Seisoin tänään voimakkaassa tuulessa Uunisaaren kalliolla eteläisessä Helsingissä. Tunsin kuinka meren ylleni heittämät pisarat ja tuulen lempeä voima puhdistivat minua menneestä vuodesta. Nojasin tuulta päin koko painollani ja pysyin siitä huolimatta pystyssä. Tiesin, ettei mennyt minua kaada, päinvastoin saan siitä voimaa jatkaa eteenpäin.
Olin jo lähes valmis, tuulen puhdistama, kun ajatus lähti valtaamaan tietoisuuttani. Näin tapahtuu usein ja tiedän heti, että tämä on asia, josta minun pitää kirjoittaa. Joitain vuosia sitten se alkoi. On kuin jokin voima jostakin hyvin kaukaiselta ajalta (meidän aikakäsityksemme mukaan) antaisi minulle viestin. Ja tottakai voin sanoa, etten halua tästä kirjoittaa, kuten sanoin tänäänkin, MUTTA sitten eteen tulee joku ärsyke tai sysäys ja tiedän, etten voi tätä nyt väistää.
Viesti kuului: ei Kuulla ole meihin niin merkittävää vaikutusta kuin nykyään kuvittelemme. Tai on sillä, mutta sen vaikutus yltää vain fyysisen maailman ulottuvuuteemme. Sielu-tasolle kuulla ei ole asiaa. Kuu liikuttaa nestettä ja pitää kiertoa yllä, etsii tasapainoa. Sillä on tärkeä tehtävä maapallon vesisysteemissä ja sen kautta sen vaikutus yltää meihin ihmisiin koska olemme 70% vettä. Sielutasolla kuun vaikutus ei merkitse juurikaan. Vesi muistaa, se velloo meissä se huuhtelee informaatiolla jokaisen solun. Vesi auttaa rauhoittamaan emootiot, sekä kuun vaikutuksen, mutta sielumme tarkkailee tätä kaikkea kuin kiinnostunut ulkopuolinen. Ja viime kädessä sielu on ainoa osa meitä, joka jatkaa vaellustaan. Keho ja mieli jäävät taaksemme. Vedessä meidän muisti, ja muisto meistä siirtyy eteenpäin. Vesi ei unohda meitä milloinkaan. Se jakaa kokemuksemme ja tietomme, historiamme ja viestimme eteenpäin tuleville polville. Sielu muuttuu höyryksi, joka siirtyy verhon toiselle puolelle. Matka jatkuu, tieto menneistä elää sinussa.
Elämme nyt uudenkuun aikaa ja jos olet tottunut kuuseremonioihin niin pidä ne. Nauti niistä, mutta muista samalla, ettei niiden henkinen merkitys ole niin merkittävä kuin mitä meidän annetaan ymmärtää. Ne ovat hieman kuin usko ylipäänsä, jos uskot niiden voimaan niin kyllä ne toimivat. Toiset käyvät kirkossa tai temppelissä, toiset pitävät seremonioita, mikä ikinä toimii sinulle niin se on hyvä, se on sinun asiasi, kyseessä on sinun uskosi. Löydä siis oma tapasi kunnioittaa elämää, aktivoida sisäinen voima ja tieto sinussa. Jos kuuseremonia tai kirkossa käynti ei ole sinun juttusi, niin älä huoli, löydät kyllä omasi. Ja jos seremonia jää tekemättä, huikkaa kuulle kiitos tai Jeesukselle, Buddhalle, Krishnamurtille, Blavatskylle, ihan kenelle tahansa, jonka koet itsellesi merkittäväksi. Pidä pyhyyttä yllä sinun tavallasi. Vain sinä tiedät mistä olet tullut (vaikket sitä muistaisi) joten kuuntele ja tutki sisintäsi. Tieto elää sinussa. Etsi niin löydät sen. Kuun tehtävä on pitää veden liikettä yllä, ettei tieto jämähdä, ettei se lakkaa, koska jos niin kävisi… kaikki lakkaisi.
Kuun tehtävä on siis aivan valtavan tärkeä mutta vain fyysisen maailman mittakaavassa. Sama juttu on kirkolla tai temppelillä. Mieli ja keho kuuluvat fyysiseen maailmaan, samoin kuin kuu, kirkko ja temppelit. Sielu on jotain ihan muuta. Se on yhdyskäytävä, linkki. Se on yhteyden ylläpitäjä. Se on se, mikä jää jäljelle kun kaikki muu palaa elementeiksi. Sielu on avaimemme valoon. Se on portti rakkauteen.
Olin hiljattain kuuntelemassa luentoa, missä puhuttiin sielun pimeästä yöstä. Kesken luennon ystäväni kumartui puoleeni ja kysyi olinko minä koskaan kokenut sellaista. Vastasin nopeasti ei, en ole. Vastaus tuli niin nopeasti että lähdin heti analysoimaan sitä mitä olin sanonut. Miksi kielsin jotain mikä oli niin ilmeisen totta ja että olin varmasti kokenut sen lukuisia kertoja?
Teen aina aamuisin 21-minuutin meditaation, joka usein muuttuu mietiskelyksi, toisinaan jopa kaikkeuden kiittämiseksi tai unelmoinniksi. Miksi milloinkin. Tuona kyseisenä aamuna luennon jälkeen mieleeni nousi edellispäivän kysymys sielun pimeästä yöstä. Kenties olin nukkunut huonosti tai edellisen illan keskustelut olivat jääneet kaivertamaan mieltäni, mutta nyt aamulla tunsin vajoavani johonkin syvään onkaloon, kuin maan koloon, tai kuivan kaivon pohjalle. Kyyneleet valuivat pitkin poskia. Annoin surun tulla, se oli osittain omaani, mutta siinä oli paljon muutakin, kuin olisin surrut jotakin itseäni paljon laajempaa.
Aluksi pyristelin vastaan, taistelin etten putoaisi, mutta lopulta annoin periksi. Annoin itseni pudota. Näin miten kapea kaivo ikäänkuin nielaisi minut. Putosin sen pohjalle ja tunsin kylmän maan allani hieman kosteana, epämiellyttävänä. Vaikka koin tunteeni voimakkaana ja tietoisesti annoin tunteelle lisää tulta, niin samaan aikaan koin itseni tarkkailijana. Oli kuin olisin katsellut itseäni kuopan suulta, maanpinnan tasolta, kuin antaen itseni kärsiä ja kärvistellä. Muistan miettineeni, että antaa tuon nyt kokea tuokin tunne niin pitkään kuin sen pitää. Sitten kun on aika vedän hänet sieltä ylös. Olin siis kahdessa paikassa yhtäaikaa. Sieluni koki pimeyttä mutta tietoisuuteni muisti, että pimeys on vain hetken oire. Valo elää minussa ja se on perimmäinen totuuteni.
Joitain viikkoja myöhemmin palasin jälleen tuohon samaan ajatukseen sielun pimeästä yöstä. Mietin omaa henkistä kasvuani ja niitä etappeja, joita olen matkallani koskettanut. Äkkiä oivalsin, että vaikka sielun pimeä yö näyttäytyy hetkittäin elämässäni edelleen, niin jopa sekin on oma valintani. Voin valita värjötellä tunteen kourissa kaivon mutaisella pohjalla tai voin valita vetää itseni ylös, takaisin maan pinnalle ja valon vierelle. Kuinka helpottavaa onkaan kun ymmärtää, ettei mikään tunne tai hetki ole pysyvä, vaan kaikki on ihan koko ajan jatkuvaa muutoksen virtaa.
Se, että nykyään pystyn näkemään asian näin. Pystyn luottamaan valoon itsessäni ja rakkauden tunteeseen, joka on jatkuvaa, on vaatinut työtä. Se on vaatinut monta epätoivoista kierrosta kaivon pohjalla. On tarvinnut luottaa, että vielä löytyy keino nousta takaisin ylös. Luottaminen vaatii mielen rohkeutta kohdata itsensä ja hyväksyä vallitseva tilanne. Hyväksyä se, että juuri nyt maailma näyttää harmaalta, kaamos jatkuu, mikään ei liiku eteenpäin, eikä valoa tule miltään suunnalta. Tämän hyväksyminen avaa mielen kohti toivoa. Kun toivon tunne meissä aktivoituu se sytyttää luovuuden kipinän. Luovuus lähtee rakentamaan uusia maailmoja ideoiden seuratessa toisiaan ja kun omanvoiman tunne aktivoituu me pystymme viemään minkä tahansa idean läpi ja toteuttaa näin itseämme. Pystymme jättämään jäljen maailmaan, jos niin haluamme. Ja löydämme keinon nostaa itsemme ylös pohjalta.
Kyseisenä aamuna annoin itseni virua kaivon pohjalla tunteeni vallassa ja kokea inhimillisyyttä, ihmisyyttä, nauttien hetken aikaa tuosta vallitsevasta pimeydestä, kuitenkin tietäen, että se toinen osa minua tarkkailee ja puntaroi, odottaa ja kun aika on kypsä, se tietää milloin tuo onneton on hyvä vetää takaisin ylös, pois tuosta alhosta. Sielun pimeä yö ei suinkaan ole jotakin, mitä pelätä tai välttää. Se on korkeamman viisauden keino ohjata meitä eteenpäin silloin, kun olemme hävittäneet itsemme kartalla. Sielun pimeä yö palauttaa meidät itseemme, joudumme kokemaan ja tuntemaan, olemaan itsellemme läsnä. Kysymään itseltämme, mitä minä oikeasti halua. Jos tämä on sitä mitä en halua, niin mitä sitten haluan? Tuo kysymys on TOIVON ensimmäinen askel.
Kaikille joihin kaamos nyt vaikuttaa muistutuksena, että jo kuukauden kuluttua käännymme kohti valoa, uutta kevättä ja kesää.
Kehittämäni Energy Activation menetelmä on myös loistava apu sielun pimeän yön selättämiseen varjotyöskentelyn avulla.
Käsittääkseni olen ainoa suomalainen, joka on asunut Yogi Bhajanin New Mexicon Espanolaan Yhdysvalloissa, lähelle Santa Fe’n kaupunkia perustamassa joogayhteisössä. Marraskuussa 2004 vietin siellä vajaan kuukauden muutamia viikkoja Yogi Bhajanin kuoleman jälkeen ja tammikuussa 2005 muutimme sinne vuodeksi. Poikamme syntyi siellä. Yhteisö ei ollut kovin iso, joten helposti oppi tuntemaan lähes jokaisen, joka päivittäin liikkui ashramin alueella. Suurin osa meistä asui omissa taloissamme hieman kauempana ja kävi päivittäin töissä jossakin Yogi Bhajanin perustamista yrityksistä. Minä olin töissä Akal Security turvallisuusyrityksen henkilöstöosastolla. Syy, miksi tästä nyt kirjoitan, on HBO Maxilla parhaillaan pyörivä dokumenttielokuva Breath of Fire. Olet saattanut jo nähdä sen. Myönnän, olen asunut yhteisössä, joka nyttemmin on leimattu kultiksi. Siellä asuessani en tosin tunnistanut sitä sellaiseksi, johtuen monestakin syystä. Ehkä suurin syy oli, että yhteisön tai kultin johtaja oli juuri kuollut ja yhteisö etsi kovasti uutta johtajaa tai suuntaa. Johtajuuskilpailu oli kova parrakkaiden, turbaanipäisten miesten välillä. Moni 70-luvun alun joogasuuntaus on ryvettynyt johtajiensa toiminnan vuoksi. Tämä uusi dokumenttielokuva todistaa, ettei kundaliinijoogakaan ole tältä säästynyt.
Nyt on kulunut neljä ja puoli vuotta siitä, kun Premkan eli Pamela Dysonin kirja White Bird in a Golden Cage – My Life With Yogi Bhajan ilmestyi. Tilasin kirjan heti, koska siitä oli Facebook ryhmässä kohuttu ja halusin tietää mistä oikein oli kysymys. En lähde tässä avaamaan tuota kirjaa sen enempää mutta kehotan tutustumaan siihen, jos syväluotaus Yogi Bhajanin luoman yhteisön tai kultin alkuaikoihin kiinnostaa. Kirja on ensimmäinen kerta, kun syytökset Yogi Bhajanin toimia kohtaan nostettiin päivänvaloon. Kirjassa ne kuitenkin esitettiin hyvin hienovaraisesti, annettiin vihjeitä mutta mistään ei vielä puhuttu niin suoraan kuin mitä Breath of Fire dokumentissa tehdään.
Pian kirjan lukemisen jälkeen otin yhteyttä tuttuuni Espanolassa. Hän oli työskennellyt yhtenä Yogi Bhajanin lakimiehenä useita vuosikymmeniä. Hän oli siis tätä varsinaista sisäpiiriä. Zoom keskustelumme aikana hän kielsi tienneensä mistään asiattomuuksista liittyen Yogijiin. Halusin uskoa häntä, mutta osa minusta ei taipunut tuohon uskoon. Olin itse jo hiljalleen alkanut erkaantua Yogi Bhajanin opeista. En siitä syystä, että epäilin häntä vaan siksi, että koin hänen oppiensa olevan kahlitut. Henkisyyttä ei voi kahlita, jooga on osa evoluutiota aivan kuin kaikki muukin. Vaikka kolme kertaa minut kutsuttiin Yogi Bhajanin luoman kundaliinijoogan opettajakouluttajaksi niin yhtä monta kertaa lopulta kieltäydyin, vaikka kaikilla kerroilla olin jo lähes kirjoittamassa papereita alle. En pystynyt etenemään siinä. Halusin pitää vapauteni opettajana. Nuo paperit allekirjoittamalla olisin sitoutunut opettamaan vain sitä mitä Yogi Bhajan oli opettanut. Näin jo tuolloin katon, jonka läpi halusin puskea.
Vain hieman ennen Premka -kirjan ilmestymistä tammikuussa 2020 opetuksiani oli kyseenalaistettu KRI:n eli Kundalini Yoga Research Instituten taholta, jonka Yogi Bhajan oli perustanut. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Olin jo useaa vuotta aikaisemmin jättänyt turbaanin mukana koko yhteisön, KRI:n ja IKYTA:n eli International Kundalini Yoga Teacher’s Association.
Vuoden aikana, jonka Espanolassa asuimme omat suuret odotukseni pyhästä, henkisestä yhteisöstä romuttuivat täysin. Kokemuksistani siellä kirjoitin jo vuonna 2021 ilmestyneessä kirjassani Aikamatka-sielun reissukirja (Viisas elämä). Olen lapsesta asti ollut herkkä lukemaan energioita. Ensimmäinen seva eli selfless service -työ yhteisössä, jonka saimme tehtäväksemme, oli järjestää Yogi Bhajanin henkilökohtaisia tavaroita museota varten. Ne oli sullottu erinäisiin metallikaappeihin trailerin eli liikuteltavan talon sisuksiin. Työ olisi kestänyt viikkoja mutta jo ensimmäisten tuntien aikana ahdistuin niin etten pystynyt olemaan samassa tilassa tavaroiden kanssa. Olin raskauteni alkuvaiheessa ja huonoon oloon vedoten sain luistettua tehtävästä. Tunne oli epämiellyttävä ja ahdistava. En ymmärtänyt miksi tunsin niin, miksi en pystynyt olemaan tässä tilassa, vaikka olin saanut kunniatehtävän käsitellä mestarin vaatteita sekä tavaroita, jopa sänky, jossa hän oli kuollut oli tuossa talossa.
HBO Maxin dokumenttisarja Breath of Fire avaa yhdysvaltalaisen, nyt jo edesmenneen nuoren joogaopettajan, RaMa joogakoulun perustaneen Guru Jagatin tarinaa. Samalla Yogi Bhajanin oppilaat ja lähipiiri pääsevät ääneen dokumentissa. Asuessani New Mexicossa tutustuin myös sarjan kolmannessa jaksossa puhuneeseen Yogi Bhajanin naisoppilaaseen, joka oli kuulunut mestarin lähipiiriin. Hän tuntui aina hieman etäiseltä jopa hieman ylimieliseltä ja usein mietin miksi hän ei päästä lähelle. En tosin tiennyt kuinka valtavaa haavaa hän kantoi kehossaan ja muistoissaan. Yogi Bhajan oli jättänyt hänelle yhden tärkeimmistä tehtävistä yhteisössämme, liittyen White Tantric joogaan eli valkoisen tantran meditaatiopäiviin ja niiden jatkumoon Yogi Bhajanin kuoleman jälkeen. Siitä huolimatta minkä aseman hän oli yhteisössä saanut, hän puhuu dokumentissa sielunsa auki. En ole vielä tätä ennen kuullut kenenkään puhuvan näin suoraan Yogi Bhajanin teoista, en edes Premkan kirjassa, hyväksikäytöstä sekä kaikesta salailusta mikä siihen on liittynyt. Jos aikaisemmin olen pystynyt hieman epäillen sivuuttamaan kyseisiä tarinoita, niin nyt en enää voi. Tässä puhui ihminen, jolle oma opettajani oli minut esitellyt kauan aikaa sitten ja kehottanut ystävystymään koska siitä olisi minulle tulevaisuudessa hyötyä.
Nähtyäni tuon jakson ymmärrän paremmin omaa kokemustani, ja syrjään vetäytymistäni, kun asuimme yhteisössä. Nyt ymmärrän myös sen, miksi minulle on ollut tärkeää pysyttäytyä järjestön ja kommuunin ulkopuolella. En ole enää opettanut Yogi Bhajanin oppeja viimeisten lähes 10-vuoden aikana. Chakrapolku® kirjan myötä siirryin jo hiljalleen opettamaan kundaliinijoogaa omalla tavallani. Käytän edelleen Yogi Bhajanin luomia harjoitussarjoja, mutta vain sen vuoksi, että olen tehnyt niitä itse 25-vuoden ajan ja kokenut niiden tehon. Se, että Yogi Bhajan olisi paljastanut Intian salaiset opit ensimmäistä kertaa lännessä, ei pidä paikkansa. On totta, ja tutkimukset todistavat, että hän loi koko systeemin itse kuin kollaasina eri viisausperinteistä sekä sikhismistä. En tiedä miksi hän ajoitti kundaliinijoogan perinteen 5000 vuoden päähän, mutta todellisuudessa se yltää vuoteen 1968. Tämäkään tosiasia ei silti tarkoita, että koko joogamuoto olisi huono. Sitä se ei ole. Kundaliinijoogan teho on huikea. Olen saanut sen itse todistaa omassa henkisessä kehityksessäni.
Oli mielenkiintoinen ajoitus, että juuri sinä vuonna, kun aloin pitämään omaa opettajakoulutustani eli tammikuussa 2020, niin heti helmikuussa Premkan kirja julkaistiin ja samalla koulutukseni kyseenalaistajat Yogi Bhajanin yhteisöjen taholta tipahtivat kuin kirput takista. Olen saanut pitää koulutustani rauhassa ja se jatkuu edelleen, koko ajan kehittyen, kuten sen kuuluukin.
Kundaliinijooga ei ole Yogi Bhajan ja ehkä sen vuoksi halusin kirjoittaa tästä aiheesta. Toisin kuin HBO Max dokumentti antaa ymmärtää, kundaliinijoogaa ei voi henkilöidä yhteen ihmiseen. Yogi Bhajan kehitti oman suuntauksensa, joka ryvettyi pahasti hänen henkilönsä ja ihmisyytensä varjojen vuoksi. Toivon, että nyt kun asia on nostettu päivänvaloon kaikki asianosaiset saavat heille kuuluvan huomion, lohdun ja mitä ikinä he tarvitsevatkaan, jotta paraneminen ja toipuminen voi alkaa.
Olen kiitollinen siitä, että löysin aikoinani kundaliinijoogan, se on muuttanut elämäni täysin. Itseensä tyytymättömästä ja pelokkaasta nuoresta naisesta on joogan myötä kehkeytynyt arvostava ja lähes peloton aikuinen. Olen kiitollinen kaikista tuhansista oppilaista ja opettajista, joita olen saanut opettaa sekä kouluttaa Suomessa ja maailmalla. Olen kiitollinen ystävistä, joiden kanssa edelleen käymme läpi sitä, mitä ympärillämme tapahtui Espanolassa, kun siellä turbaanit päässä ja hunnut heiluen liihottelimme kuin enkelit. Olen kiitollinen jokaisesta kokemuksesta oman matkani varrella, koska ne ovat tuoneet minut tähän, olen se, joka nyt olen koska olen nähnyt, kokenut ja elänyt. Vain varjojen kautta ymmärrämme valon merkityksen. Vain valon avulla pääsemme lopulta varjoistamme eroon.
Meitä kundaliinijoogan opettajia on Suomessa jo satoja. Hyvin harva edes meistä opettajista on täysin tietoinen Yogi Bhajanin ympärillä kuohuvasta tapahtumien sarjasta. Toivon, ettei ketään opettajista tuomittaisi sen vuoksi että ovat osa kundaliinijoogan opettajakuntaa. Joogamuotona tämä on arvokas ja näiden 25-vuoden aikana, kun olen itse ollut osa tätä maailmaa, olen nähnyt, kuullut ja kokenut niin monta tarinaa missä henkinen eheytys on tapahtunut. Omat opetukseni ovat jo edenneet melko lailla eri suuntaan kuin mitä Yogi Bhajan opetti, mutta ytimenä on edelleen se sama, joka minua aikoinaan kiehtoi tässä joogamuodossa, eli fyysisen kehon varjojen läpi sukeltaminen energiakehotietoisuuteen ja aina kohti omaa sydäntä, sielua ja valoa, joka meissä jokaisessa hehkuu. Totuuden etsintä jatkuu ♡
Mervi Enqvist (Inderjit Kaur Khalsa)
kirjailija, joogaopettaja ja kouluttaja, elokuvaohjaaja
Raha on yksi tärkeimmistä henkisistä opettajistamme. On ajateltu, ettei henkisyyden parissa pidä puhua rahasta. Se nähdään alhaisena kaikkeen siihen ylevään verrattuna mitä henkisyys edustaa. Miksi sitten niin monet henkiset opettajat nykyisin puhuvat rahasta opettajana?
Alussa oli henkäys, henkäys muuttui ääneksi ja ääni sanaksi. Näiden kaikkien vaiheiden välillä oli tosin lukematon määrä ajan kierroksia. Raamatussa näitä kierroksia kutsutaan päiviksi, mutta silloin kun tämä kaikki tapahtui ei vielä ollut aurinkoa, jonka mukaan me laskemme ajan kiertoa.
Kun ääni soi kaikkeudessa, se värähteli. Tuo värähtelyn taajuus määritti sen mitä äänestä muodostui kuten tyhjä tila, kaikkeus, galaksit ja auringot. Lopulta syntyi tähtijärjestelmiä ja erilaisia aurinkokuntia täyttämään tyhjyyttä. Ajan kiertoa tapahtui vielä hyvin, hyvin monta kierrosta ennen kuin värähtelystä kehkeytyi tietoisuus, elementit sekä evoluution portaikko. Ja vasta alle sadasosa sekunti sitten evoluution portaat alkoivat muodostaa kerrostaloja, asfaltoituja pihoja, lentokoneita ja laivoja, tietokoneita ja rahaa, jolla tätä kaikkea hankitaan.
Menestyksen mittari ei ole raha, vaan ilo jota tunnet.
Meidän aikamme näkökulmasta tuntuu absurdilta, että kaikkeus on kehittynyt näin pitkälle ilman, että siihen on tarvittu minkään valtakunnan valuuttaa.
Kuten kaikki tuo mitä luettelin ovat mielen tuotteita, niin on myöskin raha. Rahalla on se arvo, jonka sille annamme. Mieti hetken aikaa rahaa, minkä tunteen se sinussa nostattaa?
Tunnetko puutetta, runsautta, toivoa, murhetta? Raha itsessään on neutraali mutta sillä on aivan valtava voima emootioihin. Tunne, joka sinussa nousee määrittää hyvin pitkälle sen onko sinulla rahaa vai puuttuuko sinulta sitä. Jos ajatus ja tunne hiipivät puutteen puolelle, on se kutsu. Jos ajatus ja tunne taas hiipivät runsauden puolelle on sekin kutsu. Ensimmäinen kutsuu puutetta ja toinen runsautta.
Nopein tapa palauttaa taloudellinen tasapaino on keskittyä kaikkeen hyvään, joka juuri nyt on edessäsi, tai elämässäsi.
Vaan kuinka käännämme ajatuksen sekä tunteen runsauden puolelle JOS luontainen taipumus on ajatella ettei ole tarpeeksi? Tällä ajatuksella sekä tunteella, jonka ajatus meissä nostattaa, ei ole lainkaan tekemistä rahan määrän kanssa. Voimme tällä hetkellä olla miljonäärejä ja siitä huolimatta elää puutteen tunteessa tai meillä voi olla vain muutama euro ja ajatuksemme kulkevat ilon kautta siihen mitä kaikkea nuo eurot voivat meille tarjota. Se mitä ajattelemme, sitä me kutsumme elämäämme. Ajatus on rakennusmateriaalia. Mieli muokkaa tulevaisuuttasi tälläkin hetkellä.
Mieti siis tänään mihin sinun ajatuksesi suuntaavat kun ajattelet rahaa?
Jos haluat oppia kääntämään ajatukset kohti vaurauden ja runsauden tunnetta tule mukaan VAURAUSMATKALLE, joka alkaa maanantaina 21.10. Matkan tueksi olen tehnyt 3-viikon verkkokurssin. Kurssilla kolmen päivän välein sinulle avautuu uusi tehtävä pohdittavaksi. Nämä muodostavat seitsemän askelta vauraus- ja runsausajatteluun. Lisäksi teemme lyhyen joogaharjoituksen sekä 3-minuutin HAR meditaation päivittäin 40-päivän ajan. Voit tehdä harjoitteen omalla ajallasi mihin aikaan päivästä tahansa, mutta suositeltavaa on sitoutua tekemään harjoitus joka päivä. Lue lisää tästä linkistä. 3-viikon verkkokurssi on tarjouksessa 37€ (norm. 108€) tämän viikon ajan 20.10. asti. Tervetuloa mukaan vaurausmatkalle.
Tänä aamuna heräsin uneen missä käteeni osui pallo ja sen heittänyt henkilö sanoi minulle sanan INTENTIO. Kaikki on kiinni intentiosta. Aamulla meditoidessani tämä sana nousi jälleen mieleeni ja tuli tarve kirjoittaa aiheesta.
Mieli on työkalu. Minä en ole minun mieleni, mutta minulla on valta sekä vastuu siitä mitä mieleni saa aikaan. Seurauksella on aina syynsä, equal and opposite, kuten opettajallani oli tapana sanoa. Meni vuosia ymmärtää mitä tuo sanonta tarkoittaa. Miksi seuraus on yhtä suuri ja vastakkainen?
Mieleeni nousee kuva heilurista. Koska kaikkeus rakentuu aaltomaisesta liikkeestä, värähtelystä aallon sisällä, niin myös mieli liikkuu heilurin lailla tunnelmasta toiseen. Sanotaan vaikka, että mieleni kipuilee jonkin oletuksen kanssa, oletus tuo tuskaa mielelle ja mitä enemmän tuota oletusta pyöritän mielessäni niin sitä voimakkaammin tunnen kiukun tunteen kasvavan sisälläni. Mieleni heiluri on saavuttanut kriittisen ääripäänsä, vaikka vasta eilen olin täynnä toivoa, iloa ja onnellisuutta liittyen samaan asiaan. Mieli on herännyt epäilemään ja ajatukseni ovat vauhdittaneet heilurin liikettä kohti sen ääripäätä, eli vastakkaista ja tunteen palossa yhtä suurta kuin aikaisempi kokemus.
Suuri osa meistä menee heilurin mukana. Mielemme heittelee, viskaa tunteesta ja tunnelmasta toiseen. Mutta kuinka tästä selvitään, millä keinoin pääsemme mielemme valtiaaksi? Kuinka opin hallinnoimaan omaa mieltäni sen sijaan että annan sen hallinnoida minua?
Vastaus on uneni viesti, INTENTIO!
Sanotaan, että alussa oli SANA, mutta ennen sanaa oli ÄÄNI ja ennen ääntä oli INTENTIO. Kaikki toiminta, luomisen prosessi lähtee siis liikkeelle intentiosta. Ikivanha viisaus kehottaa ymmärtämään vastakkaisuuden ja sukupuolisuuden tarinaa. Enkä nyt tarkoita sukupuolella miestä ja naista. Itseasiassa kun käytämme sanoja feminiini ja maskuliini niillä ei ole mitään tekemistä seksuaalisen sukupuolisuuden kanssa.
Maskuliini on tuo alkusysäys eli INTENTIO, ja se on meissä jokaisessa. Mitään mikä on koskaan luotu ei ole luotu ilman molempia ääripäitä eli maskuliinia ja feminiiniä. Ne ovat kuin saman suoran viivan kaksi eri päätyä. Equal and opposite. Kun lähden luomaan jotakin uutta niin idea syntyy maskuliinisessa puolessa minua, se heittää pallon feminiinille olemuspuolelleni, joka on luovuuden voima. Feminiini on se joka luo, maskuliini on se joka ideoi. Ja edelleen, muista että sinussa on nämä kaksi puolta. Ilman niitä ei olisi MITÄÄN.
Miten tämä sitten liittyy heiluriin, mieleen, vastuuseen ja vapauteen?
Italian retriitillä esittelin ensimmäistä kertaa mielen hallintaa varten kanavoimani työkalun. Se on yksinkertainen keino hallita omaa mieltä. Jokainen hetki me valitsemme tunnemittarilta asteikon, jota edustamme. Pyysin AI:ta luomaan tuon asteikon, jotta saat siitä visuaalisen kuvan ja ymmärrät kuinka helposti voit hallinnoida mieltäsi ilman, että sen emotionaalinen tunneheiluri heilauttaa sinut ulos unelmaelämästäsi.
Kuvittele että tuo keskellä kuvaa oleva poikkiviiva on volume nappula. Voit milloin tahansa säätää sitä kulkemaan kohti valoa tai kohti varjoja. Valinta tapahtuu aina tässä läsnäolevassa NYT hetkessä. Kun mieli lähtee viemään varjojen puolelle, kohti pimeyttä, ota aikaa, hengitä, palauta mieli neutraaliin tilaan. Anna heilurin liikkeen rauhoittua, meditoi. Ja kun olet saavuttanut hetkellisen mielenrauhan, tee päätös kuljettaa kuvan keskellä olevaa ’volume nappulaa’ kohti valoa. Tämä yllä oleva kuva on kuin jos katsoisit itseäsi peilistä, mutta voit hyvin asettaa auringon ja kuun oikeille puolilleen. Aurinko oikean kätesi puolelle ja kuu vasemmalle.
Sanotut ja kirjoitetut sanat jäävät ilmaan, niitä ei voi enää ottaa pois ja niiden vaikutus jää elämään. Kun haluat luoda itsellesi unelmaelämän niin ole tarkkana sen suhteen kuinka sanoitat elämääsi tällä hetkellä. Kulkevatko ajatuksesi, sanat ja teot kohti valoa vai kohti varjoja? Entä kuinka kohtelet muita, minkälaista sanastoa viljelet itsesi ulkopuolelle, tuttuja, tuntemattomia tai rakkaitasi kohtaan? Muista, että sanoilla ja teoilla on seuraus, equal and opposite.
Kuten meren aaltoa ei voi pysäyttää ei voi pysäyttää myöskään kaikkeutta luovaa aaltomaista liikettä. MUTTA voit oppia suhtautumaan asioihin valon tilasta käsin, ottamaan vastuun mielesi liikkeistä ja käyttämään aikaa ennen kuin sanot, kirjoitat tai toimit. Opit tulemaan mielesi mestariksi, hallinnoimaan näin elämääsi.
Palatakseni vielä aamuiseen uneeni… Maskuliininen olemuspuoleni heitti pallon, idean tästä blogista. Feminiininen puoleni nappasi pallon ilmasta, istui koneen ääreen ja teki ideasta totta. Molemmat puolet tarvitaan, jotta voimme synnyttää ideasta olemassaolevaa ”materiaa”.
Tunnetko kirjan nimeltä Salaisuus? Näitkö kenties dokumenttielokuvan joka ilmestyi 2000-luvun alussa, johon kirja perustuu? Meillä oli elokuva WHS kasettina, katsoin sen moneen kertaan mutta en ymmärtänyt siitä mitään. Muutama kuukausi sitten törmäsin kirjaan, joka lähti avaamaan minulle tätä salaisuutta… ja nyt haluan jakaa sen myös sinulle!
Vihreä väri yhdistetään neljänteen eli sydänchakraan. Vihreä on myös vaurauden symboli. Metsä on meille vihreää kultaa, ei pelkästään sen vuoksi että sen voi tänä päivänä vaihtaa rahaan vaan siksi, että puiden ansioista me voimme hengittää puhdasta ilmaa. Ilma taas kantaa viestin elämästä ja pitää sydämen sykettä yllä. Sydän on reitti, se on portti siihen toiseen todellisuuteen, mistä me kaikki olemme lähtöisin.
Salaisuus lähti avautumaan minulle, kun oivalsin sen alkujuuren. Olen tutkinut tätä lyhyttä tekstiä nimeltään Emerald Tablet tai suomeksi smaragditaulu, joka ohjaa meidät keskiajan alkemiaan. Vaikkakaan taulun ja sen sisältämän viestin todellista historiaa ei tunneta, niin sen juuret yltävät mahdollisesti jopa muinais-Egyptiä edeltäneeseen aikaan, Mesopotamian alueelle. Tekstissä on 12 lyhyttä ajatelmaa, joiden sanotaan olevan koko maailmankaikkeuden perimmäinen totuus ja salaisuus menestykseen. Käänsin ja kanavoin tekstin suomeksi. Lue se harkiten ja kuulostele pääsetkö sen sisälle, saatkon vastauksen perimmäiseen viisauteen, tuohon salaisuuteen?
Vihreän kiven viesti – Emerald Tablet – käännös useista englanninkielisistä lähteistä ja tulkinta by Mervi Enqvist
1 – Tämä kaikki on puhdasta totuutta.
2 – Se mikä on alapuolella on sama kuin se mikä on yläpuolella. Ne ovat toistensa peili ja yhtäaikaiset kaikin tavoin, ruokkien toinen toistaan. Luominen alkaa toisesta ja toteutuu toisessa kulkien molempiin suuntiin yhtä aikaa. (esimerkki: Se mitä ajattelen, on jo nyt olemassa ei-realistisessa aikakerrostumassa. Se mitä näen ja katson reaalitodellisuudessa, luo itse itseään ei-realistiseen todellisuuteen. Ikuinen ajatuksen ja toteutuksen kierto. Meillä on vastuu ja valta ajatuksiimme, koska ne rakentavat todellisuutta.
3 – Kaikki on lähtöisin YHDESTÄ ja kaikki palaa samaan, siihen mistä on saanut alkunsa. Syntymä, elämä, kuolema on kuin YHDEN henkäys ulos ja takaisin sisään. Uudelleen ulos ja takaisin sisään. Näin elämien kierto jatkuu, sielu kehittyy.
4 – Aurinko on isä ja kuu on äiti.
5 – YHDEN henkäys puhalsi elämän alun maailmaan ja äiti maa otti sen suojiinsa, hoivasi syntymään asti.
6 – YKSI on kaikkien ja kaiken todellinen isä. Maa on kaikkien ja kaiken todellinen äiti. Kuun voima todentuu vedessä. Yön pimeys käärii maan ja sen elämän suojiinsa, antaa levon ja uudistaa elämän unen aikana.
7 – Tuli sytyttää elämän. Tuo mahtava, puhdistava, uuttaa energiaa lataava voima. Polttaa tieltä esteet, vapauttaa sielun näkemään laajemmin, korkeammalle, erottaa sen mikä on maata ja sen mikä on henkeä.
8 – Kasvu alkaa maasta ja kohoaa kohti taivasta. Tuli tekee tietä, luo pohjaa uuden kasvaa, kukoistaa. Sielu puhdistuu ja kevenee tulen voimasta. Se ponnistaa ylöspäin kotia kohti. Ja saavuttaa täyttymyksen.
9 – Tämän ansiosta olet vapaa. Saavutat kaikkeuden lahjan. Karma ja kärsimys varisevat harteiltasi. Olet yhtä ja opit luomaan yhdessä YHDEN kanssa. Ymmärrät kuinka kaikki kiertää, liikkuu ja ilmenee niin alhaalla kuin ylhäällä ja osaat tähän kiertoon vaikuttaa. Kaikki on sinun. Saavutat kaiken. Kun valo elää sinussa, varjot pakenevat. Valo on avain.
10 – Eliksiiri, nektari, jumalten juoma virtaa suonissasi.
11 – Näin on maailma luotu kolmen kautta. Positiivinen valo, negatiivinen pimeys ja sinun sydämesi siinä välissä, neutraali piste. Näin sinä luot maailmaa ja sen kaikkeutta. YKSI luo sen sinun kauttasi. Olet osa luomisen työtä, luomisen aktia.
12 – Ja näin päättyy valon työ. Aurinko on tehnyt tehtävänsä sinussa. Sinä jatkat sen työtä tässä.
Tekstit voivat tuntua kryptisiltä, mutta niitä ei pidä avata liikaa, on jätettävä tilaa omalle oivallukselle, kuten kaikessa oppimisessa. Tutki näitä lauseita, jättäydy niiden pariin, unohda kiire ja muistuta itseäsi siitä, kuka sinä oikeasti olet kaiken arkisen takana. Muista kuinka laaja sinä olet, tietoisuuden tasolla.
On aika avautua kaikkeudelle. Olla ja kehittyä sieluna kohti omaa korkeinta pistettä tällä kierroksella.
Kiitos kun olet ja luot kaikkeutta kanssamme, yksi ajatus, yksi sana, yksi hyvyyden teko kerrallaan ❤️
Törmäsin sattumalta vanhaan kuvaan, joka otettiin kun oli 15-vuotta nuorempi. Heitin screenille sen viereen uusimman selfien ja jäin pohtimaan KASVUA. Mitä se todella on?
Ensimmäinen reaktioni kun katsoin näitä kahta kuvaa vierekkäin oli:
”voi tyttö, tyttö.”
Kuin äiti olisi katsonut lastaan lempein silmin ja miettinyt, voi kunpa tietäisit. 39-vuotiaana olin mielestäni hieman liian paksu joka kohdasta, vääränlainen. En nähnyt kauneuttani. Peilistä ei koskaan katsonut kaunotar vaan jollakin tavalla outo ilmestys, joka oli pakotettu tähän kehoon. Kehoon, joka oli aina hieman epätäydellinen.
Nyt kun katson itseäni 39-vuotiaana näen todellisen kaunottaren, vaan miksi en nähnyt häntä tuolloin? Luin alituiseen Vogue lehtiä, muistan ahmineeni lehdistä jokaisen sanan. Olin juuri palannut takaisin usean vuoden joogatripiltä, joka jatkui yhä, mutta nyt se ei enää näkynyt minusta ulospäin. Turbaanikangas oli viikattu siististi pois, ja hiukset oli leikattu ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen. Vaatteina oli jälleen farkut ja pusero, ei enää intialainen valkoinen paitahame, löysät, vyötäröstä nauhoitetut housut ja turbaanin päällä tuulessa lentävä huntu.
Hieman aikaisemmin olin päässyt melko uuden joogalehden, Anandan kanteen, ja kun näin kuvan, juoksin suoraan lähimpään Life kauppaan ja ostin 100€:lla Dr. Hauschkan meikkejä. En ollut käyttänyt meikkiä seitsemään vuoteen.
Opettelin uudelleen olemaan nainen raskauden, synnytyksen ja lapsen ensimmäisten vuosien jälkeen. Myös paluumuutto seitsemän Yhdysvalloissa asutun vuoden jälkeen oli jättänyt minuun omat sisäiset haavansa. Opettelin siis uudelleen OLEMAAN minä.
Nykyään meitä jo kannustetaan olemaan se, joka olemme, mutta 15-vuotta sitten meille piireettiin median ja elokuvien kautta kuva, jollainen tulisi olla. Kenties sama pätee edelleen mutta nyt olen jo hypännyt pois siitä villistä pyörästä. Voguet ovat jääneet menneisyyteen ja useimmiten minut näkee lukemassa historiaa tai jotakin kohottavaa kirjallisuutta.
Kasvu tapahtuu mielessä. Se heittää meitä ääripäästä toiseen, jotta tasapaino jossakin kohtaa löytyisi. Kasvu on sitä, kun opimme näkemään oman ytimen, siivoamaan tieltä varjoja, jotka sumentavat kykyämme elää täyttä elämää juuri NYT. Kasvu on sitä, että keskitymme ulkoisten asioiden sijaan sisäiseen maailmaan. Siihen kuka minä olen näiden vaatteiden, ihoni, elimistöni alla, omassa ytimessä, SYDÄMESSÄNI.
Matka sydämeen on ainoa järkevä matka jonka elämän aikana teemme. Tosin matkat Italiaan, Australiaan, Japaniin tai Kilpisjärvelle voivat toimia ohjaajina kohti omaa sydäntä. Kunhan tuolloinkin kuljemme ensin sisäistä matkaa jota peilaamme ulkomaailmaa vasten.
Minulla on sinulle tehtävä: Asetu tänään hetkeksi peilin eteen ja katso itseäsi suoraan silmiin, näe oma kauneutesi tai komeutesi. Katso kuinka syvälle pääset silmiesi kautta. Huomaatko muutoksen, joka sinussa tapahtuu juuri tällä hetkellä?
Näetkö kuinka kaunis sinä olet?
Aiheeseen liittyvät verkkokurssit, kehittämäni Energy Activation menetelmä (EAM):
Vietin muutaman päivän saaressa. Nautin auringosta, puhdistavasta sateesta ja sain kaksi kiinnostavaa vierasta iholleni, tuo aikakautemme vitsaus, punkit. Ne olivat tosin ystävällisiä joten selviydyin vähällä. Mökin emäntä ohjasi minut sivuun jo heti tullessa ja osoitti järeää lapiota. ”Täällä on nykyään käärmeitä, jos näet sellaisen kumauta tuolla ja heitä sivuun.” En vastannut mitään, tuijotin vain lapiota miettien kuinka voisin koskaan riistää hengen käärmeeltä, kun en pysty tappamaan edes hyttystä ja punkinkin kanssa pidän juttutuokion ennen kuin irrotan sen ihostani!!
Käärmeitä ei onneksi tullut vastaan saaristopäivien aikana mutta se sai minut jälleen kerran pohtimaan kysymystä, josta olen jo kirjoittanut ja joka on opetukseni keskiössä eli käärmeet ja kundaliini. Tänä aamuna luin Paul Bruntonin teosta A Search in Secret Egypt ja hänen tarinaansa omasta kokemuksestaan käärmeiden lumoajana. Osuin mielenkiintoiseen väittämään, joka soi soluissani ja pakotti minut jälleen avautumaan tästä aiheesta myös sinulle tämän blogin välityksellä.
”Several times when looking into a copra’s eyes, I received occasionally an uncanny and indescribable feeling that there was behind them an intelligence which was almost human.”
”The Egyptians pictured an evil serpent, as well as a good one. The former was generally drawn crawling, the latter upright.”
”The serpent offers a perfect symbol of the energizing creative Force of the Supreme Spirit who created the Universe, and of creation itself. The Pharaohs wore the figure of a hooded serpent in the front of their headdress, as a symbol of their claimed divine descent.”
Kundaliini on kuvattu käärmeenä viimeiset sata vuotta. Kun tekoälylle antaa kehotuksen piirtää kundaliini niin se piirtää aivan poikkeuksetta käärmeen ja chakrat. Tämä väärinymmärrys on iskostunut niin syvälle kollektiiviseen tajuntaamme, että olemme yhdistäneet kundaliinin käärmevoimaan. VAIKKA KUNDALIINILLA EI OLE MITÄÄN MUUTA TEKEMISTÄ KÄÄRMEEN KANSSA KUIN SYMBOLINEN MERKITYS. Arthur Avalon oli ensimmäinen, joka avasi kundaliini- ja chakratietoutta läntiselle maailmalle kirjassaan Serpent Power. Kirjan kanteen oli piirretty omaa häntäänsä tavoitteleva käärme. Nimi ja kuva tekivät tehtävänsä, ja nyt kun puhumme kundaliinista ensimmäinen mitä tulee mieleen on tuo mystinen, pelottava käärme.
Once and for all… KUNDALIINI ON MEISSÄ ELÄVÄ VALO ENERGIA, SE ON PYHÄ HENKI, JOKA SYTYTTÄÄ ELÄMÄN KÄYNTIIN, PITÄÄ SITÄ YLLÄ JA KUN ON SEN AIKA SE AUTTAA MEITÄ VETÄYTYMÄÄN ELÄMÄN KIERROSTA!
Kundaliinia ei voi herättää, koska sillä on oma tahtonsa. Se herää tai aktivoituu kun on sen aika, eikä siihen voi kukaan meistä vaikuttaa! Emme voi tehdä sitä itse, eikä kukaan toinen voi tehdä sitä meille. Vanhoissa alkuperäisissä teksteissä kundaliinista ja tantrasta tästä aktivoitumisen hetkestä käytetään sanaa suoristua. Kundaliini suoristuu, aktivoituu uudelleen ja herättää meidän sisäisen valon. Kun tämä tapahtuu me täytymme rakkaudella, sellaisella valovoimalla, mille ei ole minkäänlaista sanastoa, kuvastoa tai tapaa ilmentää sitä. Se on pyhä tietoisuus totuudesta!
Kundaliini aloittaa luomisprosessin hedelmöitymisen hetkellä ja jatkaa sitä noin seitsemän vuotta. Sitten se vetäytyy, EI SELKÄRANGAN JUUREEN VAAN SYDÄMEEN!! On toinen yleinen väärinkäsitys, että kundaliini lepäilisi spiraaliin kiertyneenä kuin käärme selkärangan juuressa. Ei, vaan se on kiertyneenä sydämen ympärille, kuin sitä hellien, vartioiden. Ja kun kundaliini suoristuu, sielun valo syttyy ja loistaa, usein jopa häikäisee meistä ulospäin. Jos emme ole tälle prosessille valmiita, niin se voi tuntua shokilta koska koko olemuksemme muuttuu. Voimme kokea, että meiltä lähtee järki. Tavallaan lähteekin koska totuus meissä syttyy ja se heittää järjen ylle varjon. Meistä tulee vihdoin se todellinen ihmisluomus joksi olemme syntyneet.
Kundaliinijoogan tehtävä ei siis ole HERÄTTÄÄ kundaliinia meissä vaan VALMISTAA meidän kolmiosainen keho-mieli-sielu kokonaisuus ottamaan vastaan kundaliinin suoristuminen ilman shokkia. Tämän vuoksi me joogaamme, jotta olemme valmiita. Samalla keho pysyy joustavana. Kun keho on joustava mielikin joustaa. Kun mieli joustaa niin kundaliinin suoristuminen on ylevöittävä kokemus ilman pelkoa. Jos mieli on jäykkä, kokemus ohjaa meidät suoraan pelon reitille.
Heräämisiä tapahtuu nyt paljon, koska elämme aikaa, joka ohjaa meitä voimalla ja vauhdilla kohti ihmiskunnan seuraavaa vaihetta. Valon ja rakkauden aikakautta.
Käärme on ikiaikainen symboli. Siinä elää molemmat sekä pyhyys että pahuus. Energisesti se on kiertyneenä sydämen ympärille kuin kundaliini ja auttaa meitä tekemään päätöksen elämän suunnasta, kuljemmeko alaspäin kohti matelevaa varjojen väylää vai suuntaammeko ylöspäin kohti valaisevaa aurinkoa. Kumpikaan valinta ei ole oikea tai väärä, mutta lopputulema on aina valinnan mukainen. Se on käärmeen opetus meille. Käärme kantaa symbolisesti mukanaan tietoa ja totuutta, mutta yhtä lailla pahuutta ja väärinymmärrystä.
Kumpaan sinä tartut? Kumman sinä valitset, se ratkaisee!
”Kun uskaltaa antuatua ja päästää irti, aukeaa polku, jonka näkee yhä selvemmin.” Näin kirjoittaa Johanna Blomqvist kirjassaan Veden mysteeri– sukellus syvimpään olemukseemme kappaleessa, jonka otsikko on Vesi = vapaus. Veden olemusta olen miettinyt itsekin ja luettuani Johannan syväluotaavaa ja moniulotteista näkemystä aiheesta, joka pohjaa osittain tieteelliseen tutkimustietoon ja osittain taas vanhojen viisausperinteiden tuhansien vuosien ajan kuljettamaan tietoon, koen että olen päässyt omassa ajattelussani paljon pidemmälle kirjan ansiosta. Oli yllättävää lukea, että vesitutkimus on ollut niin arveluttava tehtävä, että monet tutkijat eivät ole uskaltaneet aloittaa sitä. Voiko vedessä olla jotain niin valtavan tärkeää ja samalla mystiikan rajan taakse kurkottavaa, että on parempi antaa asian olla, ettei tule leimautuneeksi joksikin sellaiseksi, jonka tulevaisuus tiedekentällä voisi olla vaakalaudalla? Johannan kyky ja into seistä yksi jalka tuon näkymättömän rajan molemmilla puolilla on ihailtavaa, se vaatii rohkeutta. Johanna Blomqvist on tieteen tohtori, fyysikko, tietokirjailija sekä Reikimestari, joka kirjoittaa kirjassaan myös homeopatiasta pyrkien ymmärtämään sitä laajemmassa kontekstissa.
”Tyyneys on mielentila. Tasapainossa asiat eivät etene ja välillä on mentävä äärirajoille, että kasvu tapahtuu.” Lukiessani tätä Johannan kirjoittamaa lausetta muistin, kuinka puhuin kerran erään aivotutkijan kanssa, joka jakoi itseään ikään kuin kahteen leiriin. Henkilönä hän uskoi, että tuon näkymättömän rajan toisella puolella on jotakin, joka pysyy hänelle tuntemattomana mutta tiedemiehenä hän pystyy vastaamaan kysymyksiini vain tuohon rajaan asti. Hän painotti, että tiede ei voi mennä tuon rajan toiselle puolelle. Ja kenties näin onkin, mutta voiko tiede kasvaa täyteen mittaansa, jos se ei edes pyri raaputtamaan tuon rajan pintaa nähdäkseen, josko siellä olisi jotakin joka tukee tieteen oivalluksia? Jospa nämä kaksi maailmaa rajan molemmin puolin eivät olisikaan niin kovin erilaiset? Kenties kasvu kohti jotain vielä laajempaa ymmärrystä voisi tapahtua, jos antautuisimme, päästäisimme irti totutusta ja menisimme äärirajoille? Sekoittaisimme pakkaa oikein kunnolla.
Veden mysteerissä Johanna vetää johtopäätöksen omien tutkimustensa sekä muiden vedestä tehtyjen tutkimusten pohjalta, että emme ole erillisiä vedestä ja että voimme ajatuksillamme vaikuttaa siihen. ”Veden mielletään usein symboloivan tunteita. Ehkä tunteet ja kokemukset ovatkin avain syvempään ymmärrykseen sekä itsestämme että myös vedestä?” Johanna kirjoittaa.
Entä minkälainen vesi on parasta elimistölle? Kuinka sitä puhdistetaan, miten vettä energisoidaan jotta sen terveysvaikutukset moninkertaistuisivat? Minkälaisissa astioissa vettä kannattaa säilyttää? Kuinka astian materiaali vaikuttaa veden olemukseen? EZ-vesi on energisoitua vettä, jota on Johannan mukaan paljon tuoreissa ja terveissä luonnonmukaisesti viljellyissä ja kasvatetuissa kasveissa, jotka syödään pian poimimisen jälkeen. Kirja on täynnä hyviä yksittäisiä vinkkejä aivan käytännön tasolla veden voiman ymmärtämiseen ja kuinka voimme parhaalla tavalla hyödyntää tätä tärkeää elementtiä omassa arjessa.
Kirjan lopussa Johanna listaa 12 kohtaa, tietoa, jota vesi halua viestittää meille, niistä itselleni tärkein on ”Me vaikutamme veteen tietoisuudellamme ja myös tiedostamatta. Vesi ei ole kohdattuaan sinut enää samaa vettä kuin ennen sinua.” Vesi on siis jatkuvan muutoksen alla, vaikkakin tuo sama vesi on kiertänyt täällä maapallon alusta alkaen muuttaen vain välillä olomuotoaan. Veden tietoisuus tallentaa itseensä kaiken tiedon ympäristöstään, säilyttää sen ja kuljettaa tietoa mukanaan. Vesi muistaa! Maapallon massasta on noin 71% vettä, saman verran nestettä on solun massassa. Onko soluneste siis tuota ikiaikaista vettä, johon on aikojen kuluessa tallentunut jokainen kohtaaminen eli kaikki maailmankaikkeuden tieto? Jos näin on, niin meistä jokainen on kävelevä tietopankki. Kääntymällä sisäänpäin me käännymme kohti sisäistä viisautta. Vesi ei ole yhdentekevää, vaan se on silta tämän meidän todellisuutemme ja sen toisen todellisuuden välillä, josta emme voi puhua, joka on, mutta sen selittämiseen ei ole sanoja.
Veden mysteeri – sukellus syvimpään olemukseemme (Viisas elämä, 2023) on tärkeä kirja, helppolukuisuudessaan se on ymmärrettävää tiedekirjallisuutta, jossa liikutaan luontevasti tieteen ja niin kutsuttujen uskomustieteiden alueilla, niitä tyylikkäästi ja kunnioittavasti yhdistäen.
Pidämme Johanna Blomqvistin kanssa lauantaina 6.4. yhteisen VEDEN VOIMA kurssin @Kundaliinijooga Helsinki. Kurssilla perehdytään syksyllä 2023 ilmestyneiden kirjojemme teemoihin. On mielenkiintoista, että kirjoitimme samoista teemoista kirjoja samaan aikaan ilman että tiesimme täysin mistä toinen kirjoittaa. Oma kirjani on Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle(Viisas elämä, 2023). Emme jakaneet ajatuksiamme kirjoitusvaiheessa vaan vasta kun molempien kirjat olivat painossa vaihdoimme tekstit ja luimme toistemme kirjat. Kun aloin lukea Johannan kirjaa ensimmäistä kertaa koin läikähtelevää iloa siitä, että kirjamme keskustelivat keskenään. Puhuimme samoista teemoista mutta eri lasien kautta suodatettuina. Olen nyt lueknut Johannan kirjan kahteen kertaan ja selaillut sitä myöhemmin usein, löydän sieltä joka kertaa jotain uutta ja juuri siihen hetkeen sopivaa tietoa. Lämmin suositus kirjalle, Johannan reikikursseille sekä tervetuloa meidän yhteiselle VESI-kurssille 6.4.
Olen myös luennoimassa Johannan järjestämässä REIKI-seminaarissa 14.9. Seminaarin teemana on REIKIN SYDÄN.
Mainitsin eilen oppilaille tunnin päätteeksi kun olin jälleen ohjeistanut peittojen viikkaamisesta, että minun legacyni tulee olemaan nuo peitot. Se nauratti meitä kaikkia mutta se on myös totta. Ja peittojen lisäksi kengät!
Elämme mielenkiintoisessa ajassa. Teattereissa on sisältövaroituksia ja ulkomailla on oltava varpaillaan kuinka ihmisiä puhuttelee. He/She/Them. Onneksi Suomessa se ei tuota vaikeuksia, koska olemme kaikki neutraalisti hän. Henkisenä opettajana olen törmännyt myös tilanteisiin missä suoruuteni on tulkittu epäystävällisyydeksi.
Sain oman koulutukseni aikana jolloin herkkänahkaisuus ei ollut trendi. Kun sai iskun egoonsa, niin se otettiin vastaan ja vahvistuttiin iskun voimasta.
Poke – provode – uplift – elevate.
Opettajani sanoi aikoinaan, ettei ole mitään suurempaa egoa kuin henkinen ego. Joitain vuosia sitten suhteeni opettajuuteen muuttui. Huomasin, että en ollut oikeasti vielä edes aloittanut opettamista, vaikka olin toiminut opettajana jo 20-vuotta. Tehtäväni joogaopettajana oli ollut miellyttää ja luoda hyvät oltavat kaikkien henkiselle kasvulle. Oivallukseni jälkeen minua ikään kuin koulutettiin uudelleen ja huomasin pian, että olin itse ollut oppilaiden kasvun tiellä. Kiltteyteni esti heitä kasvamasta opetuksessani omaan täyteen mittaansa.
Ymmärsin, että jooga on ainoastaan työkalu tai reitti johonkin vielä suurempaan. Opettajana minun on luotava oppilaille kasvun hetkiä, joten aloitin kevyesti peitoista. Vähitellen pino lähti oikenemaan, suoristumaan ja siisteytymään. Ja vaikka ymmärrän, että peittojen viikkaaminen tietyllä tavalla ei ratkaise kenenkään suurta eksistentiaalista ongelmaa niin siitä huolimatta tein havainnon, että he jotka viikkasivat peitot kuten olivat ne löytäneet lähtivät kasvamaan myös omalla henkisellä tiellään paljon aikaisempaa nopeammin. Ulospäin heistä näkyi läsnäolo ja kunnioitus. Molemmat tärkeitä etappeja henkisen kasvun tiellä.
Poke – provoke – uplift – elevate.
On haastavaa katsoa tuota kaavaa loppuun asti. Muistan sen hyvin siitä kun oma opettajani käytti sitä minua kohtaan. Poke ja provoke saattavat säikäyttää ja pakottaa hyökkäävään vastareaktioon. Mutta todellista suuruutta vaatii se, ettei pakene vaan jää suorin jaloin katsomaan tilannetta eteenpäin. Pelko pakottaa pakenemaan. Hyvän olon tunne, jonka liitämme automaattisesti henkisyyteen on tiessään, mutta sen sijaan että pakenee paikalta on hyvä miettiä, miksi tapahtunut sai minut niin tolaltani.
Uplift ja elevate osuudet ovat ne varsinainen haaste. Silloin voimakkaat emootiot pääsevät purkautumaan ja ne otetaan opettajan avustuksella lempeästi vastaan. Henkinen kasvu vaatii kovaa seinää johon lyömme päätä aika-ajoin. Pehmeys ei ikävä kyllä kasvata. Tosin kaikki meistä eivät tarvitse tuota kovaa vastusta. Itse tarvitsin, koska henkinen egoni oli iso. Ja nyt on minun aika olla tuo seinä.
Henkisenä opettajana tehtäväni on auttaa oppilasta löytämään yhteys itseen, siihen joka hän on syvällä suojaavien kuorikerrosten alla. Joskus se vaatii egon tökkimistä ja hetkellistä horjuttamista. Mutta se päättyy lopulta kohottamaan ja avaamaan olemusta kohti laajempaa henkistä kasvua. Syvää tietoisuutta.
Minä elän kuten opetan. Olen suora mutta täynnä rakkautta sinua ja kaikkia kohtaan! Henkinen opettajuus on elämäntehtäväni.
Mervi Enqvist (Inderjit Kaur Khalsa) 