EI sanan voima ja viisaus

Kolme kertaa olen sanonut voimakkaan, äkkipikaisen, ihonpintaan nousevan EI:n ja todennut myöhemmin kuinka väärässä olinkaan. Tuo sana on tärkeä ja se kertoo meille paljon. On kaksi tapaa lähestyä tuota elämän suuntaa muuttavaa sanaa. Toinen tie vie syvälle itseen ja toinen taas viitoittaa meille uutta suuntaa.

Kun EI kumpuaa syvältä, harkittuna ja mietittynä ja siinä on mukana oma voima, viisaus, intuitio ja tieto korkeammasta totuudesta, niin silloin sanassa on vahvuus joka vaatii kunnioitusta. Joissain tilanteissa on tärkeää antaa ajatuksen vajota kuohuvaa pintakerrosta syvemmälle aivan seesteisiin pohjamutiin asti missä mikään ei tunnu liikkuvan, jotta tiedämme mikä on meille oikein. Täältä syvyyksistä kumpuava EI on lyhyt ja varma. Se on harkittu ja siinä lepää ikuinen viisaus.

Tuo elämän ja kokemuksen suodattama EI vaatii kunnioitusta, mutta nyt puhun toisenlaisesta EI sanasta, sellaisesta joka nousee pintaan hätäisesti, jopa kiukkuisesti, joka saa ärsyyntymään ja vastustamaan muutosta. Tämä on sellainen EI, jonka mielellämme sivuutamme, koska se saattaa aiheuttaa jopa häpeän tunteen, erityisesti jos reagoinnin voima on ylimitoitettu.

raul-najera-460485-unsplash

Ensimmäisen kerran, kun tunsin lähes hyökkäävän EI:n ihoni pinnassa, olin kundaliinijoogan kesäkurssilla vuonna 2010, jonka olin järjestänyt Lapinjärvellä. Ensimmäinen joogakirjani Voiman tie oli ilmestynyt edellisenä vuonna. Muistan selvästi, että olimme retriittirakennuksen ruokasalissa ja odotimme lounasta, kun tamperelainen joogaopettaja Sadhu Kaur kiitteli kirjaani ja ehdotti, että seuraavaksi kirjoittaisin kirjan chakroista. Muistan kuinka lähes sylkäisin suustani sanan EI sitä itsekin säikähtäen. Selittelin, etten tosiaankaan kirjoittaisi chakroista kirjaa koska en tiennyt niistä yhtään mitään. Samaan aikaan tunsin häpeää, sillä koko kundaliinijooga pohjautuu chakroihin enkä vieläkään kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen oikeasti tuntenut chakroja ja niiden merkitystä. Miten siis ylipäänsä pystyin opettamaan tätä joogamuotoa, kun sen perusta ja pohja oli minulle vieras?

Tuo hetki jäi soimaan mieleeni, erityisesti oma voimakas reaktioni ehdotukseen. Olisin halunnut luistaa pois päin chakroista, joita tavallaan pelkäsin koska ne olivat minulle vieraita, mutta lähdinkin itsepintaisesti niitä kohti yrittäen ymmärtää mitä ne ovat. En opiskellut sitä kirjoista vaan hain tiedon oman kokemukseni kautta. Vähitellen chakrat alkoivat avautua minulle, ikään kuin itse kertoen mikä niiden tehtävä on ja miksi niiden ymmärtäminen on meille usein avain muutokseen. Sitten eräänä päivänä keitin ystävälleni teetä meidän keittössä. Hän ei harrasta joogaa eikä ole siitä lainkaan kiinnostunut mutta hänen vuodattaessa pelkoaan siitä, ettei hän tiennyt mitä hänen pitäisi elämässään tehdä, sain äkkiä oivalluksen kuinka chkarojen ymmärtäminen voisi auttaa häntä. Siitä hetkestä alkoi rakentua Chakrapolku, joka muutti oman elämäni ja on antanut uutta suuntaa sadoille polkulaisille.

IMG_5535Toinen voimakas EI tuli suustani kun eräs toinen kollegani ehdotti että perustaisin Helsinkiin kundaliinijoogakoulun. Jälleen EI nousi pintaan sellaisella voimalla että tiesin, sen vaativan hieman lähempää tarkastelua. Vastasin hänelle etten ole valmis, se on liian suuri vastuu, enkä edes tiedä miten ollaan yrittäjiä. Silloin seisoimme Laivurinkadun ja Tehtaankadun kulmassa Helsingin Eirassa. Noin vuoden kuluttua kävelin Laivurinkatua alaspäin ja näin, että katutason liiketilassa numerossa 33 nousi ihmisiä joogamatto kainalossa ylös kellarista kierreportaita pitkin. Kyseessä oli kampaamo eikä joogakoulu. Olin ihmeissäni. Kului kuukausia ennen kuin uskalsin astua kampaamon ovesta sisään ja kysäistä onko alakerrassa kenties jokin isompi tila missä mahtuisi joogaamaan. Ilmeni, että siellä on sali joka on lähes tyhjillään. Sovimme, että alan pitää kellarissa omia joogatunteja. Siitä on nyt noin kuusi vuotta. Viimeiset kolme vuotta tila on toiminut Kundaliinijoogakouluna, joka sijaitsee noin 30m päässä siitä kohtaa tien toisella puolella missä minulle ensi kertaa ehdotettiin, että perustaisin oman koulun, ja johon vastasin EI, en ikinä, en ole siihen valmis.yläkerta3Kolmannen kerran kun sanoin voimakkaan EI:n, se tapahtui yhä uudestaan ja uudestaan aina kun asetin itseni  kapealle alignment hoitopöydälle. Joka kerta sanoin itselleni, etten enää ikinä asettuisi tähän, mutta jokaisen hoitokerran jälkeen olo oli ihmeellinen ja kiitin itseäni rohkeudesta astua pelkoni yli. Vähitellen hoitojen seurauksena sydämeni alkoi avautua, tunsin sen aivan fyysisesti. Siihen liittyi naurua ja itkua mutta se kaikista voimakkain kouraisu, joka kesti vain lyhyen hetken sai pelon tunteen häviämään taka-alalle.

Suurin pelkoni oli siis kontrollista irti päästäminen. Alignment pöydällä se oli aivan konkreettinen kokemus koska asetin itseni toisen henkilön käsiin. Heittäytyminen tuntemattomaan, luottaminen elämään ja elämän jatkumiseen pelosta huolimatta, ovat elämää muuttavia hetkiä. Voimakas, toisinaan jopa aggressiivinen EI saattaakin olla se, joka johtaa kohti kaivattua muutosta.

Kolme EI sanaa ovat muuttaneet elämäni. Nyt ymmärrän kuinka tärkeää on kuunnella tuota lyhyttä mutta voimakasta ilmaisua ja ymmärtää mitä se minulle merkitsee. Siinä sanassa on voima sekä muutos.

 

DSC_0289

Sat Nam!

t. Inderjit

Oma matkani poispäin pelosta

Muutoksen ja tuntemattoman pelko ovat usein esteinä kun kuljemme omaa tietä eteenpäin. Pelko kahlitsee, toisinaan se ajaa mielen kaaokseen ja lopulta emme uskalla tarttua kiinni elämään vaan jäämme jatkuvaan odotuksen tilaan.

’Sitten joskus minä teen sen.’

Tie tasapainoon on kolmas henkisen kasvun kirjani ja olen tietoisesti välttänyt laittamasta itseäni henkilönä kahteen aikaisempaan kirjaani Voiman tie ja Chakrapolku. Myös tähän uuteen kirjaan mietin pitkään keitä löytäisin kuvattavaksi teokseeni kunnes totesin, että nyt on aika minun itseni voittaa omat pelkoni ja astua esille sanojeni takaa. Tämä blogi on paikka jossa avaan omaa tarinaani, henkistä matkaani, käsittämättömiä valintoja joita olen tehnyt, joissa ei ole ollut mukana hitustakaan pelkoa, vaikka pelko ja sen jatkuva selättäminen ovatkin olleet polttoaineeni lapsuudesta asti. Toivon, että voin antaa esimerkin omien kokemusteni ja tarinoiden kautta kaikille jotka epäilevät omaa voimaansa, rohkeutta kulkea eteenpäin ja tehdä hulluja valintoja, jotka tuntuvat itsestä oikeilta vaikka ympäriltä kaikuukin vastustus.

Tervetuloa mukaan riisumaan pelko pois harteilta, jotta voimme kulkea elämän matkaa juuri kuten sen suunnittelimme ennen kuin ympäristön vaikutteet iskivät meihin ja uskoimme niihin enemmän kuin itseemme.

Sielu valaistuu hengityksen avulla. Valaistuminen tarkoittaa yhteyden uudelleen löytämistä omaan itseen, siihen mikä meissä on totta. — Inderjit Kaur Khalsa

IMG_2032

Tammikuussa kun Tie tasapainoon kirjan käsikirjoitus oli valmis päätin ensin tehdä matkan itse. Se kestäisi viisi viikkoa ja samalla saisin testata toimiiko konsepti. Se oli jännittävää, koska mitä jos se ei toimisikaan? Epäilys ja pelko olivat mukana kun aloitin. Kun myöhemmin tässä blogissa kerron teille kuinka nämä kirjat syntyvät niin ymmärrätte, että pelko oli täysin turha. Siitä huolimatta pelkäsin epäonnistuneeni.

Maanantaina asetin lampaantaljan olohuoneen lattialle kotonani Espoossa. Ulkona oli pimeää ja kylmää. Saisin odottaa vielä monta kuukautta ennen kuin pääsisin takaisin parvekkeelle joogaamaan. Tein lämmittelyt ja ensimmäisen viikon harjoitukset, jonka jälkeen avasin käsikirjoituksen ja luin kirjoitustehtävät tälle viikolle. Niitä oli kaksi. Toinen kysymyksistä kuului: Mitä sinä oikeasti haluat? Pysähdyin ja mietin. Mitä minä oikeasti haluan? Äkkiä tuntui kuin olisin herännyt pitkästä unesta. Näin silmieni edessä meren, oli kesä ja istuin parvekkeella katse merelle päin. Edessäni oli tietokone ja kirjoitin, vieressä oli pieni pöytä jonka päällä höyryävän kuuma kahvikuppi. Olin jossakin aivan toisaalla, tunsin että kotonani on kaksi kerrosta, paljon tilaa. Silloin havahduin takaisin Espooseen, oli edelleen talvi ja ikkunasta näkyi pelkkä pimeys.

Ymmärsin, että visio, jonka kysymys minussa herätti oli sama jota olin kantanut mukanani jo 20-vuotta, vaan edelleen minulta puuttui meri ja parveke jolla kirjoitan. Tunnistin kuinka olin vuosikaudet uskonut, että jonakin päivänä tulee mies joka vie minut tähän unelmieni kuvaan, ajattelematta lainkaan, että kenties voisin itse viedä itseni tuohon kuvaan! Vain muutamaa päivää aikaisemmin olin vaihtanut kännykkääni kuvan Alanyan rannalta, paikka joka oli tuntunut kodilta ensi hetkestä lähtien.

IMG_2313Katsoessani tätä kuvaa ymmärsin vihdoin, että nyt oli aika ottaa ohjat omiin käsiini. Olin asunut Yhdysvalloissa seitsemän vuotta ja poikani synnyttyä olin palannut takaisin Suomeen vain muutamaksi kuukaudeksi. Siitä oli nyt 12-vuotta ja olin edelleen Suomessa. Lähetin ystävälleni viestin Alanyaan, että nyt olisin valmis muuttamaan. Hän oli asunut Turkissa jo 2000-luvun alusta alkaen ja perustanut sinne perheen, kotiutunut uuteen maahan. Olimme leikitelleet ajatuksella, että jonakin päivänä avaisimme kaupunkiin yhteisen joogakoulun.

Kun yhteytemme intuitioon on auki ja toimimme sen ohjaamina niin asiat alkavat tapahtua nopeasti ja tuntuu kuin kaikki menisi kuten on suunniteltukin. Kun maanantaina ilmoitin ystävälleni päätöksestä muuttaa Alanyaan ja että nyt olisin valmis perustamaan kaupunkiin joogakoulun, niin keskiviikkoon menessä minulla oli asunto sekä tilat koulullemme. Hauskaa oli myös se, että ainoa soveltuva asunto joka löytyi, sijaitsee kahdessa kerroksessa joista molemmista on näkymä merelle. Visioni on siis toteutumassa. Muutto tapahtuu elokuun lopulla. Nyt rakennamme tulevaisuutta ihan konkreettisesti seiniä kaataen ja niitä uudelleen muokaten.

IMG_7B61626E77EB-1.jpeg

Tein viiden viikon ohjelmani loppuun ja voin todeta, että kirja toimii. Tai ainakin se toimi minulle. Kirja julkaistaan elokuussa 2018, toivon kuulevani kuinka se vaikuttaa sinuun! Mitä muutoksia se saa aikaan sinussa, vaikka vain ihan pieniä ajatuksia ja oivalluksia. Auttaako kirja sinua irrottautumaan odotuksen tilasta ja heittäytymään elämään omaa elämääsi juuri kuten olit suunnitellutkin? Näinä kirjan ilmestymistä edeltävinä kuukausina kirjoitan tässä blogissa teemoista, joita kirja pitää sisällään.

IMG_4992

 

Ja vähitellen ajan kanssa, uskallan tulla esiin näiden hiusteni takaa ja varjoista.

Much Love,

Inderjit