Avainsana: Kirjoittaminen

Vastuu ja vapaus – oletko heiluri vai se joka sitä heiluttaa?

Tänä aamuna heräsin uneen missä käteeni osui pallo ja sen heittänyt henkilö sanoi minulle sanan INTENTIO. Kaikki on kiinni intentiosta. Aamulla meditoidessani tämä sana nousi jälleen mieleeni ja tuli tarve kirjoittaa aiheesta. 

Mieli on työkalu. Minä en ole minun mieleni, mutta minulla on valta sekä vastuu siitä mitä mieleni saa aikaan. Seurauksella on aina syynsä, equal and opposite, kuten opettajallani oli tapana sanoa. Meni vuosia ymmärtää mitä tuo sanonta tarkoittaa. Miksi seuraus on yhtä suuri ja vastakkainen?

Mieleeni nousee kuva heilurista. Koska kaikkeus rakentuu aaltomaisesta liikkeestä, värähtelystä aallon sisällä, niin myös mieli liikkuu heilurin lailla tunnelmasta toiseen. Sanotaan vaikka, että mieleni kipuilee jonkin oletuksen kanssa, oletus tuo tuskaa mielelle ja mitä enemmän tuota oletusta pyöritän mielessäni niin sitä voimakkaammin tunnen kiukun tunteen kasvavan sisälläni. Mieleni heiluri on saavuttanut kriittisen ääripäänsä, vaikka vasta eilen olin täynnä toivoa, iloa ja onnellisuutta liittyen samaan asiaan. Mieli on herännyt epäilemään ja ajatukseni ovat vauhdittaneet heilurin liikettä kohti sen ääripäätä, eli vastakkaista ja tunteen palossa yhtä suurta kuin aikaisempi kokemus. 

Suuri osa meistä menee heilurin mukana. Mielemme heittelee, viskaa tunteesta ja tunnelmasta toiseen. Mutta kuinka tästä selvitään, millä keinoin pääsemme mielemme valtiaaksi? Kuinka opin hallinnoimaan omaa mieltäni sen sijaan että annan sen hallinnoida minua? 

Vastaus on uneni viesti, INTENTIO!

Sanotaan, että alussa oli SANA, mutta ennen sanaa oli ÄÄNI ja ennen ääntä oli INTENTIO. Kaikki toiminta, luomisen prosessi lähtee siis liikkeelle intentiosta. Ikivanha viisaus kehottaa ymmärtämään vastakkaisuuden ja sukupuolisuuden tarinaa. Enkä nyt tarkoita sukupuolella miestä ja naista. Itseasiassa kun käytämme sanoja feminiini ja maskuliini niillä ei ole mitään tekemistä seksuaalisen sukupuolisuuden kanssa. 

Maskuliini on tuo alkusysäys eli INTENTIO, ja se on meissä jokaisessa. Mitään mikä on koskaan luotu ei ole luotu ilman molempia ääripäitä eli maskuliinia ja feminiiniä. Ne ovat kuin saman suoran viivan kaksi eri päätyä. Equal and opposite. Kun lähden luomaan jotakin uutta niin idea syntyy maskuliinisessa puolessa minua, se heittää pallon feminiinille olemuspuolelleni, joka on luovuuden voima. Feminiini on se joka luo, maskuliini on se joka ideoi. Ja edelleen, muista että sinussa on nämä kaksi puolta. Ilman niitä ei olisi MITÄÄN. 

Miten tämä sitten liittyy heiluriin, mieleen, vastuuseen ja vapauteen?

Italian retriitillä esittelin ensimmäistä kertaa mielen hallintaa varten kanavoimani työkalun. Se on yksinkertainen keino hallita omaa mieltä. Jokainen hetki me valitsemme tunnemittarilta asteikon, jota edustamme. Pyysin AI:ta luomaan tuon asteikon, jotta saat siitä visuaalisen kuvan ja ymmärrät kuinka helposti voit hallinnoida mieltäsi ilman, että sen emotionaalinen tunneheiluri heilauttaa sinut ulos unelmaelämästäsi. 

Kuvittele että tuo keskellä kuvaa oleva poikkiviiva on volume nappula. Voit milloin tahansa säätää sitä kulkemaan kohti valoa tai kohti varjoja. Valinta tapahtuu aina tässä läsnäolevassa NYT hetkessä. Kun mieli lähtee viemään varjojen puolelle, kohti pimeyttä, ota aikaa, hengitä, palauta mieli neutraaliin tilaan. Anna heilurin liikkeen rauhoittua, meditoi. Ja kun olet saavuttanut hetkellisen mielenrauhan, tee päätös kuljettaa kuvan keskellä olevaa ’volume nappulaa’ kohti valoa. Tämä yllä oleva kuva on kuin jos katsoisit itseäsi peilistä, mutta voit hyvin asettaa auringon ja kuun oikeille puolilleen. Aurinko oikean kätesi puolelle ja kuu vasemmalle. 

Sanotut ja kirjoitetut sanat jäävät ilmaan, niitä ei voi enää ottaa pois ja niiden vaikutus jää elämään. Kun haluat luoda itsellesi unelmaelämän niin ole tarkkana sen suhteen kuinka sanoitat elämääsi tällä hetkellä. Kulkevatko ajatuksesi, sanat ja teot kohti valoa vai kohti varjoja? Entä kuinka kohtelet muita, minkälaista sanastoa viljelet itsesi ulkopuolelle, tuttuja, tuntemattomia tai rakkaitasi kohtaan? Muista, että sanoilla ja teoilla on seuraus, equal and opposite. 

Kuten meren aaltoa ei voi pysäyttää ei voi pysäyttää myöskään kaikkeutta luovaa aaltomaista liikettä. MUTTA voit oppia suhtautumaan asioihin valon tilasta käsin, ottamaan vastuun mielesi liikkeistä ja käyttämään aikaa ennen kuin sanot, kirjoitat tai toimit. Opit tulemaan mielesi mestariksi, hallinnoimaan näin elämääsi.

Palatakseni vielä aamuiseen uneeni… Maskuliininen olemuspuoleni heitti pallon, idean tästä blogista. Feminiininen puoleni nappasi pallon ilmasta, istui koneen ääreen ja teki ideasta totta. Molemmat puolet tarvitaan, jotta voimme synnyttää ideasta olemassaolevaa ”materiaa”.

Missä olemme, milloin, vai olemmeko lainkaan?

Minulta kysyttiin muutama viikko sitten kuinka pitkään kirjoitin viimeistä kirjaani Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Teologi, jonka oma asiantuntemus kirjani teemoista on vahva oli päätynyt lukemaan kirjan kahteen kertaan. Hän kiitti lähestymistapaani kirjan teemoihin, jotka olivat avanneet hänelle itselleen vielä aikaisempaa kokonaisemman kuvan siitä minkä hän jo tiesikin. Yllätin hänet vastaamalla, että naputtelin kirjan parissa kuukaudessa. Siis todellakin naputtelin.

Olin lukenut useita kohdalleni osuneita kirjoja teemoista joita käsittelin. Iltaisin päätin aiheen ja aamulla istuin koneen ääreen. Annoin sormien pomppia näppäimillä kuin säveltäjä etsiessään vielä tuntemattomia sointuja sinfoniaansa. Naputtelin noin kaksi tuntia päivässä ja loppupäivän tein jotain aivan muuta. Tieto virtasi… jostakin! Ajatukset heittäytyivät eteeni kuvina, jotka kirjoitin ulos. Kanavointia se oli, ei niinkään kirjoittamista.

Kuulostaa helpolta, mutta ennen kuin mitään alkoi virrata olin jo lähellä paniikkia. Kustannussopimus oli kirjoitettu aikoja sitten, kirjan oli oltava pian valmis kustannustoimittajalle ja taittoon, eikä sanaakaan vielä ollut paperilla. Kunnes paineen kasvaessa huippuunsa päästin irti, en enää yrittäisi edes. Jos kirjaa ei synny niin ei se sitten synny. Olin sinut myös sen kanssa. Ja sitten virta aukesi.

Teologin kysymyksen jälkeen jäin miettimään mistä tieto oli saapunut, miksi minun kauttani entä miksi juuri nyt? Muutama päivä sitten etsin hyllystäni yhden kirjoista jotka olivat löytäneet tiensä luokseni Kadotettua tietoa kirjoittaessani. The Fire of Creation, teosofi JJ Van Der Leeuwin teos vuodelta 1925. Hän kirjoittaa näin:

”It is not true that the past is gone and that the future is not yet; past and future are the one and only real present, and what we call present is the only thing which does not exist.”

Tämän päivän henkisessä kasvutarinassa vannomme päinvastoin NYT hetken nimeen. Menneisyyttä tai tulevaisuutta ei vielä ole olemassa, vaan ainoastaan tämä läsnäoleva hetki. Näin olen opettanut myös itse, tähän asti. Alan hiljalleen ymmärtää Leeuwin näkemystä asiasta. Jos mietimme lineaarista aikakäsitystä niin NYT hetki on ainoa todellinen. Vaan jos laajennamme tietoisuus- ja kaikkeuskäsitettä kvanttiteorian puolelle ja heilutamme aikamattoa tämän NYT hetken ympärillä, niin huomaamme kuinka se katoaa. Jäljelle jäävät vain se, mikä on ollut ja se mikä on tuleva.

Tesla ja da Vinci olivat aikansa näkijöitä. Oliko heillä yhteys kaikkeuden pinnalla kelluvan aikamaton muinaisiin ja tuleviin poimuihin? Kun kanavoimme, olemmeko tuolloin tässä vallitsevassa hetkessä, vai onko tämä läsnäoleva hetki, jota kuvittelemme todellisuudeksi vain heijastusta siitä mitä on ollut tai mikä on tuleva? Onko meillä jokin taivaallinen suunnitelma, kartta jonka mukaan navikoimme? Vai onko meidät viskattu maailmaan mustasta kupista, kuin jazzia hamuavat nopat, tietämättöminä kaikesta?

Olemmeko me olemassa tässä NYT hetkessä, tulevaisuuden aikapoimussa vai elämmekö menneessä odottaen aikaa, kun on otettava se luovuuden askel kohti omaa totuutta?

Tämä blogiteksti on jälleen yksi esimerkki siitä kuinka kanavointi toimii. Tänä aamuna minulle tuli tarve istua koneen ääreen ja kirjoittaa, jotakin oli tulossa. Minun tuli vain luottaa ja ottaa vastaan. Jossakin on joku jonka juuri tänään kuuluu lukea nämä sanat, koska se herättää hänessä jotakin.

Kanavoidessa on astuttava pois sanan tieltä, luotettava. Kun mieli peilaa itseään tekstiin, on mahdollista vain toistaa jo sanottua. Kun kirjoitamme laajentaaksemme tietoisuutta, omaa sekä muiden, mielellä ei siinä ole sijaa. Mieli on rajoja täynnä, ikuisuus on rajaton, aikakausien poimuttama matto.

Vastaukseni teologin kysymykseen siitä, kuinka on mahdollista parissa kuukaudessa kirjoittaa kirja, joka selittää koko maailmankaikkeuden luomisprosessin on se, että se en suinkaan ollut minä joka kirjan kirjoitti. Olin vain kirjuri, jonka kautta kirja kirjoitettiin. Kuka tahansa meistä pystyy kanavoimaan. Mutta vastuu on myös suuri. Kun teksti on laskeutunut, on mielen aika ottaa homma haltuun ja viimeistellä kirjoitettu.

Sanoja ei voi vain heittää ilmaan ja katsoa kuinka ne levittäytyvät eteenpäin. Sanoilla on voima ja vaikutus. Ne elävät kuten perhosten sinisiipi, viestien. Sanat heittävät eteensä joko valon tai varjon. Mielen tehtävä on seuloa pois turha roska ilmaisun tieltä ja jättää se mikä nostattaa, valaisee, laajentaa, puhdistaa, vapauttaa ja ohjaa rakkauden suuntaan.

Sanat ovat, olivat, tulevat olemaan se mikä rakentaa tämän maailmamme itsensä näköiseksi! Vastuu sanoista on meidän ♡ Vastuu maailmastamme on meidän.