Kiireen valtakunta

Viime vuodet ovat olleet näppärää sormiharjoitusta. Pyyhimme puhelimen pintaa kuin siivouspäivänä ylös ja alas. Välillä sivuille. Olemme oppineet uudenlaisen tavan olla. Kuljemme toistemme ohitse kadulla katse alaspäin luotuna, ei kadussa tai kengissä, vaan ruudussa. Pysähdymme keskelle katua kuin muita ei olisikaan tekstaamaan tai lukemaan tärkeän viestin, koska jokainen viesti on tärkeä. Jokainen postaus on nähtävä. Jokainen tykkäys omassa feedissä nostaa itsetuntoa. Määritämme omaa suosiota sydämien ja peukkujen määrän mukaan. Emme ennätä lukea pitkiä tekstejä, koska tarjonta on niin valtava, että jo muutamassa sekunnissa pyyhimme eteenpäin. Olemme kärsimättömiä ja tulleet todella taitaviksi pyyhkijöiksi. Huomiojänne on lyhentynyt, se on jo niin lyhyt, että pian ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä negatiivisen puolelle ajan käsityksessä. Ja mitä se sitten tarkoittaa? Voiko aika hypätä miinukseen?

Vanhaan aikaan, kun nopein mahdollinen puhelin oli Nokian 3210 tai 5110 tein radio ohjelmaa, johon halusin roolittaa yhden maamme loistavimmista näyttelijöistä Vesa-Matti Loirin. Kyseessä oli Don Juanin rooli Castanedan kirjoista. Ennen kuin Loiri suostui rooliin hän halusi esittää minulle kysymyksen, johon oli vain yksi oikea vastaus. Hän halusi tietää olinko ymmärtänyt lukemani Castanedan. Hän kysyi ’Mistä Castanedan kirjoissa on oikeasti kysymys?’ Tiesin kysymyksen etukäteen, olin valmistautunut ja saanut jopa apua vastaukseni kanssa, joten lopputulemana Loiri suostui tekemään roolin. Castanedan tärkein opetus on ajan pysäyttäminen.

Kuinka pysäytämme ajan?

Se ei pysähdy pyyhkimällä puhelimen pintaa kuin mielipuoli aina kun siihen on sopiva hetki. Se ei pysähdy ravaamalla ympäri kaupunkia Tinder treffistä seuraavaan. Aika ei pysähdy jos kuljemme kuin ulkoa ohjattu juna, käyttöohjeet visusti mukana kaiken varalta. Aika ei pysähdy juoksemalla elämää eteenpäin kohdasta A kohtaan B, pujotellen C:n ja D:n välillä.

Ajan voi pysäyttää katsomalla vastaantulijaa silmiin ja hymyilemällä. Se pysähtyy kun avaamme kirjan silmien eteen kiireettömästi ja käännämme oikeita, fyysisiä sivuja, paperia ilman taustavaloa, uppoutuen uusiin maailmoihin ja löytäen niiden avulla perspektiiviä omaamme. Aika pysähtyy kun olemme läsnä ja hengitämme yhteistä ilmaa toisen ihmisen kanssa. Aika pysähtyy kun annamme aikaa emmekä vain ota sitä. Aika on mahdollista pysäyttää vain koska sitä ei ole, koska se on pelkkä illuusio.

Kun aikaa ei ole, ei ole myöskään kiirettä.

Kuljetaan siis hitaasti, kuljetaan rauhassa.

Kuva: Priscilla Du Preez @Unsplash

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s