”Tiedän mitä sinä tarvitset.”

Nyt kirjoitan aiheesta, josta ei ehkä pitäisi kirjoittaa mutta joka on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Olen miettinyt henkisyyttä ja merkkejä siitä kuinka henkisyys on kriisissä. Ja nyt puhun henkisyydestä bisneksenä en siis aidosta, puhtaasta henkisyydestä, joka ei voi olla milloinkaan kriisissä, koska puhtaalla henkisyydellä ei ole mitään tekemistä kriisiytyvän materialismin kanssa.

Tämän vuoden alussa sain Instagram viestin Yhdysvalloista. Henkinen opettaja, jota olen seurannut ja jonka olen myös henkilökohtaisesti tavannut otti minuun yhteyttä. Hän aloitti ystävällisesti.

”Hei, huomasin, että olet tykännyt postauksestani. Voinko tehdä sinulle luennan?”

”Hei, hienoa kuulla sinusta. Kiitos, mutta en nyt tarvitse luentaa.”

Tämä keskustelu jatkui hetken aikaa, muuttuen yhä vaativammaksi, kunnes lopulta…

”Näen, että olet keskellä pimeyttä. Jotakin on pian tapahtumassa. Haluatko että kerron lisää ja autan sinua?”

”Hui, kerro ihmeessä mitä näet ja hienoa jos voit auttaa tässä.”

”Hyvä, maksa ensin 100 dollaria.”

”Anteeksi mitä? Sinä sanoit että haluat auttaa ja nyt pyydät minua maksamaan jostakin mitä en sinulta tilannut. Mitä ihmettä? Olen pahoillani, mutta et voi lähestyä ihmisiä näin. Sanot, että tiedät jotakin mitä he itse eivät tiedä ja sitten pyydät rahaa auttamisesta. Jos minä tulen sinun luoksesi ja pyydän luentaa, saat toki rahastaa vaikka tonnin ja jos maksan, se on oma asiani, yhteinen sopimus ja silloin reilua. Jos sanot, että haluat auttaa minua ymmärtämään jotakin minkä sinä näet, mutta mistä minä en tiedä mitään ilman apuasi, ja pyydät maksua, niin se ei ole oikeudenmukaista. Sitä paitsi, minä kuljen valossa. Eksyin hetkeksi uskomaan sinua, mutta heti kun pyysit auttamisesta rahaa ilman, että olin pyytänyt sinua auttamaan minua, ymmärsin, ettet oikeasti tiedä mitä minä tarvitsen. Tiedän sen itse. Good bye.”

Myöhemmin kuulin, ettei hän lopettanut tämänkaltaista lähestymistä vaan tekee niin edelleen.

Toinen tapaus johon törmäsin tänä vuonna liittyi energiahoitoon. Olin käynyt hoidossa kerran mutta kokemus oli lähinnä ahdistava ja kun sitä tarjottiin toiseen kertaan kieltäydyin ystävällisesti ja kohteliaasti. Sanoin, etten tarvitse hoitoa ja vastauksesi sain, ”kyllä sinä tarvitset”. Tässä tapauksessa ei ollut kyse rahasta vaan enemmänkin oman kokemukseni vähättelystä, siitä että toinen tietää jotakin mitä itse en tiedä.

Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän mitä tarvitsen ja mitä en tarvitse. Mutta pelottavaa on se, että suuri osa meistä ei välttämättä tunne omia tarpeitaan riittävän hyvin. Heille on helppoa uskotella pimeydestä ja pahuudesta. Henkisen maailman bisnes on ryöstäytynyt käsistä. Tarjolla on jos jonkin sorttista henkisyyttä. En väitä että se olisi huono asia, päinvastoin tarjonta on aina rikkaus, mutta koen etteivät ihmiset käy kouluaan loppuun asti ennen kuin julistautuvat mestareiksi. Puuttuu kunnioitus ja sen tuoma vastuu. Olen kuullut, että ihmisiä vedetään joogaopettajakoulutukseen jo heidän ensimmäiseltä joogatunnilta. Ymmärrän sen hyvin. Koulutukset ovat se, missä joogamaailman raha liikkuu. Itsekin koulutan uusia opettajia. En tosin ota kaikkia kyselijöitä koulutukseen. Toisille sanon, että odottaa vielä vuoden tai kaksi ja toisille, että kenties joku toinen koulutus olisi hänelle sopivampi. Haastattelen kaikki koulutukseen haluavat ja kuulostelen. Jokainen koulutusryhmäni näiden vuosien aikana ja erityisesti nyt kuluvan vuoden ryhmä on osoitus siitä, kuinka hienon kokemuksen voi saada, kun kaikki palaset tuntuvat loksahtaneen kohdilleen. On tulossa huikea valonsotureiden joukko, uusia henkisenkasvun opettajia, joiden matkaa olen saanut kunnian olla luotsaamassa. Seison heidän jokaisen takana ylpeänä kuin karhuemo poikasistaan.

Tämän vuoden puolella oli vielä kolmaskin tapaus, jossa henkisyyden työläinen sanoi, että minulla on ”köyhyyslupaus”. Hän oli valmis auttamaan, myöskin maksua vastaan. On totta, etten olen koskaan osannut ajatella henkisyyttä ja opettamista raha edellä. Olen pitänyt yhtä joogasalia, koska en koe, että tarvitsen joogasaliketjua. En tee tätä työtä edelleenkään rikastuakseni. Henkisyys ei ole minulle bisnes, eikä se saisi olla sitä kenellekään. Henkinen opettaja on valmis auttamaan, kun häneltä pyydetään apua. Hänen tosin kuuluu tiedottaa, että hän on käytettävissä ja tästä pitääkin jatkuvasti ilmoittaa eri medioissa. Kun oppilas saapuu, niin energian on vaihduttava. Meidän länsimaisessa kulttuurissa se on usein raha, koska on vuokrat ja vastuut ja muut elämisen kulut, jotka mitataan rahassa.

Raha on yksi suurimmista opettajistamme seksuaalisuuden ja vallan lisäksi. Nämä kaikki ovat energiaa, joilla on meihin se vaikutus, jonka niille itse määrittelemme.

Henkisyys-bisnes on kriisissä ja se näkyy nyt vähän joka suunnalla. Tarjontaa on niin paljon, että sen äärellä on helppo sokaistua. Jo silloin kun aloitin tällä alalla, sanoin itselleni, että teen tätä niin pitkään kuin minua tarvitaan. Jos kukaan ei enää tule, sitten lopetan. Voin aina siirtyä vaikka siivoamaan 🙂

Jos joku tulee sanomaan sinulle, että hän tietää mitä sinä tarvitset ja että sinun tulee maksaa, jotta hän auttaa sinua. Niin ole varuillasi. Kukaan toinen ei tiedä mitä SINÄ tarvitset. Sinä tiedät sen itse. Opettele kuuntelemaan omaa ääntäsi. Älä anna bisneshenkisten opettajien, hoitajien, parantajien ja meedioiden kertoa sinulle, että he tietävät mitä sinä tarvitset, koska he eivät tiedä!

Kuva: Wyron A.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s