Tekijä: Mervi Enqvist

Olen kirjailija, kundaliinijoogaopettaja sekä kouluttaja, elokuvaohjaaja ja näyttelijä. Perustin Kundaliinijooga Helsingin vuonna 2015. Nyt koulu on siirtynyt online joogakouluksi.

Missä olemme, milloin, vai olemmeko lainkaan?

Minulta kysyttiin muutama viikko sitten kuinka pitkään kirjoitin viimeistä kirjaani Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Teologi, jonka oma asiantuntemus kirjani teemoista on vahva oli päätynyt lukemaan kirjan kahteen kertaan. Hän kiitti lähestymistapaani kirjan teemoihin, jotka olivat avanneet hänelle itselleen vielä aikaisempaa kokonaisemman kuvan siitä minkä hän jo tiesikin. Yllätin hänet vastaamalla, että naputtelin kirjan parissa kuukaudessa. Siis todellakin naputtelin.

Olin lukenut useita kohdalleni osuneita kirjoja teemoista joita käsittelin. Iltaisin päätin aiheen ja aamulla istuin koneen ääreen. Annoin sormien pomppia näppäimillä kuin säveltäjä etsiessään vielä tuntemattomia sointuja sinfoniaansa. Naputtelin noin kaksi tuntia päivässä ja loppupäivän tein jotain aivan muuta. Tieto virtasi… jostakin! Ajatukset heittäytyivät eteeni kuvina, jotka kirjoitin ulos. Kanavointia se oli, ei niinkään kirjoittamista.

Kuulostaa helpolta, mutta ennen kuin mitään alkoi virrata olin jo lähellä paniikkia. Kustannussopimus oli kirjoitettu aikoja sitten, kirjan oli oltava pian valmis kustannustoimittajalle ja taittoon, eikä sanaakaan vielä ollut paperilla. Kunnes paineen kasvaessa huippuunsa päästin irti, en enää yrittäisi edes. Jos kirjaa ei synny niin ei se sitten synny. Olin sinut myös sen kanssa. Ja sitten virta aukesi.

Teologin kysymyksen jälkeen jäin miettimään mistä tieto oli saapunut, miksi minun kauttani entä miksi juuri nyt? Muutama päivä sitten etsin hyllystäni yhden kirjoista jotka olivat löytäneet tiensä luokseni Kadotettua tietoa kirjoittaessani. The Fire of Creation, teosofi JJ Van Der Leeuwin teos vuodelta 1925. Hän kirjoittaa näin:

”It is not true that the past is gone and that the future is not yet; past and future are the one and only real present, and what we call present is the only thing which does not exist.”

Tämän päivän henkisessä kasvutarinassa vannomme päinvastoin NYT hetken nimeen. Menneisyyttä tai tulevaisuutta ei vielä ole olemassa, vaan ainoastaan tämä läsnäoleva hetki. Näin olen opettanut myös itse, tähän asti. Alan hiljalleen ymmärtää Leeuwin näkemystä asiasta. Jos mietimme lineaarista aikakäsitystä niin NYT hetki on ainoa todellinen. Vaan jos laajennamme tietoisuus- ja kaikkeuskäsitettä kvanttiteorian puolelle ja heilutamme aikamattoa tämän NYT hetken ympärillä, niin huomaamme kuinka se katoaa. Jäljelle jäävät vain se, mikä on ollut ja se mikä on tuleva.

Tesla ja da Vinci olivat aikansa näkijöitä. Oliko heillä yhteys kaikkeuden pinnalla kelluvan aikamaton muinaisiin ja tuleviin poimuihin? Kun kanavoimme, olemmeko tuolloin tässä vallitsevassa hetkessä, vai onko tämä läsnäoleva hetki, jota kuvittelemme todellisuudeksi vain heijastusta siitä mitä on ollut tai mikä on tuleva? Onko meillä jokin taivaallinen suunnitelma, kartta jonka mukaan navikoimme? Vai onko meidät viskattu maailmaan mustasta kupista, kuin jazzia hamuavat nopat, tietämättöminä kaikesta?

Olemmeko me olemassa tässä NYT hetkessä, tulevaisuuden aikapoimussa vai elämmekö menneessä odottaen aikaa, kun on otettava se luovuuden askel kohti omaa totuutta?

Tämä blogiteksti on jälleen yksi esimerkki siitä kuinka kanavointi toimii. Tänä aamuna minulle tuli tarve istua koneen ääreen ja kirjoittaa, jotakin oli tulossa. Minun tuli vain luottaa ja ottaa vastaan. Jossakin on joku jonka juuri tänään kuuluu lukea nämä sanat, koska se herättää hänessä jotakin.

Kanavoidessa on astuttava pois sanan tieltä, luotettava. Kun mieli peilaa itseään tekstiin, on mahdollista vain toistaa jo sanottua. Kun kirjoitamme laajentaaksemme tietoisuutta, omaa sekä muiden, mielellä ei siinä ole sijaa. Mieli on rajoja täynnä, ikuisuus on rajaton, aikakausien poimuttama matto.

Vastaukseni teologin kysymykseen siitä, kuinka on mahdollista parissa kuukaudessa kirjoittaa kirja, joka selittää koko maailmankaikkeuden luomisprosessin on se, että se en suinkaan ollut minä joka kirjan kirjoitti. Olin vain kirjuri, jonka kautta kirja kirjoitettiin. Kuka tahansa meistä pystyy kanavoimaan. Mutta vastuu on myös suuri. Kun teksti on laskeutunut, on mielen aika ottaa homma haltuun ja viimeistellä kirjoitettu.

Sanoja ei voi vain heittää ilmaan ja katsoa kuinka ne levittäytyvät eteenpäin. Sanoilla on voima ja vaikutus. Ne elävät kuten perhosten sinisiipi, viestien. Sanat heittävät eteensä joko valon tai varjon. Mielen tehtävä on seuloa pois turha roska ilmaisun tieltä ja jättää se mikä nostattaa, valaisee, laajentaa, puhdistaa, vapauttaa ja ohjaa rakkauden suuntaan.

Sanat ovat, olivat, tulevat olemaan se mikä rakentaa tämän maailmamme itsensä näköiseksi! Vastuu sanoista on meidän ♡ Vastuu maailmastamme on meidän.

Vesi on vapaus

”Kun uskaltaa antuatua ja päästää irti, aukeaa polku, jonka näkee yhä selvemmin.” Näin kirjoittaa Johanna Blomqvist kirjassaan Veden mysteeri – sukellus syvimpään olemukseemme kappaleessa, jonka otsikko on Vesi = vapaus. Veden olemusta olen miettinyt itsekin ja luettuani Johannan syväluotaavaa ja moniulotteista näkemystä aiheesta, joka pohjaa osittain tieteelliseen tutkimustietoon ja osittain taas vanhojen viisausperinteiden tuhansien vuosien ajan kuljettamaan tietoon, koen että olen päässyt omassa ajattelussani paljon pidemmälle kirjan ansiosta. Oli yllättävää lukea, että vesitutkimus on ollut niin arveluttava tehtävä, että monet tutkijat eivät ole uskaltaneet aloittaa sitä. Voiko vedessä olla jotain niin valtavan tärkeää ja samalla mystiikan rajan taakse kurkottavaa, että on parempi antaa asian olla, ettei tule leimautuneeksi joksikin sellaiseksi, jonka tulevaisuus tiedekentällä voisi olla vaakalaudalla? Johannan kyky ja into seistä yksi jalka tuon näkymättömän rajan molemmilla puolilla on ihailtavaa, se vaatii rohkeutta. Johanna Blomqvist on tieteen tohtori, fyysikko, tietokirjailija sekä Reikimestari, joka kirjoittaa kirjassaan myös homeopatiasta pyrkien ymmärtämään sitä laajemmassa kontekstissa.

”Tyyneys on mielentila. Tasapainossa asiat eivät etene ja välillä on mentävä äärirajoille, että kasvu tapahtuu.” Lukiessani tätä Johannan kirjoittamaa lausetta muistin, kuinka puhuin kerran erään aivotutkijan kanssa, joka jakoi itseään ikään kuin kahteen leiriin. Henkilönä hän uskoi, että tuon näkymättömän rajan toisella puolella on jotakin, joka pysyy hänelle tuntemattomana mutta tiedemiehenä hän pystyy vastaamaan kysymyksiini vain tuohon rajaan asti. Hän painotti, että tiede ei voi mennä tuon rajan toiselle puolelle. Ja kenties näin onkin, mutta voiko tiede kasvaa täyteen mittaansa, jos se ei edes pyri raaputtamaan tuon rajan pintaa nähdäkseen, josko siellä olisi jotakin joka tukee tieteen oivalluksia? Jospa nämä kaksi maailmaa rajan molemmin puolin eivät olisikaan niin kovin erilaiset? Kenties kasvu kohti jotain vielä laajempaa ymmärrystä voisi tapahtua, jos antautuisimme, päästäisimme irti totutusta ja menisimme äärirajoille? Sekoittaisimme pakkaa oikein kunnolla.

Veden mysteerissä Johanna vetää johtopäätöksen omien tutkimustensa sekä muiden vedestä tehtyjen tutkimusten pohjalta, että emme ole erillisiä vedestä ja että voimme ajatuksillamme vaikuttaa siihen. ”Veden mielletään usein symboloivan tunteita. Ehkä tunteet ja kokemukset ovatkin avain syvempään ymmärrykseen sekä itsestämme että myös vedestä?” Johanna kirjoittaa.

Entä minkälainen vesi on parasta elimistölle? Kuinka sitä puhdistetaan, miten vettä energisoidaan jotta sen terveysvaikutukset moninkertaistuisivat? Minkälaisissa astioissa vettä kannattaa säilyttää? Kuinka astian materiaali vaikuttaa veden olemukseen? EZ-vesi on energisoitua vettä, jota on Johannan mukaan paljon tuoreissa ja terveissä luonnonmukaisesti viljellyissä ja kasvatetuissa kasveissa, jotka syödään pian poimimisen jälkeen. Kirja on täynnä hyviä yksittäisiä vinkkejä aivan käytännön tasolla veden voiman ymmärtämiseen ja kuinka voimme parhaalla tavalla hyödyntää tätä tärkeää elementtiä omassa arjessa.

Kirjan lopussa Johanna listaa 12 kohtaa, tietoa, jota vesi halua viestittää meille, niistä itselleni tärkein on ”Me vaikutamme veteen tietoisuudellamme ja myös tiedostamatta. Vesi ei ole kohdattuaan sinut enää samaa vettä kuin ennen sinua.” Vesi on siis jatkuvan muutoksen alla, vaikkakin tuo sama vesi on kiertänyt täällä maapallon alusta alkaen muuttaen vain välillä olomuotoaan. Veden tietoisuus tallentaa itseensä kaiken tiedon ympäristöstään, säilyttää sen ja kuljettaa tietoa mukanaan. Vesi muistaa! Maapallon massasta on noin 71% vettä, saman verran nestettä on solun massassa. Onko soluneste siis tuota ikiaikaista vettä, johon on aikojen kuluessa tallentunut jokainen kohtaaminen eli kaikki maailmankaikkeuden tieto? Jos näin on, niin meistä jokainen on kävelevä tietopankki. Kääntymällä sisäänpäin me käännymme kohti sisäistä viisautta. Vesi ei ole yhdentekevää, vaan se on silta tämän meidän todellisuutemme ja sen toisen todellisuuden välillä, josta emme voi puhua, joka on, mutta sen selittämiseen ei ole sanoja.

Veden mysteeri – sukellus syvimpään olemukseemme (Viisas elämä, 2023) on tärkeä kirja, helppolukuisuudessaan se on ymmärrettävää tiedekirjallisuutta, jossa liikutaan luontevasti tieteen ja niin kutsuttujen uskomustieteiden alueilla, niitä tyylikkäästi ja kunnioittavasti yhdistäen.  

Pidämme Johanna Blomqvistin kanssa lauantaina 6.4. yhteisen VEDEN VOIMA kurssin @Kundaliinijooga Helsinki. Kurssilla perehdytään syksyllä 2023 ilmestyneiden kirjojemme teemoihin. On mielenkiintoista, että kirjoitimme samoista teemoista kirjoja samaan aikaan ilman että tiesimme täysin mistä toinen kirjoittaa. Oma kirjani on Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle (Viisas elämä, 2023). Emme jakaneet ajatuksiamme kirjoitusvaiheessa vaan vasta kun molempien kirjat olivat painossa vaihdoimme tekstit ja luimme toistemme kirjat. Kun aloin lukea Johannan kirjaa ensimmäistä kertaa koin läikähtelevää iloa siitä, että kirjamme keskustelivat keskenään. Puhuimme samoista teemoista mutta eri lasien kautta suodatettuina. Olen nyt lueknut Johannan kirjan kahteen kertaan ja selaillut sitä myöhemmin usein, löydän sieltä joka kertaa jotain uutta ja juuri siihen hetkeen sopivaa tietoa. Lämmin suositus kirjalle, Johannan reikikursseille sekä tervetuloa meidän yhteiselle VESI-kurssille 6.4.

Olen myös luennoimassa Johannan järjestämässä REIKI-seminaarissa 14.9. Seminaarin teemana on REIKIN SYDÄN.

https://www.johannablomqvist.fi

Aloituskuva:  Marko Blažević 

Kunnioituksesta ja sen oppimisesta

Mainitsin eilen oppilaille tunnin päätteeksi kun olin jälleen ohjeistanut peittojen viikkaamisesta, että minun legacyni tulee olemaan nuo peitot. Se nauratti meitä kaikkia mutta se on myös totta. Ja peittojen lisäksi kengät!

Elämme mielenkiintoisessa ajassa. Teattereissa on sisältövaroituksia ja ulkomailla on oltava varpaillaan kuinka ihmisiä puhuttelee. He/She/Them. Onneksi Suomessa se ei tuota vaikeuksia, koska olemme kaikki neutraalisti hän. Henkisenä opettajana olen törmännyt myös tilanteisiin missä suoruuteni on tulkittu epäystävällisyydeksi.

Sain oman koulutukseni aikana jolloin herkkänahkaisuus ei ollut trendi. Kun sai iskun egoonsa, niin se otettiin vastaan ja vahvistuttiin iskun voimasta.

Poke – provode – uplift – elevate.

Opettajani sanoi aikoinaan, ettei ole mitään suurempaa egoa kuin henkinen ego. Joitain vuosia sitten suhteeni opettajuuteen muuttui. Huomasin, että en ollut oikeasti vielä edes aloittanut opettamista, vaikka olin toiminut opettajana jo 20-vuotta. Tehtäväni joogaopettajana oli ollut miellyttää ja luoda hyvät oltavat kaikkien henkiselle kasvulle. Oivallukseni jälkeen minua ikään kuin koulutettiin uudelleen ja huomasin pian, että olin itse ollut oppilaiden kasvun tiellä. Kiltteyteni esti heitä kasvamasta opetuksessani omaan täyteen mittaansa.

Ymmärsin, että jooga on ainoastaan työkalu tai reitti johonkin vielä suurempaan. Opettajana minun on luotava oppilaille kasvun hetkiä, joten aloitin kevyesti peitoista. Vähitellen pino lähti oikenemaan, suoristumaan ja siisteytymään. Ja vaikka ymmärrän, että peittojen viikkaaminen tietyllä tavalla ei ratkaise kenenkään suurta eksistentiaalista ongelmaa niin siitä huolimatta tein havainnon, että he jotka viikkasivat peitot kuten olivat ne löytäneet lähtivät kasvamaan myös omalla henkisellä tiellään paljon aikaisempaa nopeammin. Ulospäin heistä näkyi läsnäolo ja kunnioitus. Molemmat tärkeitä etappeja henkisen kasvun tiellä.

Poke – provoke – uplift – elevate.

On haastavaa katsoa tuota kaavaa loppuun asti. Muistan sen hyvin siitä kun oma opettajani käytti sitä minua kohtaan. Poke ja provoke saattavat säikäyttää ja pakottaa hyökkäävään vastareaktioon. Mutta todellista suuruutta vaatii se, ettei pakene vaan jää suorin jaloin katsomaan tilannetta eteenpäin. Pelko pakottaa pakenemaan. Hyvän olon tunne, jonka liitämme automaattisesti henkisyyteen on tiessään, mutta sen sijaan että pakenee paikalta on hyvä miettiä, miksi tapahtunut sai minut niin tolaltani.

Uplift ja elevate osuudet ovat ne varsinainen haaste. Silloin voimakkaat emootiot pääsevät purkautumaan ja ne otetaan opettajan avustuksella lempeästi vastaan. Henkinen kasvu vaatii kovaa seinää johon lyömme päätä aika-ajoin. Pehmeys ei ikävä kyllä kasvata. Tosin kaikki meistä eivät tarvitse tuota kovaa vastusta. Itse tarvitsin, koska henkinen egoni oli iso. Ja nyt on minun aika olla tuo seinä.

Henkisenä opettajana tehtäväni on auttaa oppilasta löytämään yhteys itseen, siihen joka hän on syvällä suojaavien kuorikerrosten alla. Joskus se vaatii egon tökkimistä ja hetkellistä horjuttamista. Mutta se päättyy lopulta kohottamaan ja avaamaan olemusta kohti laajempaa henkistä kasvua. Syvää tietoisuutta.

Minä elän kuten opetan. Olen suora mutta täynnä rakkautta sinua ja kaikkia kohtaan! Henkinen opettajuus on elämäntehtäväni.

Yhä korkeammalle irti maasta

Ensin ihminen istui maassa, hän nukkui maassa, pään alla ruohomätäs. Herättyään hän keräsi maasta oksia, sytytti tulen hieromalla kahta kiveä toisiaan vasten. Kipinän sytyttyä hän ruokki tulta kunnes se roihusi ja hän sai metsästämänsä riistan vartaaseen. Maa ruokki hänet sekä hänen lapsensa. Ihminen oli kiitollinen maan antamasta elämästä. Hän oli yhtä maan kanssa. Hän oli itse maa.

Sitten jonakin hetkenä ihminen totesi, että maa on hieman hankala istuinalusta ja keksi korottaa itsensä tuolille, jotta voisi istua mukavammin, hieman ylempänä. Myöhemmin hän keksi sängyn, ettei tarvitsisi tuntea maan viileyttä öiseen aikaan. Lopulta tuli lattia, joka eristi maan hänestä kokonaan. Nyt maa oli jossakin tuolla alhaalla, näkymättömissä. Omalla tavallaan mitätön kannattelija. Vain lattiaa varten olemassa.

Koska pelkkä yksi lattia ei enää riittänyt, hän keksi kerrokset ja yhä vain korkeammalle ihminen nousi. Niin irti maasta ettei sen olemassaolo enää millään tavalla vaikuttanut hänen olemiseensa. Maa? Mikä maa? Kun korkeutta oli riittävästi jäljelle jäänyt maa peitettiin asfaltilla. Piilotettiin pois silmistä.

Jo paljon ennen kuin ihminen oivalsi kerrokset, hän oli oivaltanut rajat. Tässä menee raja, hän oli todennut. Tämä alue on minun ja tuo on sinun. Se, jolla oli eniten valtaa tai kenties vain kovempi ääni tai voimakkaampi tahto määräsi missä kohtaa raja kulki. Kului aikaa ja rajoihin alettiin uskoa. Niitä piirrettiin paperille määrittämään omistuksia. Jos rajan halusi ylittää, siihen tarvittiin lupa. Lupaa alettiin myöhemmin kutsua passiksi. Rajoja vartioitiin. Ihmiset tarkkailivat toisiaan, ettei kukaan vain astuisi ilman lupaa rajan toiselle puolelle. Se olisi rikos.

Kun ihminen ei enää kunnioittanut maata, ei ymmärtänyt sitä, ei edes ajatellut sitä minään muuna kuin alustana jollekin jonka halusi rakentaa, hän oli kadottanut yhteyden itseensä. Hän ei muistanut kuinka maa oli antanut hänelle kehon, jokaisen solun hänessä. Hän ei enää tiennyt ettei ollut laskeutunut omaan kehoonsa rakentaakseen korkeita rakennuksia tai pitääkseen yllä rajoja, vaan hän oli tullut suojelemaan elämää sen kaikissa muodoissa. Ihminen oli unohtanut oman tehtävänsä, oman tarkoituksensa. Hän oli unohtanut kuinka maa oli antanut hänelle itselleen elämän.

Ja sitten syttyi sota. Ihminen väijyi omaa rajaansa niin ankarasti, että vedoten kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja Jumalan hänelle antamiin oikeuksiin elää turvassa, hän oli valmis tuhoamaan rajan toisella puolella vaanivan vaaran, toisen ihmisen. Ihminen heitti kiven, ampui panoksen, laukaisi tykin kuulan toiselle puolelle rajaa, nosti lentokoneen ja myöhemmin lennokin ilmaan ja tulitti. Ihminen tuhosi elämää ympärillään, vaikka hänen tehtävänsä oli pitää sitä yllä. Ihminen tuhosi toisen ihmisen puolustaessaan rajaa joka ei ollut todellinen. Ihminen oli unohtanut sen tärkeimmän. Rakkauden, pyhyyden, kaiken elämän kunnioittamisen, valon joka asui hänessä. Ihminen oli unohtanut vapauden sekä vastuun siitä.

Ihminen oli unohtanut maan ja taivaan itsessään.

Ei kaikki mikä kiiltää ole silti kultaa!

Siitä on reilu 20-vuotta aikaa kun aloin opettamaan kundaliinijoogaa myös Suomessa. Kundaliini oli tuolloin vieras sana, sitä piti usein selitellä. Nyt kundaliini on muotisana ja sitä lisätään moneen paikkaan kuitenkaan ihan ymmärtämättä mitä se tarkoittaa.

Tämä teksti saattaa aiheuttaa monessa hämmennystä, jopa vastustusta, mutta pyydän avoimuutta tutkiskella asiaa myös tästä näkökulmasta.

Suomeen on rantautunut erinäisiä hoitomuotoja joiden nimessä mainitaan sana kundaliini. Ymmärrän sen hyvin koska kundaliini on tämän hetken henkinen villitys. Kesällä järjestetyillä festivaaleilla oli teltan täydeltä osallistujia työpajassa mitä mainostettiin kundaliini sanalla. Osallistujat istuivat tai makasivat maassa. Edessä oli mystinen alttari. Yksi toisensa jälkeen ihmiset ajautuivat tiloihin, missä keho hytkyi, päästi ilmoille huutoja, äkkinäistä naurua tai huutona purkautuvaa parkua, kuin joukkopsykoosissa ikään. Mitä se ilmeisesti olikin, jonkin tasoista kontrolloimatonta puhdistumista. Ohjaajat olivat maininneet että pahat henget irtoavat näissä sessioissa ja että entiteetit poistuvat kehosta. OLI SE MITÄ TAHANSA, NIIN SILLÄ EI OLLUT MITÄÄN TEKEMISTÄ KUNDALIININ KANSSA! On siis virheellistä mainostaa hoitomuotoa, jossa manataan henkiä (edes puhdistumisen vuoksi) kundaliiniksi. Kehotan olemaan varuillaan jos mitään vastaavaa tulee kohdallesi!

Kundaliini on pyhä valo, joka asuu meissä jokaisessa. Se on kuin spiraaliin kiertynyt verso, joka odottaa oikeaa hetkeä lähteä suoristumaan. Suoristuessaan valo virtaa kaikkialle meidän fyysiseen ja energiseen olemukseen täyttäen meidät pyhyydellä, rakkaudella ja kirkkaudella. Kundaliinin suoristuminen on valaistumisen kokemus.

Millään hoitomuodolla, ei edes kundaliinijoogalla ole kerrassaan mitään tekemistä itse kundaliini-valon kanssa. Kundaliinijooga on työkalu, jonka avulla hellästi ja hienovaraisesti poistetaan esteitä ja tukoksia energiakeskuksista, jotta tuo sisäinen valo pääsee suoristumaan ja yhdistämään meidät itseensä eli pyhään henkeen. Kundaliinijooga, jota opetan sekä koulutan, ja jota KRI:n (Kundalini Research Institute) kouluttamat opettajat opettavat ohjaa oppilasta hallinnoimaan itse omaa puhdistavaa energiaansa. Jos törmäät kundaliini käsitteeseen, missä joku toinen ohjailee sinun energiaasi niin juokse pois ja lujaa! Ole varovainen kenen annat ohjailla sinun energiaasi, kenenkään toisen ei pitäisi siihen ryhtyä. Kundaliinijooga opettajan tehtävä on ohjata sinut oman energiasi äärelle ja antaa työkalut sen hallinnointiin. Kundaliini on valo joka elää sinussa. Sinun tehtäväsi on poistaa esteitä sen tieltä, eikä kukaan toinen pysty sitä sinun puolestasi tekemään. Jos joku väittää muuta niin hän ei tiedä mistä puhuu.

Yleensä en sano asioita näin suoraan, mutta nyt olen saanut tietooni niin monia epätasapainoon johtaneita tapauksia vastaavan toiminnan tuloksena, etten enää voi vaieta.

Kundaliini ei sijaitse selkärangan juuressa vaan sydämessä. Keskity sydämeesi, puhdista mennyttä taakkaa, karmaa ja tukoksia lempeydellä ja tee se työ itse. Älä ulkoista sitä kenellekään. Kun on aika ja olet valmis, kundaliini lähtee keriytymään auki, suoristumaan ja sinä saat nauttia pyhyydestä sinussa, valosta joka sinä olet! Olet puhdas rakkaus.

Tästä lisää torstaina Viisas elämän IG livessä klo 18:00. Tule kuulolle!

Se on testi!

Moni joogakoulu tarjoaa oppilaiden käyttöön joogamattoja, peittoja, blogeja sekä muuta joogatunnin aikana mahdollisesti tarvittavaa välineistöä. Se on hyvää palvelua, mutta tiesitkö ettei välineiden ensisijainen tarkoitus ole lainkaan palvella? Välineet ovat testi!

Jokainen opettaja tietää, ettei ole mitään sen turhauttavampaa kuin nähdä ettei oppilas etene. Opettajan tehtävä on auttaa oppilasta edistymään, jos niin ei tapahdu opettaja kokee, ettei hän ole kyennyt hoitamaan tehtäväänsä kuten olisi pitänyt.

Vaan kuinka joogatunnilla voi parhaiten seurata oppilaan edistyneisyyttä? Ei suinkaan katsomalla kuinka täydellisesti oppilaan keho venyy määrättyihin asanoihin. Ei, koska kuka tahansa saa kehonsa taipumaan asanaan kuin asanaan jos oikein kovasti harjoittaa kehoa. Testi on paljon asanoita haastavampi.

Jooga on tietoisuus harjoitus. Edistynyt joogi tarkkailee jatkuvasti ympäristöään. Kun hän saapuu joogasalille hän tekee huomioita, hän elää siinä hetkessä. Hän näkee, kuulee, kokee. Kun hän saapuu joogaväline alueelle, hän tekee merkinnän mieleensä siitä, kuinka peitot on tällä salilla asetettu hyllyille, kuinka blogit on järjestetty, entä joogamatot. Kun tunti on ohitse edistynyt joogi tietää täsmälleen kuinka peitot viikataan, minkälaisiin pinoihin blogit palautetaan ja miten joogamatot rullataan. Näin hän osoittaa kunnioitusta tilalle, jossa sai harjoitella, opettajalle, joka välitti opetukset, sekä opetuksille, jotka ohjaavat häntä kohti mielen-kehon ja hengen tasapainoa.

Seuraavan kerran, kun menet mille tahansa joogasalille muista että sinua testataan. Sinun edistyneisyytesi joogan polulla näkyy siinä, kuinka huolella ja tietoisesti osaat viikata peittosi kuten se kuuluu tehdä juuri siellä missä olet. Sinua testataan, oletko edistynyt jooga-vuosiesi aikana. Kuinka tietoisuutesi on laajentunut siitä, kun ensimmäisen kerran saavuit salille?

Tiedän, että opettajakoulutusoppilaani naureskelevat tätä lukiessaan, koska minulta ei irtoa yksikään jooginen opetus ennen kuin oppilas osaa viikata peiton niin kuin se meillä viikataan. Tämä herättää usein aluksi närkästystä, mutta yksikään koulutusryhmä ei ole koskaan jättänyt tavaroitaan hujan-hajan ja tiedän, että he vievät tämän tietoisuusharjoituksen mukanaan kaikkiin joogasaleihin missä ikinä opettavat.

Minulla oli kunnia olla opettajan kisälli usean vuoden ajan ennen kuin menin varsinaiseen opettajakoulutukseen Yhdysvalloissa. Tämä on nykypäivänä harvinaisempaa. Oma opettajani piti huolen, että ensin ymmärrän minkä lahjan hän on minulle opetuksillaan antamassa. Hän tarkisti olenko opetuksien arvoinen. Minäkin siis siivosin tieni näihin henkisiin oppeihin, joita nyt itse saan jakaa.

Aloitan tammikuussa seuraavan opettajakoulutuksen. Ensi vuonna sen rakenne on uusi. Alkuvuodesta tapaamme useammin ja loppuvuodesta hieman väljemmin. Teemme kaksi retriittiä, yhden pohjoiseen, Kuusamoon ja toisen etelään, Kreetalle. Koulutus on kokemuspohjainen, se ei missään nimessä ole helppo, mutta se mitä koulutus antaa on korvaamatonta. Se muuttaa elämäsi. Ja opit todellakin elämään tietoisesti jokaisessa hetkessä, jos haluat. Opit myös viikkaamaan peitot saumasta saumaan. Ja jos joku kysyy sinulta mitä on kundaliini, niin tiedät täsmälleen kuinka siihen vastataan, koska olet kokenut sen itsessäsi 🙂

Lisätietoa kundaliinijooga opettajakoulutuksesta:

https://www.kundaliinijoogahelsinki.com/chakrapolku-tie-tasapainoon-opettajakoulututs

Alkuperäisheimojen kymmenen käskyä 1/10

Viimeisten vuosien aikana olen tutkinut historiaa, muinaisia tarinoita sekä mytologiaa, joka liittyy joogaan, mutta myös paljon joogaa edeltäneeseen aikaan, aina sivilisaation tiedettyyn syntyyn asti. Mielenkiintoni tähän heräsi asuessani Turkissa, missä maan energia ikään kuin puhui menneiden aikojen äänellä. Rauha, jota siellä tunsin oli itselleni uudenlainen kokemus. Kuin maa olisi pyytänyt hiljentämään vauhtia, rauhoittumaan. Turkissa käänsin katseeni myös tähdistöön, jolloin tunsin voimakkaan yhteyden Siriukseen. Sen merkitys itselleni on myöhemmin avautunut selkeästi.

Tutkiessani alkuperäisheimojen myyttejä löysin listan rukouksia, jotka toimivat yhdessä kuin kymmenen käskyä. Rukoukset resonoivat oman ajatusmaailmani kanssa tavalla, jota yksikään aikaisemmin tuntemani järjestelmä ei vielä ollut tehnyt. Vaikka rukouksia ei ole tarkoitettu yhteen, niin niiden muodostama kokonaisuus on hyvä muistutus siitä, kuinka meidän kuuluisi elää maailmassa itseämme, toisiamme ja koko luomakuntaa kunnioittaen.

Listaan blogiini aina yhden rukouksen kerrallaan, jota voit jäädä pohtimaan viikon ajaksi. Samalla pystyn esittelemään sinulle syksyllä ilmestyvää kirjaani, koska nämä rukoukset kuvastavat osittain myös kirjani maailmaa ja sitä mitä se käsittelee. Tässä ensimmäinen rukous kymmenestä:

Astu sisälle omaan pyhään tilaan, astu sisälle sydämeen

”Wakan Tanka, suuri mysteeri, opeta minua luottamaan omaan sydämeeni, mieleeni, intuitiooni, syvään tietämiseen, aisteihini ja omaan pyhään henkeeni. Opeta minua luottamaan näihin, jotta voin elää pyhyydessä ja rakastaa ilman pelkoa. Ja täten kulkea tasapainossa jokaisen auringonkierron mukana.” – Lakota-heimon rukous

”Wakan Tanka (Wakȟáŋ Tȟáŋka) on sioux-intiaanien, joita ovat dakotat, lakotat ja nakotat ylin jumaluus. Se on maailmankaikkeuden yhtenäisyyttä edustava mystinen voima, joka muodostuu neljän jumalolennon ryhmästä, jotka kukin edustavat neljää erilaista pyhää voimaa. Näihin voimiin kuuluvat muun muassa aurinko, kuu, tuulet ja ukkonen. Wakan Tankan alaiset henget käyttävät pyhää kieltä, jota tavallinen ihminen ei ymmärrä. Taivaallisten viestien välittäjänä toimivat pyhät miehet tai naiset, jotka ovat perehtyneet yliluonnolliseen maailmaan. He jakaantuvat eri ryhmiin sen mukaan, mihin tarkoitukseen he ovat voimansa saaneet. Vahvimpia ovat shamaanit, jotka johtavat uskonnollisia seremonioita ja kykenevät halutessaan muuttamaan yhteisön lakeja. Heidän tehtävänään on ilmoittaa kansalleen Wakan Tankan tahto.”

Lähde: Hämäläinen, Riku: Pohjois-Amerikan intiaaniuskonnot. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki, 2004.

Viikon kuluttua tulee seuraava rukous 2/10 eli  Ymmärrä, että olet osa ikuista alkumerta.

♡

Valon terveisin, Mervi

Kuva: Andrew James

”Tiedän mitä sinä tarvitset.”

Nyt kirjoitan aiheesta, josta ei ehkä pitäisi kirjoittaa mutta joka on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Olen miettinyt henkisyyttä ja merkkejä siitä kuinka henkisyys on kriisissä. Ja nyt puhun henkisyydestä bisneksenä en siis aidosta, puhtaasta henkisyydestä, joka ei voi olla milloinkaan kriisissä, koska puhtaalla henkisyydellä ei ole mitään tekemistä kriisiytyvän materialismin kanssa.

Tämän vuoden alussa sain Instagram viestin Yhdysvalloista. Henkinen opettaja, jota olen seurannut ja jonka olen myös henkilökohtaisesti tavannut otti minuun yhteyttä. Hän aloitti ystävällisesti.

”Hei, huomasin, että olet tykännyt postauksestani. Voinko tehdä sinulle luennan?”

”Hei, hienoa kuulla sinusta. Kiitos, mutta en nyt tarvitse luentaa.”

Tämä keskustelu jatkui hetken aikaa, muuttuen yhä vaativammaksi, kunnes lopulta…

”Näen, että olet keskellä pimeyttä. Jotakin on pian tapahtumassa. Haluatko että kerron lisää ja autan sinua?”

”Hui, kerro ihmeessä mitä näet ja hienoa jos voit auttaa tässä.”

”Hyvä, maksa ensin 100 dollaria.”

”Anteeksi mitä? Sinä sanoit että haluat auttaa ja nyt pyydät minua maksamaan jostakin mitä en sinulta tilannut. Mitä ihmettä? Olen pahoillani, mutta et voi lähestyä ihmisiä näin. Sanot, että tiedät jotakin mitä he itse eivät tiedä ja sitten pyydät rahaa auttamisesta. Jos minä tulen sinun luoksesi ja pyydän luentaa, saat toki rahastaa vaikka tonnin ja jos maksan, se on oma asiani, yhteinen sopimus ja silloin reilua. Jos sanot, että haluat auttaa minua ymmärtämään jotakin minkä sinä näet, mutta mistä minä en tiedä mitään ilman apuasi, ja pyydät maksua, niin se ei ole oikeudenmukaista. Sitä paitsi, minä kuljen valossa. Eksyin hetkeksi uskomaan sinua, mutta heti kun pyysit auttamisesta rahaa ilman, että olin pyytänyt sinua auttamaan minua, ymmärsin, ettet oikeasti tiedä mitä minä tarvitsen. Tiedän sen itse. Good bye.”

Myöhemmin kuulin, ettei hän lopettanut tämänkaltaista lähestymistä vaan tekee niin edelleen.

Toinen tapaus johon törmäsin tänä vuonna liittyi energiahoitoon. Olin käynyt hoidossa kerran mutta kokemus oli lähinnä ahdistava ja kun sitä tarjottiin toiseen kertaan kieltäydyin ystävällisesti ja kohteliaasti. Sanoin, etten tarvitse hoitoa ja vastauksesi sain, ”kyllä sinä tarvitset”. Tässä tapauksessa ei ollut kyse rahasta vaan enemmänkin oman kokemukseni vähättelystä, siitä että toinen tietää jotakin mitä itse en tiedä.

Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän mitä tarvitsen ja mitä en tarvitse. Mutta pelottavaa on se, että suuri osa meistä ei välttämättä tunne omia tarpeitaan riittävän hyvin. Heille on helppoa uskotella pimeydestä ja pahuudesta. Henkisen maailman bisnes on ryöstäytynyt käsistä. Tarjolla on jos jonkin sorttista henkisyyttä. En väitä että se olisi huono asia, päinvastoin tarjonta on aina rikkaus, mutta koen etteivät ihmiset käy kouluaan loppuun asti ennen kuin julistautuvat mestareiksi. Puuttuu kunnioitus ja sen tuoma vastuu. Olen kuullut, että ihmisiä vedetään joogaopettajakoulutukseen jo heidän ensimmäiseltä joogatunnilta. Ymmärrän sen hyvin. Koulutukset ovat se, missä joogamaailman raha liikkuu. Itsekin koulutan uusia opettajia. En tosin ota kaikkia kyselijöitä koulutukseen. Toisille sanon, että odottaa vielä vuoden tai kaksi ja toisille, että kenties joku toinen koulutus olisi hänelle sopivampi. Haastattelen kaikki koulutukseen haluavat ja kuulostelen. Jokainen koulutusryhmäni näiden vuosien aikana ja erityisesti nyt kuluvan vuoden ryhmä on osoitus siitä, kuinka hienon kokemuksen voi saada, kun kaikki palaset tuntuvat loksahtaneen kohdilleen. On tulossa huikea valonsotureiden joukko, uusia henkisenkasvun opettajia, joiden matkaa olen saanut kunnian olla luotsaamassa. Seison heidän jokaisen takana ylpeänä kuin karhuemo poikasistaan.

Tämän vuoden puolella oli vielä kolmaskin tapaus, jossa henkisyyden työläinen sanoi, että minulla on ”köyhyyslupaus”. Hän oli valmis auttamaan, myöskin maksua vastaan. On totta, etten olen koskaan osannut ajatella henkisyyttä ja opettamista raha edellä. Olen pitänyt yhtä joogasalia, koska en koe, että tarvitsen joogasaliketjua. En tee tätä työtä edelleenkään rikastuakseni. Henkisyys ei ole minulle bisnes, eikä se saisi olla sitä kenellekään. Henkinen opettaja on valmis auttamaan, kun häneltä pyydetään apua. Hänen tosin kuuluu tiedottaa, että hän on käytettävissä ja tästä pitääkin jatkuvasti ilmoittaa eri medioissa. Kun oppilas saapuu, niin energian on vaihduttava. Meidän länsimaisessa kulttuurissa se on usein raha, koska on vuokrat ja vastuut ja muut elämisen kulut, jotka mitataan rahassa.

Raha on yksi suurimmista opettajistamme seksuaalisuuden ja vallan lisäksi. Nämä kaikki ovat energiaa, joilla on meihin se vaikutus, jonka niille itse määrittelemme.

Henkisyys-bisnes on kriisissä ja se näkyy nyt vähän joka suunnalla. Tarjontaa on niin paljon, että sen äärellä on helppo sokaistua. Jo silloin kun aloitin tällä alalla, sanoin itselleni, että teen tätä niin pitkään kuin minua tarvitaan. Jos kukaan ei enää tule, sitten lopetan. Voin aina siirtyä vaikka siivoamaan 🙂

Jos joku tulee sanomaan sinulle, että hän tietää mitä sinä tarvitset ja että sinun tulee maksaa, jotta hän auttaa sinua. Niin ole varuillasi. Kukaan toinen ei tiedä mitä SINÄ tarvitset. Sinä tiedät sen itse. Opettele kuuntelemaan omaa ääntäsi. Älä anna bisneshenkisten opettajien, hoitajien, parantajien ja meedioiden kertoa sinulle, että he tietävät mitä sinä tarvitset, koska he eivät tiedä!

♡

Kuva: Wyron A.

Kiireen valtakunta

Viime vuodet ovat olleet näppärää sormiharjoitusta. Pyyhimme puhelimen pintaa kuin siivouspäivänä ylös ja alas. Välillä sivuille. Olemme oppineet uudenlaisen tavan olla. Kuljemme toistemme ohitse kadulla katse alaspäin luotuna, ei kadussa tai kengissä, vaan ruudussa. Pysähdymme keskelle katua kuin muita ei olisikaan tekstaamaan tai lukemaan tärkeän viestin, koska jokainen viesti on tärkeä. Jokainen postaus on nähtävä. Jokainen tykkäys omassa feedissä nostaa itsetuntoa. Määritämme omaa suosiota sydämien ja peukkujen määrän mukaan. Emme ennätä lukea pitkiä tekstejä, koska tarjonta on niin valtava, että jo muutamassa sekunnissa pyyhimme eteenpäin. Olemme kärsimättömiä ja tulleet todella taitaviksi pyyhkijöiksi. Huomiojänne on lyhentynyt, se on jo niin lyhyt, että pian ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä negatiivisen puolelle ajan käsityksessä. Ja mitä se sitten tarkoittaa? Voiko aika hypätä miinukseen?

Vanhaan aikaan, kun nopein mahdollinen puhelin oli Nokian 3210 tai 5110 tein radio ohjelmaa, johon halusin roolittaa yhden maamme loistavimmista näyttelijöistä Vesa-Matti Loirin. Kyseessä oli Don Juanin rooli Castanedan kirjoista. Ennen kuin Loiri suostui rooliin hän halusi esittää minulle kysymyksen, johon oli vain yksi oikea vastaus. Hän halusi tietää olinko ymmärtänyt lukemani Castanedan. Hän kysyi ’Mistä Castanedan kirjoissa on oikeasti kysymys?’ Tiesin kysymyksen etukäteen, olin valmistautunut ja saanut jopa apua vastaukseni kanssa, joten lopputulemana Loiri suostui tekemään roolin. Castanedan tärkein opetus on ajan pysäyttäminen.

Kuinka pysäytämme ajan?

Se ei pysähdy pyyhkimällä puhelimen pintaa kuin mielipuoli aina kun siihen on sopiva hetki. Se ei pysähdy ravaamalla ympäri kaupunkia Tinder treffistä seuraavaan. Aika ei pysähdy jos kuljemme kuin ulkoa ohjattu juna, käyttöohjeet visusti mukana kaiken varalta. Aika ei pysähdy juoksemalla elämää eteenpäin kohdasta A kohtaan B, pujotellen C:n ja D:n välillä.

Ajan voi pysäyttää katsomalla vastaantulijaa silmiin ja hymyilemällä. Se pysähtyy kun avaamme kirjan silmien eteen kiireettömästi ja käännämme oikeita, fyysisiä sivuja, paperia ilman taustavaloa, uppoutuen uusiin maailmoihin ja löytäen niiden avulla perspektiiviä omaamme. Aika pysähtyy kun olemme läsnä ja hengitämme yhteistä ilmaa toisen ihmisen kanssa. Aika pysähtyy kun annamme aikaa emmekä vain ota sitä. Aika on mahdollista pysäyttää vain koska sitä ei ole, koska se on pelkkä illuusio.

Kun aikaa ei ole, ei ole myöskään kiirettä.

Kuljetaan siis hitaasti, kuljetaan rauhassa.

Kuva: Priscilla Du Preez @Unsplash

Vaeltajahermon matkassa

Viime aikoina on VIHDOINKIN alettu puhua vagushermosta. Jo oli aikakin! Jos meistä jokainen osaisi työskennellä tuon elintärkeän hermon kanssa, etsien aktiivisesti mielen sekä fyysisen kehon tasapainoa niin arvelen, ettei olisi mitään syytä ylittää rajoja toisten puolelle vallanjanossa, ei olisi syytä uskotella kenellekään, että totuus on jotain muuta kuin mitä se on tai johtaa herkkäuskoisia harhaan minkään asian puolesta tai vastaan, ja jokainen meistä ymmärtäisi kunnioittaa toisen kokemusta ja elämää sellaisena, kuin hän on sen itselleen omasta tahdostaan luonut. Jokainen tietäisi kuinka tärkeää on kunnioittaa kaikkea elämää ja olla osa yhteisöä, joka on moninainen mutta yksi.

Yksinkertaista!! Ja tämä kaikki olisi mahdollista jos me tuntisimme oman hermoston ja osaisimme käyttää sitä. Olen tehnyt työtä yli 20-vuotta erityisesti vagushermon kanssa. Kundaliinijoogan kautta olen ymmärtänyt hengityksen merkityksen ja päässyt tietoisesti vaikuttamaan pallean toimintaan, jonka liike aktivoi tuota tärkeää vaeltajaa meissä. Tulihengitys, hengityksen pidätykset, lukuisat harjoitukset, joissa kierretään kehoa dynaamisesti tai rauhallisemmin. Kaikki kundaliinijooga harjoitukset tavalla tai toisella vaikuttavat suoraan meidän aivohermoihin. Vagus on niistä numero kymmenen. Edelleenkään vaeltajahermon toimintaa kokonaisuudessaan ei tiede tunne, vaan onneksi siitä tiedetään jo sen verran, että siihen uskotaan ja siitä puhutaan.

Sana vagus tulee latinasta ja kirjaimellisesti se tarkoittaa vaeltajaa. Suomessa siitä on otettu yleisesti käyttöön sana kiertäjä, koska tämän pisimmän aivohermon lonkerot kiertävät ympäri kehoa ulottuen kaikkiin tärkeisiin sisäelimiin. Itse pidän vaeltaja sanasta enemmän ja käytän siis suoraa käännöstä.

Hermoston tehtävä on välittää elimistön viestejä aivoihin, kun taas aivoista lähtee hermostoa pitkin mm. tahdonalaisia käskyjä lihaksiin. Elämä sellaisena kuin se tapahtuu meissä, luonnossa ym. etsii aina tasapainoa. Hermoston tehtävä on säädellä kehon ja mielen tasapainoa.

Aivohermoista viisi ohjaa meitä aktiivisesti hyvän olon ja sosiaalisen liittymisen tilaan (käsite on lainaus Stanley Rosenbergin kirjasta Opas vagushermon parantavaan voimaan, Viisas elämä 2021). Vaikka sanotaan, ettemme voi tietoisesti säädellä autonomisen hermoton toimintaa, niin meillä on siitä huolimatta siihen keino. HENGITYS!

Säätelemällä hengitystä pystymme vaikuttamaan siihen kuinka suhtaudumme asioihin ympärillämme. Vaikka emme voisi hallita mitään ympärillämme tapahtuvaa niin hengityksen ja erityisesti vaeltajahermon kanssa tehty yhteistyö määrittää sen kuinka suhtaudumme tilanteisiin. Tämän hetkinen toimintamme luo jatkuvasti tulevaisuuden rakennusmateriaalia yhtä lailla kuin jos idea syttyisi luovaan päähän ja alkaisi rakentaa tietään ulos ollakseen jonakin päivänä konkreettinen esine esim. puhelin, tietokone tai vaikka tulitikku. Tulevaisuuden kivijalka rakentuu NYT tällä hetkellä. Se minkälaisen ME siitä muodostamme, on riippuvainen suhtautumisestamme tämän hetken tapahtumiin.

Jokainen on vastuussa omasta tasapainosta. Yhteisön vastuu on auttaa heidät, jotka ovat menettäneet tasapainonsa, takaisin yhteisön tasapainon tilaan. Epätasapaino näyttäytyy riidanhaluisuutena, agressiivisuutena, masentuneisuutena, jatkuvana väsymyksen tunteena, vallanjanona, oikeassa olemisen pakkona ja monin muin tavoin. Epätasapaino tapahtuu ensin mielessä ja sen jälkeen fyysisessä kehossa. Jos emme kykene kuulemaan tai aistimaan omaa mielen horjahdusta niin silloin fyysinen oireilu on meille äänekkäämpi viesti. Epätasapaino on sitä, ettemme osaa kunnioittaa joko itseämme, tai toista sellaisena kuin hän on valinnut olla. Kunnioitukseen liittyy molemminpuolinen arvostus. Silloinkin, vaikka emme olisi vastapuolen kanssa samaa mieltä. Yhteisön vastuu on tässä kuviossa tärkeä, koska kun yksi yhteisön jäsen menettää tasapainon niin se vaikuttaa koko yhteisöön.

Huomaatko kuinka vähällä tietoisella työllä tasapainon voi saavuttaa? Ja kuinka valtava vaikutus on sillä jos yksi ihminen yhteisössä menettää tasapainonsa? Tutustu omaan vaeltajaan sisälläsi ja työskentele sen kanssa hengityksen avulla erityisesti jos tämä teksti aiheuttaa sinussa vastareaktion. Ennen kuin sanot seuraavan sanan, tai teet seuraavan teon niin varmista, että se tulee kunnioituksen suodattimen läpi.

Vaeltajahermoa vahvistava ja tasapainottava harjoitus: Ota syvä sisäänhengitys. Tunne kuinka vatsasi ja pallean seutu laajenee samalla ulospäin. Pitkän ja rauhallisen uloshengityksen aikana vedä navan ja pallean seutua kevyesti kohti selkärankaa. Pidätä hengitystä ulkona noin viisi sekuntia. Ota uusi tasainen ja rauhallinen sisäänhengitys ja jatka tätä 3 min. Huomaatko vaikutuksen?

Tiistaina 29.3. klo 18:00-20:00 Hengitys työpaja @Kundaliinijooga Helsinki aiheena: Vagushermo ja kuinka aktivoimme sitä kundaliinijoogan avulla.