Tapahtumien ketju

Sain käsiini kirjan, jota parhaillaan luen ja joka äkkiä antaa minulle vastaukset kaikkiin niihin kysymyksiin joita viimeisen vuoden ajan olen pyöritellyt mielessäni. Kirja, jonka olemassaolosta en vielä muutama viikko sitten tiennyt mitään. Hymyilen kun käännän sivuja eteenpäin ja ymmärrän, että tässä kirjassa on vahvistukset kaikelle sille mitä olen epäillyt, mistä olen kirjoittanut ja mitä olen opettanut. Minulta on puuttunut itseni ulkopuolelta tuleva tieto, vahvistus sille että en vain keksi näitä asioita. Se, että tämä tieto elämästä sekä kuolemasta, pelosta ja siitä vapautumisesta ovat nyt painettuina silmieni edessä toisen ihmisen kirjoittamana antavat minulle vahvistuksen tunteen. Kirja puhuu samoista teemoista kuin Tie tasapainoon.

Se mikä tässä on mielenkiintoisinta on se kuinka kirja päätyi käsiini. Aloin miettiä tapahtumien ketjua taaksepäin ja tunnistin kuinka oma valintani muokkaa joka hetki todellisuuttani. Voin jatkaa ketjua aina syntymääni asti, mutta jätän sen siihen hetkeen kun tammikuussa tein päätökseni muuttaa Alanyaan. Samaan aikaan luin Tie tasapainoon kirjani käsikirjoitusta ja tein korjauksia. Olin yllättynyt asioista joita luin koska en aina tunnistanut, että olin kirjoittanut ne. Kuten jo aikaisemmin kerroin niin kirjan teksti syntyi kuin itsestään. Suuri osa siitä syntyi nimenomaan Alanyassa hotellihuoneessa erään opettamani kurssin aikana. Lukiessani tekstiä läpi epäilykseni heräsi ja aloin toivoa vahvistusta asioille joista kirjoitin. Se saapui vasta nyt, kun kirjani on menossa painoon.

Siitä syystä, että päätin muuttaa Alanyaan aloin tyhjentää kotiani, myydä ja antaa pois tavaroita joita emme enää tarvitse. Kävin läpi DVD elokuvia, vein niitä antikvariaattiin ja myin ne pois. Yksi elokuva kuitenkin tarttui käteeni josta en pystynyt luopumaan. Mietin, että haluan antaa elokuvan jollekin enkä keksinyt kenelle. Jätin sen odottamaan. Sitten eräänä perjantaina ystäväni tuli käymään ja jostakin syystä puhuimme koko illan Jumalasta. Edustamme eri näkökulmaa tähän samaan aiheeseen mutta löysimme ymmärryksen ja yhteisen tietoisuuden. Silloin muistin tuon DVD elokuvan ja kaivoin sen esille. Elokuvan nimi on The Conversations with God ja se pohjautuu saman nimiseen Neale Donald Walschin kirjoittamaan kirjaan. Tarina kertoo elämässään alas vajonneesta alkoholisti miehestä, joka äkkiä alkaa kuulla Jumalan äänen ja siitä syntyy elämän pituinen keskustelu.

Ystäväni otti elokuvan mukaansa ja nähtyään sen hän kirjoitti lyhyen Instagram päivityksen. Tuon päivityksen näki englantilainen mies, joka kirjotti viestiketjuun lukeneensa saman kirjailijan muitakin kirjoja. Vastasin, että en tiennyt että hänellä on muita kirjoja, johon tuo minulle tuntematon mies vastasi että erityisesti Home With God on jäänyt hänen mieleensä. Tilasin tuon kirjan välittömästi. Nyt kun selailen sen sivuja mieleni täyttyy kiitollisuudesta koska jokainen kirjan kappale ja teema on vastaus sille mitä olen epäillyt.

Ei ole yhtä objektiivista totuutta, on lukuisia subjektiivisia totuuksia. Jokainen valitsee omansa. Totuus on siis AINA oma valinta. Ei ole syyllisiä tai uhreja on vain valintoja. Aikaa ei ole. Myös ajan kokeminen on oma valinta. Kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu juuri nyt tällä hetkellä. Jokainen valinta elää ja jatkaa elämäänsä yhtä lailla kuin jokainen valinta jota emme tehneet jatkaa elämäänsä tällä hetkellä. Kuolemaa ei ole se on vain siirtymistä, olomuodon vaihdos. Kuolema ja mitä sen jälkeen tapahtuu on jokaiselle erilainen kokemus, jos ajattelemme että se on pelkkä pimeys ja kaiken loppu niin sellaisena me sen koemme, jos taas koemme kuoleman vapautumisena kohti valoa niin se on meille juuri sitä. Myös kuoleman kokemus on siis oma valinta joka ei aina ole tietoinen. Emme tarvitse opettajia koska kaikki tieto on jo meissä. Tarvitsemme suunnan näyttäjiä ja opastajia, jotka auttavat meitä muistamaan.

’You are different from God, but you are not divided from God. That is why you can never die.’ (Home with God)

Tammikuussa pyysin vastauksia ja alkoi tapahtumien ketju, joka toi vastaukset minulle kirjan muodossa, jonka olemassaolosta en ollut kuullutkaan. Jos en olisi päättänyt kirjoittaa Tie tasapainoon kirjaa, en olisi ehkä osannut pyytää vastauksia kysymyksiini elämästä, kuolemasta ja pelon tunteen ymmärtämisestä. Tunnen suurta lohtua lukiessani tätä kirjaa. Toivon, että sama lohdun tunne välittyy tulevasta omasta kirjastani.

Rakkaudella, valossa!

Inderjit