Kunnioituksesta ja sen oppimisesta

Mainitsin eilen oppilaille tunnin päätteeksi kun olin jälleen ohjeistanut peittojen viikkaamisesta, että minun legacyni tulee olemaan nuo peitot. Se nauratti meitä kaikkia mutta se on myös totta. Ja peittojen lisäksi kengät!

Elämme mielenkiintoisessa ajassa. Teattereissa on sisältövaroituksia ja ulkomailla on oltava varpaillaan kuinka ihmisiä puhuttelee. He/She/Them. Onneksi Suomessa se ei tuota vaikeuksia, koska olemme kaikki neutraalisti hän. Henkisenä opettajana olen törmännyt myös tilanteisiin missä suoruuteni on tulkittu epäystävällisyydeksi.

Sain oman koulutukseni aikana jolloin herkkänahkaisuus ei ollut trendi. Kun sai iskun egoonsa, niin se otettiin vastaan ja vahvistuttiin iskun voimasta.

Poke – provode – uplift – elevate.

Opettajani sanoi aikoinaan, ettei ole mitään suurempaa egoa kuin henkinen ego. Joitain vuosia sitten suhteeni opettajuuteen muuttui. Huomasin, että en ollut oikeasti vielä edes aloittanut opettamista, vaikka olin toiminut opettajana jo 20-vuotta. Tehtäväni joogaopettajana oli ollut miellyttää ja luoda hyvät oltavat kaikkien henkiselle kasvulle. Oivallukseni jälkeen minua ikään kuin koulutettiin uudelleen ja huomasin pian, että olin itse ollut oppilaiden kasvun tiellä. Kiltteyteni esti heitä kasvamasta opetuksessani omaan täyteen mittaansa.

Ymmärsin, että jooga on ainoastaan työkalu tai reitti johonkin vielä suurempaan. Opettajana minun on luotava oppilaille kasvun hetkiä, joten aloitin kevyesti peitoista. Vähitellen pino lähti oikenemaan, suoristumaan ja siisteytymään. Ja vaikka ymmärrän, että peittojen viikkaaminen tietyllä tavalla ei ratkaise kenenkään suurta eksistentiaalista ongelmaa niin siitä huolimatta tein havainnon, että he jotka viikkasivat peitot kuten olivat ne löytäneet lähtivät kasvamaan myös omalla henkisellä tiellään paljon aikaisempaa nopeammin. Ulospäin heistä näkyi läsnäolo ja kunnioitus. Molemmat tärkeitä etappeja henkisen kasvun tiellä.

Poke – provoke – uplift – elevate.

On haastavaa katsoa tuota kaavaa loppuun asti. Muistan sen hyvin siitä kun oma opettajani käytti sitä minua kohtaan. Poke ja provoke saattavat säikäyttää ja pakottaa hyökkäävään vastareaktioon. Mutta todellista suuruutta vaatii se, ettei pakene vaan jää suorin jaloin katsomaan tilannetta eteenpäin. Pelko pakottaa pakenemaan. Hyvän olon tunne, jonka liitämme automaattisesti henkisyyteen on tiessään, mutta sen sijaan että pakenee paikalta on hyvä miettiä, miksi tapahtunut sai minut niin tolaltani.

Uplift ja elevate osuudet ovat ne varsinainen haaste. Silloin voimakkaat emootiot pääsevät purkautumaan ja ne otetaan opettajan avustuksella lempeästi vastaan. Henkinen kasvu vaatii kovaa seinää johon lyömme päätä aika-ajoin. Pehmeys ei ikävä kyllä kasvata. Tosin kaikki meistä eivät tarvitse tuota kovaa vastusta. Itse tarvitsin, koska henkinen egoni oli iso. Ja nyt on minun aika olla tuo seinä.

Henkisenä opettajana tehtäväni on auttaa oppilasta löytämään yhteys itseen, siihen joka hän on syvällä suojaavien kuorikerrosten alla. Joskus se vaatii egon tökkimistä ja hetkellistä horjuttamista. Mutta se päättyy lopulta kohottamaan ja avaamaan olemusta kohti laajempaa henkistä kasvua. Syvää tietoisuutta.

Minä elän kuten opetan. Olen suora mutta täynnä rakkautta sinua ja kaikkia kohtaan! Henkinen opettajuus on elämäntehtäväni.