts Centeriin hoidettavaksi. Olin varannut ajan klo 17:45. Jokin sisäinen tieto oli täysin varma siitä, että kun käyn Kuldip Quinternon Somatic Healing hoidossa niin tiedän, mikä polvessa on vikana ja miten saan oireen hoidettua pois. Aamulla olin jo pyytänyt etä-reikihoitoa ystävältäni Johanna Blomqvistilta ja jo silloin aloin saada vihjeitä siitä mikä lopulta auttaisi polvea paranemaan.
Helsinki Healing Arts Center sijaitsee kahden korttelin päässä kotoani. Varasin matkaan 20 minuuttia, koska jouduin taittamaan sen suksisauvoihin nojaten. Perillä pääsin juuri ja juuri liikkumaan. Kuldip katseli hetken aikaa kun kävelen, tarkasti asentoni. Pyysi hoitopöydälle, missä hän kevyesti käänsi jotain polvessani, pyysi taas kävelemään ympäri tilaa, väänsi sitten oikeaa käsivartta, aktivoi meridiaaneja ja pyysi hengittämään. Joka käänteessä hän pyysi hengittämään. Aina vaan HENGITTÄMÄÄN.
Lopulta, kun kävelin kädet kattoa kohti ja venytin itseäni niin ylös ja pitkäksi kuin pystyin samalla kävellen joka kierroksella hieman helpommin, Kuldip sanoi, ettei polvessa ole mitään vikaa. Se on ihan terve. Juuri kuten olin ajatellutkin koska kipu oli ilmennyt kuin tyhjästä. Oireen syykin selvisi Kuldipin tarkkanäköisyyden ja voimakkaan intuition viestittämänä. Koska Somatic Healing on energiahoitoa, niin samoin kuin homeopatiassa, hoidon jälkeen oireet pahenivat. Lievitin niitä illalla merisuolakääreellä, jonka ohjeen sain ystävältäni. Yö meni unessa ja aamulla en tarvinnut enää kuin yhden sauvan liikkumiseen. Kun oireen syy oli selvä, ei oireella ollut enää muuta tehtävää. Se alkoi liikkua poispäin. Perjantai iltapäivällä en tarvinnut enää sauvoja lainkaan. Lauantaina polvessa oli vain ohut muisto menneestä kivusta!
Viime aikoina olen kuullut monelta mitä eriskummallisimmista oireista, joille ei tunnu olevan mitään syytä. Uskon, että jokainen oire on perimmältään emotionaalinen, epätasapainon ilmentymä. Syynä voi olla stressi, jatkuva ylivireystila, liikaa virikkeitä, epävarmuus, pelko, huolet. Jokainen näistä oireiden syistä linkittyy siihen kuinka me hengitämme. Omalla kohdallani kiitän hermostoani siitä, että pystyin ensinnäkin näkemään oireen taakse, luottamaan oman kehoni kykyyn parantaa itsensä, sekä joustavuutta, jota olen pitkän kundaliinijooga taipaleeni aikana luonut sekä mieleen että hermostooni.
Me emme tee hengitysharjoituksia ja joogaa ainoastaan voimistuaksemme tai notkeuttaaksemme fyysistä kehoa. Jooga ja hengitysharjoitukset auttavat ylläpitämään yhteyttä mielen, hermoston ja kehon välillä. Ilman joogaharjoitusta tuskin edes ymmärtäisin, että voin itse säädellä kehon ja mielen toimintaa. Työkalu tähän on hyvin yksinkertainen. Se on hengitys, koska hengitys muuttaa ajatusta ja ajatus kulkeutuu informaationa solutasolle asti. Solumme uudistuvat joka hetki. Keho muuttuu ja mukautuu aivan kuten mieli sekä aivotkin.
Tehtävä ja testi: Hengitä syvään, ei palleaan vaan vatsanpohjaan asti. Tämä mielikuva auttaa hengitystä kulkeutumaan niin alas, että se antaa kaikupohjaa kaikelle tekemisellesi, äänelle, omalle totuudelle, asioiden vastaanottamiselle, virtaukselle ja hyväksymiselle. Se auttaa antautumaan ja olemaan läsnä itsellesi, sekä ymmärtämään mikä sinulle on hyvä ja mikä taas estää sinua olemasta juuri… sinä.
Nyt polvi on täysin kunnossa ja otin sen tuoman viestin vastaan kiitollisuudella! Muistin jälleen kuinka tärkeää tehtävää jalat toimittavat ja mikä suoranainen ihme on, että ne kannattelevat meidän painoa niin kärsivällisesti. Se ei ole itsestäänselvyys, se on lahja.
PS. Tämä ei ole maksettu mainos vaan oma rehellinen suositus näille hoidoille jos kaipaat vaihtoehtoista hoitoa.
Merisuolakääreen ohje:
Tarvitset:
1 dl karkeaa merisuolaa
0,5 litraa kylmää vettä
Puuvillaliina, sideharso tai pieni pyyhe
Kuiva pyyhe tai villahuivi kääreen päälle
Näin teet kääreen:
Sekoita suolavesi: Liuota merisuola kylmään veteen kulhossa. Sekoita, kunnes suola on kokonaan liuennut. Laita vesi jääkaappiin kylmenemään lisää.
Kastele liina: Upota pellavaliina tai pyyhe jääkaappikylmään suolaveteen ja purista se kevyesti, niin että se jää kosteaksi mutta ei valu.
Aseta kääre: Laita kostutettu liina hoidettavalle alueelle (esim. polvi, olkapää, alaselkä). Voit käyttää käärettä myös vatsan päälle esim. suoliston rauhoittamiseen.
Pysy lämpimänä: Kääri päälle kuiva pyyhe tai villahuivi, jotta polven kylmä-ärysytyksen synnyttämä lämpö säilyy ja vaikutus tehostuu.
Anna vaikuttaa: Pidä käärettä paikallaan 20–40 minuuttia. Voit toistaa hoidon 1–2 kertaa päivässä tarpeen mukaan.
Huomioitavaa:
Merisuolakääre on täydentävä hoitomuoto mm. turvonneelle polvelle tai olkapäälle
Älä käytä rikkinäiselle iholle.
Jos ilmenee ärsytystä tai epämukavuutta, lopeta käyttö.
Ajatus ruokkii sanoja, sanat ruokkivat tunnetta ja tunne ruokkii soluja!
Tämä on yksinkertaista matematiikkaa. Kun puhumme ajatuksenvoimasta tai magnetisoinnista niin se ei ole mystiikkaa tai edes mysteeri se on silkkaa matematiikkaa tai kemiallisin termein alkemiaa. Kun ymmärrät tämän ja alat elää sen mukaan niin vain taivas on rajana. Voit saavuttaa kaiken mitä haluat.Tosin sen, mitä haluat tulee olla linjassa valon, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden kanssa. Tämä siksi, että karma toimii aina kaikessa. Kun haluamme hyvää toisille, saamme sitä runsain mitoin myös itsellemme.
Kauan aikaa sitten kuulin joltakin henkiseltä opettajalta, että jos 16-sekuntin ajan pystymme pitämään ajatukset valossa, toivossa, rakkaudessa, hyvänolon tunteessa ja kiitollisuudessa niin olemme aktivoineet tuon matemaattisen lausekkeen alusta sen loppuun asti. Olemme aktivoineet solumme kiitollisuuden informaatiolla. Muutos on alkanut. Kun jatkamme tätä kiitollisuus lauseketta seuraavat 16-sekuntia ja sitä seuraavat sekunnit, olemme tuplanneet voiton. Voitto tässä tapauksessa on esteiden mureneminen unelmien tieltä.
Kaikki on mahdollista, jos sallit sen!
On yksinkertaista ja helppoa pysyä kiitollisuuden tunteessa kun kaikki elämässä on hyvin. Kun ei ole taloudellista painetta, on katto pään päällä, ruokaa, ystäviä ja läheiset perhesuhteet. Vaan kuinka aktivoida solutason muutos silloin kun elää jatkuvassa pelon tunteessa? Pelko voi liittyä selviytymiseen, yksinäisyyteen, suruun ja niin moneen muuhun voimakkaaseen tunteeseen. Kuinka silloin aktivoida solut rakkauden värähtelyihin? Sehän on lähes mahdotonta!
Vaan kun se ei ole. Pelko on tunne, josta voimme kääntyä pois yhtä nopeasti, kuin jos kääntäisit selkäsi jollekin sellaiselle mitä et halua. Se tapahtuu näin:
Hengitä – ota muutama pitkä ja syvä hengitys.
Kaada sitten itsellesi iso lasi vettä ja juo lasi tyhjäksi.
Ajattele yhtä asiaa mikä on elämässäsi hyvin juuri nyt, sitten ajattele toista ja kolmatta. Aloita yksinkertaisimmasta ja kasvata kiitollisuuden tunnetta. Jo pelkästään se että olet nyt tässä ja hengität on yksi asia mistä voit kiittää.
Olet nyt aloittanut tunteen muuttamisen ajatukseksi, ajatus muodostuu sinussa kiitollisuuden sanoiksi ja sanat luovat uuden tunteen. Muutos on tapahtunut. Tämä jos mikä on alkemiaa.
Tee tämä harjoitus niin usein kuin tarvitsee ja huomaat, kuinka se käy joka kerralla helpommaksi. Pian huomaat eläväsi jatkuvassa kiitollisuuden tunteessa ja silloin alkaa elämässäsi tapahtua. Unelmat yksi toisensa jälkeen tulevat todeksi.
Abrahamin energiaa kanavoiva Ester Hicks on sanonut, että jokainen toiveemme on jo 99,99% toteutunut sillä hetkellä kun olemme sen ajatelleet. Viimeinen 0,01% on kiinni matematiikasta, jolla aktivoimme solut ottamaan vastaan sen mitä haluamme.
Jos kaipaat työkalua tähän, niin tule mukaan Aktivoi vaurauden magneetit verkkokurssille. Koska tämä aihe on nyt niin tapetilla ja haluan mahdollisimman monen oivaltavan kuinka tärkeää on ymmärtää tämä tunteen muutoksen matematiikka, niin tein kurssista kampanjan. Se on sunnuntaihin asti vain 37€ (norm. 108€). Kurkista tästä ja tutki lisää.
Päivälleen vuosi sitten istuin junassa matkalla Seinäjoelle pitämään kolmen tunnin joogatyöpajaa, johon oli ilmoittautunut kuusi oppilasta. Samalla viikolla joogatunneillani oli ollut melko tyhjää, vain muutama oppilas joka tunnilla. Tuntui siltä, että kaikkeus yritti kertoa minulle jotakin. Olinko menossa väärään suuntaan elämässä? Olin vain muutamaa viikkoa vaille 54-vuotias ja tilillä oli 2,40€. Olin lainannut pojaltani 10€, jotta saisin evästä junamatkalle. Edellisenä iltana olin kirjoittanut päiväkirjaani, nyt alkaa muutos. En tiedä kuinka se tulee eteeni, mutta nyt riittää!!
Ja muutos tosiaankin tuli eteeni yllättävällä tavalla. En tuntenut Mia Ulvilaa ennestään. Tiesin vain, että hänellä on joogakoulu Sanmaya Seinäjoella. Perillä, kun valmistelimme työpajaa, tulin maininneeksi hänelle, että olin miettinyt oman joogatilani sulkemista, koska se oli viemässä minut perikatoon. Mia pysähtyi ja sanoi voimakkaasti, ’Sulje se, mä tein niin ja mun liikevaihto oli viime vuonna 200 000€.’ Jähmetyin siihen paikkaan. Mitä ihmettä! ’Miten sä sen teit? Kerro mulle!’
Ja siitä pyörähti liikkeelle tahtotila. Miasta tuli mentorini. Tein töitä kuin riivattu seuraavat kaksi viikkoa. Noudatin jokaista Mian antamaa ohjetta, vaikka välillä tuntui, ettei siinä ole järkeä. Olin kuitenkin epätoivoisessa tilassa. Oli maksettava vuokraa kahteen paikkaan, elettävä ja hoidettava pois korona-ajan lainaa pankille. Laitoin siis kaiken peliin. En vielä tässä vaiheessa sulkenut joogakouluani, mutta sen mahdollisuus jäi soimaan mieleeni.
Tuli ensimmäisen kampanjan aika. Olin ajoittanut sen syntymäpäiväni kohdalle. Tavoitteeni oli myydä verkkokurssia, jolla sillä hetkellä oli alle 10 oppilasta. Olin tehnyt verkkokurssimyyntiä Kajabi alustalla jo muutaman vuoden, mutta myyntiä oli tullut niiden vuosien aikana yhteensä noin 4500€. Toivoin, että parhaimmillaan Mian luotsaama ensimmäinen kampanjani toisi 3000€, jonka tarvitsin, että voisin viedä poikani onnistuneelle Italian matkalle. Olin ostanut joululahjaksi meille lentoliput Milanoon huhtikuussa, vaan matkarahat vielä puuttuivat. Matkaan oli enää vajaa kuukausi. Poikani oli tuolloin 18-vuotias ja olin luvannut hänelle matkan omille sukujuurilleen ennen kotoa muuttoa. Nyt oli sen aika, mutta rahaa matkaan ei ollut.
Maaliskuun lopulla 2024 ensimmäinen verkkokurssi kampanja lähti liikkeelle, se kesti lopulta kaksi viikkoa ja sinä aikana tilille tipahti 20 000€. Tämä oli käsittämätön tulos. Oppilaita oli äkkiä tällä yhdellä kurssilla yli 300. Kurssini, jonka olin tehnyt auttaakseni paljon laajempaa oppilaskuntaa, kuin mihin paikallisesti pystyin, pääsi vihdoin tekemään tehtäväänsä. Lisäksi sain maksettua velkoja, vuokrat ja pääsimme onnistuneelle Italian kiertomatkalle, joka vei meidät aina Ischian saarelle asti.
Kesällä suljin joogakouluni, mikä oli harmistus monelle mutta tässä tilanteessa ainoa pelastava vaihtoehto. Jättäydyin kokonaan online opetukseen. Viime vuonna, ensimmäisen kerran 15-vuoden yrittäjänurani aikana, liikevaihto ylsi 100 000€ plussan puolelle. Tällä hetkellä verkkokurssialustallani on noin 2000 käynnissä olevaa kurssia ja päivittäin saan viestejä oppilailta kuinka kurssini ovat auttaneet heitä vaikeassa tilanteessa, tuoneet valoa, uusia oivalluksia, voimaa jaksaa vaikeiden aikojen yli. Herkistyn joka kerta kun luen näitä viestejä. Nyt vihdoin tavoitan ne ihmiset, jotka tarvitsevat oppejani myös kauempana.
Kiitos siis Mialle mentoroinnista. Olen edelleen matkalla ylöspäin, tavoitteet on asetettu ja mikä hienointa, nyt saan mentoroida näitä taitoja eteenpäin. Ensimmäinen mentoroitava teki 10 000€ tilin ensimmäisellä kampanjallaan. Toinen rakentaa parhaillaan omaa verkkokurssia Kajabiin ja kolmas on juuri aloittamassa matkansa tällä tiellä.
On valtava ilo saada auttaa muita, jotka ovat tällä hetkellä tilanteessa missä itse olin päivälleen vuosi sitten. Nyt herääkin kysymys, missä sinä haluat olla vuoden kuluttua? Jos etsit muutosta ja haluat laajentaa verkkokurssibisnekseen, niin otan vielä muutaman mentoroitavaksi tällä hetkellä. Tehtäväni on auttaa alkuun Kajabi alustan kanssa, olla tukena luomassa ensimmäinen verkkokurssi tai valmennus, niin että saat luotua itsellesi menestyvän kampanjan. Tämän jälkeen ohjaan sinut Mia Ulvilan mentoroitavaksi, koska hänen avullaan luot kokonaisen toimivan bisneksen.
Matka omalla kohdallani jatkuu. Tavoitteeni on rakentaa Ischialle retriittikeskus, jonne jokainen teistä voi tulla hengähtämään ja latautumaan Energy Activation menetelmän avulla aina, kun tarvitsee arjesta pienen tauon. Sitä kohti yksi kampanja kerrallaan! Kiitos kaikille teille, jotka jo olette mukana jollakin verkkokurssillani, teidän avullanne olemme joka päivä lähempänä tuota Ischian unelmaa.
Jos kiinnostuit mentoroinnista ja haluat rakentaa verkkokurssisi Kajabi alustalle, niin ota minuun yhteyttä mervi.h.enqvist@gmail.com
Jos sinulla on toimivat verkkokurssisysteemit jo olemassa millä tahansa alustalla ja haluat laajentaa bisnestäsi, niin Mialla alkaa huhtikussa valmennus pienryhmälle. Lue lisää täältä.
Tarinan mukaan ihmiskunta oli alunperin yksi. He puhuivat samaa kieltä, olivat oppineet samat taidot ja koulu, jota he olivat käyneet oli yksi ja sama. Heitä oli opettanut joukko opettajia, joiden tehtävä oli istuttaa tieto ja viisaus ihmiskuntaan, joka edelleen eli alkukantaista elämää eläinmaailman perinnöstä käsin. Tietoisuus tuli istuttaa ihmiseen, koska sitä ei vielä ollut. Ihminen eli vaistonsa mukaan.
Kun rakentaminen ja uuden oppiminen koulutuksen myötä tulivat päätökseen, he lähtivät perustamaan ensimmäistä kaupunkia, koska sen he olivat saaneet tehtäväkseen. Ensimmäiset ihmiskunnan edustajat, ihmisyyteen vihityt, laskeutuivat eteläisen Mesopotamian alueelle, missä he ottivat oppimansa teknologian käyttöönsä. Kunnioituksesta opettajiaan kohtaan he alkoivat rakentaa tornia, joka valmistuttuaan yltäisi taivaisiin, sinne asti mistä opettajat olivat laskeutuneet. Vaan kaupunki ei milloinkaan valmistunut, koska erimielisyys otti vallan. Tarinan mukaan jumala sekoitti heidän kielensä, niin etteivät he enää ymmärtäneet toinen toistaan, vaan jakautuivat lopulta eri puolille maailmaa, perustaakseen uusia yhteisöjä.
Näin kansat päätyivät pystyttämään sivilisaatioita ympäri luonnonvaroista vauraan maapallon.
Joitain vuosia sitten aloin pohtia myyttejä sekä historiaa niiden takana. Mistä tarinat olivat syntyneet, oliko niillä pohjaa todellisuudessa? Mitä ylipäänsä tiedämme sivilisaation synnystä? Muutakin kuin, minkälaista viljaa silloin viljeltiin ja missä viljelykset sijaitsivat. Vaan MISTÄ tieto sekä oppi sivilisaation kehitykseen oli peräisin? Hakeuduin Avoimeen Yliopistoon opiskelemaan historiaa, tutkin kirjoista niin myyttejä, alkuperäiskansojen tarinoita sekä arkeologisia löytöjä. Kirjoitin havainnoistani kirjan Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Kirjassani pohdin ihmiskunnan melko nuorta historiaa, joka vei meitä ainoastaan aikaan noin 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Noin seitsemän vuotta sitten kuulin puhuttavan eräästä mystisestä alueesta eteläisessä Turkissa, Mesopotamian pohjoiskulmalla. Paikkaa kutsuttiin Raamatun Eedeniksi, ihmiskunnan ensimmäiseksi yliopistoksi tai temppeliksi, vaan kukaan ei tiennyt tuon alueen todellista merkitystä. Paikka on nimetty Göbekli Tepeksi, jonka myös Graham Hancock mainitsee dokumentissaan The Ancient Apocalypse yhtenä maailman vanhimmista kivirakennelmista. Vuonna 1996 alkaneet kaivaukset alueella ovat osoittaneet kivikehien rakentamisen alkaneen noin 11 000 vuotta sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoteen 1996 asti tuntemamme ihmiskunnan sivilisaation historia, joka ylsi noin vuoteen 5000 ennen ajanlaksun alkua, vedettiin nyt kertaheitolla tuhansia vuosia taaksepäin. Aina vuoteen 9500 ennen ajanlaskun alkua, johon arkeologisten kaivausten tiedon pohjalta ajoitettiin kivikehien rakentamisen alku. Rakentaminen kesti noin 1000 vuotta.
Nyttemmin Göbekli Tepe tunnustetaan maailman ensimmäiseksi pyhäksi paikaksi sieltä löytyneiden kivikaiverrusten perusteella. Lisäksi lähellä sijaitseva Karahan Tepe tunnetaan nyt ensimmäisenä hedelmällisyyttä kunnioittavana rituaalipaikkana.
Äiti-maa ja isä taivas yhtyvät tällä lähes unohdetulla Sanliurfan maaperällä. Suuri osa alueen kivikehistä lepää edelleen maan uumenissa ja odottaa ylösnousemustaan. Mitä kaikkea informaatiota vielä saammekaan, kun kaikki 20 kivikehää on kaivettu ylös? Saammeko vihdoin vastauksen ihmiskunnan sivilisaation äkkinäiseen syntymysteeriin? Keitä me todella olemme? Mistä me olemme saapuneet? Olemmeko me evoluution tulos? Vai kenties kahden eri planetaarisen rodun sekoitus?
Göbekli Tepen mysteeri on kulkenut kanssani nyt seitsemän vuotta. Olen kirjoittanut siitä kahdessa viimeisimmässä kirjassani ja nyt KESÄKUUSSA 2025 pääsen sinne ensimmäistä kertaa. Olet tervetullut mukaan Sanliurfan retriitille kanssani! Pääset tutustumaan molempiin paikkoihin Göbekli Tepeen sekä Karahan Tepeen. Pääsemme myös meditoimaan alueella missä kaivauksia ei vielä ole suoritettu, kukkuloilla, joiden alla mystiset kivikehät edelleen odottavat. Majoitumme kaupungin parhaaseen viiden tähden hotelliin, joka on aikoinaan ollut osa moskeijaa.
Matkan ajankohta: 2.-8.6.2025
Kohde: Sanliurfa, Turkki
Majoitus: Tessera hotelli
Hinta: 975€ per henkilö jaetussa kahdenhengen huoneessa, yhdenhengenhuoneen lisämaksu 275€ (hinnat eivät sisällä lentoja).
Hinta sisältää: Majoituksen, puolihoidon eli aamiaisen ja päivällisen, retket Göbekli Tepeen sekä Karahan Tepeen, lentokenttäkuljetukset sekä joogatunnit ja opetuksen.
Jos olet kiinnostunut Egyptistä, niin haluatko kokea paikan mistä viisausperintö mitä todennäköisimmin on kantautunut niin Egyptiin kuin Intiaankin? Koe ihmiskunnan sivilisaation syntypaikka ja sen energia, joka yltää solutasolla hyvin, hyvin laajaan maisemaan.
Käsittääkseni olen ainoa suomalainen, joka on asunut Yogi Bhajanin New Mexicon Espanolaan Yhdysvalloissa, lähelle Santa Fe’n kaupunkia perustamassa joogayhteisössä. Marraskuussa 2004 vietin siellä vajaan kuukauden muutamia viikkoja Yogi Bhajanin kuoleman jälkeen ja tammikuussa 2005 muutimme sinne vuodeksi. Poikamme syntyi siellä. Yhteisö ei ollut kovin iso, joten helposti oppi tuntemaan lähes jokaisen, joka päivittäin liikkui ashramin alueella. Suurin osa meistä asui omissa taloissamme hieman kauempana ja kävi päivittäin töissä jossakin Yogi Bhajanin perustamista yrityksistä. Minä olin töissä Akal Security turvallisuusyrityksen henkilöstöosastolla. Syy, miksi tästä nyt kirjoitan, on HBO Maxilla parhaillaan pyörivä dokumenttielokuva Breath of Fire. Olet saattanut jo nähdä sen. Myönnän, olen asunut yhteisössä, joka nyttemmin on leimattu kultiksi. Siellä asuessani en tosin tunnistanut sitä sellaiseksi, johtuen monestakin syystä. Ehkä suurin syy oli, että yhteisön tai kultin johtaja oli juuri kuollut ja yhteisö etsi kovasti uutta johtajaa tai suuntaa. Johtajuuskilpailu oli kova parrakkaiden, turbaanipäisten miesten välillä. Moni 70-luvun alun joogasuuntaus on ryvettynyt johtajiensa toiminnan vuoksi. Tämä uusi dokumenttielokuva todistaa, ettei kundaliinijoogakaan ole tältä säästynyt.
Nyt on kulunut neljä ja puoli vuotta siitä, kun Premkan eli Pamela Dysonin kirja White Bird in a Golden Cage – My Life With Yogi Bhajan ilmestyi. Tilasin kirjan heti, koska siitä oli Facebook ryhmässä kohuttu ja halusin tietää mistä oikein oli kysymys. En lähde tässä avaamaan tuota kirjaa sen enempää mutta kehotan tutustumaan siihen, jos syväluotaus Yogi Bhajanin luoman yhteisön tai kultin alkuaikoihin kiinnostaa. Kirja on ensimmäinen kerta, kun syytökset Yogi Bhajanin toimia kohtaan nostettiin päivänvaloon. Kirjassa ne kuitenkin esitettiin hyvin hienovaraisesti, annettiin vihjeitä mutta mistään ei vielä puhuttu niin suoraan kuin mitä Breath of Fire dokumentissa tehdään.
Pian kirjan lukemisen jälkeen otin yhteyttä tuttuuni Espanolassa. Hän oli työskennellyt yhtenä Yogi Bhajanin lakimiehenä useita vuosikymmeniä. Hän oli siis tätä varsinaista sisäpiiriä. Zoom keskustelumme aikana hän kielsi tienneensä mistään asiattomuuksista liittyen Yogijiin. Halusin uskoa häntä, mutta osa minusta ei taipunut tuohon uskoon. Olin itse jo hiljalleen alkanut erkaantua Yogi Bhajanin opeista. En siitä syystä, että epäilin häntä vaan siksi, että koin hänen oppiensa olevan kahlitut. Henkisyyttä ei voi kahlita, jooga on osa evoluutiota aivan kuin kaikki muukin. Vaikka kolme kertaa minut kutsuttiin Yogi Bhajanin luoman kundaliinijoogan opettajakouluttajaksi niin yhtä monta kertaa lopulta kieltäydyin, vaikka kaikilla kerroilla olin jo lähes kirjoittamassa papereita alle. En pystynyt etenemään siinä. Halusin pitää vapauteni opettajana. Nuo paperit allekirjoittamalla olisin sitoutunut opettamaan vain sitä mitä Yogi Bhajan oli opettanut. Näin jo tuolloin katon, jonka läpi halusin puskea.
Vain hieman ennen Premka -kirjan ilmestymistä tammikuussa 2020 opetuksiani oli kyseenalaistettu KRI:n eli Kundalini Yoga Research Instituten taholta, jonka Yogi Bhajan oli perustanut. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Olin jo useaa vuotta aikaisemmin jättänyt turbaanin mukana koko yhteisön, KRI:n ja IKYTA:n eli International Kundalini Yoga Teacher’s Association.
Vuoden aikana, jonka Espanolassa asuimme omat suuret odotukseni pyhästä, henkisestä yhteisöstä romuttuivat täysin. Kokemuksistani siellä kirjoitin jo vuonna 2021 ilmestyneessä kirjassani Aikamatka-sielun reissukirja (Viisas elämä). Olen lapsesta asti ollut herkkä lukemaan energioita. Ensimmäinen seva eli selfless service -työ yhteisössä, jonka saimme tehtäväksemme, oli järjestää Yogi Bhajanin henkilökohtaisia tavaroita museota varten. Ne oli sullottu erinäisiin metallikaappeihin trailerin eli liikuteltavan talon sisuksiin. Työ olisi kestänyt viikkoja mutta jo ensimmäisten tuntien aikana ahdistuin niin etten pystynyt olemaan samassa tilassa tavaroiden kanssa. Olin raskauteni alkuvaiheessa ja huonoon oloon vedoten sain luistettua tehtävästä. Tunne oli epämiellyttävä ja ahdistava. En ymmärtänyt miksi tunsin niin, miksi en pystynyt olemaan tässä tilassa, vaikka olin saanut kunniatehtävän käsitellä mestarin vaatteita sekä tavaroita, jopa sänky, jossa hän oli kuollut oli tuossa talossa.
HBO Maxin dokumenttisarja Breath of Fire avaa yhdysvaltalaisen, nyt jo edesmenneen nuoren joogaopettajan, RaMa joogakoulun perustaneen Guru Jagatin tarinaa. Samalla Yogi Bhajanin oppilaat ja lähipiiri pääsevät ääneen dokumentissa. Asuessani New Mexicossa tutustuin myös sarjan kolmannessa jaksossa puhuneeseen Yogi Bhajanin naisoppilaaseen, joka oli kuulunut mestarin lähipiiriin. Hän tuntui aina hieman etäiseltä jopa hieman ylimieliseltä ja usein mietin miksi hän ei päästä lähelle. En tosin tiennyt kuinka valtavaa haavaa hän kantoi kehossaan ja muistoissaan. Yogi Bhajan oli jättänyt hänelle yhden tärkeimmistä tehtävistä yhteisössämme, liittyen White Tantric joogaan eli valkoisen tantran meditaatiopäiviin ja niiden jatkumoon Yogi Bhajanin kuoleman jälkeen. Siitä huolimatta minkä aseman hän oli yhteisössä saanut, hän puhuu dokumentissa sielunsa auki. En ole vielä tätä ennen kuullut kenenkään puhuvan näin suoraan Yogi Bhajanin teoista, en edes Premkan kirjassa, hyväksikäytöstä sekä kaikesta salailusta mikä siihen on liittynyt. Jos aikaisemmin olen pystynyt hieman epäillen sivuuttamaan kyseisiä tarinoita, niin nyt en enää voi. Tässä puhui ihminen, jolle oma opettajani oli minut esitellyt kauan aikaa sitten ja kehottanut ystävystymään koska siitä olisi minulle tulevaisuudessa hyötyä.
Nähtyäni tuon jakson ymmärrän paremmin omaa kokemustani, ja syrjään vetäytymistäni, kun asuimme yhteisössä. Nyt ymmärrän myös sen, miksi minulle on ollut tärkeää pysyttäytyä järjestön ja kommuunin ulkopuolella. En ole enää opettanut Yogi Bhajanin oppeja viimeisten lähes 10-vuoden aikana. Chakrapolku® kirjan myötä siirryin jo hiljalleen opettamaan kundaliinijoogaa omalla tavallani. Käytän edelleen Yogi Bhajanin luomia harjoitussarjoja, mutta vain sen vuoksi, että olen tehnyt niitä itse 25-vuoden ajan ja kokenut niiden tehon. Se, että Yogi Bhajan olisi paljastanut Intian salaiset opit ensimmäistä kertaa lännessä, ei pidä paikkansa. On totta, ja tutkimukset todistavat, että hän loi koko systeemin itse kuin kollaasina eri viisausperinteistä sekä sikhismistä. En tiedä miksi hän ajoitti kundaliinijoogan perinteen 5000 vuoden päähän, mutta todellisuudessa se yltää vuoteen 1968. Tämäkään tosiasia ei silti tarkoita, että koko joogamuoto olisi huono. Sitä se ei ole. Kundaliinijoogan teho on huikea. Olen saanut sen itse todistaa omassa henkisessä kehityksessäni.
Oli mielenkiintoinen ajoitus, että juuri sinä vuonna, kun aloin pitämään omaa opettajakoulutustani eli tammikuussa 2020, niin heti helmikuussa Premkan kirja julkaistiin ja samalla koulutukseni kyseenalaistajat Yogi Bhajanin yhteisöjen taholta tipahtivat kuin kirput takista. Olen saanut pitää koulutustani rauhassa ja se jatkuu edelleen, koko ajan kehittyen, kuten sen kuuluukin.
Kundaliinijooga ei ole Yogi Bhajan ja ehkä sen vuoksi halusin kirjoittaa tästä aiheesta. Toisin kuin HBO Max dokumentti antaa ymmärtää, kundaliinijoogaa ei voi henkilöidä yhteen ihmiseen. Yogi Bhajan kehitti oman suuntauksensa, joka ryvettyi pahasti hänen henkilönsä ja ihmisyytensä varjojen vuoksi. Toivon, että nyt kun asia on nostettu päivänvaloon kaikki asianosaiset saavat heille kuuluvan huomion, lohdun ja mitä ikinä he tarvitsevatkaan, jotta paraneminen ja toipuminen voi alkaa.
Olen kiitollinen siitä, että löysin aikoinani kundaliinijoogan, se on muuttanut elämäni täysin. Itseensä tyytymättömästä ja pelokkaasta nuoresta naisesta on joogan myötä kehkeytynyt arvostava ja lähes peloton aikuinen. Olen kiitollinen kaikista tuhansista oppilaista ja opettajista, joita olen saanut opettaa sekä kouluttaa Suomessa ja maailmalla. Olen kiitollinen ystävistä, joiden kanssa edelleen käymme läpi sitä, mitä ympärillämme tapahtui Espanolassa, kun siellä turbaanit päässä ja hunnut heiluen liihottelimme kuin enkelit. Olen kiitollinen jokaisesta kokemuksesta oman matkani varrella, koska ne ovat tuoneet minut tähän, olen se, joka nyt olen koska olen nähnyt, kokenut ja elänyt. Vain varjojen kautta ymmärrämme valon merkityksen. Vain valon avulla pääsemme lopulta varjoistamme eroon.
Meitä kundaliinijoogan opettajia on Suomessa jo satoja. Hyvin harva edes meistä opettajista on täysin tietoinen Yogi Bhajanin ympärillä kuohuvasta tapahtumien sarjasta. Toivon, ettei ketään opettajista tuomittaisi sen vuoksi että ovat osa kundaliinijoogan opettajakuntaa. Joogamuotona tämä on arvokas ja näiden 25-vuoden aikana, kun olen itse ollut osa tätä maailmaa, olen nähnyt, kuullut ja kokenut niin monta tarinaa missä henkinen eheytys on tapahtunut. Omat opetukseni ovat jo edenneet melko lailla eri suuntaan kuin mitä Yogi Bhajan opetti, mutta ytimenä on edelleen se sama, joka minua aikoinaan kiehtoi tässä joogamuodossa, eli fyysisen kehon varjojen läpi sukeltaminen energiakehotietoisuuteen ja aina kohti omaa sydäntä, sielua ja valoa, joka meissä jokaisessa hehkuu. Totuuden etsintä jatkuu ♡
Mervi Enqvist (Inderjit Kaur Khalsa)
kirjailija, joogaopettaja ja kouluttaja, elokuvaohjaaja
Törmäsin sattumalta vanhaan kuvaan, joka otettiin kun oli 15-vuotta nuorempi. Heitin screenille sen viereen uusimman selfien ja jäin pohtimaan KASVUA. Mitä se todella on?
Ensimmäinen reaktioni kun katsoin näitä kahta kuvaa vierekkäin oli:
”voi tyttö, tyttö.”
Kuin äiti olisi katsonut lastaan lempein silmin ja miettinyt, voi kunpa tietäisit. 39-vuotiaana olin mielestäni hieman liian paksu joka kohdasta, vääränlainen. En nähnyt kauneuttani. Peilistä ei koskaan katsonut kaunotar vaan jollakin tavalla outo ilmestys, joka oli pakotettu tähän kehoon. Kehoon, joka oli aina hieman epätäydellinen.
Nyt kun katson itseäni 39-vuotiaana näen todellisen kaunottaren, vaan miksi en nähnyt häntä tuolloin? Luin alituiseen Vogue lehtiä, muistan ahmineeni lehdistä jokaisen sanan. Olin juuri palannut takaisin usean vuoden joogatripiltä, joka jatkui yhä, mutta nyt se ei enää näkynyt minusta ulospäin. Turbaanikangas oli viikattu siististi pois, ja hiukset oli leikattu ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen. Vaatteina oli jälleen farkut ja pusero, ei enää intialainen valkoinen paitahame, löysät, vyötäröstä nauhoitetut housut ja turbaanin päällä tuulessa lentävä huntu.
Hieman aikaisemmin olin päässyt melko uuden joogalehden, Anandan kanteen, ja kun näin kuvan, juoksin suoraan lähimpään Life kauppaan ja ostin 100€:lla Dr. Hauschkan meikkejä. En ollut käyttänyt meikkiä seitsemään vuoteen.
Opettelin uudelleen olemaan nainen raskauden, synnytyksen ja lapsen ensimmäisten vuosien jälkeen. Myös paluumuutto seitsemän Yhdysvalloissa asutun vuoden jälkeen oli jättänyt minuun omat sisäiset haavansa. Opettelin siis uudelleen OLEMAAN minä.
Nykyään meitä jo kannustetaan olemaan se, joka olemme, mutta 15-vuotta sitten meille piireettiin median ja elokuvien kautta kuva, jollainen tulisi olla. Kenties sama pätee edelleen mutta nyt olen jo hypännyt pois siitä villistä pyörästä. Voguet ovat jääneet menneisyyteen ja useimmiten minut näkee lukemassa historiaa tai jotakin kohottavaa kirjallisuutta.
Kasvu tapahtuu mielessä. Se heittää meitä ääripäästä toiseen, jotta tasapaino jossakin kohtaa löytyisi. Kasvu on sitä, kun opimme näkemään oman ytimen, siivoamaan tieltä varjoja, jotka sumentavat kykyämme elää täyttä elämää juuri NYT. Kasvu on sitä, että keskitymme ulkoisten asioiden sijaan sisäiseen maailmaan. Siihen kuka minä olen näiden vaatteiden, ihoni, elimistöni alla, omassa ytimessä, SYDÄMESSÄNI.
Matka sydämeen on ainoa järkevä matka jonka elämän aikana teemme. Tosin matkat Italiaan, Australiaan, Japaniin tai Kilpisjärvelle voivat toimia ohjaajina kohti omaa sydäntä. Kunhan tuolloinkin kuljemme ensin sisäistä matkaa jota peilaamme ulkomaailmaa vasten.
Minulla on sinulle tehtävä: Asetu tänään hetkeksi peilin eteen ja katso itseäsi suoraan silmiin, näe oma kauneutesi tai komeutesi. Katso kuinka syvälle pääset silmiesi kautta. Huomaatko muutoksen, joka sinussa tapahtuu juuri tällä hetkellä?
Näetkö kuinka kaunis sinä olet?
Aiheeseen liittyvät verkkokurssit, kehittämäni Energy Activation menetelmä (EAM):
Viikonloppuna sain tilaisuuden osallistua piiriin, missä me henkiset opettajat jaoimme opetuksia toisillemme ja opimme samalla toisiltamme. Se oli ainutlaatuinen kokemus. Jo joitain päiviä aikaisemmin olin saanut viestin meditaatiossa, että viikonlopun aikana minulle annetaan tietoa käärmeen muodossa. Tämä johti tietysti siihen, että Nuuksion metsissä kävelin aluksi kengät tiiviisti jalassa, jottei tuo mystinen viesti tulisi ainakaan käärmeen pistoksena. Jo aikaisemmin olin laiturilla hypähtänyt ilmaan, kun huomasin jalkojeni juuressa kerälle kiertyneen käärmeen, joka olikin linnunpelätti. Viesti lopulta saapui mutta ei fyysisen käärmeen vaan mytologisen käärmeen muodossa.
Tänä aamuna avasin summanmutikassa pöydälle unohtuneen kirjan, joka avautui kohdasta, missä kaksipäinen käärme kurkottaa ylös maasta ja vieressä luki:
”The cosmic serpent, provider of attributes.”
Suomennettuna ”Kosminen käärme, joka antaa ominaisuudet.” Viime viikolla jo kirjoitin käärmeestä liittyen kundaliiniin, joten olkoon tämä kirjoitus jatkoa edelliselle.
Jo muinaisessa Egyptissä, käärmettä on kuvattu toisinaan kaksipäisenä, joskus taas niin että se kävelee ihmisen jaloilla tai että sillä on siivet, joilla se lentää. Meidän ajassamme symbolit otetaan usein kirjaimellisesti. 1700-luvulta alkanut tieteen vallankumous on osaltaan ajanut meitä ajattelemaan niin, että kaikki mikä on, on perustuttava aistein havaittavaan todellisuuteen. Se mikä jää sen ulkopuolelle ajatellaan monesti olevan harhaa. Muinaisina aikoina asiat ilmaistiin symboleina, jolloin käärme kuvasi kenties syvintä tietoa ja viisautta. Sitä, mihin meidän läntinen ymmärryksemme on yltänyt vasta viime aikoina.
Kuten edellisessä blogissani kirjoitin, kundaliinilla ei ole mitään tekemistä käärmeen kanssa, paitsi että sillä on, mutta se on täysin symbolinen. Käärmeen avulla on kuvattu kahta asiaa, sitä että kundaliini ei ole vain yksi, vaan KAKSI. Alkuperäiset tantriset tekstit puhuvat ala- ja yläkundaliinista.
Kundaliini on meissä elävä valoenergia, joka aktivoituu ensimmäisen kerran hedelmöitymisen yhteydessä. Jopa tiede on todistanut, että tapahtuu valon välähdys kun elämä munasolussa alkaa. Kundaliini on pyhä, elämää rakentava henki. Se aktivoi meissä elämän synnyn, pitää elämää yllä ja auttaa meitä jättämään sen kun aika on. Kun puhun näistä kahdesta kundaliinista, puhun kundaliinivalosta, joka joidenkin vuosien jälkeen asettuu odottamaan sydämen tietämille omaa aikaansa suoristua, sekä alemmasta kundaliinivoimasta, joka jatkaa luomisprosessia lakkaamatta elämän alusta sen päätökseen asti. Kutsumme sitä usein kundaliinienergiaksi. Se on jatkuvassa liikkeessä, sillä ilman tuota liikettä luomisprosessi pysähtyisi. Energia luo todellisuutta kaiken aikaa.
Mutta on myös toinen tapa selittää mytologinen käärme yhteydessä sisäiseen tietoon ja viisauteen. Se on DNA. Tämä visio toistuu Egyptin lisäksi myös Australian sekä Amazonin alkuperäisheimojen keskuudessa. DNA on kuin kaksipäinen käärme.
”Twins are central to life, just as ancient myths indicate, and they are associated with a serpentine form… DNA is the informational molecule of life and its very essence consists in being both single and double, like the mythical serpents.” -Jeremy Darby kirjassa The Cosmic Serpent.
Meidän tutuista, elämää ylläpitävistä elementeistä vesi on se tärkein kun puhumme DNA:sta. Vedellä on muisti. Se, mitä se koskettaa, kiinnittyy vesimolekyyliin tietona. Tieto kantautuu molekyylin mukana eteenpäin. Vesi siis muistaa jokaisen kohtaamisen. Koska vesi on elämän alusta alkaen ollut samaa, muuttaen vain olomuotoaan, se on kiertänyt miljardeja vuosia kaiken elollisen läpi keräten itseensä tietoa. Ja missä tuo tieto nyt asustaa? Sinun soluissasi!
Solumme koostuvat noin 70% vedestä, samoin koko elimistömme sekä maapallon pinta-ala. Sama luku 70 toistuu siis näissä kaikissa kolmessa. Seitsemän taas on henkisesti merkittävä luku, mistä kerron lisää tulevassa blogissani.
Muinais-Egyptin alkemiassa sisäinen elämä syntyy ennen ulkoisia puitteita eli neljää elementtiä tuli, vesi, ilma, maa, jotka lopulta mahdollistavat elämän synnyn. Alkemiassa mainitaan kolme alkuainetta, jotka aktivoituvat ja sytyttävät sisäisen tietoisuuden kipinän, kuin asettaen maapallolle tietoisuuden mahdollisuuden. Nämä ovat elohopea, rikki ja suola. Suola edustaa maallista tietoisuutta, kun taas elohopea edustaa korkeampaa tietoisuutta. Rikki on se, joka yhdistää nämä kaksi. Soluneste on suolaistavettä. DNA taas ui solunesteessä. En avaa tätä sen enempää, mutta haluan että jäät pohtimaan mikä tämän kaiken merkitys on tietoisuutemme kannalta. Ja että miksi henkiset harjoitukset ensimmäisenä kehottavat sinua kääntymään sisäänpäin.
Käärmeen viesti, jonka viikonlopun aikana sain oli henkilökohtainen liittyen työhöni, mutta sitä en myöskään avaa tässä sen enempää. Jääköön tulevan haltuun.
Valossa, ja ikuisessa rakkaudessa,
Mervi
Kundaliinijooga on harjoitus, jonka avulla liikutamme lempeästi meissä elävää luovuuden ja valon energiaa. Hiljalleen se aktivoituu, ajan kanssa, ilman kiirettä. Jos kaipaat lempeää, kehoa ja mieltä aktivoivaa harjoitusta, hermoston voimistamista sekä immuniteetin buustausta, niin tutustu Kundaliinijoogan perusteet verkkokurssiini TÄÄLTÄ.
Lähteitä:
The Cosmic Serpent – DNA and the origins of knowledge – Jeremy Darby (W&N, 1995)
The Fire of Creation, J.J. Van Der Leeuw (1925)
Veden mysteeri, Johanna Blomqvist (Viisas elämä, 2023)
Vietin muutaman päivän saaressa. Nautin auringosta, puhdistavasta sateesta ja sain kaksi kiinnostavaa vierasta iholleni, tuo aikakautemme vitsaus, punkit. Ne olivat tosin ystävällisiä joten selviydyin vähällä. Mökin emäntä ohjasi minut sivuun jo heti tullessa ja osoitti järeää lapiota. ”Täällä on nykyään käärmeitä, jos näet sellaisen kumauta tuolla ja heitä sivuun.” En vastannut mitään, tuijotin vain lapiota miettien kuinka voisin koskaan riistää hengen käärmeeltä, kun en pysty tappamaan edes hyttystä ja punkinkin kanssa pidän juttutuokion ennen kuin irrotan sen ihostani!!
Käärmeitä ei onneksi tullut vastaan saaristopäivien aikana mutta se sai minut jälleen kerran pohtimaan kysymystä, josta olen jo kirjoittanut ja joka on opetukseni keskiössä eli käärmeet ja kundaliini. Tänä aamuna luin Paul Bruntonin teosta A Search in Secret Egypt ja hänen tarinaansa omasta kokemuksestaan käärmeiden lumoajana. Osuin mielenkiintoiseen väittämään, joka soi soluissani ja pakotti minut jälleen avautumaan tästä aiheesta myös sinulle tämän blogin välityksellä.
”Several times when looking into a copra’s eyes, I received occasionally an uncanny and indescribable feeling that there was behind them an intelligence which was almost human.”
”The Egyptians pictured an evil serpent, as well as a good one. The former was generally drawn crawling, the latter upright.”
”The serpent offers a perfect symbol of the energizing creative Force of the Supreme Spirit who created the Universe, and of creation itself. The Pharaohs wore the figure of a hooded serpent in the front of their headdress, as a symbol of their claimed divine descent.”
Kundaliini on kuvattu käärmeenä viimeiset sata vuotta. Kun tekoälylle antaa kehotuksen piirtää kundaliini niin se piirtää aivan poikkeuksetta käärmeen ja chakrat. Tämä väärinymmärrys on iskostunut niin syvälle kollektiiviseen tajuntaamme, että olemme yhdistäneet kundaliinin käärmevoimaan. VAIKKA KUNDALIINILLA EI OLE MITÄÄN MUUTA TEKEMISTÄ KÄÄRMEEN KANSSA KUIN SYMBOLINEN MERKITYS. Arthur Avalon oli ensimmäinen, joka avasi kundaliini- ja chakratietoutta läntiselle maailmalle kirjassaan Serpent Power. Kirjan kanteen oli piirretty omaa häntäänsä tavoitteleva käärme. Nimi ja kuva tekivät tehtävänsä, ja nyt kun puhumme kundaliinista ensimmäinen mitä tulee mieleen on tuo mystinen, pelottava käärme.
Once and for all… KUNDALIINI ON MEISSÄ ELÄVÄ VALO ENERGIA, SE ON PYHÄ HENKI, JOKA SYTYTTÄÄ ELÄMÄN KÄYNTIIN, PITÄÄ SITÄ YLLÄ JA KUN ON SEN AIKA SE AUTTAA MEITÄ VETÄYTYMÄÄN ELÄMÄN KIERROSTA!
Kundaliinia ei voi herättää, koska sillä on oma tahtonsa. Se herää tai aktivoituu kun on sen aika, eikä siihen voi kukaan meistä vaikuttaa! Emme voi tehdä sitä itse, eikä kukaan toinen voi tehdä sitä meille. Vanhoissa alkuperäisissä teksteissä kundaliinista ja tantrasta tästä aktivoitumisen hetkestä käytetään sanaa suoristua. Kundaliini suoristuu, aktivoituu uudelleen ja herättää meidän sisäisen valon. Kun tämä tapahtuu me täytymme rakkaudella, sellaisella valovoimalla, mille ei ole minkäänlaista sanastoa, kuvastoa tai tapaa ilmentää sitä. Se on pyhä tietoisuus totuudesta!
Kundaliini aloittaa luomisprosessin hedelmöitymisen hetkellä ja jatkaa sitä noin seitsemän vuotta. Sitten se vetäytyy, EI SELKÄRANGAN JUUREEN VAAN SYDÄMEEN!! On toinen yleinen väärinkäsitys, että kundaliini lepäilisi spiraaliin kiertyneenä kuin käärme selkärangan juuressa. Ei, vaan se on kiertyneenä sydämen ympärille, kuin sitä hellien, vartioiden. Ja kun kundaliini suoristuu, sielun valo syttyy ja loistaa, usein jopa häikäisee meistä ulospäin. Jos emme ole tälle prosessille valmiita, niin se voi tuntua shokilta koska koko olemuksemme muuttuu. Voimme kokea, että meiltä lähtee järki. Tavallaan lähteekin koska totuus meissä syttyy ja se heittää järjen ylle varjon. Meistä tulee vihdoin se todellinen ihmisluomus joksi olemme syntyneet.
Kundaliinijoogan tehtävä ei siis ole HERÄTTÄÄ kundaliinia meissä vaan VALMISTAA meidän kolmiosainen keho-mieli-sielu kokonaisuus ottamaan vastaan kundaliinin suoristuminen ilman shokkia. Tämän vuoksi me joogaamme, jotta olemme valmiita. Samalla keho pysyy joustavana. Kun keho on joustava mielikin joustaa. Kun mieli joustaa niin kundaliinin suoristuminen on ylevöittävä kokemus ilman pelkoa. Jos mieli on jäykkä, kokemus ohjaa meidät suoraan pelon reitille.
Heräämisiä tapahtuu nyt paljon, koska elämme aikaa, joka ohjaa meitä voimalla ja vauhdilla kohti ihmiskunnan seuraavaa vaihetta. Valon ja rakkauden aikakautta.
Käärme on ikiaikainen symboli. Siinä elää molemmat sekä pyhyys että pahuus. Energisesti se on kiertyneenä sydämen ympärille kuin kundaliini ja auttaa meitä tekemään päätöksen elämän suunnasta, kuljemmeko alaspäin kohti matelevaa varjojen väylää vai suuntaammeko ylöspäin kohti valaisevaa aurinkoa. Kumpikaan valinta ei ole oikea tai väärä, mutta lopputulema on aina valinnan mukainen. Se on käärmeen opetus meille. Käärme kantaa symbolisesti mukanaan tietoa ja totuutta, mutta yhtä lailla pahuutta ja väärinymmärrystä.
Kumpaan sinä tartut? Kumman sinä valitset, se ratkaisee!
Minulta kysyttiin muutama viikko sitten kuinka pitkään kirjoitin viimeistä kirjaani Kadotettutieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Teologi, jonka oma asiantuntemus kirjani teemoista on vahva oli päätynyt lukemaan kirjan kahteen kertaan. Hän kiitti lähestymistapaani kirjan teemoihin, jotka olivat avanneet hänelle itselleen vielä aikaisempaa kokonaisemman kuvan siitä minkä hän jo tiesikin. Yllätin hänet vastaamalla, että naputtelin kirjan parissa kuukaudessa. Siis todellakin naputtelin.
Olin lukenut useita kohdalleni osuneita kirjoja teemoista joita käsittelin. Iltaisin päätin aiheen ja aamulla istuin koneen ääreen. Annoin sormien pomppia näppäimillä kuin säveltäjä etsiessään vielä tuntemattomia sointuja sinfoniaansa. Naputtelin noin kaksi tuntia päivässä ja loppupäivän tein jotain aivan muuta. Tieto virtasi… jostakin! Ajatukset heittäytyivät eteeni kuvina, jotka kirjoitin ulos. Kanavointia se oli, ei niinkään kirjoittamista.
Kuulostaa helpolta, mutta ennen kuin mitään alkoi virrata olin jo lähellä paniikkia. Kustannussopimus oli kirjoitettu aikoja sitten, kirjan oli oltava pian valmis kustannustoimittajalle ja taittoon, eikä sanaakaan vielä ollut paperilla. Kunnes paineen kasvaessa huippuunsa päästin irti, en enää yrittäisi edes. Jos kirjaa ei synny niin ei se sitten synny. Olin sinut myös sen kanssa. Ja sitten virta aukesi.
Teologin kysymyksen jälkeen jäin miettimään mistä tieto oli saapunut, miksi minun kauttani entä miksi juuri nyt? Muutama päivä sitten etsin hyllystäni yhden kirjoista jotka olivat löytäneet tiensä luokseni Kadotettua tietoa kirjoittaessani. The Fire of Creation, teosofi JJ Van Der Leeuwin teos vuodelta 1925. Hän kirjoittaa näin:
”It is not true that the past is gone and that the future is not yet; past and future are the one and only real present, and what we call present is the only thing which does not exist.”
Tämän päivän henkisessä kasvutarinassa vannomme päinvastoin NYT hetken nimeen. Menneisyyttä tai tulevaisuutta ei vielä ole olemassa, vaan ainoastaan tämä läsnäoleva hetki. Näin olen opettanut myös itse, tähän asti. Alan hiljalleen ymmärtää Leeuwin näkemystä asiasta. Jos mietimme lineaarista aikakäsitystä niin NYT hetki on ainoa todellinen. Vaan jos laajennamme tietoisuus- ja kaikkeuskäsitettä kvanttiteorian puolelle ja heilutamme aikamattoa tämän NYT hetken ympärillä, niin huomaamme kuinka se katoaa. Jäljelle jäävät vain se, mikä on ollut ja se mikä on tuleva.
Tesla ja da Vinci olivat aikansa näkijöitä. Oliko heillä yhteys kaikkeuden pinnalla kelluvan aikamaton muinaisiin ja tuleviin poimuihin? Kun kanavoimme, olemmeko tuolloin tässä vallitsevassa hetkessä, vai onko tämä läsnäoleva hetki, jota kuvittelemme todellisuudeksi vain heijastusta siitä mitä on ollut tai mikä on tuleva? Onko meillä jokin taivaallinen suunnitelma, kartta jonka mukaan navikoimme? Vai onko meidät viskattu maailmaan mustasta kupista, kuin jazzia hamuavat nopat, tietämättöminä kaikesta?
Olemmeko me olemassa tässä NYT hetkessä, tulevaisuuden aikapoimussa vai elämmekö menneessä odottaen aikaa, kun on otettava se luovuuden askel kohti omaa totuutta?
Tämä blogiteksti on jälleen yksi esimerkki siitä kuinka kanavointi toimii. Tänä aamuna minulle tuli tarve istua koneen ääreen ja kirjoittaa, jotakin oli tulossa. Minun tuli vain luottaa ja ottaa vastaan. Jossakin on joku jonka juuri tänään kuuluu lukea nämä sanat, koska se herättää hänessä jotakin.
Kanavoidessa on astuttava pois sanan tieltä, luotettava. Kun mieli peilaa itseään tekstiin, on mahdollista vain toistaa jo sanottua. Kun kirjoitamme laajentaaksemme tietoisuutta, omaa sekä muiden, mielellä ei siinä ole sijaa. Mieli on rajoja täynnä, ikuisuus on rajaton, aikakausien poimuttama matto.
Vastaukseni teologin kysymykseen siitä, kuinka on mahdollista parissa kuukaudessa kirjoittaa kirja, joka selittää koko maailmankaikkeuden luomisprosessin on se, että se en suinkaan ollut minä joka kirjan kirjoitti. Olin vain kirjuri, jonka kautta kirja kirjoitettiin. Kuka tahansa meistä pystyy kanavoimaan. Mutta vastuu on myös suuri. Kun teksti on laskeutunut, on mielen aika ottaa homma haltuun ja viimeistellä kirjoitettu.
Sanoja ei voi vain heittää ilmaan ja katsoa kuinka ne levittäytyvät eteenpäin. Sanoilla on voima ja vaikutus. Ne elävät kuten perhosten sinisiipi, viestien. Sanat heittävät eteensä joko valon tai varjon. Mielen tehtävä on seuloa pois turha roska ilmaisun tieltä ja jättää se mikä nostattaa, valaisee, laajentaa, puhdistaa, vapauttaa ja ohjaa rakkauden suuntaan.
Sanat ovat, olivat, tulevat olemaan se mikä rakentaa tämän maailmamme itsensä näköiseksi! Vastuu sanoista on meidän ♡ Vastuu maailmastamme on meidän.
Mervi Enqvist (Inderjit Kaur Khalsa) 