Portti

Kun olin pieni, äitini kantoi kirjastosta kotiin kirjoja joiden hyllymerkintä oli paranormaali kirjallisuus. Ymmärsin mitä tarkoittaa normaali mutta tuo para -etuliite hämmensi minua. Kirjat kertoivat toisinaan ufoista, joskus taas enkeleistä, kuolemanjälkeisistä kokemuksista tai kohtaamisista epänormaalien ilmiöiden kanssa. Minäkin kiinnostuin näistä kirjoista ja koska muutenkin ihailin äitiäni niin aloin tutkia näitä jännittäviä kirjoja myös itse.

Parapsykologiset ilmiöt: ilmiöitä, jotka ovat paranormaaleja ja joissa ilmenee jonkinlaisia tietoisuuden piirteitä… Ihme tai vahvasti paranormaali ilmiö, joka ei ole periaatteessakaan selitettävissä. – Wikipedia-

Siitä huolimatta, vaikka olin jo sinut näiden epätavallisten asioiden kanssa, kun opettajani Dyal Singh Khalsa kutsui minut ja silloisen aviomieheni Espanolaan, Uuteen Meksikoon kulkemaan kolme kertaa aidattomalla alueella sijainneen portin läpi ilman mitään selitystä, olin hämilläni. Oikeastaan jopa hieman nolona. Tuo portti sijaitsi Yogi Bhajanin henkilökohtaisen temppelin takana pienessä rinteessä kolmen porrasaskelman päässä. Yogi Bhajan oli poistunut keskuudestamme vain noin kuukautta aikaisemmin ja olimme saapuneet paikalle hänen muistotilaisuutensa. Opettajallamme oli avaimet Yogijin yksityiseen temppeliin ja hän vei meidät ensin vierailulle sinne. Jo temppelin ilmapiiri tuntui epätavalliselta, kohottuneelta. Tunnelma, jonka siellä koin ei ollut ’periaatteessakaan selitettävissä’. 

Temppelivierailun jälkeen kiersimme rakennuksen taakse. Dyal Singh osoitti meille tuon mystisen portin ja kehotti meitä kävelemään siitä läpi. Tottelin kyseenalaistamatta, kuten kuuliainen kisälli. Tähän mennessä olin jo oppinut, että henkisellä tiellä opiskellaan ilman vastaväitteitä. Se osoittaa täydellistä luottamusta opettajaan. Ilman tätä tietoisuutta ja sen kunnioittamista en olisi koskaan päässyt henkilökohtaiseen opetukseen. Nousin kolme askelmaa ja avasin portin, vaikka olisin aivan yhtä hyvin voinut kiertää sen koska mitään aitoja ei ollut. Opettajani kehoituksesta suljin portin perässäni. Kun olin sen toisella puolella käännyin katsomaan, että seuraako hän meitä, mutta hän seisoi edelleen porrasaskelmien alla ja sanoi ’uudestaan’. Hän osoitti, että tulisimme alas sieltä missä kaiken järjen mukaan pitäisi olla aidat jotta portilla olisi jokin todellinen merkitys. Teimme kuten pyydettiin ja päädyimme kävelemään tuon paranormaalin portin läpi yhteensä kolme kertaa. Avaten, sulkien, kiertäen, avaten, sulkien, kiertäen. Ihmisiä kulki meidän ohitsemme kulmakarvojaan nostelleen, ihmetellen mitä oikein puuhastelimme. Opettajamme ei kiinnittänyt heihin mitään huomiota. Myöhemmin odotin selitystä portille ja sen läpi kulkemiselle, jota en koskaan saanut.

Unohdin koko tapahtuman. Portti sekä useat muut paranormaalit tilanteet, joita kisällinä sain kokea tipahtivat pois mielestäni, kunnes eräänä keväisenä päivänä Helsingissä vuosien jälkeen ne nousivat tajuntaani kuin hyökyaalto. Äkkiä kaikki loksahti paikoilleen, muistin lauseita ja sanoja jotka olivat tuntuneet irrallisilta ’sinulle on tehtävä’, ’olette silta’, ’kaikella on tarkoitus’.  Vasta kun opettajani oli kuollut traagisesti auto-onnettomuudessa sain vastauksen kysymyksiini. Ymmärsin miksi olimme kävelleet tuon portin läpi, ymmärsin miksi en koskaan saanut tavata Yogi Bhajania henkilökohtaisesti, vaikka niin usein olin aivan hänen lähellään, vain seinän toisella puolella hänen maatessaan sairasvuoteellaan, tai viikatessani hänen vaatteitaan, puhdistaessani hänen jäämistöään, tai vuorilla silloin kun hänen poikansa laski helikopterista Yogijin tuhkat tämän vanhimpien oppilaidensa joukkoon. Minä, vasta tuore oppilas, sain kunnian olla yksi heistä joiden päälle tuhkat satoivat.  Olin siis saanut valtavan arvokkaan lahjan, jota kohti olin kulkenut elämäni alusta asti ja nyt oli aika laittaa se täytäntöön. Nämä kaikki pienet tapahtumat matkan varrella olivat tuntuneet vähäpätöisiltä, mutta äkkiä olinkin ymmärtänyt niiden suuruuden.

Kirjoittaessani ensimmäistä kirjaani Voiman tie, tutkin, opiskelin, hain tietoa ja lainauksia aivan kuten normaali kirjailija. Vaikkakin kirja syntyi kohtuullisen helposti, kolmevuotiaan poikani nukkuessa päiväunia, niin sen kirjoittaminen oli vielä hieman työlästä. Kun asetuin kirjoittamaan Chakrapolkua huomasin ensimmäistä kertaa, että teksti pulppuaa jostakin aivan uudenlaisesta lähteestä. Kirja ikään kuin kirjoitti itse itsensä ja minä ihastelin lopputulosta, jonka kanteen sain kunnian laittaa oman nimeni. Tie tasapainoon syntyikin sitten aivan uudenlaisella voimalla. Tätä kirjaa varten en tutkinut lähdemateriaalia lainkaan paitsi numerologian osalta, joka on tärkeä osa kirjaa ja halusin sen olevan juuri kuten Yogi Bhajan oli opettanut. Muutoin en etsinyt tietoa. Jos kirjaa varten tarvitsin jonkin informaation, niin tieto tuli itse minun luokseni meditaatiossa, uniin, tai saatoin intuitiivisesti kävellä antikvariaatin takahuoneeseen, hyllyrivin eteen, jota en aikaisemmin ollut tutkinut ja napata hyllystä yhden tietyn kirjan, kääntää esille aukeaman, joka johdatti minut oman kirjani seuraavan kappaleen teemaan. Tie tasapainoon -kirja on tavallaan virtaus, joka kulki minun kauttani tähän maailmaan, se on ikuisuuden kirjoittama työkalu niin itselleni kuin kaikille jotka kirjan saavat käsiinsä. Kirja auttaa pääsemään irti pelon tunteesta, joka kahlitsee ja estää kulkemasta eteenpäin kohti omaa parasta mahdollista tulevaisuutta, täyttääksemme tehtävän jonka vuoksi olemme täällä.

Se tulevaisuus on tässä juuri nyt.

Paranormaali ilmiö on nimestään huolimatta aivan normaali. Se, ettei sitä voida tieteellisesti selittää, mitata, arvioida ei tee siitä vähemmän normaalia. Kaikki on siis normaalia vaikka mieli toisinaan haluaakin väittää jotain ihan muuta. Mieli pitää itseään täydellisenä, kokonaisena ja viisaana, vaikka sekin on vain työkalu aivan kuten hengitys.

Valolla, ilolla, rauhalla!

Sat Nam!

Inderjit