Toinen etappi matkallani tasapainoon on luovuus, virtaus, salliminen ja luottaminen. Tämä jos mikä voi ajoittain olla haaste! Itse kamppailen edelleen internetin kanssa. Kun jokaisen sivun avautuminen vie kymmenkertaisen ajan siihen mihin on tottunut niin luottamisen tunne on hyvin haastavaa saavuttaa. Tiedän, että voimakas vastarinta aiheuttaa vain lisää ongelmia ja vastustusta. Viime kädessä tuo tunne pakkautuu sisälleni ja jossakin vaiheessa se saa raivon muodon. Pahimmillaan se purkautuu jollekin joka ei ole asiaan millään lailla osallinen. En halua sitä, joten mitä minä sitten voin asialle tehdä? Kun tiedän mitä en halua, kysyn itseltäni sen kaikista tärkeimmän kysymyksen: mitä minä sitten haluan? Haluan rauhaa ja seesteisyyttä, haluan voida ilolla naputella sivuja auki ja huomata kuinka vaivattomasti se onnistuu. MUTTA koska elämä on jatkuva oppikoulu niin tämäkin tilanne on minun opettajani. Hyväksyn sen, heittäydyn virran mukaan ja annan asian olla. Teen minkä voin ja kun en enää voi mitään, odotan.
Olen oinas ja oinaat haluavat kaiken heti ja voimalla ja ilman mitään odottelua. Turkilla on siis minulle opetettavaa. Mitä jos vain heittäytyisin hetkeen, yrittämättä pakottaa asioita oman mieleni mukaan, vaan suostuisin, antaisin valon virrata lävitseni vuolaan joen lailla, antaisin itselleni aikaa pysähtyä ja olla tekemättä YHTÄÄN MITÄÄN. Minne niin kovasti kiirehdin, mitään PERILLÄ nimistä paikkaa ei ole? On vain matka kohti sitä mitä juuri nyt haluan, tällä hetkellä kaipaan rauhaa, seesteisyyttä, pysähtymistä. Ja kun oikein tarkkaan katson niin eikös tämä tilanne ohjaa minua juurikin siihen? On oma valinta jatkanko kiukuttelua netin vuoksi vai näenkö tilanteen mahdollisuutena heittäytyä sohvalle ihailemaan merta, nostaen kädet ylös todeten ’no kun en voi juuri nyt mitään muutakaan.’
Toinen chakra edustaa vettä, kuuta, emootioita. Tänään heräsin jo 04:33 eli puoli tuntia ennen kuin kello olisi soinut. Kuu oli melkein täysi ja loisti kirkkaana kuin aurinko päivällä, luoden tasaisen valotien merenpintaan. Olin jo pitkällä joogaharjoituksessani kun kuulin ensimmäisen rukouskutsun. Se kesti useita minuutteja ja oli tänään erityisen kaunis. Tuuli kantoi äänen voimakkaasti juuri kotimme suuntaan. Tuntui hyvältä tietää, että muutkin tässä kaupungissa heräävät juuri nyt kiittämään taivasta ja maata kaikesta mitä ne meille antavat. Kiitollisuus kasvaa ilosta. Iloitsen siis ajasta, jota tänään saan, iloitsen siitä, että vaikka tämän tekstin lähettäminen vie aikaa niin jossakin vaiheessa päivää saan sen lähtemään ja toivon mukaan se auttaa sinua tai jotakin toista ymmärtämään jonkin tärkeän asian omassa päivässä juuri tänään.
Nauttikaamme vedestä, sen pehmeästä myötäilevästä liikkeestä nilkoissa ja koko iholla. Otetaan oppia veden olemuksesta. Siinä on voima, mutta siinä on myös sallivuus, hyväksyminen, luottaminen. Vesi kertoo meille, että kaikki on hyvin, ei ole mitään hätää. Tänään on hyvä ottaa rennosti, levätä.
Sat Nam!
t. Inderjit
Mervi Enqvist (Inderjit Kaur Khalsa) 