Tämä kuva on yksi suosikeistani. Sen on ottanut ensimmäisen elokuvani tuottaja Pete Eklund. On vuosi 2012 Bensonhurstissa Brooklynissa. Kun katson tätä kuvaa näen vahvan naisen, elokuvan ohjaajan, joka tietää mitä tekee, on täysin kartalla siitä mitä haluaa elämältä ja menee luottavaisesti ja määrätietoisesti sitä kohti. Mutta TOTUUS kuvan takana on jotain ihan muuta. Olen pelokas ja epävarma. Nainen, joka on aivan pihalla kaikesta ja miettii vain, miten ihmeessä olen päätynyt tähän??
Ohjaajalla on valtava vastuu koko tuotannosta ja jos elää vain yhtä hetkeä kerrallaan niin miten mistään voi tulla mitään?? Lisäksi koin olevani ruma ja lihava, mikä oli perintöä siltä ajalta, kun vielä opiskelin teatterikorkeakoulussa ja painoin 5kg enemmän. Siis vain 5kg! Tosin tuolloin minua oli kehotettu laihduttamaan, ja kun käsky tuli auktoriteetilta niin sen jäljet juuttuivat minuun pitkäksi aikaa.
Nyt 13-vuoden jälkeen olen mielestäni kuvassa hoikka, kaunis ja määrätietoinen. Kenties olinkin kartalla kaikesta mutta epävarmuuteni ihmisenä esti minua näkemästä sitä?
Miten meidän mieli oikein toimii, kun se näin vääristelee asioita? Miksi emme voi elää jokaista hetkeä, kuin se mitä teemme juuri nyt olisi merkityksellistä ja täydellistä juuri sellaisena kuin se on? Miksi emme näe itseämme merkityksellisenä ja täydellisenä sellaisena kuin olemme juuri nyt? Miksi meidän pitää olla jotakin… muuta?
Aamulla luin yhtä suosikki kirjoistani Yu Danin Kiinan viisauden sydän – Mitä Konfutse nyt sanoisi? Kirjassa puhuttiin junzista. Minkälainen ihminen hän on kuinka tulla sellaiseksi. Ohjeiksi annetaan pitkäjänteisyys, kärsivällisyys ja kestävyys. Todellinen muutos ei tule 15 minuutin harjoittelulla, vaikka se voi olla ensimmäinen askel hyvään ja täyteen itsensä näköiseen elämään. Muutos vaatii sitoutumista, harjoitusta, opiskelua ei toisten vuoksi tai siksi, että saavuttaisi jonkin aseman, saisi haluamansa työpaikan, vaan opiskelua oman itsensä vuoksi, jotta maailmanymmärrys laajenisi.
Yunzi ei elä nopeassa vaunussa vaan hän etenee hitaasti tarkkaillen kaikkea ympärillään ja oppien kaikesta mitä näkee, tekee ja kokee. Oppien toisilta. Hän kunnioittaa jokaista arvoisenaan, ei katso alas eikä ylös. Häntä ei voi miellyttää koska hän näkee sellaisen läpi eikä hänellä ole tarve miellyttää ketään, mutta hän kunnioittaa jokaista. Hän näkee laajemman kuvan ja osaa sanoittaa sen mitä ymmärtää. Hän ei katso itseään peilistä ja näe epäkohtia, vaan itsessään hän näkee eletyn elämän arvon ja sen kauneuden. Hän on kaunis ja arvokas ja sellaisena hän itsensä myös näkee.
”Jos ylläpitää myönteisen ja toiveikkaan asenteen sekä ymmärtää vuorovaikutuksen säännöt, voi kehittyä ihmiseksi joka tuo onnea toisten elämään, sallii oman onnellisuutensa muuttua elinvoiman lähteeksi, valaisee kaikkea ympärillään auringon tavoin, tuo lohtua perheelleen ja ystävilleen – ja joskus lopulta koko yhteiskunnalle. Junzin on kuitenkin aloitettava lähipiiristä: omista ystävistään.” – Yu Dan
Etsin tulevia junzeja, jotka haluavat työskennellä kanssani ja oppia hyvän elämän säännöstön niin, että kasvat näkemään maailmaan kauniina sekä itsesi arvokkaana. Opit näkemään oman tarkoituksesi tämän maailman rakentajana ja ylläpitäjänä. Jos tämä resonoi ja kutsuu sinua olethan yhteydessä. Kenties yksi tulevista valmennuksistani on juuri se mitä etsit.
Koen itseni hyvin onnekkaaksi, että olen saanut kirjoittaa kuusi kirjaa, tehdä kolme elokuvaa, joita on näytetty elokuvateattereissa ja jotka ovat päätyneet televisioon sekä suoratoistoon ympäri maailmaa. Olen saanut asua 7-vuotta Yhdysvalloissa ja vuoden Turkissa. Olen saanut opiskella näyttelemistä, elokuvaa, joogaa ja maailmaa. Jos olisin nuorena tarkkaan kartoittanut tulevan elämäni askelmerkit en olisi päässyt kokemaan tätä kaikkea, mutta kun olen elänyt vain yhtä hetkeä kerrallaan kaikki tämä on ollut sen yhden jatkuvan hetken hedelmää.
Ensimmäisen kerran kuulin sanaparin Göbekli Tepe noin kahdeksan vuotta sitten asuessani Turkissa. Ystäväni Minna Rautiainen-Cimrin, joka oli asunut maassa jo lähes 20-vuotta lähetti minulle artikkelin, missä puhuttiin paikasta, jonka epäiltiin olevan Raamatun Eeden tai muu muinainen rituaalipaikka itäisessä Turkissa lähellä Syyrian rajaa. Tunsin heti pakottavaa tarvetta lähteä käymään siellä.
Olen kirjoittanut Göbekli Tepestä kahdessa kirjassani Aikamatka -sielun reissukirja (Viisas elämä, 2021) sekä Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023) ja pohtinut paikan merkitystä historiassa.
Viime viikolla unelmasta tuli vihdoin totta.
Göbekli Tepe löytyi aavikon maaperästä kiviröykkiöiden keskeltä lähes sattumalta. Alue merkittiin arkeologiseen rekisteriin 1960-luvulla amerikkalais-turkkilaisessa tutkimuksessa. Sitä pidettiin aluksi vain vanhana bysanttilaisena hautakumpuna, eikä siihen kiinnitetty sen suurempaa huomiota. Paikalliset maanviljelijät kertoivat löytäneensä kivisiä paaseja pelloiltaan. He eivät tienneet, että kyse oli hyvin merkittävästä arkeologisesta kohteesta. Eräs maanviljelijä oli 60-luvulla tietämättään kaivanut omalta pellolta 11 000 vuotta vanhan patsaan. Veistoksessa oli selkeä ihmishahmo, joka piti käsissään seisovaa fallostaan. Miesporukassa he olivat nauraneet patsaalle ymmärtämättä lainkaan sen historiallista arvoa tai ikää. Lopulta, mutta vasta vuosien jälkeen, patsas päätyi museoon.
Saksalainen arkeologi Klaus Schmidt (German Archaeological Institute) vieraili alueella 1990-luvun alussa ja tajusi heti, että kyseessä ei ollut hautakumpu vaan neoliittinen temppelialue – mahdollisesti vanhin tunnettu uskonnollinen rakennelma maailmassa. Kaivaukset aloitettiin vuonna 1995 hänen johdollaan, ja niissä paljastui suuria T:n muotoisia kivipaaseja, jotka oli koristeltu eläinhahmoilla ja symboleilla. Göbekli Tepen kivikehät on rakennettu noin 9600–8000 eaa., eli noin 11 000–12 000 vuotta sitten. Kivikehät ovat noin 7000-vuotta vanhempia kuin Stonehenge tai Egyptin pyramidit.
Kuvassa museoon rakennettu versio joka paljastaa megaliitti pilarien mittasuhteet.
Alueella on monia ympyränmuotoisia rakennelmia, joissa keskellä seisoo kaksi suurta T-muotoista kivipaasia. Paadet ovat jopa 6 metriä korkeita ja painavat useita tonneja. Monissa niissä on kaiverrettuja eläinhahmoja: mm. leijonia, käärmeitä, lintuja, skorpioneja ja villisikoja. Symboliikka viittaa mahdollisesti rituaaleihin, kosmologiaan tai esi-isiin. Noin vuonna 8000 eaa. ihmiset tarkoituksella hautasivat Göbekli Tepen rakennelmat. Syytä tähän ei tiedetä, mutta peittämisen ansiosta ne ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin. Alueesta on tähän mennessä kaivettu esiin vain pieni osa (noin 10–15 %). Syytä siihen miksi rakennelmat peitettiin ei kukaan tiedä, koska niiden käyttötarkoituskin on meiltä piilossa. On myös merkittävää, että meidän aikanamme nämä kivikehät ovat tulleet uudelleen päivänvaloon. Miksi juuri nyt?
Läheisiltä alueilta, kuten Karahan Tepe, on löytynyt vastaavanlaisia rakenteita, mikä viittaa laajempaan esihistorialliseen kulttuurialueeseen.
Vaikka Göbekli Tepe oli syy miksi halusin päästä Urfan kaupunkiin ja tutkimusmatkalleni pienen ryhmän kanssa, niin vasta Karahan Tepe teki minuun syvimmän vaikutuksen. Noin viikkoa ennen matkaa olin saanut meditaatiossa tiedon, jossa minua pyydettiin ottamaan mukaani eräs pieni vihreä kivi ja samassa meditaatiossa minulle sanottiin, että matkani aikana ”Lintu tuo viestin”. Meillä oli viikon teemana Muinais-Egyptin alkemia ja muinaisuus ylipäänsä. Mikä olisikaan parempi paikka aiheelle! Jo heti viikon alussa kerroin meditaatiossa saamastani viestistä retriitti oppilaille, ja kun ensimmäiset varikset ilmestyivät kattoterassille aamujoogan aikana ajattelimme, että viesti liittyi variksiin. Vasta viimeisenä päivänä meille selvisi viestintuoja ja minuun viesti kolahti kuin monen tonnin megaliitti.
Koska Karahan Tepe on vielä lähes tuntematon vaikkakin iältään jopa vanhempi kuin Göbekli Tepe, niin saimme kävellä alueella aivan rauhassa. Paikalla ei ollut muita kun meditoimme 35 asteen kuumuudessa muinaisten vesireikien keskellä, Karahan Tepen korkeimmalla kalliolla. Edessä avautui aava maisema seuraavalle kukkulalle. Meditaatio oli voimakas. Näin suljettujen silmien takana hurjaa vauhtia vaihtuvia riimumaisia merkkejä ja symboleja, joiden tulva oli niin hillitön, etten pystynyt mitenkään rekisteröimään niitä tai edes muistamaan mitä näin. Kuin valtava määrä informaatiota olisi istutettu aivoihini odottamaan kenties oikeaa aikaa kun pystyn ymmärtämään laajemmin ja enemmän. Ja sitten tuli tuuli, niin voimakas, että se oli heittää minut kukkulalta alas. Jouduin oikein tekemään työtä että pysyn pystyssä. Aavikkotuuli tuntui joka solussa aivan kuin se olisi poistanut vanhaa käyttöliittymää tehden tilaa tälle uudelle päivitykselle. Vain hetkeä ennen kuin puhelimeen ajastettu gongi oli valmis päättämään meditaatiomme, tuuli tyyntyi kokonaan ja tiesin, että olimme valmiit. Sanoin sen ääneen kuin todetakseni, että se mitä tulimme hakemaan oli nyt tässä. Vastaanotettu. Vaan vieläkin odotin linnun tuomaa viestiä. Kokemus oli niin suuri, että varis viestintuojana tuntui vähäpätöiseltä. Kun olimme jo lähdössä pois alueelta palataksemme takaisin kaupunkiin, näimme taivaalla liitävän linnun. Arvelimme, että se voisi spiraalimaisesta liikkeestään johtuen olla haukka. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko tämä SE lintu. En tosin päässyt kiinni mihinkään viestiin.
Matkan viimeisenä päivänä meditoimme jälleen katolla. Olin saapunut paikalle jo tuntia ennen muita. Nautin nousevasta auringosta ja tunsin kuinka minua tarkkaillaan. Käänsin päätä enkä nähnyt ketään missään, vain seinän viereen roskiksen taakse jostain ilmestyneen rypistetyn paperipussin. Katseeni osui tuohon pussiin useaan kertaan aamujoogan aikana ja mietin monesti, että tuntuu kuin se olisi jollain tavalla elävä. Ajattelin, että tunnin loputtua käyn kurkistamassa mikä se oikein on. Teimme vielä lopuksi meditaation ja visulaisoinnin maailmanrauhan edistämiseksi, olimmehan joogaamassa vain muutama kymmen kilometri Syyrian rajalta pohjoiseen.
Kun päätimme joogan olin jo unohtanut koko paperipussin. Pois lähtiessämme eräs oppilas pysähtyi ja kysyi mikäköhän lintu tuo on. Paperipussi oli hypännyt roskiksen päälle eikä se ollut enää pussi vaan haukka. Kuljimme lähemmäs, eikä lintu tehnyt elettäkään lentääkseen meitä pakoon. Kuin se olisi ollut siinä meitä varten. Se avasi ja sulki vasenta silmää. Hetken aikaa hän katsoi minua suoraan edestä päin mutta pääasiassa hän piti vasemman silmänsä meitä kohti. Luomi liikkui alhaalta ylöspäin kuin antaen merkkiä. Istuimme linnun vierellä noin 5-10 minuuttia. Hän katseli meitä ja me häntä. Lintu tuo viestin. Ja toden totta sain viestini ja ymmärsin sen erittäin selvästi. Olin pyytänyt merkkiä jo pitkään liittyen siihen mitä opetan ja nyt sain sille vahvistuksen. Ja kuka muukaan olisi sitä voinut minulle välittää kuin haukka!
Edellisenä päivänä olin pitänyt luennon muinais-Egyptin alkemiasta. Puhuimme Ra:sta, Thothista, Horuksesta.
Horus kuvataan usein haukkaa muistuttavana jumalana tai ihmisenä, jolla on haukan pää. Hänen silmänsä symboloivat aurinkoa (oikea silmä) ja kuuta (vasen silmä). Horuksen silmä (Udzat) on suojelun, terveyden ja voiman symboli. Haukka lentää korkealla ja näkee kaiken – aivan kuten Horus, joka oli taivaanjumala ja faraon suojelija. Koska haukka näytti meille vain vasenta silmäänsä liitin hänet muinaiseen mysteerikouluun, jossa opetettiin ehetytymisen ja eteenpäin kulkemisen ideologiaa kohti henkistä täyttymystä eli viisauden tiedostamista. Muinais-Egyptissä mysteerikoulu nimitystä tuskin käytettiin ja se on uudempi nimitys henkiselle koulutuspolulle. Koulutus oli matka kohti vihkimystä ja siinä oli 12 askelta, joista jokaisen aikana oppilas joutui kohtaamaan eriasteista pelon, epävarmuuden, pettymyksen, hylätyksi tulemisen ym. isoa tunnetta, kunnes viimeisen askeleen jälkeen hän oli täysin peloton. Vasta sitten hänelle annettiin mahdollisuus kokea vihkimys, joka oli ikään kuin testi. Suuri pyramidi ei suinkaan ole faaraon hauta kuten virheellisesti on arvioitu, vaan vihkimyspaikka, jossa vihittävälle annetaan yksi mahdollisuus todistaa pelottomuutensa eli se, että opit on otettu vastaan. Sen jälkeen hänelle annetaan kokemuksellinen tieto ja ymmärrys todellisuuden rakenteista. Myöhemmin, lähempänä meidän aikaamme näitä kahta vaihetta on alettu kutsua vasemman- sekä oikean silmän mysteerikouluiksi. Olen kuullut myös kolmannen silmän koulusta, mutta tämä on itselleni vieras käsite. Olettaisin, että se on lopputulema näiden kahden matkan jälkeen. Kolmas silmä avautuu näkemään syvemmälle kun olemme ymmärtäneet tiedon, joka asuu solutasolla koko meidän omassa olemuksessamme.
Horus kuljettaa elämän symbolia joka tunnetaan nimellä ANKH. Itse liitän symbolin kivikehiin. Ajatukseni, jonka nostin esiin jo kadotettu tieto kirjassani vuonna 2023, on oman kokemukseni myötä vahvistunut. Egyptin viisausperinteellä on juuret Mesopotamiassa. ANKH on muisto T-pilareista ja niiden ihmiskunnalle jättämästä tiedosta. Molemmat ovat muinaisia tapoja kuvata suuria, näkymättömiä voimia – elämä, kuolema, jumaluus ja yhteys maailmankaikkeuteen. Ankh kuten T-pilaritkin edustavat yhteyttä ja elämää ennen sekä jälkeen kuoleman.
Horuksen vasen silmä edustaa siis eheytymistä, parantumista ja syvää ymmärrystä. Tällä tiellä olen edelleen. Haluan oppia lisää ja jakaa tietoa jota saan monella eri tasolla. Joitain vuosia sitten perustin koulun Academy of Higher Consciousness. Olisikohan nyt sopiva hetki aktivoida tuo koulu myös muuhunkin kuin vain kundaliinijoogan opettajien kouluttamiseen, mikä tosin on tärkeä osa kokonaisuutta. Viime viikon kokemuksen myötä ymmärsin aikaisempaa laajemmin mikä merkitys kehittämälläni Energy Activation menetelmällä on liittyen muinais-Egyptin alkemiaan. Alkemia ei siis suinkaan tarkoita alkuaineiden muuttamista kullaksi tai hopeaksi, kuten olemme oppineet vaan…
Suunnittelen seuraavaa matkaa ensi vuodelle 2026 maalis-huhtikuun vaihteeseen. Jos kiinnostuit lähtemään mukaan niin laita viesti ja tee alustava paikkavaraus jo nyt. Ilmoittelen tarkemmin kun matka vahvistuu.
Viime viikolla oikea polvi antoi periksi. Tiistaina tunsin ensimmäisen vihlaisun kun nousin ylös tuolista. Keskiviikkona jouduin ottamaan aikaa ennen ensimmäistä askelta ja torstaina jalka ei enää kantanut. Sille ei voinut astua. Mitä ihmettä oikein tapahtui, mietin? Olen terve, harvoin sairastan, kävelen joka päivä, joogaan ja syön terveellisesti. Mitä ihmettä tämä nyt on?
Varasin ajan lääkärille ja sain sen heti torstaille. Pelkäsin jo etukäteen taksimatkaa, koska tiesin, etten pääse enää ylös, kun olen istahtanut autoon. Perillä kuljettaja tuli avamaan oven, auttoi ylös autosta, jonka jälkeen ystävällisesti lähetin hänet pois. Vaan jäin seisomaan kuin tappi lääkärikeskuksen pihaan. Ovelle oli kaksi metriä, mutta en pystynyt ottamaan askeltakaan. Kuljettaja sammutti moottorin ja palasi auttamaan minua. Kulku oli kömpelöä. Lopulta minut kärrättiin rullatuolissa sisälle.
Lääkäri ei löytänyt polvesta mitään syytä oireelle ja lähetti magneettikuvaan. En saanut aikaa samalle päivälle joten joutuisin tulemaan takaisin perjantaina.
”Voinko vielä aamulla peruuttaa ajan jos polvi on jo kunnossa?” kysyin virkailijalta, joka naurahti ja vastasi, ettei tuo polvi voi olla kunnossa huomenna. Tiesin itse, että se kyllä olisi. Vaan mistä tämä tieto minulle tuli? Se oli jotenkin niin ilmeinen. Olin illalla menossa Helsinki Healing Arts Centeriin hoidettavaksi. Olin varannut ajan klo 17:45. Jokin sisäinen tieto oli täysin varma siitä, että kun käyn Kuldip Quinternon Somatic Healing hoidossa niin tiedän, mikä polvessa on vikana ja miten saan oireen hoidettua pois. Aamulla olin jo pyytänyt etä-reikihoitoa ystävältäni Johanna Blomqvistilta ja jo silloin aloin saada vihjeitä siitä mikä lopulta auttaisi polvea paranemaan.
Helsinki Healing Arts Center sijaitsee kahden korttelin päässä kotoani. Varasin matkaan 20 minuuttia, koska jouduin taittamaan sen suksisauvoihin nojaten. Perillä pääsin juuri ja juuri liikkumaan. Kuldip katseli hetken aikaa kun kävelen, tarkasti asentoni. Pyysi hoitopöydälle, missä hän kevyesti käänsi jotain polvessani, pyysi taas kävelemään ympäri tilaa, väänsi sitten oikeaa käsivartta, aktivoi meridiaaneja ja pyysi hengittämään. Joka käänteessä hän pyysi hengittämään. Aina vaan HENGITTÄMÄÄN.
Lopulta, kun kävelin kädet kattoa kohti ja venytin itseäni niin ylös ja pitkäksi kuin pystyin samalla kävellen joka kierroksella hieman helpommin, Kuldip sanoi, ettei polvessa ole mitään vikaa. Se on ihan terve. Juuri kuten olin ajatellutkin koska kipu oli ilmennyt kuin tyhjästä. Oireen syykin selvisi Kuldipin tarkkanäköisyyden ja voimakkaan intuition viestittämänä. Koska Somatic Healing on energiahoitoa, niin samoin kuin homeopatiassa, hoidon jälkeen oireet pahenivat. Lievitin niitä illalla merisuolakääreellä, jonka ohjeen sain ystävältäni. Yö meni unessa ja aamulla en tarvinnut enää kuin yhden sauvan liikkumiseen. Kun oireen syy oli selvä, ei oireella ollut enää muuta tehtävää. Se alkoi liikkua poispäin. Perjantai iltapäivällä en tarvinnut enää sauvoja lainkaan. Lauantaina polvessa oli vain ohut muisto menneestä kivusta!
Viime aikoina olen kuullut monelta mitä eriskummallisimmista oireista, joille ei tunnu olevan mitään syytä. Uskon, että jokainen oire on perimmältään emotionaalinen, epätasapainon ilmentymä. Syynä voi olla stressi, jatkuva ylivireystila, liikaa virikkeitä, epävarmuus, pelko, huolet. Jokainen näistä oireiden syistä linkittyy siihen kuinka me hengitämme. Omalla kohdallani kiitän hermostoani siitä, että pystyin ensinnäkin näkemään oireen taakse, luottamaan oman kehoni kykyyn parantaa itsensä, sekä joustavuutta, jota olen pitkän kundaliinijooga taipaleeni aikana luonut sekä mieleen että hermostooni.
Me emme tee hengitysharjoituksia ja joogaa ainoastaan voimistuaksemme tai notkeuttaaksemme fyysistä kehoa. Jooga ja hengitysharjoitukset auttavat ylläpitämään yhteyttä mielen, hermoston ja kehon välillä. Ilman joogaharjoitusta tuskin edes ymmärtäisin, että voin itse säädellä kehon ja mielen toimintaa. Työkalu tähän on hyvin yksinkertainen. Se on hengitys, koska hengitys muuttaa ajatusta ja ajatus kulkeutuu informaationa solutasolle asti. Solumme uudistuvat joka hetki. Keho muuttuu ja mukautuu aivan kuten mieli sekä aivotkin.
Tehtävä ja testi: Hengitä syvään, ei palleaan vaan vatsanpohjaan asti. Tämä mielikuva auttaa hengitystä kulkeutumaan niin alas, että se antaa kaikupohjaa kaikelle tekemisellesi, äänelle, omalle totuudelle, asioiden vastaanottamiselle, virtaukselle ja hyväksymiselle. Se auttaa antautumaan ja olemaan läsnä itsellesi, sekä ymmärtämään mikä sinulle on hyvä ja mikä taas estää sinua olemasta juuri… sinä.
Nyt polvi on täysin kunnossa ja otin sen tuoman viestin vastaan kiitollisuudella! Muistin jälleen kuinka tärkeää tehtävää jalat toimittavat ja mikä suoranainen ihme on, että ne kannattelevat meidän painoa niin kärsivällisesti. Se ei ole itsestäänselvyys, se on lahja.
PS. Tämä ei ole maksettu mainos vaan oma rehellinen suositus näille hoidoille jos kaipaat vaihtoehtoista hoitoa.
Merisuolakääreen ohje:
Tarvitset:
1 dl karkeaa merisuolaa
0,5 litraa kylmää vettä
Puuvillaliina, sideharso tai pieni pyyhe
Kuiva pyyhe tai villahuivi kääreen päälle
Näin teet kääreen:
Sekoita suolavesi: Liuota merisuola kylmään veteen kulhossa. Sekoita, kunnes suola on kokonaan liuennut. Laita vesi jääkaappiin kylmenemään lisää.
Kastele liina: Upota pellavaliina tai pyyhe jääkaappikylmään suolaveteen ja purista se kevyesti, niin että se jää kosteaksi mutta ei valu.
Aseta kääre: Laita kostutettu liina hoidettavalle alueelle (esim. polvi, olkapää, alaselkä). Voit käyttää käärettä myös vatsan päälle esim. suoliston rauhoittamiseen.
Pysy lämpimänä: Kääri päälle kuiva pyyhe tai villahuivi, jotta polven kylmä-ärysytyksen synnyttämä lämpö säilyy ja vaikutus tehostuu.
Anna vaikuttaa: Pidä käärettä paikallaan 20–40 minuuttia. Voit toistaa hoidon 1–2 kertaa päivässä tarpeen mukaan.
Huomioitavaa:
Merisuolakääre on täydentävä hoitomuoto mm. turvonneelle polvelle tai olkapäälle
Älä käytä rikkinäiselle iholle.
Jos ilmenee ärsytystä tai epämukavuutta, lopeta käyttö.
Ajatus ruokkii sanoja, sanat ruokkivat tunnetta ja tunne ruokkii soluja!
Tämä on yksinkertaista matematiikkaa. Kun puhumme ajatuksenvoimasta tai magnetisoinnista niin se ei ole mystiikkaa tai edes mysteeri se on silkkaa matematiikkaa tai kemiallisin termein alkemiaa. Kun ymmärrät tämän ja alat elää sen mukaan niin vain taivas on rajana. Voit saavuttaa kaiken mitä haluat.Tosin sen, mitä haluat tulee olla linjassa valon, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden kanssa. Tämä siksi, että karma toimii aina kaikessa. Kun haluamme hyvää toisille, saamme sitä runsain mitoin myös itsellemme.
Kauan aikaa sitten kuulin joltakin henkiseltä opettajalta, että jos 16-sekuntin ajan pystymme pitämään ajatukset valossa, toivossa, rakkaudessa, hyvänolon tunteessa ja kiitollisuudessa niin olemme aktivoineet tuon matemaattisen lausekkeen alusta sen loppuun asti. Olemme aktivoineet solumme kiitollisuuden informaatiolla. Muutos on alkanut. Kun jatkamme tätä kiitollisuus lauseketta seuraavat 16-sekuntia ja sitä seuraavat sekunnit, olemme tuplanneet voiton. Voitto tässä tapauksessa on esteiden mureneminen unelmien tieltä.
Kaikki on mahdollista, jos sallit sen!
On yksinkertaista ja helppoa pysyä kiitollisuuden tunteessa kun kaikki elämässä on hyvin. Kun ei ole taloudellista painetta, on katto pään päällä, ruokaa, ystäviä ja läheiset perhesuhteet. Vaan kuinka aktivoida solutason muutos silloin kun elää jatkuvassa pelon tunteessa? Pelko voi liittyä selviytymiseen, yksinäisyyteen, suruun ja niin moneen muuhun voimakkaaseen tunteeseen. Kuinka silloin aktivoida solut rakkauden värähtelyihin? Sehän on lähes mahdotonta!
Vaan kun se ei ole. Pelko on tunne, josta voimme kääntyä pois yhtä nopeasti, kuin jos kääntäisit selkäsi jollekin sellaiselle mitä et halua. Se tapahtuu näin:
Hengitä – ota muutama pitkä ja syvä hengitys.
Kaada sitten itsellesi iso lasi vettä ja juo lasi tyhjäksi.
Ajattele yhtä asiaa mikä on elämässäsi hyvin juuri nyt, sitten ajattele toista ja kolmatta. Aloita yksinkertaisimmasta ja kasvata kiitollisuuden tunnetta. Jo pelkästään se että olet nyt tässä ja hengität on yksi asia mistä voit kiittää.
Olet nyt aloittanut tunteen muuttamisen ajatukseksi, ajatus muodostuu sinussa kiitollisuuden sanoiksi ja sanat luovat uuden tunteen. Muutos on tapahtunut. Tämä jos mikä on alkemiaa.
Tee tämä harjoitus niin usein kuin tarvitsee ja huomaat, kuinka se käy joka kerralla helpommaksi. Pian huomaat eläväsi jatkuvassa kiitollisuuden tunteessa ja silloin alkaa elämässäsi tapahtua. Unelmat yksi toisensa jälkeen tulevat todeksi.
Abrahamin energiaa kanavoiva Ester Hicks on sanonut, että jokainen toiveemme on jo 99,99% toteutunut sillä hetkellä kun olemme sen ajatelleet. Viimeinen 0,01% on kiinni matematiikasta, jolla aktivoimme solut ottamaan vastaan sen mitä haluamme.
Jos kaipaat työkalua tähän, niin tule mukaan Aktivoi vaurauden magneetit verkkokurssille. Koska tämä aihe on nyt niin tapetilla ja haluan mahdollisimman monen oivaltavan kuinka tärkeää on ymmärtää tämä tunteen muutoksen matematiikka, niin tein kurssista kampanjan. Se on sunnuntaihin asti vain 37€ (norm. 108€). Kurkista tästä ja tutki lisää.
Päivälleen vuosi sitten istuin junassa matkalla Seinäjoelle pitämään kolmen tunnin joogatyöpajaa, johon oli ilmoittautunut kuusi oppilasta. Samalla viikolla joogatunneillani oli ollut melko tyhjää, vain muutama oppilas joka tunnilla. Tuntui siltä, että kaikkeus yritti kertoa minulle jotakin. Olinko menossa väärään suuntaan elämässä? Olin vain muutamaa viikkoa vaille 54-vuotias ja tilillä oli 2,40€. Olin lainannut pojaltani 10€, jotta saisin evästä junamatkalle. Edellisenä iltana olin kirjoittanut päiväkirjaani, nyt alkaa muutos. En tiedä kuinka se tulee eteeni, mutta nyt riittää!!
Ja muutos tosiaankin tuli eteeni yllättävällä tavalla. En tuntenut Mia Ulvilaa ennestään. Tiesin vain, että hänellä on joogakoulu Sanmaya Seinäjoella. Perillä, kun valmistelimme työpajaa, tulin maininneeksi hänelle, että olin miettinyt oman joogatilani sulkemista, koska se oli viemässä minut perikatoon. Mia pysähtyi ja sanoi voimakkaasti, ’Sulje se, mä tein niin ja mun liikevaihto oli viime vuonna 200 000€.’ Jähmetyin siihen paikkaan. Mitä ihmettä! ’Miten sä sen teit? Kerro mulle!’
Ja siitä pyörähti liikkeelle tahtotila. Miasta tuli mentorini. Tein töitä kuin riivattu seuraavat kaksi viikkoa. Noudatin jokaista Mian antamaa ohjetta, vaikka välillä tuntui, ettei siinä ole järkeä. Olin kuitenkin epätoivoisessa tilassa. Oli maksettava vuokraa kahteen paikkaan, elettävä ja hoidettava pois korona-ajan lainaa pankille. Laitoin siis kaiken peliin. En vielä tässä vaiheessa sulkenut joogakouluani, mutta sen mahdollisuus jäi soimaan mieleeni.
Tuli ensimmäisen kampanjan aika. Olin ajoittanut sen syntymäpäiväni kohdalle. Tavoitteeni oli myydä verkkokurssia, jolla sillä hetkellä oli alle 10 oppilasta. Olin tehnyt verkkokurssimyyntiä Kajabi alustalla jo muutaman vuoden, mutta myyntiä oli tullut niiden vuosien aikana yhteensä noin 4500€. Toivoin, että parhaimmillaan Mian luotsaama ensimmäinen kampanjani toisi 3000€, jonka tarvitsin, että voisin viedä poikani onnistuneelle Italian matkalle. Olin ostanut joululahjaksi meille lentoliput Milanoon huhtikuussa, vaan matkarahat vielä puuttuivat. Matkaan oli enää vajaa kuukausi. Poikani oli tuolloin 18-vuotias ja olin luvannut hänelle matkan omille sukujuurilleen ennen kotoa muuttoa. Nyt oli sen aika, mutta rahaa matkaan ei ollut.
Maaliskuun lopulla 2024 ensimmäinen verkkokurssi kampanja lähti liikkeelle, se kesti lopulta kaksi viikkoa ja sinä aikana tilille tipahti 20 000€. Tämä oli käsittämätön tulos. Oppilaita oli äkkiä tällä yhdellä kurssilla yli 300. Kurssini, jonka olin tehnyt auttaakseni paljon laajempaa oppilaskuntaa, kuin mihin paikallisesti pystyin, pääsi vihdoin tekemään tehtäväänsä. Lisäksi sain maksettua velkoja, vuokrat ja pääsimme onnistuneelle Italian kiertomatkalle, joka vei meidät aina Ischian saarelle asti.
Kesällä suljin joogakouluni, mikä oli harmistus monelle mutta tässä tilanteessa ainoa pelastava vaihtoehto. Jättäydyin kokonaan online opetukseen. Viime vuonna, ensimmäisen kerran 15-vuoden yrittäjänurani aikana, liikevaihto ylsi 100 000€ plussan puolelle. Tällä hetkellä verkkokurssialustallani on noin 2000 käynnissä olevaa kurssia ja päivittäin saan viestejä oppilailta kuinka kurssini ovat auttaneet heitä vaikeassa tilanteessa, tuoneet valoa, uusia oivalluksia, voimaa jaksaa vaikeiden aikojen yli. Herkistyn joka kerta kun luen näitä viestejä. Nyt vihdoin tavoitan ne ihmiset, jotka tarvitsevat oppejani myös kauempana.
Kiitos siis Mialle mentoroinnista. Olen edelleen matkalla ylöspäin, tavoitteet on asetettu ja mikä hienointa, nyt saan mentoroida näitä taitoja eteenpäin. Ensimmäinen mentoroitava teki 10 000€ tilin ensimmäisellä kampanjallaan. Toinen rakentaa parhaillaan omaa verkkokurssia Kajabiin ja kolmas on juuri aloittamassa matkansa tällä tiellä.
On valtava ilo saada auttaa muita, jotka ovat tällä hetkellä tilanteessa missä itse olin päivälleen vuosi sitten. Nyt herääkin kysymys, missä sinä haluat olla vuoden kuluttua? Jos etsit muutosta ja haluat laajentaa verkkokurssibisnekseen, niin otan vielä muutaman mentoroitavaksi tällä hetkellä. Tehtäväni on auttaa alkuun Kajabi alustan kanssa, olla tukena luomassa ensimmäinen verkkokurssi tai valmennus, niin että saat luotua itsellesi menestyvän kampanjan. Tämän jälkeen ohjaan sinut Mia Ulvilan mentoroitavaksi, koska hänen avullaan luot kokonaisen toimivan bisneksen.
Matka omalla kohdallani jatkuu. Tavoitteeni on rakentaa Ischialle retriittikeskus, jonne jokainen teistä voi tulla hengähtämään ja latautumaan Energy Activation menetelmän avulla aina, kun tarvitsee arjesta pienen tauon. Sitä kohti yksi kampanja kerrallaan! Kiitos kaikille teille, jotka jo olette mukana jollakin verkkokurssillani, teidän avullanne olemme joka päivä lähempänä tuota Ischian unelmaa.
Jos kiinnostuit mentoroinnista ja haluat rakentaa verkkokurssisi Kajabi alustalle, niin ota minuun yhteyttä mervi.h.enqvist@gmail.com
Jos sinulla on toimivat verkkokurssisysteemit jo olemassa millä tahansa alustalla ja haluat laajentaa bisnestäsi, niin Mialla alkaa huhtikussa valmennus pienryhmälle. Lue lisää täältä.
Tarinan mukaan ihmiskunta oli alunperin yksi. He puhuivat samaa kieltä, olivat oppineet samat taidot ja koulu, jota he olivat käyneet oli yksi ja sama. Heitä oli opettanut joukko opettajia, joiden tehtävä oli istuttaa tieto ja viisaus ihmiskuntaan, joka edelleen eli alkukantaista elämää eläinmaailman perinnöstä käsin. Tietoisuus tuli istuttaa ihmiseen, koska sitä ei vielä ollut. Ihminen eli vaistonsa mukaan.
Kun rakentaminen ja uuden oppiminen koulutuksen myötä tulivat päätökseen, he lähtivät perustamaan ensimmäistä kaupunkia, koska sen he olivat saaneet tehtäväkseen. Ensimmäiset ihmiskunnan edustajat, ihmisyyteen vihityt, laskeutuivat eteläisen Mesopotamian alueelle, missä he ottivat oppimansa teknologian käyttöönsä. Kunnioituksesta opettajiaan kohtaan he alkoivat rakentaa tornia, joka valmistuttuaan yltäisi taivaisiin, sinne asti mistä opettajat olivat laskeutuneet. Vaan kaupunki ei milloinkaan valmistunut, koska erimielisyys otti vallan. Tarinan mukaan jumala sekoitti heidän kielensä, niin etteivät he enää ymmärtäneet toinen toistaan, vaan jakautuivat lopulta eri puolille maailmaa, perustaakseen uusia yhteisöjä.
Näin kansat päätyivät pystyttämään sivilisaatioita ympäri luonnonvaroista vauraan maapallon.
Joitain vuosia sitten aloin pohtia myyttejä sekä historiaa niiden takana. Mistä tarinat olivat syntyneet, oliko niillä pohjaa todellisuudessa? Mitä ylipäänsä tiedämme sivilisaation synnystä? Muutakin kuin, minkälaista viljaa silloin viljeltiin ja missä viljelykset sijaitsivat. Vaan MISTÄ tieto sekä oppi sivilisaation kehitykseen oli peräisin? Hakeuduin Avoimeen Yliopistoon opiskelemaan historiaa, tutkin kirjoista niin myyttejä, alkuperäiskansojen tarinoita sekä arkeologisia löytöjä. Kirjoitin havainnoistani kirjan Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Kirjassani pohdin ihmiskunnan melko nuorta historiaa, joka vei meitä ainoastaan aikaan noin 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Noin seitsemän vuotta sitten kuulin puhuttavan eräästä mystisestä alueesta eteläisessä Turkissa, Mesopotamian pohjoiskulmalla. Paikkaa kutsuttiin Raamatun Eedeniksi, ihmiskunnan ensimmäiseksi yliopistoksi tai temppeliksi, vaan kukaan ei tiennyt tuon alueen todellista merkitystä. Paikka on nimetty Göbekli Tepeksi, jonka myös Graham Hancock mainitsee dokumentissaan The Ancient Apocalypse yhtenä maailman vanhimmista kivirakennelmista. Vuonna 1996 alkaneet kaivaukset alueella ovat osoittaneet kivikehien rakentamisen alkaneen noin 11 000 vuotta sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoteen 1996 asti tuntemamme ihmiskunnan sivilisaation historia, joka ylsi noin vuoteen 5000 ennen ajanlaksun alkua, vedettiin nyt kertaheitolla tuhansia vuosia taaksepäin. Aina vuoteen 9500 ennen ajanlaskun alkua, johon arkeologisten kaivausten tiedon pohjalta ajoitettiin kivikehien rakentamisen alku. Rakentaminen kesti noin 1000 vuotta.
Nyttemmin Göbekli Tepe tunnustetaan maailman ensimmäiseksi pyhäksi paikaksi sieltä löytyneiden kivikaiverrusten perusteella. Lisäksi lähellä sijaitseva Karahan Tepe tunnetaan nyt ensimmäisenä hedelmällisyyttä kunnioittavana rituaalipaikkana.
Äiti-maa ja isä taivas yhtyvät tällä lähes unohdetulla Sanliurfan maaperällä. Suuri osa alueen kivikehistä lepää edelleen maan uumenissa ja odottaa ylösnousemustaan. Mitä kaikkea informaatiota vielä saammekaan, kun kaikki 20 kivikehää on kaivettu ylös? Saammeko vihdoin vastauksen ihmiskunnan sivilisaation äkkinäiseen syntymysteeriin? Keitä me todella olemme? Mistä me olemme saapuneet? Olemmeko me evoluution tulos? Vai kenties kahden eri planetaarisen rodun sekoitus?
Göbekli Tepen mysteeri on kulkenut kanssani nyt seitsemän vuotta. Olen kirjoittanut siitä kahdessa viimeisimmässä kirjassani ja nyt KESÄKUUSSA 2025 pääsen sinne ensimmäistä kertaa. Olet tervetullut mukaan Sanliurfan retriitille kanssani! Pääset tutustumaan molempiin paikkoihin Göbekli Tepeen sekä Karahan Tepeen. Pääsemme myös meditoimaan alueella missä kaivauksia ei vielä ole suoritettu, kukkuloilla, joiden alla mystiset kivikehät edelleen odottavat. Majoitumme kaupungin parhaaseen viiden tähden hotelliin, joka on aikoinaan ollut osa moskeijaa.
Matkan ajankohta: 2.-8.6.2025
Kohde: Sanliurfa, Turkki
Majoitus: Tessera hotelli
Hinta: 975€ per henkilö jaetussa kahdenhengen huoneessa, yhdenhengenhuoneen lisämaksu 275€ (hinnat eivät sisällä lentoja).
Hinta sisältää: Majoituksen, puolihoidon eli aamiaisen ja päivällisen, retket Göbekli Tepeen sekä Karahan Tepeen, lentokenttäkuljetukset sekä joogatunnit ja opetuksen.
Jos olet kiinnostunut Egyptistä, niin haluatko kokea paikan mistä viisausperintö mitä todennäköisimmin on kantautunut niin Egyptiin kuin Intiaankin? Koe ihmiskunnan sivilisaation syntypaikka ja sen energia, joka yltää solutasolla hyvin, hyvin laajaan maisemaan.
Aamulla meditoidessani kävin kiinnostavaa keskustelua. Nämä keskustelut tapahtuvat yleensä aina englanniksi, mutta käännän sen tähän suomeksi. Meditointi hyvin harvoin on sitä, että putoaa johonkin täydelliseen ei olemisen tilaan. Joskus se tosin on sitäkin, mutta useimmiten meditaatio on oman sisäisen äänen kuuntelua.
Keskustelu alkoi:
’Sulje silmäsi, mitä näet?’
’En näe mitään.’
’Katso, kyllä näet. Kerro mitä näet juuri nyt.’
’Näen pelkkää pimeää, mustaa ja harmaata, jossakin kohtaa vähän valoa. Se mitä näen, kaikki se harmaa on liikkeessä, kuin höyryä, se ei pysy paikoillaan.’
’No niin, näethän sinä.’
’Niin mutta…’
Ajattelin näkemistä aivan erilaisena, näkyjä, kuvia, visioita…
’Kaikki siinä edessäsi, se mitä kutsut pimeydeksi ja tyhjyydeksi on todellisuus! Ei ole yhtään mitään… ennen kuin ON. Mieli tylsistyy nopeasti tyhjyyden tuijotteluun. Se aktivoituu ja alkaa täyttää tyhjyyttä, ajattelulla, kuvilla, unelmilla tai peloilla. Ajatukset liikkuvat lakkaamattomana virtana. Ne tulevat menneisyydestä tai tulevaisuudesta, entä kuka ohjailee niitä ajatuksia?’
’Minä?’
’Juuri niin. Tällä hetkellä kaikki mitä näet on pelkkää mustaa, se on kuin tyhjä kangas, tyhjä tila mihin SINÄ luot todellisuutta oman mielesi kuvilla. Sinulla on vastuu siitä mitä tuohon näkymään edessäsi rakentuu. Käytä siis tämä hetki ja täytä tila, visioi, näe se mitä sinä HALUAT. Älä mieti sitä mitä et halua vaan sitä mitä haluat. Sinä itse rakennat tulevaisuutesi juuri nyt, tällä hetkellä. Käytä tämä hetki hyödyksi, älä haitaksi.’
Kenen kanssa oikein keskustelen näiden meditaatioiden aikana? Ajattelen, että itseni kanssa tietysti, sen korkeamman puolen itsestäni, jolla jo on kaikki vastaukset. Minä vielä haahuilen ja etsin, mutta se osa minua joka jo tietää, sen tehtävä on auttaa. Meditaatiossa taas minun tehtävä on asettua kuuntelemaan. Tänäkin aamuna 21 minuuttia meni kuin siivillä.
Mitä siis on olla vapaa? Vapaus on sitä, ettei ole kahleita, ei mitään mikä sitoo ajatuksemme pelkoon tai epävarmuuteen. Kahle voi olla raha, parisuhde, ajatusmallit tai mikä tahansa, mikä pakottaa meitä pysymään ruodussa. On vain yksi todellinen käsky, joka ohjaa meitä matkallamme kohti omaa vapautta, irti päästämistä ja kahleettomuutta. Se on oikeudenmukaisuuden periaate. Tämä on ikivanha henkinen opetus, joka pitää sisällään kaiken elämän kunnioittamisen, vallitsevan tilanteen hyväksymisen, tasavertaisuuden kaikkien kanssa, elämän virtaavuuden ymmärtämisen sekä ikuisen luovuuden jatkuvan työn, joka elää meidän kauttamme. Tähän kaikkeen on sisällytettynä rakkauden ydin.
Tämä oli siis aamuinen meditaatioviesti ❤️
Aktivoi vaurauden magneetit verkkokurssi käsittää vaurauden tunteen lähinnä vapautena. Se auttaa meitä uudelleen ajattelemaan oman elämämme. Se ohjaa kahleettomuuteen arjessa. Tämä taas avaa ilon ja valon tunteen meissä. Se aktivoi vaurauden magneetit ja ohjaa kohti vapautta. Tervetuloa mukaan ❤️
Seisoin tänään voimakkaassa tuulessa Uunisaaren kalliolla eteläisessä Helsingissä. Tunsin kuinka meren ylleni heittämät pisarat ja tuulen lempeä voima puhdistivat minua menneestä vuodesta. Nojasin tuulta päin koko painollani ja pysyin siitä huolimatta pystyssä. Tiesin, ettei mennyt minua kaada, päinvastoin saan siitä voimaa jatkaa eteenpäin.
Olin jo lähes valmis, tuulen puhdistama, kun ajatus lähti valtaamaan tietoisuuttani. Näin tapahtuu usein ja tiedän heti, että tämä on asia, josta minun pitää kirjoittaa. Joitain vuosia sitten se alkoi. On kuin jokin voima jostakin hyvin kaukaiselta ajalta (meidän aikakäsityksemme mukaan) antaisi minulle viestin. Ja tottakai voin sanoa, etten halua tästä kirjoittaa, kuten sanoin tänäänkin, MUTTA sitten eteen tulee joku ärsyke tai sysäys ja tiedän, etten voi tätä nyt väistää.
Viesti kuului: ei Kuulla ole meihin niin merkittävää vaikutusta kuin nykyään kuvittelemme. Tai on sillä, mutta sen vaikutus yltää vain fyysisen maailman ulottuvuuteemme. Sielu-tasolle kuulla ei ole asiaa. Kuu liikuttaa nestettä ja pitää kiertoa yllä, etsii tasapainoa. Sillä on tärkeä tehtävä maapallon vesisysteemissä ja sen kautta sen vaikutus yltää meihin ihmisiin koska olemme 70% vettä. Sielutasolla kuun vaikutus ei merkitse juurikaan. Vesi muistaa, se velloo meissä se huuhtelee informaatiolla jokaisen solun. Vesi auttaa rauhoittamaan emootiot, sekä kuun vaikutuksen, mutta sielumme tarkkailee tätä kaikkea kuin kiinnostunut ulkopuolinen. Ja viime kädessä sielu on ainoa osa meitä, joka jatkaa vaellustaan. Keho ja mieli jäävät taaksemme. Vedessä meidän muisti, ja muisto meistä siirtyy eteenpäin. Vesi ei unohda meitä milloinkaan. Se jakaa kokemuksemme ja tietomme, historiamme ja viestimme eteenpäin tuleville polville. Sielu muuttuu höyryksi, joka siirtyy verhon toiselle puolelle. Matka jatkuu, tieto menneistä elää sinussa.
Elämme nyt uudenkuun aikaa ja jos olet tottunut kuuseremonioihin niin pidä ne. Nauti niistä, mutta muista samalla, ettei niiden henkinen merkitys ole niin merkittävä kuin mitä meidän annetaan ymmärtää. Ne ovat hieman kuin usko ylipäänsä, jos uskot niiden voimaan niin kyllä ne toimivat. Toiset käyvät kirkossa tai temppelissä, toiset pitävät seremonioita, mikä ikinä toimii sinulle niin se on hyvä, se on sinun asiasi, kyseessä on sinun uskosi. Löydä siis oma tapasi kunnioittaa elämää, aktivoida sisäinen voima ja tieto sinussa. Jos kuuseremonia tai kirkossa käynti ei ole sinun juttusi, niin älä huoli, löydät kyllä omasi. Ja jos seremonia jää tekemättä, huikkaa kuulle kiitos tai Jeesukselle, Buddhalle, Krishnamurtille, Blavatskylle, ihan kenelle tahansa, jonka koet itsellesi merkittäväksi. Pidä pyhyyttä yllä sinun tavallasi. Vain sinä tiedät mistä olet tullut (vaikket sitä muistaisi) joten kuuntele ja tutki sisintäsi. Tieto elää sinussa. Etsi niin löydät sen. Kuun tehtävä on pitää veden liikettä yllä, ettei tieto jämähdä, ettei se lakkaa, koska jos niin kävisi… kaikki lakkaisi.
Kuun tehtävä on siis aivan valtavan tärkeä mutta vain fyysisen maailman mittakaavassa. Sama juttu on kirkolla tai temppelillä. Mieli ja keho kuuluvat fyysiseen maailmaan, samoin kuin kuu, kirkko ja temppelit. Sielu on jotain ihan muuta. Se on yhdyskäytävä, linkki. Se on yhteyden ylläpitäjä. Se on se, mikä jää jäljelle kun kaikki muu palaa elementeiksi. Sielu on avaimemme valoon. Se on portti rakkauteen.
Olin hiljattain kuuntelemassa luentoa, missä puhuttiin sielun pimeästä yöstä. Kesken luennon ystäväni kumartui puoleeni ja kysyi olinko minä koskaan kokenut sellaista. Vastasin nopeasti ei, en ole. Vastaus tuli niin nopeasti että lähdin heti analysoimaan sitä mitä olin sanonut. Miksi kielsin jotain mikä oli niin ilmeisen totta ja että olin varmasti kokenut sen lukuisia kertoja?
Teen aina aamuisin 21-minuutin meditaation, joka usein muuttuu mietiskelyksi, toisinaan jopa kaikkeuden kiittämiseksi tai unelmoinniksi. Miksi milloinkin. Tuona kyseisenä aamuna luennon jälkeen mieleeni nousi edellispäivän kysymys sielun pimeästä yöstä. Kenties olin nukkunut huonosti tai edellisen illan keskustelut olivat jääneet kaivertamaan mieltäni, mutta nyt aamulla tunsin vajoavani johonkin syvään onkaloon, kuin maan koloon, tai kuivan kaivon pohjalle. Kyyneleet valuivat pitkin poskia. Annoin surun tulla, se oli osittain omaani, mutta siinä oli paljon muutakin, kuin olisin surrut jotakin itseäni paljon laajempaa.
Aluksi pyristelin vastaan, taistelin etten putoaisi, mutta lopulta annoin periksi. Annoin itseni pudota. Näin miten kapea kaivo ikäänkuin nielaisi minut. Putosin sen pohjalle ja tunsin kylmän maan allani hieman kosteana, epämiellyttävänä. Vaikka koin tunteeni voimakkaana ja tietoisesti annoin tunteelle lisää tulta, niin samaan aikaan koin itseni tarkkailijana. Oli kuin olisin katsellut itseäni kuopan suulta, maanpinnan tasolta, kuin antaen itseni kärsiä ja kärvistellä. Muistan miettineeni, että antaa tuon nyt kokea tuokin tunne niin pitkään kuin sen pitää. Sitten kun on aika vedän hänet sieltä ylös. Olin siis kahdessa paikassa yhtäaikaa. Sieluni koki pimeyttä mutta tietoisuuteni muisti, että pimeys on vain hetken oire. Valo elää minussa ja se on perimmäinen totuuteni.
Joitain viikkoja myöhemmin palasin jälleen tuohon samaan ajatukseen sielun pimeästä yöstä. Mietin omaa henkistä kasvuani ja niitä etappeja, joita olen matkallani koskettanut. Äkkiä oivalsin, että vaikka sielun pimeä yö näyttäytyy hetkittäin elämässäni edelleen, niin jopa sekin on oma valintani. Voin valita värjötellä tunteen kourissa kaivon mutaisella pohjalla tai voin valita vetää itseni ylös, takaisin maan pinnalle ja valon vierelle. Kuinka helpottavaa onkaan kun ymmärtää, ettei mikään tunne tai hetki ole pysyvä, vaan kaikki on ihan koko ajan jatkuvaa muutoksen virtaa.
Se, että nykyään pystyn näkemään asian näin. Pystyn luottamaan valoon itsessäni ja rakkauden tunteeseen, joka on jatkuvaa, on vaatinut työtä. Se on vaatinut monta epätoivoista kierrosta kaivon pohjalla. On tarvinnut luottaa, että vielä löytyy keino nousta takaisin ylös. Luottaminen vaatii mielen rohkeutta kohdata itsensä ja hyväksyä vallitseva tilanne. Hyväksyä se, että juuri nyt maailma näyttää harmaalta, kaamos jatkuu, mikään ei liiku eteenpäin, eikä valoa tule miltään suunnalta. Tämän hyväksyminen avaa mielen kohti toivoa. Kun toivon tunne meissä aktivoituu se sytyttää luovuuden kipinän. Luovuus lähtee rakentamaan uusia maailmoja ideoiden seuratessa toisiaan ja kun omanvoiman tunne aktivoituu me pystymme viemään minkä tahansa idean läpi ja toteuttaa näin itseämme. Pystymme jättämään jäljen maailmaan, jos niin haluamme. Ja löydämme keinon nostaa itsemme ylös pohjalta.
Kyseisenä aamuna annoin itseni virua kaivon pohjalla tunteeni vallassa ja kokea inhimillisyyttä, ihmisyyttä, nauttien hetken aikaa tuosta vallitsevasta pimeydestä, kuitenkin tietäen, että se toinen osa minua tarkkailee ja puntaroi, odottaa ja kun aika on kypsä, se tietää milloin tuo onneton on hyvä vetää takaisin ylös, pois tuosta alhosta. Sielun pimeä yö ei suinkaan ole jotakin, mitä pelätä tai välttää. Se on korkeamman viisauden keino ohjata meitä eteenpäin silloin, kun olemme hävittäneet itsemme kartalla. Sielun pimeä yö palauttaa meidät itseemme, joudumme kokemaan ja tuntemaan, olemaan itsellemme läsnä. Kysymään itseltämme, mitä minä oikeasti halua. Jos tämä on sitä mitä en halua, niin mitä sitten haluan? Tuo kysymys on TOIVON ensimmäinen askel.
Kaikille joihin kaamos nyt vaikuttaa muistutuksena, että jo kuukauden kuluttua käännymme kohti valoa, uutta kevättä ja kesää.
Kehittämäni Energy Activation menetelmä on myös loistava apu sielun pimeän yön selättämiseen varjotyöskentelyn avulla.
Käsittääkseni olen ainoa suomalainen, joka on asunut Yogi Bhajanin New Mexicon Espanolaan Yhdysvalloissa, lähelle Santa Fe’n kaupunkia perustamassa joogayhteisössä. Marraskuussa 2004 vietin siellä vajaan kuukauden muutamia viikkoja Yogi Bhajanin kuoleman jälkeen ja tammikuussa 2005 muutimme sinne vuodeksi. Poikamme syntyi siellä. Yhteisö ei ollut kovin iso, joten helposti oppi tuntemaan lähes jokaisen, joka päivittäin liikkui ashramin alueella. Suurin osa meistä asui omissa taloissamme hieman kauempana ja kävi päivittäin töissä jossakin Yogi Bhajanin perustamista yrityksistä. Minä olin töissä Akal Security turvallisuusyrityksen henkilöstöosastolla. Syy, miksi tästä nyt kirjoitan, on HBO Maxilla parhaillaan pyörivä dokumenttielokuva Breath of Fire. Olet saattanut jo nähdä sen. Myönnän, olen asunut yhteisössä, joka nyttemmin on leimattu kultiksi. Siellä asuessani en tosin tunnistanut sitä sellaiseksi, johtuen monestakin syystä. Ehkä suurin syy oli, että yhteisön tai kultin johtaja oli juuri kuollut ja yhteisö etsi kovasti uutta johtajaa tai suuntaa. Johtajuuskilpailu oli kova parrakkaiden, turbaanipäisten miesten välillä. Moni 70-luvun alun joogasuuntaus on ryvettynyt johtajiensa toiminnan vuoksi. Tämä uusi dokumenttielokuva todistaa, ettei kundaliinijoogakaan ole tältä säästynyt.
Nyt on kulunut neljä ja puoli vuotta siitä, kun Premkan eli Pamela Dysonin kirja White Bird in a Golden Cage – My Life With Yogi Bhajan ilmestyi. Tilasin kirjan heti, koska siitä oli Facebook ryhmässä kohuttu ja halusin tietää mistä oikein oli kysymys. En lähde tässä avaamaan tuota kirjaa sen enempää mutta kehotan tutustumaan siihen, jos syväluotaus Yogi Bhajanin luoman yhteisön tai kultin alkuaikoihin kiinnostaa. Kirja on ensimmäinen kerta, kun syytökset Yogi Bhajanin toimia kohtaan nostettiin päivänvaloon. Kirjassa ne kuitenkin esitettiin hyvin hienovaraisesti, annettiin vihjeitä mutta mistään ei vielä puhuttu niin suoraan kuin mitä Breath of Fire dokumentissa tehdään.
Pian kirjan lukemisen jälkeen otin yhteyttä tuttuuni Espanolassa. Hän oli työskennellyt yhtenä Yogi Bhajanin lakimiehenä useita vuosikymmeniä. Hän oli siis tätä varsinaista sisäpiiriä. Zoom keskustelumme aikana hän kielsi tienneensä mistään asiattomuuksista liittyen Yogijiin. Halusin uskoa häntä, mutta osa minusta ei taipunut tuohon uskoon. Olin itse jo hiljalleen alkanut erkaantua Yogi Bhajanin opeista. En siitä syystä, että epäilin häntä vaan siksi, että koin hänen oppiensa olevan kahlitut. Henkisyyttä ei voi kahlita, jooga on osa evoluutiota aivan kuin kaikki muukin. Vaikka kolme kertaa minut kutsuttiin Yogi Bhajanin luoman kundaliinijoogan opettajakouluttajaksi niin yhtä monta kertaa lopulta kieltäydyin, vaikka kaikilla kerroilla olin jo lähes kirjoittamassa papereita alle. En pystynyt etenemään siinä. Halusin pitää vapauteni opettajana. Nuo paperit allekirjoittamalla olisin sitoutunut opettamaan vain sitä mitä Yogi Bhajan oli opettanut. Näin jo tuolloin katon, jonka läpi halusin puskea.
Vain hieman ennen Premka -kirjan ilmestymistä tammikuussa 2020 opetuksiani oli kyseenalaistettu KRI:n eli Kundalini Yoga Research Instituten taholta, jonka Yogi Bhajan oli perustanut. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Olin jo useaa vuotta aikaisemmin jättänyt turbaanin mukana koko yhteisön, KRI:n ja IKYTA:n eli International Kundalini Yoga Teacher’s Association.
Vuoden aikana, jonka Espanolassa asuimme omat suuret odotukseni pyhästä, henkisestä yhteisöstä romuttuivat täysin. Kokemuksistani siellä kirjoitin jo vuonna 2021 ilmestyneessä kirjassani Aikamatka-sielun reissukirja (Viisas elämä). Olen lapsesta asti ollut herkkä lukemaan energioita. Ensimmäinen seva eli selfless service -työ yhteisössä, jonka saimme tehtäväksemme, oli järjestää Yogi Bhajanin henkilökohtaisia tavaroita museota varten. Ne oli sullottu erinäisiin metallikaappeihin trailerin eli liikuteltavan talon sisuksiin. Työ olisi kestänyt viikkoja mutta jo ensimmäisten tuntien aikana ahdistuin niin etten pystynyt olemaan samassa tilassa tavaroiden kanssa. Olin raskauteni alkuvaiheessa ja huonoon oloon vedoten sain luistettua tehtävästä. Tunne oli epämiellyttävä ja ahdistava. En ymmärtänyt miksi tunsin niin, miksi en pystynyt olemaan tässä tilassa, vaikka olin saanut kunniatehtävän käsitellä mestarin vaatteita sekä tavaroita, jopa sänky, jossa hän oli kuollut oli tuossa talossa.
HBO Maxin dokumenttisarja Breath of Fire avaa yhdysvaltalaisen, nyt jo edesmenneen nuoren joogaopettajan, RaMa joogakoulun perustaneen Guru Jagatin tarinaa. Samalla Yogi Bhajanin oppilaat ja lähipiiri pääsevät ääneen dokumentissa. Asuessani New Mexicossa tutustuin myös sarjan kolmannessa jaksossa puhuneeseen Yogi Bhajanin naisoppilaaseen, joka oli kuulunut mestarin lähipiiriin. Hän tuntui aina hieman etäiseltä jopa hieman ylimieliseltä ja usein mietin miksi hän ei päästä lähelle. En tosin tiennyt kuinka valtavaa haavaa hän kantoi kehossaan ja muistoissaan. Yogi Bhajan oli jättänyt hänelle yhden tärkeimmistä tehtävistä yhteisössämme, liittyen White Tantric joogaan eli valkoisen tantran meditaatiopäiviin ja niiden jatkumoon Yogi Bhajanin kuoleman jälkeen. Siitä huolimatta minkä aseman hän oli yhteisössä saanut, hän puhuu dokumentissa sielunsa auki. En ole vielä tätä ennen kuullut kenenkään puhuvan näin suoraan Yogi Bhajanin teoista, en edes Premkan kirjassa, hyväksikäytöstä sekä kaikesta salailusta mikä siihen on liittynyt. Jos aikaisemmin olen pystynyt hieman epäillen sivuuttamaan kyseisiä tarinoita, niin nyt en enää voi. Tässä puhui ihminen, jolle oma opettajani oli minut esitellyt kauan aikaa sitten ja kehottanut ystävystymään koska siitä olisi minulle tulevaisuudessa hyötyä.
Nähtyäni tuon jakson ymmärrän paremmin omaa kokemustani, ja syrjään vetäytymistäni, kun asuimme yhteisössä. Nyt ymmärrän myös sen, miksi minulle on ollut tärkeää pysyttäytyä järjestön ja kommuunin ulkopuolella. En ole enää opettanut Yogi Bhajanin oppeja viimeisten lähes 10-vuoden aikana. Chakrapolku® kirjan myötä siirryin jo hiljalleen opettamaan kundaliinijoogaa omalla tavallani. Käytän edelleen Yogi Bhajanin luomia harjoitussarjoja, mutta vain sen vuoksi, että olen tehnyt niitä itse 25-vuoden ajan ja kokenut niiden tehon. Se, että Yogi Bhajan olisi paljastanut Intian salaiset opit ensimmäistä kertaa lännessä, ei pidä paikkansa. On totta, ja tutkimukset todistavat, että hän loi koko systeemin itse kuin kollaasina eri viisausperinteistä sekä sikhismistä. En tiedä miksi hän ajoitti kundaliinijoogan perinteen 5000 vuoden päähän, mutta todellisuudessa se yltää vuoteen 1968. Tämäkään tosiasia ei silti tarkoita, että koko joogamuoto olisi huono. Sitä se ei ole. Kundaliinijoogan teho on huikea. Olen saanut sen itse todistaa omassa henkisessä kehityksessäni.
Oli mielenkiintoinen ajoitus, että juuri sinä vuonna, kun aloin pitämään omaa opettajakoulutustani eli tammikuussa 2020, niin heti helmikuussa Premkan kirja julkaistiin ja samalla koulutukseni kyseenalaistajat Yogi Bhajanin yhteisöjen taholta tipahtivat kuin kirput takista. Olen saanut pitää koulutustani rauhassa ja se jatkuu edelleen, koko ajan kehittyen, kuten sen kuuluukin.
Kundaliinijooga ei ole Yogi Bhajan ja ehkä sen vuoksi halusin kirjoittaa tästä aiheesta. Toisin kuin HBO Max dokumentti antaa ymmärtää, kundaliinijoogaa ei voi henkilöidä yhteen ihmiseen. Yogi Bhajan kehitti oman suuntauksensa, joka ryvettyi pahasti hänen henkilönsä ja ihmisyytensä varjojen vuoksi. Toivon, että nyt kun asia on nostettu päivänvaloon kaikki asianosaiset saavat heille kuuluvan huomion, lohdun ja mitä ikinä he tarvitsevatkaan, jotta paraneminen ja toipuminen voi alkaa.
Olen kiitollinen siitä, että löysin aikoinani kundaliinijoogan, se on muuttanut elämäni täysin. Itseensä tyytymättömästä ja pelokkaasta nuoresta naisesta on joogan myötä kehkeytynyt arvostava ja lähes peloton aikuinen. Olen kiitollinen kaikista tuhansista oppilaista ja opettajista, joita olen saanut opettaa sekä kouluttaa Suomessa ja maailmalla. Olen kiitollinen ystävistä, joiden kanssa edelleen käymme läpi sitä, mitä ympärillämme tapahtui Espanolassa, kun siellä turbaanit päässä ja hunnut heiluen liihottelimme kuin enkelit. Olen kiitollinen jokaisesta kokemuksesta oman matkani varrella, koska ne ovat tuoneet minut tähän, olen se, joka nyt olen koska olen nähnyt, kokenut ja elänyt. Vain varjojen kautta ymmärrämme valon merkityksen. Vain valon avulla pääsemme lopulta varjoistamme eroon.
Meitä kundaliinijoogan opettajia on Suomessa jo satoja. Hyvin harva edes meistä opettajista on täysin tietoinen Yogi Bhajanin ympärillä kuohuvasta tapahtumien sarjasta. Toivon, ettei ketään opettajista tuomittaisi sen vuoksi että ovat osa kundaliinijoogan opettajakuntaa. Joogamuotona tämä on arvokas ja näiden 25-vuoden aikana, kun olen itse ollut osa tätä maailmaa, olen nähnyt, kuullut ja kokenut niin monta tarinaa missä henkinen eheytys on tapahtunut. Omat opetukseni ovat jo edenneet melko lailla eri suuntaan kuin mitä Yogi Bhajan opetti, mutta ytimenä on edelleen se sama, joka minua aikoinaan kiehtoi tässä joogamuodossa, eli fyysisen kehon varjojen läpi sukeltaminen energiakehotietoisuuteen ja aina kohti omaa sydäntä, sielua ja valoa, joka meissä jokaisessa hehkuu. Totuuden etsintä jatkuu ♡
Mervi Enqvist (Inderjit Kaur Khalsa)
kirjailija, joogaopettaja ja kouluttaja, elokuvaohjaaja
Mervi Enqvist (Inderjit Kaur Khalsa) 