Avainsana: kundaliinijooga

Kun keho reagoi

Viime viikolla oikea polvi antoi periksi. Tiistaina tunsin ensimmäisen vihlaisun kun nousin ylös tuolista. Keskiviikkona jouduin ottamaan aikaa ennen ensimmäistä askelta ja torstaina jalka ei enää kantanut. Sille ei voinut astua. Mitä ihmettä oikein tapahtui, mietin? Olen terve, harvoin sairastan, kävelen joka päivä, joogaan ja syön terveellisesti. Mitä ihmettä tämä nyt on?

Varasin ajan lääkärille ja sain sen heti torstaille. Pelkäsin jo etukäteen taksimatkaa, koska tiesin, etten pääse enää ylös, kun olen istahtanut autoon. Perillä kuljettaja tuli avamaan oven, auttoi ylös autosta, jonka jälkeen ystävällisesti lähetin hänet pois. Vaan jäin seisomaan kuin tappi lääkärikeskuksen pihaan. Ovelle oli kaksi metriä, mutta en pystynyt ottamaan askeltakaan. Kuljettaja sammutti moottorin ja palasi auttamaan minua. Kulku oli kömpelöä. Lopulta minut kärrättiin rullatuolissa sisälle.

Lääkäri ei löytänyt polvesta mitään syytä oireelle ja lähetti magneettikuvaan. En saanut aikaa samalle päivälle joten joutuisin tulemaan takaisin perjantaina.

”Voinko vielä aamulla peruuttaa ajan jos polvi on jo kunnossa?” kysyin virkailijalta, joka naurahti ja vastasi, ettei tuo polvi voi olla kunnossa huomenna. Tiesin itse, että se kyllä olisi. Vaan mistä tämä tieto minulle tuli? Se oli jotenkin niin ilmeinen. Olin illalla menossa Helsinki Healing Arts Centeriin hoidettavaksi. Olin varannut ajan klo 17:45. Jokin sisäinen tieto oli täysin varma siitä, että kun käyn Kuldip Quinternon Somatic Healing hoidossa niin tiedän, mikä polvessa on vikana ja miten saan oireen hoidettua pois. Aamulla olin jo pyytänyt etä-reikihoitoa ystävältäni Johanna Blomqvistilta ja jo silloin aloin saada vihjeitä siitä mikä lopulta auttaisi polvea paranemaan.

Helsinki Healing Arts Center sijaitsee kahden korttelin päässä kotoani. Varasin matkaan 20 minuuttia, koska jouduin taittamaan sen suksisauvoihin nojaten. Perillä pääsin juuri ja juuri liikkumaan. Kuldip katseli hetken aikaa kun kävelen, tarkasti asentoni. Pyysi hoitopöydälle, missä hän kevyesti käänsi jotain polvessani, pyysi taas kävelemään ympäri tilaa, väänsi sitten oikeaa käsivartta, aktivoi meridiaaneja ja pyysi hengittämään. Joka käänteessä hän pyysi hengittämään. Aina vaan HENGITTÄMÄÄN.

Lopulta, kun kävelin kädet kattoa kohti ja venytin itseäni niin ylös ja pitkäksi kuin pystyin samalla kävellen joka kierroksella hieman helpommin, Kuldip sanoi, ettei polvessa ole mitään vikaa. Se on ihan terve. Juuri kuten olin ajatellutkin koska kipu oli ilmennyt kuin tyhjästä. Oireen syykin selvisi Kuldipin tarkkanäköisyyden ja voimakkaan intuition viestittämänä. Koska Somatic Healing on energiahoitoa, niin samoin kuin homeopatiassa, hoidon jälkeen oireet pahenivat. Lievitin niitä illalla merisuolakääreellä, jonka ohjeen sain ystävältäni. Yö meni unessa ja aamulla en tarvinnut enää kuin yhden sauvan liikkumiseen. Kun oireen syy oli selvä, ei oireella ollut enää muuta tehtävää. Se alkoi liikkua poispäin. Perjantai iltapäivällä en tarvinnut enää sauvoja lainkaan. Lauantaina polvessa oli vain ohut muisto menneestä kivusta!

Viime aikoina olen kuullut monelta mitä eriskummallisimmista oireista, joille ei tunnu olevan mitään syytä. Uskon, että jokainen oire on perimmältään emotionaalinen, epätasapainon ilmentymä. Syynä voi olla stressi, jatkuva ylivireystila, liikaa virikkeitä, epävarmuus, pelko, huolet. Jokainen näistä oireiden syistä linkittyy siihen kuinka me hengitämme. Omalla kohdallani kiitän hermostoani siitä, että pystyin ensinnäkin näkemään oireen taakse, luottamaan oman kehoni kykyyn parantaa itsensä, sekä joustavuutta, jota olen pitkän kundaliinijooga taipaleeni aikana luonut sekä mieleen että hermostooni.

Me emme tee hengitysharjoituksia ja joogaa ainoastaan voimistuaksemme tai notkeuttaaksemme fyysistä kehoa. Jooga ja hengitysharjoitukset auttavat ylläpitämään yhteyttä mielen, hermoston ja kehon välillä. Ilman joogaharjoitusta tuskin edes ymmärtäisin, että voin itse säädellä kehon ja mielen toimintaa. Työkalu tähän on hyvin yksinkertainen. Se on hengitys, koska hengitys muuttaa ajatusta ja ajatus kulkeutuu informaationa solutasolle asti. Solumme uudistuvat joka hetki. Keho muuttuu ja mukautuu aivan kuten mieli sekä aivotkin.

Tehtävä ja testi: Hengitä syvään, ei palleaan vaan vatsanpohjaan asti. Tämä mielikuva auttaa hengitystä kulkeutumaan niin alas, että se antaa kaikupohjaa kaikelle tekemisellesi, äänelle, omalle totuudelle, asioiden vastaanottamiselle, virtaukselle ja hyväksymiselle. Se auttaa antautumaan ja olemaan läsnä itsellesi, sekä ymmärtämään mikä sinulle on hyvä ja mikä taas estää sinua olemasta juuri… sinä.

Nyt polvi on täysin kunnossa ja otin sen tuoman viestin vastaan kiitollisuudella! Muistin jälleen kuinka tärkeää tehtävää jalat toimittavat ja mikä suoranainen ihme on, että ne kannattelevat meidän painoa niin kärsivällisesti. Se ei ole itsestäänselvyys, se on lahja.

Joustava hermosto verkkokurssi löytyy täältä.

Lisätietoa Somatic Body Work hoidosta täältä.

Johanna Blomqvistin Reikihoito.

PS. Tämä ei ole maksettu mainos vaan oma rehellinen suositus näille hoidoille jos kaipaat vaihtoehtoista hoitoa.

Merisuolakääreen ohje:

Tarvitset:

  • 1 dl karkeaa merisuolaa
  • 0,5 litraa kylmää vettä
  • Puuvillaliina, sideharso tai pieni pyyhe
  • Kuiva pyyhe tai villahuivi kääreen päälle

Näin teet kääreen:

  1. Sekoita suolavesi:
    Liuota merisuola kylmään veteen kulhossa. Sekoita, kunnes suola on kokonaan liuennut. Laita vesi jääkaappiin kylmenemään lisää.
  2. Kastele liina:
    Upota pellavaliina tai pyyhe jääkaappikylmään suolaveteen ja purista se kevyesti, niin että se jää kosteaksi mutta ei valu.
  3. Aseta kääre:
    Laita kostutettu liina hoidettavalle alueelle (esim. polvi, olkapää, alaselkä). Voit käyttää käärettä myös vatsan päälle esim. suoliston rauhoittamiseen.
  4. Pysy lämpimänä:
    Kääri päälle kuiva pyyhe tai villahuivi, jotta polven kylmä-ärysytyksen synnyttämä lämpö säilyy ja vaikutus tehostuu.
  5. Anna vaikuttaa:
    Pidä käärettä paikallaan 20–40 minuuttia. Voit toistaa hoidon 1–2 kertaa päivässä tarpeen mukaan.

Huomioitavaa:

  • Merisuolakääre on täydentävä hoitomuoto mm. turvonneelle polvelle tai olkapäälle
  • Älä käytä rikkinäiselle iholle.
  • Jos ilmenee ärsytystä tai epämukavuutta, lopeta käyttö.

Asuin ja elin keskellä kulttia… tietämättäni

Käsittääkseni olen ainoa suomalainen, joka on asunut Yogi Bhajanin New Mexicon Espanolaan Yhdysvalloissa, lähelle Santa Fe’n kaupunkia perustamassa joogayhteisössä. Marraskuussa 2004 vietin siellä vajaan kuukauden muutamia viikkoja Yogi Bhajanin kuoleman jälkeen ja tammikuussa 2005 muutimme sinne vuodeksi. Poikamme syntyi siellä. Yhteisö ei ollut kovin iso, joten helposti oppi tuntemaan lähes jokaisen, joka päivittäin liikkui ashramin alueella. Suurin osa meistä asui omissa taloissamme hieman kauempana ja kävi päivittäin töissä jossakin Yogi Bhajanin perustamista yrityksistä. Minä olin töissä Akal Security turvallisuusyrityksen henkilöstöosastolla. Syy, miksi tästä nyt kirjoitan, on HBO Maxilla parhaillaan pyörivä dokumenttielokuva Breath of Fire. Olet saattanut jo nähdä sen. Myönnän, olen asunut yhteisössä, joka nyttemmin on leimattu kultiksi. Siellä asuessani en tosin tunnistanut sitä sellaiseksi, johtuen monestakin syystä. Ehkä suurin syy oli, että yhteisön tai kultin johtaja oli juuri kuollut ja yhteisö etsi kovasti uutta johtajaa tai suuntaa. Johtajuuskilpailu oli kova parrakkaiden, turbaanipäisten miesten välillä. Moni 70-luvun alun joogasuuntaus on ryvettynyt johtajiensa toiminnan vuoksi. Tämä uusi dokumenttielokuva todistaa, ettei kundaliinijoogakaan ole tältä säästynyt.

Nyt on kulunut neljä ja puoli vuotta siitä, kun Premkan eli Pamela Dysonin kirja White Bird in a Golden Cage – My Life With Yogi Bhajan ilmestyi. Tilasin kirjan heti, koska siitä oli Facebook ryhmässä kohuttu ja halusin tietää mistä oikein oli kysymys. En lähde tässä avaamaan tuota kirjaa sen enempää mutta kehotan tutustumaan siihen, jos syväluotaus Yogi Bhajanin luoman yhteisön tai kultin alkuaikoihin kiinnostaa. Kirja on ensimmäinen kerta, kun syytökset Yogi Bhajanin toimia kohtaan nostettiin päivänvaloon. Kirjassa ne kuitenkin esitettiin hyvin hienovaraisesti, annettiin vihjeitä mutta mistään ei vielä puhuttu niin suoraan kuin mitä Breath of Fire dokumentissa tehdään.

Pian kirjan lukemisen jälkeen otin yhteyttä tuttuuni Espanolassa. Hän oli työskennellyt yhtenä Yogi Bhajanin lakimiehenä useita vuosikymmeniä. Hän oli siis tätä varsinaista sisäpiiriä. Zoom keskustelumme aikana hän kielsi tienneensä mistään asiattomuuksista liittyen Yogijiin. Halusin uskoa häntä, mutta osa minusta ei taipunut tuohon uskoon. Olin itse jo hiljalleen alkanut erkaantua Yogi Bhajanin opeista. En siitä syystä, että epäilin häntä vaan siksi, että koin hänen oppiensa olevan kahlitut. Henkisyyttä ei voi kahlita, jooga on osa evoluutiota aivan kuin kaikki muukin. Vaikka kolme kertaa minut kutsuttiin Yogi Bhajanin luoman kundaliinijoogan opettajakouluttajaksi niin yhtä monta kertaa lopulta kieltäydyin, vaikka kaikilla kerroilla olin jo lähes kirjoittamassa papereita alle. En pystynyt etenemään siinä. Halusin pitää vapauteni opettajana. Nuo paperit allekirjoittamalla olisin sitoutunut opettamaan vain sitä mitä Yogi Bhajan oli opettanut. Näin jo tuolloin katon, jonka läpi halusin puskea. 

Vain hieman ennen Premka -kirjan ilmestymistä tammikuussa 2020 opetuksiani oli kyseenalaistettu KRI:n eli Kundalini Yoga Research Instituten taholta, jonka Yogi Bhajan oli perustanut. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Olin jo useaa vuotta aikaisemmin jättänyt turbaanin mukana koko yhteisön, KRI:n ja IKYTA:n eli International Kundalini Yoga Teacher’s Association.

Vuoden aikana, jonka Espanolassa asuimme omat suuret odotukseni pyhästä, henkisestä yhteisöstä romuttuivat täysin. Kokemuksistani siellä kirjoitin jo vuonna 2021 ilmestyneessä kirjassani Aikamatka-sielun reissukirja (Viisas elämä). Olen lapsesta asti ollut herkkä lukemaan energioita. Ensimmäinen seva eli selfless service -työ yhteisössä, jonka saimme tehtäväksemme, oli järjestää Yogi Bhajanin henkilökohtaisia tavaroita museota varten. Ne oli sullottu erinäisiin metallikaappeihin trailerin eli liikuteltavan talon sisuksiin. Työ olisi kestänyt viikkoja mutta jo ensimmäisten tuntien aikana ahdistuin niin etten pystynyt olemaan samassa tilassa tavaroiden kanssa. Olin raskauteni alkuvaiheessa ja huonoon oloon vedoten sain luistettua tehtävästä. Tunne oli epämiellyttävä ja ahdistava. En ymmärtänyt miksi tunsin niin, miksi en pystynyt olemaan tässä tilassa, vaikka olin saanut kunniatehtävän käsitellä mestarin vaatteita sekä tavaroita, jopa sänky, jossa hän oli kuollut oli tuossa talossa. 

HBO Maxin dokumenttisarja Breath of Fire avaa yhdysvaltalaisen, nyt jo edesmenneen nuoren joogaopettajan, RaMa joogakoulun perustaneen Guru Jagatin tarinaa. Samalla Yogi Bhajanin oppilaat ja lähipiiri pääsevät ääneen dokumentissa. Asuessani New Mexicossa tutustuin myös sarjan kolmannessa jaksossa puhuneeseen Yogi Bhajanin naisoppilaaseen, joka oli kuulunut mestarin lähipiiriin. Hän tuntui aina hieman etäiseltä jopa hieman ylimieliseltä ja usein mietin miksi hän ei päästä lähelle. En tosin tiennyt kuinka valtavaa haavaa hän kantoi kehossaan ja muistoissaan. Yogi Bhajan oli jättänyt hänelle yhden tärkeimmistä tehtävistä yhteisössämme, liittyen White Tantric joogaan eli valkoisen tantran meditaatiopäiviin ja niiden jatkumoon Yogi Bhajanin kuoleman jälkeen. Siitä huolimatta minkä aseman hän oli yhteisössä saanut, hän puhuu dokumentissa sielunsa auki. En ole vielä tätä ennen kuullut kenenkään puhuvan näin suoraan Yogi Bhajanin teoista, en edes Premkan kirjassa, hyväksikäytöstä sekä kaikesta salailusta mikä siihen on liittynyt. Jos aikaisemmin olen pystynyt hieman epäillen sivuuttamaan kyseisiä tarinoita, niin nyt en enää voi. Tässä puhui ihminen, jolle oma opettajani oli minut esitellyt kauan aikaa sitten ja kehottanut ystävystymään koska siitä olisi minulle tulevaisuudessa hyötyä.

Nähtyäni tuon jakson ymmärrän paremmin omaa kokemustani, ja syrjään vetäytymistäni, kun asuimme yhteisössä. Nyt ymmärrän myös sen, miksi minulle on ollut tärkeää pysyttäytyä järjestön ja kommuunin ulkopuolella. En ole enää opettanut Yogi Bhajanin oppeja viimeisten lähes 10-vuoden aikana. Chakrapolku® kirjan myötä siirryin jo hiljalleen opettamaan kundaliinijoogaa omalla tavallani. Käytän edelleen Yogi Bhajanin luomia harjoitussarjoja, mutta vain sen vuoksi, että olen tehnyt niitä itse 25-vuoden ajan ja kokenut niiden tehon. Se, että Yogi Bhajan olisi paljastanut Intian salaiset opit ensimmäistä kertaa lännessä, ei pidä paikkansa. On totta, ja tutkimukset todistavat, että hän loi koko systeemin itse kuin kollaasina eri viisausperinteistä sekä sikhismistä. En tiedä miksi hän ajoitti kundaliinijoogan perinteen 5000 vuoden päähän, mutta todellisuudessa se yltää vuoteen 1968. Tämäkään tosiasia ei silti tarkoita, että koko joogamuoto olisi huono. Sitä se ei ole. Kundaliinijoogan teho on huikea. Olen saanut sen itse todistaa omassa henkisessä kehityksessäni. 

Oli mielenkiintoinen ajoitus, että juuri sinä vuonna, kun aloin pitämään omaa opettajakoulutustani eli tammikuussa 2020, niin heti helmikuussa Premkan kirja julkaistiin ja samalla koulutukseni kyseenalaistajat Yogi Bhajanin yhteisöjen taholta tipahtivat kuin kirput takista. Olen saanut pitää koulutustani rauhassa ja se jatkuu edelleen, koko ajan kehittyen, kuten sen kuuluukin. 

Kundaliinijooga ei ole Yogi Bhajan ja ehkä sen vuoksi halusin kirjoittaa tästä aiheesta. Toisin kuin HBO Max dokumentti antaa ymmärtää, kundaliinijoogaa ei voi henkilöidä yhteen ihmiseen. Yogi Bhajan kehitti oman suuntauksensa, joka ryvettyi pahasti hänen henkilönsä ja ihmisyytensä varjojen vuoksi. Toivon, että nyt kun asia on nostettu päivänvaloon kaikki asianosaiset saavat heille kuuluvan huomion, lohdun ja mitä ikinä he tarvitsevatkaan, jotta paraneminen ja toipuminen voi alkaa. 

Olen kiitollinen siitä, että löysin aikoinani kundaliinijoogan, se on muuttanut elämäni täysin. Itseensä tyytymättömästä ja pelokkaasta nuoresta naisesta on joogan myötä kehkeytynyt arvostava ja lähes peloton aikuinen. Olen kiitollinen kaikista tuhansista oppilaista ja opettajista, joita olen saanut opettaa sekä kouluttaa Suomessa ja maailmalla. Olen kiitollinen ystävistä, joiden kanssa edelleen käymme läpi sitä, mitä ympärillämme tapahtui Espanolassa, kun siellä turbaanit päässä ja hunnut heiluen liihottelimme kuin enkelit. Olen kiitollinen jokaisesta kokemuksesta oman matkani varrella, koska ne ovat tuoneet minut tähän, olen se, joka nyt olen koska olen nähnyt, kokenut ja elänyt. Vain varjojen kautta ymmärrämme valon merkityksen. Vain valon avulla pääsemme lopulta varjoistamme eroon. 

Meitä kundaliinijoogan opettajia on Suomessa jo satoja. Hyvin harva edes meistä opettajista on täysin tietoinen Yogi Bhajanin ympärillä kuohuvasta tapahtumien sarjasta. Toivon, ettei ketään opettajista tuomittaisi sen vuoksi että ovat osa kundaliinijoogan opettajakuntaa. Joogamuotona tämä on arvokas ja näiden 25-vuoden aikana, kun olen itse ollut osa tätä maailmaa, olen nähnyt, kuullut ja kokenut niin monta tarinaa missä henkinen eheytys on tapahtunut. Omat opetukseni ovat jo edenneet melko lailla eri suuntaan kuin mitä Yogi Bhajan opetti, mutta ytimenä on edelleen se sama, joka minua aikoinaan kiehtoi tässä joogamuodossa, eli fyysisen kehon varjojen läpi sukeltaminen energiakehotietoisuuteen ja aina kohti omaa sydäntä, sielua ja valoa, joka meissä jokaisessa hehkuu. Totuuden etsintä jatkuu ♡

Mervi Enqvist (Inderjit Kaur Khalsa)

kirjailija, joogaopettaja ja kouluttaja, elokuvaohjaaja

Mytologinen käärme ja DNA

Viikonloppuna sain tilaisuuden osallistua piiriin, missä me henkiset opettajat jaoimme opetuksia toisillemme ja opimme samalla toisiltamme. Se oli ainutlaatuinen kokemus. Jo joitain päiviä aikaisemmin olin saanut viestin meditaatiossa, että viikonlopun aikana minulle annetaan tietoa käärmeen muodossa. Tämä johti tietysti siihen, että Nuuksion metsissä kävelin aluksi kengät tiiviisti jalassa, jottei tuo mystinen viesti tulisi ainakaan käärmeen pistoksena. Jo aikaisemmin olin laiturilla hypähtänyt ilmaan, kun huomasin jalkojeni juuressa kerälle kiertyneen käärmeen, joka olikin linnunpelätti. Viesti lopulta saapui mutta ei fyysisen käärmeen vaan mytologisen käärmeen muodossa.

Tänä aamuna avasin summanmutikassa pöydälle unohtuneen kirjan, joka avautui kohdasta, missä kaksipäinen käärme kurkottaa ylös maasta ja vieressä luki:

”The cosmic serpent, provider of attributes.”

Suomennettuna ”Kosminen käärme, joka antaa ominaisuudet.” Viime viikolla jo kirjoitin käärmeestä liittyen kundaliiniin, joten olkoon tämä kirjoitus jatkoa edelliselle.

Jo muinaisessa Egyptissä, käärmettä on kuvattu toisinaan kaksipäisenä, joskus taas niin että se kävelee ihmisen jaloilla tai että sillä on siivet, joilla se lentää. Meidän ajassamme symbolit otetaan usein kirjaimellisesti. 1700-luvulta alkanut tieteen vallankumous on osaltaan ajanut meitä ajattelemaan niin, että kaikki mikä on, on perustuttava aistein havaittavaan todellisuuteen. Se mikä jää sen ulkopuolelle ajatellaan monesti olevan harhaa. Muinaisina aikoina asiat ilmaistiin symboleina, jolloin käärme kuvasi kenties syvintä tietoa ja viisautta. Sitä, mihin meidän läntinen ymmärryksemme on yltänyt vasta viime aikoina.

Kuten edellisessä blogissani kirjoitin, kundaliinilla ei ole mitään tekemistä käärmeen kanssa, paitsi että sillä on, mutta se on täysin symbolinen. Käärmeen avulla on kuvattu kahta asiaa, sitä että kundaliini ei ole vain yksi, vaan KAKSI. Alkuperäiset tantriset tekstit puhuvat ala- ja yläkundaliinista.

Kundaliini on meissä elävä valoenergia, joka aktivoituu ensimmäisen kerran hedelmöitymisen yhteydessä. Jopa tiede on todistanut, että tapahtuu valon välähdys kun elämä munasolussa alkaa. Kundaliini on pyhä, elämää rakentava henki. Se aktivoi meissä elämän synnyn, pitää elämää yllä ja auttaa meitä jättämään sen kun aika on. Kun puhun näistä kahdesta kundaliinista, puhun kundaliinivalosta, joka joidenkin vuosien jälkeen asettuu odottamaan sydämen tietämille omaa aikaansa suoristua, sekä alemmasta kundaliinivoimasta, joka jatkaa luomisprosessia lakkaamatta elämän alusta sen päätökseen asti. Kutsumme sitä usein kundaliinienergiaksi. Se on jatkuvassa liikkeessä, sillä ilman tuota liikettä luomisprosessi pysähtyisi. Energia luo todellisuutta kaiken aikaa.

Mutta on myös toinen tapa selittää mytologinen käärme yhteydessä sisäiseen tietoon ja viisauteen. Se on DNA. Tämä visio toistuu Egyptin lisäksi myös Australian sekä Amazonin alkuperäisheimojen keskuudessa. DNA on kuin kaksipäinen käärme.

”Twins are central to life, just as ancient myths indicate, and they are associated with a serpentine form… DNA is the informational molecule of life and its very essence consists in being both single and double, like the mythical serpents.” -Jeremy Darby kirjassa The Cosmic Serpent.

Meidän tutuista, elämää ylläpitävistä elementeistä vesi on se tärkein kun puhumme DNA:sta. Vedellä on muisti. Se, mitä se koskettaa, kiinnittyy vesimolekyyliin tietona. Tieto kantautuu molekyylin mukana eteenpäin. Vesi siis muistaa jokaisen kohtaamisen. Koska vesi on elämän alusta alkaen ollut samaa, muuttaen vain olomuotoaan, se on kiertänyt miljardeja vuosia kaiken elollisen läpi keräten itseensä tietoa. Ja missä tuo tieto nyt asustaa? Sinun soluissasi!

Solumme koostuvat noin 70% vedestä, samoin koko elimistömme sekä maapallon pinta-ala. Sama luku 70 toistuu siis näissä kaikissa kolmessa. Seitsemän taas on henkisesti merkittävä luku, mistä kerron lisää tulevassa blogissani.

Muinais-Egyptin alkemiassa sisäinen elämä syntyy ennen ulkoisia puitteita eli neljää elementtiä tuli, vesi, ilma, maa, jotka lopulta mahdollistavat elämän synnyn. Alkemiassa mainitaan kolme alkuainetta, jotka aktivoituvat ja sytyttävät sisäisen tietoisuuden kipinän, kuin asettaen maapallolle tietoisuuden mahdollisuuden. Nämä ovat elohopea, rikki ja suola. Suola edustaa maallista tietoisuutta, kun taas elohopea edustaa korkeampaa tietoisuutta. Rikki on se, joka yhdistää nämä kaksi. Soluneste on suolaistavettä. DNA taas ui solunesteessä. En avaa tätä sen enempää, mutta haluan että jäät pohtimaan mikä tämän kaiken merkitys on tietoisuutemme kannalta. Ja että miksi henkiset harjoitukset ensimmäisenä kehottavat sinua kääntymään sisäänpäin.

Käärmeen viesti, jonka viikonlopun aikana sain oli henkilökohtainen liittyen työhöni, mutta sitä en myöskään avaa tässä sen enempää. Jääköön tulevan haltuun.

Valossa, ja ikuisessa rakkaudessa,

Mervi

Kundaliinijooga on harjoitus, jonka avulla liikutamme lempeästi meissä elävää luovuuden ja valon energiaa. Hiljalleen se aktivoituu, ajan kanssa, ilman kiirettä. Jos kaipaat lempeää, kehoa ja mieltä aktivoivaa harjoitusta, hermoston voimistamista sekä immuniteetin buustausta, niin tutustu Kundaliinijoogan perusteet verkkokurssiini TÄÄLTÄ.

Lähteitä:

The Cosmic Serpent – DNA and the origins of knowledge – Jeremy Darby (W&N, 1995)

The Fire of Creation, J.J. Van Der Leeuw (1925)

Veden mysteeri, Johanna Blomqvist (Viisas elämä, 2023)

Symbolisen käärmeen merkitys

Vietin muutaman päivän saaressa. Nautin auringosta, puhdistavasta sateesta ja sain kaksi kiinnostavaa vierasta iholleni, tuo aikakautemme vitsaus, punkit. Ne olivat tosin ystävällisiä joten selviydyin vähällä. Mökin emäntä ohjasi minut sivuun jo heti tullessa ja osoitti järeää lapiota. ”Täällä on nykyään käärmeitä, jos näet sellaisen kumauta tuolla ja heitä sivuun.” En vastannut mitään, tuijotin vain lapiota miettien kuinka voisin koskaan riistää hengen käärmeeltä, kun en pysty tappamaan edes hyttystä ja punkinkin kanssa pidän juttutuokion ennen kuin irrotan sen ihostani!!

Käärmeitä ei onneksi tullut vastaan saaristopäivien aikana mutta se sai minut jälleen kerran pohtimaan kysymystä, josta olen jo kirjoittanut ja joka on opetukseni keskiössä eli käärmeet ja kundaliini. Tänä aamuna luin Paul Bruntonin teosta A Search in Secret Egypt ja hänen tarinaansa omasta kokemuksestaan käärmeiden lumoajana. Osuin mielenkiintoiseen väittämään, joka soi soluissani ja pakotti minut jälleen avautumaan tästä aiheesta myös sinulle tämän blogin välityksellä.

”Several times when looking into a copra’s eyes, I received occasionally an uncanny and indescribable feeling that there was behind them an intelligence which was almost human.”

”The Egyptians pictured an evil serpent, as well as a good one. The former was generally drawn crawling, the latter upright.”

”The serpent offers a perfect symbol of the energizing creative Force of the Supreme Spirit who created the Universe, and of creation itself. The Pharaohs wore the figure of a hooded serpent in the front of their headdress, as a symbol of their claimed divine descent.”

Kundaliini on kuvattu käärmeenä viimeiset sata vuotta. Kun tekoälylle antaa kehotuksen piirtää kundaliini niin se piirtää aivan poikkeuksetta käärmeen ja chakrat. Tämä väärinymmärrys on iskostunut niin syvälle kollektiiviseen tajuntaamme, että olemme yhdistäneet kundaliinin käärmevoimaan. VAIKKA KUNDALIINILLA EI OLE MITÄÄN MUUTA TEKEMISTÄ KÄÄRMEEN KANSSA KUIN SYMBOLINEN MERKITYS. Arthur Avalon oli ensimmäinen, joka avasi kundaliini- ja chakratietoutta läntiselle maailmalle kirjassaan Serpent Power. Kirjan kanteen oli piirretty omaa häntäänsä tavoitteleva käärme. Nimi ja kuva tekivät tehtävänsä, ja nyt kun puhumme kundaliinista ensimmäinen mitä tulee mieleen on tuo mystinen, pelottava käärme.

Once and for all… KUNDALIINI ON MEISSÄ ELÄVÄ VALO ENERGIA, SE ON PYHÄ HENKI, JOKA SYTYTTÄÄ ELÄMÄN KÄYNTIIN, PITÄÄ SITÄ YLLÄ JA KUN ON SEN AIKA SE AUTTAA MEITÄ VETÄYTYMÄÄN ELÄMÄN KIERROSTA!

Kundaliinia ei voi herättää, koska sillä on oma tahtonsa. Se herää tai aktivoituu kun on sen aika, eikä siihen voi kukaan meistä vaikuttaa! Emme voi tehdä sitä itse, eikä kukaan toinen voi tehdä sitä meille. Vanhoissa alkuperäisissä teksteissä kundaliinista ja tantrasta tästä aktivoitumisen hetkestä käytetään sanaa suoristua. Kundaliini suoristuu, aktivoituu uudelleen ja herättää meidän sisäisen valon. Kun tämä tapahtuu me täytymme rakkaudella, sellaisella valovoimalla, mille ei ole minkäänlaista sanastoa, kuvastoa tai tapaa ilmentää sitä. Se on pyhä tietoisuus totuudesta!

Kundaliini aloittaa luomisprosessin hedelmöitymisen hetkellä ja jatkaa sitä noin seitsemän vuotta. Sitten se vetäytyy, EI SELKÄRANGAN JUUREEN VAAN SYDÄMEEN!! On toinen yleinen väärinkäsitys, että kundaliini lepäilisi spiraaliin kiertyneenä kuin käärme selkärangan juuressa. Ei, vaan se on kiertyneenä sydämen ympärille, kuin sitä hellien, vartioiden. Ja kun kundaliini suoristuu, sielun valo syttyy ja loistaa, usein jopa häikäisee meistä ulospäin. Jos emme ole tälle prosessille valmiita, niin se voi tuntua shokilta koska koko olemuksemme muuttuu. Voimme kokea, että meiltä lähtee järki. Tavallaan lähteekin koska totuus meissä syttyy ja se heittää järjen ylle varjon. Meistä tulee vihdoin se todellinen ihmisluomus joksi olemme syntyneet.

Kundaliinijoogan tehtävä ei siis ole HERÄTTÄÄ kundaliinia meissä vaan VALMISTAA meidän kolmiosainen keho-mieli-sielu kokonaisuus ottamaan vastaan kundaliinin suoristuminen ilman shokkia. Tämän vuoksi me joogaamme, jotta olemme valmiita. Samalla keho pysyy joustavana. Kun keho on joustava mielikin joustaa. Kun mieli joustaa niin kundaliinin suoristuminen on ylevöittävä kokemus ilman pelkoa. Jos mieli on jäykkä, kokemus ohjaa meidät suoraan pelon reitille.

Heräämisiä tapahtuu nyt paljon, koska elämme aikaa, joka ohjaa meitä voimalla ja vauhdilla kohti ihmiskunnan seuraavaa vaihetta. Valon ja rakkauden aikakautta.

Käärme on ikiaikainen symboli. Siinä elää molemmat sekä pyhyys että pahuus. Energisesti se on kiertyneenä sydämen ympärille kuin kundaliini ja auttaa meitä tekemään päätöksen elämän suunnasta, kuljemmeko alaspäin kohti matelevaa varjojen väylää vai suuntaammeko ylöspäin kohti valaisevaa aurinkoa. Kumpikaan valinta ei ole oikea tai väärä, mutta lopputulema on aina valinnan mukainen. Se on käärmeen opetus meille. Käärme kantaa symbolisesti mukanaan tietoa ja totuutta, mutta yhtä lailla pahuutta ja väärinymmärrystä.

Kumpaan sinä tartut? Kumman sinä valitset, se ratkaisee!

Ilossa, valossa, rakkaudessa, ikuisesti,

Mervi

Missä olemme, milloin, vai olemmeko lainkaan?

Minulta kysyttiin muutama viikko sitten kuinka pitkään kirjoitin viimeistä kirjaani Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Teologi, jonka oma asiantuntemus kirjani teemoista on vahva oli päätynyt lukemaan kirjan kahteen kertaan. Hän kiitti lähestymistapaani kirjan teemoihin, jotka olivat avanneet hänelle itselleen vielä aikaisempaa kokonaisemman kuvan siitä minkä hän jo tiesikin. Yllätin hänet vastaamalla, että naputtelin kirjan parissa kuukaudessa. Siis todellakin naputtelin.

Olin lukenut useita kohdalleni osuneita kirjoja teemoista joita käsittelin. Iltaisin päätin aiheen ja aamulla istuin koneen ääreen. Annoin sormien pomppia näppäimillä kuin säveltäjä etsiessään vielä tuntemattomia sointuja sinfoniaansa. Naputtelin noin kaksi tuntia päivässä ja loppupäivän tein jotain aivan muuta. Tieto virtasi… jostakin! Ajatukset heittäytyivät eteeni kuvina, jotka kirjoitin ulos. Kanavointia se oli, ei niinkään kirjoittamista.

Kuulostaa helpolta, mutta ennen kuin mitään alkoi virrata olin jo lähellä paniikkia. Kustannussopimus oli kirjoitettu aikoja sitten, kirjan oli oltava pian valmis kustannustoimittajalle ja taittoon, eikä sanaakaan vielä ollut paperilla. Kunnes paineen kasvaessa huippuunsa päästin irti, en enää yrittäisi edes. Jos kirjaa ei synny niin ei se sitten synny. Olin sinut myös sen kanssa. Ja sitten virta aukesi.

Teologin kysymyksen jälkeen jäin miettimään mistä tieto oli saapunut, miksi minun kauttani entä miksi juuri nyt? Muutama päivä sitten etsin hyllystäni yhden kirjoista jotka olivat löytäneet tiensä luokseni Kadotettua tietoa kirjoittaessani. The Fire of Creation, teosofi JJ Van Der Leeuwin teos vuodelta 1925. Hän kirjoittaa näin:

”It is not true that the past is gone and that the future is not yet; past and future are the one and only real present, and what we call present is the only thing which does not exist.”

Tämän päivän henkisessä kasvutarinassa vannomme päinvastoin NYT hetken nimeen. Menneisyyttä tai tulevaisuutta ei vielä ole olemassa, vaan ainoastaan tämä läsnäoleva hetki. Näin olen opettanut myös itse, tähän asti. Alan hiljalleen ymmärtää Leeuwin näkemystä asiasta. Jos mietimme lineaarista aikakäsitystä niin NYT hetki on ainoa todellinen. Vaan jos laajennamme tietoisuus- ja kaikkeuskäsitettä kvanttiteorian puolelle ja heilutamme aikamattoa tämän NYT hetken ympärillä, niin huomaamme kuinka se katoaa. Jäljelle jäävät vain se, mikä on ollut ja se mikä on tuleva.

Tesla ja da Vinci olivat aikansa näkijöitä. Oliko heillä yhteys kaikkeuden pinnalla kelluvan aikamaton muinaisiin ja tuleviin poimuihin? Kun kanavoimme, olemmeko tuolloin tässä vallitsevassa hetkessä, vai onko tämä läsnäoleva hetki, jota kuvittelemme todellisuudeksi vain heijastusta siitä mitä on ollut tai mikä on tuleva? Onko meillä jokin taivaallinen suunnitelma, kartta jonka mukaan navikoimme? Vai onko meidät viskattu maailmaan mustasta kupista, kuin jazzia hamuavat nopat, tietämättöminä kaikesta?

Olemmeko me olemassa tässä NYT hetkessä, tulevaisuuden aikapoimussa vai elämmekö menneessä odottaen aikaa, kun on otettava se luovuuden askel kohti omaa totuutta?

Tämä blogiteksti on jälleen yksi esimerkki siitä kuinka kanavointi toimii. Tänä aamuna minulle tuli tarve istua koneen ääreen ja kirjoittaa, jotakin oli tulossa. Minun tuli vain luottaa ja ottaa vastaan. Jossakin on joku jonka juuri tänään kuuluu lukea nämä sanat, koska se herättää hänessä jotakin.

Kanavoidessa on astuttava pois sanan tieltä, luotettava. Kun mieli peilaa itseään tekstiin, on mahdollista vain toistaa jo sanottua. Kun kirjoitamme laajentaaksemme tietoisuutta, omaa sekä muiden, mielellä ei siinä ole sijaa. Mieli on rajoja täynnä, ikuisuus on rajaton, aikakausien poimuttama matto.

Vastaukseni teologin kysymykseen siitä, kuinka on mahdollista parissa kuukaudessa kirjoittaa kirja, joka selittää koko maailmankaikkeuden luomisprosessin on se, että se en suinkaan ollut minä joka kirjan kirjoitti. Olin vain kirjuri, jonka kautta kirja kirjoitettiin. Kuka tahansa meistä pystyy kanavoimaan. Mutta vastuu on myös suuri. Kun teksti on laskeutunut, on mielen aika ottaa homma haltuun ja viimeistellä kirjoitettu.

Sanoja ei voi vain heittää ilmaan ja katsoa kuinka ne levittäytyvät eteenpäin. Sanoilla on voima ja vaikutus. Ne elävät kuten perhosten sinisiipi, viestien. Sanat heittävät eteensä joko valon tai varjon. Mielen tehtävä on seuloa pois turha roska ilmaisun tieltä ja jättää se mikä nostattaa, valaisee, laajentaa, puhdistaa, vapauttaa ja ohjaa rakkauden suuntaan.

Sanat ovat, olivat, tulevat olemaan se mikä rakentaa tämän maailmamme itsensä näköiseksi! Vastuu sanoista on meidän ♡ Vastuu maailmastamme on meidän.

Se on testi!

Moni joogakoulu tarjoaa oppilaiden käyttöön joogamattoja, peittoja, blogeja sekä muuta joogatunnin aikana mahdollisesti tarvittavaa välineistöä. Se on hyvää palvelua, mutta tiesitkö ettei välineiden ensisijainen tarkoitus ole lainkaan palvella? Välineet ovat testi!

Jokainen opettaja tietää, ettei ole mitään sen turhauttavampaa kuin nähdä ettei oppilas etene. Opettajan tehtävä on auttaa oppilasta edistymään, jos niin ei tapahdu opettaja kokee, ettei hän ole kyennyt hoitamaan tehtäväänsä kuten olisi pitänyt.

Vaan kuinka joogatunnilla voi parhaiten seurata oppilaan edistyneisyyttä? Ei suinkaan katsomalla kuinka täydellisesti oppilaan keho venyy määrättyihin asanoihin. Ei, koska kuka tahansa saa kehonsa taipumaan asanaan kuin asanaan jos oikein kovasti harjoittaa kehoa. Testi on paljon asanoita haastavampi.

Jooga on tietoisuus harjoitus. Edistynyt joogi tarkkailee jatkuvasti ympäristöään. Kun hän saapuu joogasalille hän tekee huomioita, hän elää siinä hetkessä. Hän näkee, kuulee, kokee. Kun hän saapuu joogaväline alueelle, hän tekee merkinnän mieleensä siitä, kuinka peitot on tällä salilla asetettu hyllyille, kuinka blogit on järjestetty, entä joogamatot. Kun tunti on ohitse edistynyt joogi tietää täsmälleen kuinka peitot viikataan, minkälaisiin pinoihin blogit palautetaan ja miten joogamatot rullataan. Näin hän osoittaa kunnioitusta tilalle, jossa sai harjoitella, opettajalle, joka välitti opetukset, sekä opetuksille, jotka ohjaavat häntä kohti mielen-kehon ja hengen tasapainoa.

Seuraavan kerran, kun menet mille tahansa joogasalille muista että sinua testataan. Sinun edistyneisyytesi joogan polulla näkyy siinä, kuinka huolella ja tietoisesti osaat viikata peittosi kuten se kuuluu tehdä juuri siellä missä olet. Sinua testataan, oletko edistynyt jooga-vuosiesi aikana. Kuinka tietoisuutesi on laajentunut siitä, kun ensimmäisen kerran saavuit salille?

Tiedän, että opettajakoulutusoppilaani naureskelevat tätä lukiessaan, koska minulta ei irtoa yksikään jooginen opetus ennen kuin oppilas osaa viikata peiton niin kuin se meillä viikataan. Tämä herättää usein aluksi närkästystä, mutta yksikään koulutusryhmä ei ole koskaan jättänyt tavaroitaan hujan-hajan ja tiedän, että he vievät tämän tietoisuusharjoituksen mukanaan kaikkiin joogasaleihin missä ikinä opettavat.

Minulla oli kunnia olla opettajan kisälli usean vuoden ajan ennen kuin menin varsinaiseen opettajakoulutukseen Yhdysvalloissa. Tämä on nykypäivänä harvinaisempaa. Oma opettajani piti huolen, että ensin ymmärrän minkä lahjan hän on minulle opetuksillaan antamassa. Hän tarkisti olenko opetuksien arvoinen. Minäkin siis siivosin tieni näihin henkisiin oppeihin, joita nyt itse saan jakaa.

Aloitan tammikuussa seuraavan opettajakoulutuksen. Ensi vuonna sen rakenne on uusi. Alkuvuodesta tapaamme useammin ja loppuvuodesta hieman väljemmin. Teemme kaksi retriittiä, yhden pohjoiseen, Kuusamoon ja toisen etelään, Kreetalle. Koulutus on kokemuspohjainen, se ei missään nimessä ole helppo, mutta se mitä koulutus antaa on korvaamatonta. Se muuttaa elämäsi. Ja opit todellakin elämään tietoisesti jokaisessa hetkessä, jos haluat. Opit myös viikkaamaan peitot saumasta saumaan. Ja jos joku kysyy sinulta mitä on kundaliini, niin tiedät täsmälleen kuinka siihen vastataan, koska olet kokenut sen itsessäsi 🙂

Lisätietoa kundaliinijooga opettajakoulutuksesta:

https://www.kundaliinijoogahelsinki.com/chakrapolku-tie-tasapainoon-opettajakoulututs

Sääntöihin kahlittu vapaus

Tänä aamuna meditoidessa avasin hetkeksi silmäni ja näin kuinka kaksivuotias Turkista mukana tuotu kissa istui vierelläni ruhtinaallisesti kuin patsas silmät suljettuina, kuin meditoiden hänkin. Ajatuksissani kuljin siihen hetkeen, kun hän oli vastasyntynyt pieni kissanpentu ja availi ensimmäisen kerran silmiään neljän sisaruksensa kanssa Alanyalaisen hotellin suojissa. Kuinka he varttuivat juoksennellen pitkin hotellin pihaa ja uima-altaan reunaa vapaina, emon antaessa heidän juosta. Kun he kasvoivat he alkoivat laajentaa reviiriään ja kävivät öisin naapuri hotellien pihoilla palaten kuitenkin aina kotiin, omaan viiden tähden ympäristöön Sunprime C-Loungen hyväksyvään huomaan. Kuinka kaunis ja erityinen hänen syntymätarinansa onkaan. Ja nyt hän asuu Suomessa, rakastettuna perheenjäsenenä ihmetellen lumihiutaleita, jotka tuikkivat kadun yllä roikkuvan lampun valokeilassa. Hänenkin nimensä on Lumi.

Vapaus, sen tuntee todella vasta kun sen menettää. Edes ennen nykyistä tilannettamme kaikkine rajoituksineen kissat eivät olisi saaneet kulkea vapaina Helsingin kaduilla, saatikka synnyttää poikasia hotellin alakertaan, missä heistä olisi kaikeinlisäksi huolehdittu kuin omista. Vapaus on elämän virta, joka kulkee kauttamme, jota kuljetamme ja jossa kuljemme. Kiellot estävät tuon virran. Ymmärrän toki, että hygienian vuoksi kissat eivät voi vaellella kaduilla ja käydä synnyttämässä Scandian aulassa. Mutta onko kielloista tullut meille niin normaali asia, että olemme antaneet samalla pois osan perusoikeuksistamme joihin kuuluu vapaus? Vapaus päättää itse missä kuljemme, milloin kuljemme, keiden kanssa kuljemme ja mihin pysähdymme lepäämään tai jopa synnyttämään.

Kissat ovat menettäneet vapauden elää kaupungeissa ulkona, tiheissä taajamissa. Myös meidät ihmiset on sidottu sääntöihin joiden tarkoitus on suojella meitä, vaan suojella miltä? Mitä me oikeasti pelkäämme? Miltä meitä halutaan suojella? Kuka meitä suojelee? Tarvitsemmeko me todella niin paljon holhousta kuin mitä meidän annetaan ymmärtää? ”Ahkera äiti kasvattaa laiskoja lapsia”. Jos lapsi ei opi tuntemaan itseään, kuinka pitää itse huoli itsestään, niin onko vanhempi silloin tehnyt tehtävänsä vai onko hän liiallisella kontrollilla vienyt lapselta voiman toteuttaa itseään, oppia omien virheidensä kautta? Kun kissat opiskelevat elämää he riehuvat toistensa kimpussa, mittaavat voimiaan painien keskenään. Emo katsoo vieressä ja antaa lapsosten riehua, kyllä ne oppivat kukin omalla ajallaan.

Aamuisen meditaationi lopputulema olikin se, ettei meitä kansalaisia tarvitsisi niin kovasti holhota. Meille pitäisi opettaa kunnioitusta toisia kohtaan, rakkautta elämää kohtaan ja viisautta löytää oma tie. Meille tulisi antaa vapaus tehdä itse omat virheemme ja elää pelottomasti läpi elämän. Pelon lietsominen ei tee meistä kuuliaisia, viime kädessä se tekee meistä kapinallisia. Me olemme yhtä vapaita kuin hotellin uima-altaan reunalla leikkivät kulkukissat. Hetkellisesti saatamme suostua holhoukseen, suostua pelkäämään, mutta lopulta siihenkin kyllästyy ja silloin kutsuu vapaus hinnalla millä hyvänsä.

Uudessa kirjassani Aikamatka – sielun reissukirja (Viisas Elämä, 2021) pohdin pelkoa, mitä se viime kädessä on? Onko kuoleman pelko kaiken pelon taustalla? Miksi me pelkäämme kuolemaa? Jos tietäisimme mitä kuolema oikeasti on, väistyisikö pelko silloin?

Kirja ilmestyy 22.2. Sen voi tilata ennakkoon täältä: https://holvi.com/shop/kundaliinijoogakoulu/product/a80a867e88a4fc37b5b6b4d9620ccf72/