Ensimmäisen kerran kuulin sanaparin Göbekli Tepe noin kahdeksan vuotta sitten asuessani Turkissa. Ystäväni Minna Rautiainen-Cimrin, joka oli asunut maassa jo lähes 20-vuotta lähetti minulle artikkelin, missä puhuttiin paikasta, jonka epäiltiin olevan Raamatun Eeden tai muu muinainen rituaalipaikka itäisessä Turkissa lähellä Syyrian rajaa. Tunsin heti pakottavaa tarvetta lähteä käymään siellä.
Olen kirjoittanut Göbekli Tepestä kahdessa kirjassani Aikamatka -sielun reissukirja (Viisas elämä, 2021) sekä Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023) ja pohtinut paikan merkitystä historiassa.
Viime viikolla unelmasta tuli vihdoin totta.
Göbekli Tepe löytyi aavikon maaperästä kiviröykkiöiden keskeltä lähes sattumalta. Alue merkittiin arkeologiseen rekisteriin 1960-luvulla amerikkalais-turkkilaisessa tutkimuksessa. Sitä pidettiin aluksi vain vanhana bysanttilaisena hautakumpuna, eikä siihen kiinnitetty sen suurempaa huomiota. Paikalliset maanviljelijät kertoivat löytäneensä kivisiä paaseja pelloiltaan. He eivät tienneet, että kyse oli hyvin merkittävästä arkeologisesta kohteesta. Eräs maanviljelijä oli 60-luvulla tietämättään kaivanut omalta pellolta 11 000 vuotta vanhan patsaan. Veistoksessa oli selkeä ihmishahmo, joka piti käsissään seisovaa fallostaan. Miesporukassa he olivat nauraneet patsaalle ymmärtämättä lainkaan sen historiallista arvoa tai ikää. Lopulta, mutta vasta vuosien jälkeen, patsas päätyi museoon.
Saksalainen arkeologi Klaus Schmidt (German Archaeological Institute) vieraili alueella 1990-luvun alussa ja tajusi heti, että kyseessä ei ollut hautakumpu vaan neoliittinen temppelialue – mahdollisesti vanhin tunnettu uskonnollinen rakennelma maailmassa. Kaivaukset aloitettiin vuonna 1995 hänen johdollaan, ja niissä paljastui suuria T:n muotoisia kivipaaseja, jotka oli koristeltu eläinhahmoilla ja symboleilla. Göbekli Tepen kivikehät on rakennettu noin 9600–8000 eaa., eli noin 11 000–12 000 vuotta sitten. Kivikehät ovat noin 7000-vuotta vanhempia kuin Stonehenge tai Egyptin pyramidit.
Kuvassa museoon rakennettu versio joka paljastaa megaliitti pilarien mittasuhteet.
Alueella on monia ympyränmuotoisia rakennelmia, joissa keskellä seisoo kaksi suurta T-muotoista kivipaasia. Paadet ovat jopa 6 metriä korkeita ja painavat useita tonneja. Monissa niissä on kaiverrettuja eläinhahmoja: mm. leijonia, käärmeitä, lintuja, skorpioneja ja villisikoja. Symboliikka viittaa mahdollisesti rituaaleihin, kosmologiaan tai esi-isiin. Noin vuonna 8000 eaa. ihmiset tarkoituksella hautasivat Göbekli Tepen rakennelmat. Syytä tähän ei tiedetä, mutta peittämisen ansiosta ne ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin. Alueesta on tähän mennessä kaivettu esiin vain pieni osa (noin 10–15 %). Syytä siihen miksi rakennelmat peitettiin ei kukaan tiedä, koska niiden käyttötarkoituskin on meiltä piilossa. On myös merkittävää, että meidän aikanamme nämä kivikehät ovat tulleet uudelleen päivänvaloon. Miksi juuri nyt?
Läheisiltä alueilta, kuten Karahan Tepe, on löytynyt vastaavanlaisia rakenteita, mikä viittaa laajempaan esihistorialliseen kulttuurialueeseen.
Vaikka Göbekli Tepe oli syy miksi halusin päästä Urfan kaupunkiin ja tutkimusmatkalleni pienen ryhmän kanssa, niin vasta Karahan Tepe teki minuun syvimmän vaikutuksen. Noin viikkoa ennen matkaa olin saanut meditaatiossa tiedon, jossa minua pyydettiin ottamaan mukaani eräs pieni vihreä kivi ja samassa meditaatiossa minulle sanottiin, että matkani aikana ”Lintu tuo viestin”. Meillä oli viikon teemana Muinais-Egyptin alkemia ja muinaisuus ylipäänsä. Mikä olisikaan parempi paikka aiheelle! Jo heti viikon alussa kerroin meditaatiossa saamastani viestistä retriitti oppilaille, ja kun ensimmäiset varikset ilmestyivät kattoterassille aamujoogan aikana ajattelimme, että viesti liittyi variksiin. Vasta viimeisenä päivänä meille selvisi viestintuoja ja minuun viesti kolahti kuin monen tonnin megaliitti.
Koska Karahan Tepe on vielä lähes tuntematon vaikkakin iältään jopa vanhempi kuin Göbekli Tepe, niin saimme kävellä alueella aivan rauhassa. Paikalla ei ollut muita kun meditoimme 35 asteen kuumuudessa muinaisten vesireikien keskellä, Karahan Tepen korkeimmalla kalliolla. Edessä avautui aava maisema seuraavalle kukkulalle. Meditaatio oli voimakas. Näin suljettujen silmien takana hurjaa vauhtia vaihtuvia riimumaisia merkkejä ja symboleja, joiden tulva oli niin hillitön, etten pystynyt mitenkään rekisteröimään niitä tai edes muistamaan mitä näin. Kuin valtava määrä informaatiota olisi istutettu aivoihini odottamaan kenties oikeaa aikaa kun pystyn ymmärtämään laajemmin ja enemmän. Ja sitten tuli tuuli, niin voimakas, että se oli heittää minut kukkulalta alas. Jouduin oikein tekemään työtä että pysyn pystyssä. Aavikkotuuli tuntui joka solussa aivan kuin se olisi poistanut vanhaa käyttöliittymää tehden tilaa tälle uudelle päivitykselle. Vain hetkeä ennen kuin puhelimeen ajastettu gongi oli valmis päättämään meditaatiomme, tuuli tyyntyi kokonaan ja tiesin, että olimme valmiit. Sanoin sen ääneen kuin todetakseni, että se mitä tulimme hakemaan oli nyt tässä. Vastaanotettu. Vaan vieläkin odotin linnun tuomaa viestiä. Kokemus oli niin suuri, että varis viestintuojana tuntui vähäpätöiseltä. Kun olimme jo lähdössä pois alueelta palataksemme takaisin kaupunkiin, näimme taivaalla liitävän linnun. Arvelimme, että se voisi spiraalimaisesta liikkeestään johtuen olla haukka. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko tämä SE lintu. En tosin päässyt kiinni mihinkään viestiin.
Matkan viimeisenä päivänä meditoimme jälleen katolla. Olin saapunut paikalle jo tuntia ennen muita. Nautin nousevasta auringosta ja tunsin kuinka minua tarkkaillaan. Käänsin päätä enkä nähnyt ketään missään, vain seinän viereen roskiksen taakse jostain ilmestyneen rypistetyn paperipussin. Katseeni osui tuohon pussiin useaan kertaan aamujoogan aikana ja mietin monesti, että tuntuu kuin se olisi jollain tavalla elävä. Ajattelin, että tunnin loputtua käyn kurkistamassa mikä se oikein on. Teimme vielä lopuksi meditaation ja visulaisoinnin maailmanrauhan edistämiseksi, olimmehan joogaamassa vain muutama kymmen kilometri Syyrian rajalta pohjoiseen.
Kun päätimme joogan olin jo unohtanut koko paperipussin. Pois lähtiessämme eräs oppilas pysähtyi ja kysyi mikäköhän lintu tuo on. Paperipussi oli hypännyt roskiksen päälle eikä se ollut enää pussi vaan haukka. Kuljimme lähemmäs, eikä lintu tehnyt elettäkään lentääkseen meitä pakoon. Kuin se olisi ollut siinä meitä varten. Se avasi ja sulki vasenta silmää. Hetken aikaa hän katsoi minua suoraan edestä päin mutta pääasiassa hän piti vasemman silmänsä meitä kohti. Luomi liikkui alhaalta ylöspäin kuin antaen merkkiä. Istuimme linnun vierellä noin 5-10 minuuttia. Hän katseli meitä ja me häntä. Lintu tuo viestin. Ja toden totta sain viestini ja ymmärsin sen erittäin selvästi. Olin pyytänyt merkkiä jo pitkään liittyen siihen mitä opetan ja nyt sain sille vahvistuksen. Ja kuka muukaan olisi sitä voinut minulle välittää kuin haukka!
Edellisenä päivänä olin pitänyt luennon muinais-Egyptin alkemiasta. Puhuimme Ra:sta, Thothista, Horuksesta.
Horus kuvataan usein haukkaa muistuttavana jumalana tai ihmisenä, jolla on haukan pää. Hänen silmänsä symboloivat aurinkoa (oikea silmä) ja kuuta (vasen silmä). Horuksen silmä (Udzat) on suojelun, terveyden ja voiman symboli. Haukka lentää korkealla ja näkee kaiken – aivan kuten Horus, joka oli taivaanjumala ja faraon suojelija. Koska haukka näytti meille vain vasenta silmäänsä liitin hänet muinaiseen mysteerikouluun, jossa opetettiin ehetytymisen ja eteenpäin kulkemisen ideologiaa kohti henkistä täyttymystä eli viisauden tiedostamista. Muinais-Egyptissä mysteerikoulu nimitystä tuskin käytettiin ja se on uudempi nimitys henkiselle koulutuspolulle. Koulutus oli matka kohti vihkimystä ja siinä oli 12 askelta, joista jokaisen aikana oppilas joutui kohtaamaan eriasteista pelon, epävarmuuden, pettymyksen, hylätyksi tulemisen ym. isoa tunnetta, kunnes viimeisen askeleen jälkeen hän oli täysin peloton. Vasta sitten hänelle annettiin mahdollisuus kokea vihkimys, joka oli ikään kuin testi. Suuri pyramidi ei suinkaan ole faaraon hauta kuten virheellisesti on arvioitu, vaan vihkimyspaikka, jossa vihittävälle annetaan yksi mahdollisuus todistaa pelottomuutensa eli se, että opit on otettu vastaan. Sen jälkeen hänelle annetaan kokemuksellinen tieto ja ymmärrys todellisuuden rakenteista. Myöhemmin, lähempänä meidän aikaamme näitä kahta vaihetta on alettu kutsua vasemman- sekä oikean silmän mysteerikouluiksi. Olen kuullut myös kolmannen silmän koulusta, mutta tämä on itselleni vieras käsite. Olettaisin, että se on lopputulema näiden kahden matkan jälkeen. Kolmas silmä avautuu näkemään syvemmälle kun olemme ymmärtäneet tiedon, joka asuu solutasolla koko meidän omassa olemuksessamme.
Horus kuljettaa elämän symbolia joka tunnetaan nimellä ANKH. Itse liitän symbolin kivikehiin. Ajatukseni, jonka nostin esiin jo kadotettu tieto kirjassani vuonna 2023, on oman kokemukseni myötä vahvistunut. Egyptin viisausperinteellä on juuret Mesopotamiassa. ANKH on muisto T-pilareista ja niiden ihmiskunnalle jättämästä tiedosta. Molemmat ovat muinaisia tapoja kuvata suuria, näkymättömiä voimia – elämä, kuolema, jumaluus ja yhteys maailmankaikkeuteen. Ankh kuten T-pilaritkin edustavat yhteyttä ja elämää ennen sekä jälkeen kuoleman.
Horuksen vasen silmä edustaa siis eheytymistä, parantumista ja syvää ymmärrystä. Tällä tiellä olen edelleen. Haluan oppia lisää ja jakaa tietoa jota saan monella eri tasolla. Joitain vuosia sitten perustin koulun Academy of Higher Consciousness. Olisikohan nyt sopiva hetki aktivoida tuo koulu myös muuhunkin kuin vain kundaliinijoogan opettajien kouluttamiseen, mikä tosin on tärkeä osa kokonaisuutta. Viime viikon kokemuksen myötä ymmärsin aikaisempaa laajemmin mikä merkitys kehittämälläni Energy Activation menetelmällä on liittyen muinais-Egyptin alkemiaan. Alkemia ei siis suinkaan tarkoita alkuaineiden muuttamista kullaksi tai hopeaksi, kuten olemme oppineet vaan…
Suunnittelen seuraavaa matkaa ensi vuodelle 2026 maalis-huhtikuun vaihteeseen. Jos kiinnostuit lähtemään mukaan niin laita viesti ja tee alustava paikkavaraus jo nyt. Ilmoittelen tarkemmin kun matka vahvistuu.
Valossa,
Mervi
Mervi Enqvist (Inderjit Kaur Khalsa) 