Elämän ja kuoleman selitys

Hiljattain opin, että aika on tunneli jonka läpi kuljemme kohti itsemme ydintä. Matkaamme kuin mato omenan sisällä pitkin kapeaa käytävää päämääränä siemenkota. Tuon siemenkodan ulkopuolella on ovi missä lukee KUOLEMA. Kun astumme tuosta ovesta sisään aloitamme matkan kolmen vaiheen läpi.

Ensimmäisen vaiheen aikana luovumme fyysisestä kehosta. Toisen vaiheen aikana hyvästelemme mielen, kun olemme ensin ottaneet mukaamme sen mitä elämän matkalta siihen on tarttunut. Kolmannessa vaiheessa jätämme taakse myös sielun. Chakrapolun käyneet muistavat valopallot, joista olen kertonut. Tuohon kolmanteen vaiheeseen jää myös rakas pallomme sekä oma palloheimomme. Viivymme näissä kolmessa vaiheessa juuri niin pitkään kuin haluamme. Mitä tietoisempia olemme elämän ja kuoleman jatkumosta niin sitä nopeammin kuljemme näiden vaiheiden läpi kohti seuraavaa ovea, jossa on lukee HENKINEN TODELLISUUS. Tuon oven takana sulaudumme jälleen yhteen samaan energiaan kaiken kanssa, olemme yksi. Tuota tilaa kuvaa lause Kaikki mikä on.  Voisi kuvitella, että tuo tila on päämäärä, vaan niin ei ole. Opin, että kukaan meistä ei halua viipyä siellä pitkään koska syntymän ovi kutsuu meitä jatkamaan. Energia on jatkuvassa liikkeessä, se ei pysähdy. Ei ole mitään muuta kuin energia. Energia on kaikki mikä on.

Palaamme siis takaisin kohti ydintä ja nyt, tällä ytimen vastakkaisella puolella, ovessa lukee SYNTYMÄ. Astumme ovesta takaisin ytimeen. Kuljemme kolmen vaiheen läpi nyt vastakkaiseen suuntaan kuin viime kerralla. Puemme energiamme valopallon sisälle, etsimme itsllemme heimon, joka on sama kuin aikaisemmin tai uusi. Valopallomme jää tänne ytimen kolmanteen vaiheeseen, mutta se jakautuu. Jakautunut osa meistä ottaa itselleen sielun, mielen ja fyysisen kehon. Kun prosessi on valmis voimme astua ulos ytimestä ovesta jossa lukee FYYSINEN MAAILMA. Näin synnymme uudelleen.

Olemme siis jälleen kapeassa tunnelissa, jota kuljemme kohti itsemme ydintä, uutta kuolemaa ja uudelleen sulautumista yhteiseen enegia-aaltoon. Jo syntymän hetkestä alkaen lähdemme piirtämään itsellemme uutta elämää. Ajatukset heijastuvat käytävän seinille kuvina. Jokainen sana, teko ja tunne saa fyysisen muodon meitä ympäröivän tunnelin seinillä. Samaan aikaan kuvat syttyvät valopallomme sisäpinnalla. Kuvat joita katselemme, muovautuvat meidän todellisuudeksi. Se mihin kiinnitämme huomion sitä me elämme. Valitsemme itse elämän värit, kuvat, ajatukset, sanat, teot ja tunteet.

Vaikka mieli haluaa tehdä kaikesta monimutkaista niin todellisuudessa meillä on vain kaksi vaihtoehtoa mistä valita. Toinen on pimeys ja toinen valo. Toinen johtaa painavaan ja huonoon oloon ja toinen iloon ja keveyteen. Itsestämme riippuu minkälaista todellisuutta elämme, minkälaista muraalia maalaamme matkamme varrella.

Tämä seinämaalaus aukeaa meille kun olemme jälleen itsemme ytimessä, siemenkodassa. Kuoleman jälkeen toisessa vaiheessa, kun olemme jälleen vaihtamassa fyysisen todellisuuden henkiseen ja riisumassa meitä rajoittavat määreet kuin vanhat vaatteet, eteemme avautuu filminauha, elämämme seinämaalaus. Kukaan ei tuomitse tekojamme, ainoastaan itse olemme itsemme tuomari.

Maailma on rakkauden ja oikeudenmukaisuuden oppikoulu. On siis tärkeää maalata omat seinät näiden kahden kaltaisilla väreillä.

Tämä selitys on vain osa sitä mistä kaikessa on kysymys. Sanoissa on raja, niiden kautta on mahdoton piirtää täydellistä kuvaa. Vain sinä itse pystyt piirtämään sen oman aikatunnelisi seinille. Elämä muodostuu niiden kuvien kaltaiseksi joita katselemme.

Minkälaisia kuvia sinä katselet?

Valossa, rakkaudessa!

Inderjit

PS. Kiitän tästä tiedosta Neale Donald Walschia, joka on välittänyt ikuisen viisauden sanoja ja ajatuksia meidän aikaamme lukuisten kirjojensa kautta.